Petri Danielsson & Leena Mäkipää

Näyttö sähköisen valvonnan vaikuttavuudesta lisääntyy

Seuraamusta suorittavien valvonnassa käytetään kansainvälisesti yhä laajemmin sähköisiä menetelmiä. Tutkimusnäyttö sähköisten valvontamenetelmien vaikutuksista on lisääntynyt, mutta edelleen sitä on verraten vähän. Toistaiseksi lupaavimpia tuloksia on saavutettu valvotun koevapauden kaltaisissa järjestelyissä sekä ehdollisen vankeuden valvonnassa.

Suomessa on viime vuosina otettu käyttöön uudenlaisia sähköisiä valvontamenetelmiä hyödyntäviä seuraamuksia. Vuodesta 2006 alkaen sähköistä valvontaa on hyödynnetty valvotun koevapauden valvonnassa, ja vuonna 2011 otettiin käyttöön kokonaan vapaudessa suoritettava valvontarangaistus. Sähköistä valvontaa on lisäksi käytetty joissakin avovankiloissa muun valvonnan ohella.

Teknisiin menetelmiin perustuvia valvontajärjestelmiä on kansainvälisesti sovellettu jo muutaman vuosikymmenen ajan. Suuntaa on näyttänyt erityisesti Yhdysvallat, mutta myös Euroopassa on ollut käytössä erilaisia järjestelyjä 1990-luvulta alkaen.

Sähköisen valvonnan käyttöalan laajentuessa myös tarve arvioida menetelmän vaikuttavuutta on kasvanut. Vaikka arviointitutkimuksen määrä sinänsä ei ole lisääntynyt, uudemmat tutkimukset ovat olleet usein menetelmällisesti korkeatasoisempia kuin aiemmat. Toisaalta sähköisen valvonnan käyttöalan maantieteellinen laajentuminen on johtanut siihen, että arviointitutkimuksia on saatavilla myös muista oikeusjärjestelmistä kuin Yhdysvalloista. Erilaisiin oikeusjärjestelmiin kohdistuvan tutkimuksen tärkeys korostuu, koska paitsi sähköistä valvontaa hyödyntävien ohjelmien sisältö myös esimerkiksi sosiaaliturvan vähimmäistaso ja tukipalvelujen saatavuus voivat vaihdella merkittävästi. Tämä saattaa puolestaan vaikuttaa ohjelmien toimivuuteen esimerkiksi uusintarikollisuuden vähentämisessä.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos julkaisi vuonna 2012 tutkimuksen, jossa kartoitettiin ajantasainen kansainvälinen tutkimustieto sähköisen valvonnan vaikuttavuudesta osana seuraamusjärjestelmää. Selvitys toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa suoritettiin ennalta määritettyä systematiikkaa noudattaen tiedonhaku sähköisistä artikkelitietokannoista. Tässä artikkelissa esitetään tiivistettynä katsauksen keskeiset tulokset.

Käyttöyhteyksien monimuotoisuus

Kansainvälisesti tyypillisiä sähköisen valvonnan sovellutusalueita ovat ehdollisen vankeuden, ehdonalaisen vapauden ja tutkintavankien valvonta sekä ehdottoman vankeusrangaistuksen sijaan määrättävän kotiarestin valvonta. Käyttötavat kuitenkin vaihtelevat merkittävästi eri oikeusjärjestelmissä. Ohjelmat eroavat toisistaan esimerkiksi siinä, sovelletaanko niitä alhaisen vai korkea uusimisriskin henkilöihin, millaista valvontateknologiaa käytetään ja pyritäänkö niillä lisäämään valvontaa vai vähentämään ehdottoman vankeusrangaistuksen käyttöä.

Keskeinen ohjelmia erottava tekijä on se, onko niiden ensisijainen tarkoitus vähentää rikollisuutta ja valvonnan ehtojen rikkomista seuraamuksen aikana vai vähentää vankeuden kielteisiä piirteitä ja rikoksen uusimista pitkällä aikavälillä. Tästä syystä vertailussa on syytä kiinnittää huomiota siihen, keihin sähköistä valvonta hyödyntävä järjestely oli kohdistettu, miten se oli toteutettu ja mitä sillä tavoiteltiin.

Suomessa käyttömahdollisuuksiksi on nähty mm. lyhyen vankeusrangaistuksen sijasta suoritettava sähköinen valvonta, yhdyskuntaseuraamuksen ehtojen rikkomista seuraava sähköinen valvonta, pakkokeinona toteutettava valvonta, valvonta rangaistuksen täytäntöönpanon tehosteena sekä turvaamistoimenpiteen valvonta (OM:n työryhmä 2007). Lisäksi yksi keskeinen käyttöyhteys on aikaistettu vapautuminen vankilasta sähköisesti valvottuun koevapauteen.

Suomessa käytetyt sähköisen valvonnan sovellusalueet ovat painottuneet vankeusrangaistusten aiheuttamien haittojen vähentämiseen ja kustannussäästöihin. Lainvalmistelussa valvonnan muotoja on perusteltu keinoina vähentää vankilukua, parantaa rikoksentekijän sopeutumista yhteiskuntaan sekä vähentää uusintarikollisuutta.

Lupaavia sovellusalueita

Viimeaikaisissa tutkimuksissa yhtenä lupaavana sähköisen valvonnan sovellusalueena on noussut esille Suomen valvottua koevapautta vastaava järjestely, jossa vanki voi vapautua sähköisesti valvottuun koevapauteen ennen ehdonalaista vapauttamista, jos edellytykset täyttyvät.

Ruotsissa ja Isossa-Britanniassa toteutetuissa tutkimuksissa on havaittu, että valvotun koevapauden avulla voidaan mahdollisesti vähentää rikoksen uusimista muutaman vuoden aikavälillä tai ainakaan uusintarikollisuuden ei ole havaittu lisääntyneen. Kustannussäästöjen lisäksi myös uusintarikollisuuden väheneminen on mahdollista. Järjestelmä saattaa kuitenkin edellyttää verraten mittavaa tukipalvelu- tai perusturvajärjestelmää, joiden vaikutusta uusintarikollisuuteen ei toistaiseksi ole tutkittu riittävästi.

Erityisesti Ruotsin kokemukset valvotusta koevapaudesta ovat rohkaisevia, koska sekä järjestely että tarjolla olevat tukipalvelut vastaavat Suomen tilannetta verraten hyvin. Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston (Brottsförebyggande rådet) mittavissa arvioinneissa järjestelmän on todettu vastaavan tavoitteitaan: uusintarikollisuuden on katsottu vähentyneen ja valvontaan asetetut vangit ovat olleet pääsääntöisesti tyytyväisiä ohjelmaan. Suomessa Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa toteutetussa prosessiarvioinnissa (2010) vastaavan järjestelyn puolestaan katsottiin luovan tarkoituksenmukaiset puitteet vankilatuomiota suorittaneiden sijoittumiselle yhteiskuntaan.

Selkeintä näyttöä sähköisen valvonnan hyödyistä on saatu ehdollisen vankeuden valvonnassa nimenomaan Yhdysvalloissa. Toisin kuin Suomessa, joissakin Yhdysvaltojen osavaltioissa ehdollista vankeutta voidaan valvoa varsin intensiivisesti. 2000-luvulla julkaistuissa tutkimuksissa on havaittu verraten yksiselitteisesti, että valvonnan ehtoja rikotaan harvemmin, jos ehdollista vankeutta valvotaan teknisesti muun valvonnan lisäksi.

Nykyisen tutkimustiedon perusteella muina lupaavina sovellusalueina voidaan pitää muun yhdyskuntaseuraamuksen sijaan määrättävää, sähköisesti valvottua kotiarestia sekä kognitiivis-terapeuttista hoito-ohjelmaa, johon osallistumista valvotaan sähköisesti. Ensimmäisessä tapauksessa on mahdollista, että valvottu kotiaresti edesauttaa esimerkiksi perhesuhteiden ylläpitämistä ja taloudellista tilannetta, mikä puolestaan voi vähentää rikoksen uusimista. Jälkimmäisessä tapauksessa uusintarikollisuutta vähentävä vaikutus toimii mahdollisesti siten, että hoito-ohjelmaan osallistuminen sähköisen valvonnan ehtona nostaa osallistumisastetta ohjelmiin. Näyttö on kuitenkin toistaiseksi viitteellistä ja edellyttää jatkotarkastelua toisenlaisissa asetelmissa ja suuremmilla tutkimuspopulaatioilla.

Haasteita ja tulevaisuudennäkymiä

Sähköisen valvonnan vaikuttavuutta tutkineet Marc Renzema ja Evan Mayo-Wilson totesivat vuonna 2005 teknisen valvonnan yleistyneen varsin paljon siihen nähden, kuinka vähän sen vaikutuksista tuolloin tiedettiin. He esittivätkin, että tekniset valvontamenetelmät olivat saavuttaneet suosiota ennen kaikkia poliittisista ja ideologisista syistä.

Renzeman ja Mayo-Wilsonin pessimismi ei uudemman tutkimustiedon valossa ole välttämättä enää perusteltua. On kuitenkin selvää, että sähköisen valvonnan merkittävän lisääntymisen ja pari vuosikymmentä jatkuneen tutkimuksen jälkeen järjestelmien vaikutusten tulisi olla paremmin selvillä. On valitettavaa, että tärkeitä kriminaalipoliittisia uudistuksia joudutaan tekemään ilman vankkaa tutkimustietoa niiden vaikutuksista.

Sähköiseen valvontaan perustuvilla ja sitä hyödyntävillä järjestelyillä voi kuitenkin olla myös muita tavoitteita kuin uusintarikollisuuden väheneminen. Tutkimuksissa ei ole yleensä tarkasteltu järjestelyjen muita mahdollisia vaikutuksia, kuten vankeusrangaistukseen liittyvien kielteisten ilmiöiden (työpaikan menettäminen, perhesuhteiden katkeaminen ym.) vähenemistä. On kuitenkin viitteitä siitä, että sähköisesti valvottu kotiaresti saattaisi edistää esimerkiksi taloudellista ja sosiaalista pärjäämistä pitkällä aikavälillä.

Jos sähköisesti valvottu aresti edesauttaa integroitumista yhteiskuntaan seuraamuksen suorittamisen jälkeen, voidaan järjestelmää pitää toimivana, vaikka merkittävää uusintarikollisuuden vähenemistä ei havaittaisikaan. Toisaalta myös mahdollisilla kustannussäästöillä voi olla itsenäistä arvoa, jos sähköinen valvonta ei aiheuta kielteisiä seurauksia vangeille itselleen tai ympäröivälle yhteiskunnalle.

Tuoreessa artikkelissaan Renzema (2013) kuitenkin huomauttaa, että sähköisestä valvonnasta on vaarassa tulla "vain" (oletettavasti) kustannustehokas vaihtoehto suljetussa laitoksessa suoritettavalle seuraamukselle. Tällöin sähköisen valvonnan kuntouttava potentiaali helposti unohtuu. Toisaalta vaarana on yhtä lailla seuraamusjärjestelmän ankaroituminen, jos aikaisemmin ilman valvontaa toteutettavia seuraamuksia aletaan valvoa teknisesti. Tällöin myös mahdolliset kustannushyödyt menetetään.

Jos sähköisen valvonnan käyttöalan laajennus Suomessa tulee ajankohtaiseksi, on tehtävä perusteellinen selvitys vaikutuksista juuri siinä erityisryhmässä, johon valvonta kohdistuu. Toisaalta on arvioitava sitä, miten sähköinen valvonta toimii juuri kyseisen seuraamuslajin vaihtoehtona tai tehosteena. Kaikkiaan tämä edellyttää, että on puntaroitava tarkasti ja mahdollisimman avoimesti valvonnan tavoitteita sekä sosiaalisia ja taloudellisia vaikutuksia niin yhteiskunnalle kuin valvottaville itselleen. Tässä ratkaisuiden tukena tulisi käyttää ajantasaista tutkimustietoa sähköisen valvonnan vaikutuksista.

Kirjoittavat työskentelevät Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.

LÄHTEET:

Danielsson, Petri & Mäkipää, Leena (2012) Systemaattinen kirjallisuuskatsaus sähköisen valvonnan vaikuttavuuteen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 114.

Killias, Martin, Gilliéron, Gwladys, Kissling, Izumi & Villettaz, Patrice (2010) Community service versus electronic monitoring-What Works Better? Results of a Randomized Trial. British Journal of Criminology, vol. 50, 1155–1170.

Mäkipää, Leena (2010) Valvotun koevapauden toimeenpano ja sovellettavuus. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 249. Helsinki: Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.

OMTR 2007:17. Sähköinen valvonta. Oikeusministeriön työryhmämietintöjä 2007:17.

Renzema, Marc (2013) Evaluative research on electronic monitoring. Teoksessa Nellis, Mike, Beyens, Kristel & Kaminski, Dan (toim.) Electronically Monitored Punishment. International and critical perspectives. London: Routledge.


 
Julkaistu 22.3.2013
Sivun alkuun |