Juha Kääriäinen

Tutkimus ja politiikka

Pari vuotta sitten Valtioneuvoston kanslia julkaisi Politiikkatoimien vaikuttavuusarvioinnin kehittämistyöryhmän raportin, jossa todettiin, että "Olemme siirtymässä yhä painokkaammin tutkittuun tietoon perustuvaan päätöksentekoon (evidence-based policy-making). Yhteiskunnassa vaaditaan, että lainsäädännölliset ratkaisut ja julkisten voimavarojen suuntaaminen perustetaan parhaaseen mahdolliseen tietoon eri vaihtoehdoista ja niiden erilaisista vaikutuksista." Kuten raportissa todettiin, tutkimus- ja arviointitiedon käyttö päätöksenteon valmistelussa ja politiikkatoimien arvioinnissa on ollut monissa tapauksissa puutteellista. Lehtemme tässä numerossa Tuija Brax antaa joitakin hyviä käytännön esimerkkejä siitä, kuinka vähäisen tiedon varassa isojakin poliittisia päätöksiä edelleen tehdään – tai joudutaan tekemään, kun tietoa ei ole.

Toisaalta politiikan tekijän kannalta haasteellista on, että tutkimustietoa on "liian" paljon, tulokset ovat ristiriitaisia ja tutkimusten laatu vaihtelee. Hyvin harvoin on niin, että poliittinen päätös voidaan perustaa yhden tutkimuksen tulosten varaan: pikemminkin tarvittaisiin kokonaisnäkemystä, joka perustuu systemaattisesti koottuun tietoon tutkimustuloksista jollain alalla. On epärealistista ajatella, että päätöksentekijät itse lukisivat kaiken mahdollisen tieteellisen tuotannon, joka liittyy yksittäistä asiaa koskevaan päätöksentekoon. Politiikan ja tutkimuksen väliin tarvitaan asiantuntija-arvioita ja joissakin tapauksissa systemaattisia kirjallisuuskatsauksia tai meta-analyyseja, joiden avulla tuotetaan kokonaiskuva siitä, mitä annettavaa tieteellisellä tutkimuksella on päätöksenteon kohteena olevassa asiassa. Tällaiset katsaukset voivat olla myös hyvin kustannustehokkaita, sillä aina ei tarvita uutta tutkimusta vaan tietoa siitä, mitä jo tiedetään.

Yllä mainitun työryhmän raportissa on myös toteamus, että "Työryhmän mielestä tutkimus- ja arviointitoiminta on saatava nykyistä paremmin ohjautumaan poliittisten prioriteettien palvelukseen". Lause kuvastaa yhtäältä sitä, että politiikassa on kysymys paitsi objektiivisen tiedon keräämisestä ja hyödyntämisestä myös arvovalinnoista. On kohtuullista olettaa, että tutkimuksen rahoittajat, esimerkiksi veronmaksajat, voivat vaikuttaa siihen, mitä tutkitaan. Viime syksynä valmistuneessa ehdotuksessa valtion tutkimuslaitoskentän kokonaisuudistuksesta esitettiinkin valtioneuvoston roolin lisäämistä sekä suoraan päätöksentekoa palvelevassa että strategisesti suunnatun tutkimusrahoituksen ohjaamisessa. Toisaalta, tutkijoiden näkökulmasta toteamus "poliittisista prioriteeteista" on muistutus siitä, että tutkimuksia ja niiden tuloksia voidaan pyrkiä käyttämään tarkoitushakuisesti joidenkin poliittisten päämäärien palvelemiseksi ilman, että yhteiskunnan kokonaishyöty tulee huomioiduksi. Tämä saattaa myös houkutella tutkijoita tarjoamaan rahoittajille poliittisesti sopivia tutkimusaiheita.

Kriminologinen tutkimus on viime vuosikymmeninä ollut valtaosin yhteiskunta- ja käyttäytymistieteellistä tutkimusta. Haaste-lehden tässä numerossa haluamme tuoda esiin joitakin esimerkkejä siitä, mitä annettavaa myös luonnontieteellisellä tutkimuksella voi olla kriminaalipoliittisen päätöksenteon kannalta. Kuten Janne Kivivuori kolumnissaan toteaa, meidän on pyrittävä tälläkin tutkimusalueella aitoon tieteidenvälisyyteen.

 
Julkaistu 22.3.2013