Jarkko Hynninen & Jan-Henry Stenberg

Kohdennettu väkivalta

Ennalta estäminen, uhka-arviointi ja riskinhallinta poliisissa

Ohessa esitetyt ajat ja paikat ovat näyttämöitä väkivaltaisiin tekoihin, joissa useat viattomat uhrit ovat saaneet surmansa tai loukkaantuneet. Huolimatta erilaisista tekoympäristöistä, tekijöiden elämäntilanteista, motiiveista tai taustoista, on kaikkia näitä tekoja edeltänyt väkivaltaiseen käyttäytymiseen johtanut prosessi. Kaikki teot kuuluvat kohdennetun väkivallan (Targeted violence) käsitteen piiriin.

Kohdennettuun väkivaltaan ja kohdennetun väkivallan uhka-arvioon viitataan jo 1800-luvun kriminologisissa tutkimuksissa. Kohdennetun väkivallan käsitettä käytettiin systemaattisemmin Feinin ja Vossekuilin Exceptional Case Study Project -tutkimuksessa. Siinä kohdennettu väkivalta määritettiin tarkoitukselliseksi teoksi, jossa joko tiedetty tai vielä tuntematon tekijä valitsee ennakkoon tietyn kohteen väkivaltaiselle teolle. Kohdennettu väkivalta on pääosin tyypiltään instrumentaalista aggressiota: tahallista, tarkoituksellista, suunniteltua ja vailla erityistä tunnekiihtymystä, ja eroaa tältä osin tunneperäisestä impulsiivisesta ja spontaanista aggressiosta. Väkivaltaisen teon kohteena voi henkilön tai useiden henkilöiden lisäksi olla fyysinen kohde kuten rakennus tai kohde voi edustaa instituutiota. Kohdennettu väkivalta jaotellaan eri luokkiin, mm. julkisuuden henkilöihin kohdistuneet väkivallan teot, kouluampumiset, nuorten ja aikuisten tekemät massamurhat, tietyn tyyppinen työpaikka, koti- ja parisuhdeväkivalta ja vainoaminen.

Kohdennetun väkivallan prosessi

Kohdennetun väkivallan prosessi voidaan karkeasti jakaa kolmeen osaan: tekijän sisäisen ja ulkoisen maailman rakenteisiin ja tapahtumiin, tekijän käyttäytymiseen ja kohteen valintaan.

Kohdennetun väkivallan tekijälle on tyypillistä se, että hänen elämässään on esiintynyt tai esiintyy negatiivisia, elämäntilannetta rasittavia stressitekijöitä (key life factors), joita voivat olla esimerkiksi sosiaalinen torjuminen ja syrjäytyminen vertaisryhmässä, kiusaaminen, työpaikan menetys, konkurssi ja pari- tai aviosuhteen päättyminen. Kouluampumisissa sosiaalista torjumista vertaisryhmässä pidetään merkittävimpänä riskitekijänä. Myös sosiaalista syrjäytymistä ja koulukiusaamista esiintyy useimmissa kouluampumistapauksissa.

Kohdennetun väkivallan tekijöillä esiintyy huomattavasti enemmän mielenterveysongelmia kuin väestössä yleensä. Tekijän mielenterveysongelmat eivät yleensä suoraan johda väkivaltaan vaan usein ohjaavat motiivia. Mielenterveyden ongelmat voivat yhdessä elämäntilannetta rasittavien stressitekijöiden ja koetun väkivallan kohteen toiminnan kautta johtaa tekoprosessin käynnistymiseen ja teon hyväksymiseen tekijän mielessä. Usein väkivaltainen teko koetaan tiedostettuna tai tiedostamattomana ratkaisuna omiin ongelmiin, ja motiivista riippuen joskus jopa oikeutettuna ja tavoiteltavana.

Väkivaltaiseen tekoon tähtäävä käyttäytyminen ja toiminta ovat usein yhteydessä tekijän ajatusmaailmaan, motiiviin, teon suunnitteluun ja valmisteluun. Tekijän tekoon liittyvä ajatusmaailma voi tulla esille esimerkiksi sisäisenä psykologisena haluna samaistua tai ihannoida suunniteltuun tekoon tai aiheeseen liittyviä muita henkilöitä, tekoja tai asioita kuten kirjallisuutta, elokuvia tai pelejä. Tämä identifioituminen voi esiintyä myös laaja-alaisemmin esimerkiksi "pseudocommando" tai "warrior mentality" -ilmiönä. Esimerkiksi Anders Breivik esiintyy manifestissaan ikään kuin "Navy Seal" -sotilaana.

Tekijöiden motiivit vaihtelevat hyvinkin laaja-alaisesti. Kohdennetussa väkivallassa motiivi on usein fiksoitunut. Tekijällä saattaa olla voimakas patologinen päähänpinttymä asiaan, teemaan tai kohteena olevaan henkilöön, joka usein liittyy tekijän kokemaan vääryyteen, epäoikeudenmukaisuuteen tai kaunaan, johon tämä hakee oikeutta, korjausta tai kostoa (motiivi - resentful). Myös muita motiiveja esiintyy. Kohteen valintaa ohjaa voimakkaasti tekijän motiivi.

Kohdennetun väkivallan ennakointi

Kohdennetun väkivallan prosessi jättää "jälkiä", joita on mahdollista havainnoida ja niiden perusteella ennakoida väkivaltaista käyttäytymistä. Nykytutkimuksessa näitä kohdennetun väkivallan käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa kuvaavia muuttujia kutsutaan "Warning behavior" (WB) -muuttujiksi. Tutkimuksissa on tuotu esille 7-8 kahdeksan eri muuttujaa, jotka ovat tyypillisiä kohdennetun väkivallan prosessissa.

"Warning behavior" on dynaamista ja akuuttia käyttäytymistä, joka edeltää kohdennetun väkivallan tekoa ja on yhteydessä tekijän ajatusmaailmaan, motiiviin, aiottuun tekoon ja käyttäytymiseen. WB-muuttujat muodostavat käyttökelpoisen käsitteellisen käyttäytymisen mallin, mikä indikoi lisääntynyttä lähestymis- ja/tai väkivaltaisen käyttäytymisen riskiä. WB-muuttujilla on omat yleiset esiintyvyytensä ja painoarvonsa eri kohdennetun väkivallan luokissa. Uhka-arvioinnissa on kuitenkin huomioitava se, että eri kohdennetun väkivallan luokissa tyypillisiä WB-muuttujia ei välttämättä esiinny tai niitä ei huomata.

Miten mielenterveysongelmat liittyvät tällaisiin tekoihin?

Tutkimus ja kirjallisuus vahvistavat mielenterveysongelmien yhteyden kohdennetun väkivallan teoille. Keskeisempiä niihin liittyviä mielenterveysongelmia ovat persoonallisuushäiriöt, mielialahäiriöt ja psykoottistasoiset vakavat mielenterveysongelmat. Erityisen usein mukana on persoonallisuuden häiriintyneisyyttä kuten narsistista mahtipontisuutta ja joskus psykopaattisiakin persoonallisuuden piirteitä.

Mielenterveysongelmilla on yhteys tekijän identifioitumiseen ja motiivin muodostumiseen sekä tekoon liittyvään käyttäytymiseen. Mielialahäiriöiden tiedetään olevan vahvasti yhteydessä itsemurhiin, itsemurha-ajatuksiin sekä "viimeinen keino" -ajatteluun ja -käyttäytymiseen (last resort thinking). Tekijä mahdollisesti kokee itsensä ahdistuneeksi sekä tilanteensa epätoivoiseksi ja näkee väkivaltaisen eskalaaton ainoaksi mahdollisuudeksi ratkaista tilanne.

Persoonallisuushäiriöistä patologinen narsismi nousee kohdennetun väkivallan riskitekijäksi. Patologiseen narsismiin liittyy olennaisesti mahtipontisuus ja kokemus muiden yläpuolella olosta ja usein ajatus siitä, että oma toiminta on oikeutetun vastavuoroista jollekin, mitä kohde on ensin tehnyt. Patologisesti narsistisella henkilöllä on suureelliset käsitykset itsestään ja kyvyistään ja tarve saada ihailua ja vahvistusta tälle tunteelle. Kohdatessaan kritiikkiä tai epäonnistumisia tällainen henkilö on usein kyvytön käsittelemään sitä ja kokee helposti ns. narsistisen loukkauksen, joka voi saada hänet raivon valtaan ja johtaa ajatukseen väkivaltaisesta teosta. Koulusurmia tutkittaessa on havaittu, että tekijät ovat usein kokeneet jonkin narsistisesti loukkaavan tapahtuman ennen tekoa. Narsistisen persoonallisuuden ohella kohdennetun väkivallan tekijöillä esiintyy myös muita persoonallisuuden häiriöitä. Näitä ovat mm. epäsosiaalinen, paranoidinen ja skitsoidinen persoonallisuus.

Vaikka varsinaiset psykoottiset mielisairaudet edustavat pienintä osuutta kohdennetun väkivallan tekijöiden mielenterveysongelmista, liittyvät psykoottiset vääristymät usein näyttäviin ja paljon uhreja vaatineisiin tekoihin. Kohdennetun väkivallan tutkimuksissa on havaittu, että psykoottisten tekijöiden teot korreloivat vahvasti teon uhrien kuoleman, vakavan loukkaantumisen sekä WB-muuttujien kanssa. Reid Meloyn ym. tutkimuksessa aikuisista ja nuorista massamurhaajista todetaan, että psykoottisten aikuisten tekemissä massamurhissa uhriluku lähes kaksinkertaistui verrattuna ei-psykoottisten tekemiin. Psykoottistasoiset oireet vaikuttavat vahvasti motiivin muodostumiseen ja johtavat usein voimakkaaseen fiksoitumiseen motiivin mukaiseen teemaan. Useissa tapauksissa psykoottisesti rakentuneet motiivit käsittelevät tekijän kokemaa epäoikeudenmukaisuutta ja vääryyttä, joihin hän teollaan hakee oikeutta tai kostoa.

Miten poliisi vastaa tekojen ennalta estämiseen?

Poliisihallitus aloitti osana sisäisen turvallisuuden ohjelmaa hankkeen kohdennetun väkivallan ennalta estämiseksi, uhkien arvioimiseksi ja potentiaalisten tekijöiden tunnistamiseksi. Tässä projektissa on rakennettu kolmiosainen arviointityökalu, joka muodostuu alustavasta uhka-arviotyökalusta, laajasta uhka-arviosta ja riskienhallinnasta.

Alustava uhka-arvio on tarkoitettu ensisijaisesti poliisin johtokeskusten, tutkinnan ja ampuma-aselupahallinnon käyttöön. Tavoite on, että kohdennetun väkivallan uhasta, suunnittelusta tai tekijän käyttäytymisestä ensimmäisenä tiedon saava poliisin yksikkö voisi heti tehdä alustavan mutta silti systemaattisen arvion todellisesta uhkasta.

Alustava uhka-arviotyökalu rakentuu tutkimuksellisesti strukturoidulle ja valideille muuttujille, jotka perustuvat väkivaltaisen käyttäytymisen riskin arviointityökaluun (SRP, stalking risk profile) ja kohdennetun väkivallan WB-muuttujiin. Alustava uhka-arviotyökalu auttaa myös suuntaamaan tutkintaa kohti kohdennetun väkivallan kriittisiä muuttujia.

Alustavan uhka-arvion perusteella päätetään jatkotoimista. Mikäli alustavan uhka-arvion perusteella voidaan todeta kysymyksessä olevan keskiverto tai korkea uhka kohdennetun väkivallan teolle, pyritään tekijästä tekemään laaja uhka-arvio. Laaja uhka-arvio rakentuu samoille strukturoiduille työkaluille kuin alustava uhka-arvio, mutta sitä täydentää psykologin tai psykiatrin yksityiskohtainen arviointihaastattelu ja kliininen arvio. SRP- ja WB-muuttujien lisäksi haastattelun tukena ja kliinisessä arviossa käytetään erilaisia strukturoituja arviointimenetelmiä, kuten väkivallan ja vaarallisuuden HCR-20 riskiarviointimittaristoa ja psykopatian PCL-R tai vastaavia mittaristoja. Laajassa uhka-arvioinnissa on mahdollista käyttää myös muita tilanteeseen sopivia arviointimittaristoja, kuten nuoruusiän väkivaltariskiä mittavaa SAVRYa tai lasten väkivaltaisen käyttäytymisen riskiarviointiin soveltuvaa EARL-B ja G-mittaristoa.

Kohdennettua väkivallan uhkaa seuraava riskienhallinta on laaja kokonaisuus eikä perustu yksin poliisin toimiin ja tehtäviin. Riskienhallinnan tavoitteena ovat kestävät, pitkäjänteiset ja oikein kohdennetut toimenpiteet. Laajan uhka-arvion tarkoituksena on ensisijaisesti arvioida henkilön aiheuttamaa kohdennetun väkivallan uhkaa mutta myös kartoittaa niitä tekijöitä, jotka ovat johtaneet tälle polulle. Koska kohdennettu väkivalta rakentuu pääsääntöisesti tekijän elämää rasittaville negatiivisille tekijöille ja erilaisille mielenterveysongelmille, on riskienhallinta ensisijaisesti kohdistettava näihin tekijöihin. Tämä vaatisi nykyistä suunnitellumpaa poliisin, sosiaali- ja terveyshuollon, kodin ja oppilaitosten yhteistyötä.

Kohdennetun väkivallan estämisen haasteet

Kohdennetun väkivallan tekojen ennalta estäminen on vaikeaa mutta ei mahdotonta. Yksi ennalta estämisen pulma on siinä, että poliisin kohdennetun väkivallan uhka-arviointimalli on reaktiivinen, eli arvio käynnistyy, kun uhka on jo alkanut. Keskeisintä olisikin varhainen puuttuminen riskitekijöihin kuten sosiaaliseen syrjäytymiseen ja eristäytymiseen, koulukiusaamiseen jne. Myös sosiaali- ja terveydenhuollon sekä oppilaitosten ja kotien oli oltava laajemmin tietoisia kohdennetun väkivallan prosessista sekä riskitekijöistä. Tällöin esimerkiksi varhais- ja nuorisopedagogiikassa voitaisiin paremmin puuttua todelliseen väkivaltaisen käyttäytymisen kasvuun. Lisäksi oikea ja täsmällinen tieto väkivaltaisen kehityksen kulusta estäisi yksittäisiä kiusattuja tai mielenterveysongelmista kärsiviä joutumasta leimatuksi potentiaalisiksi kohdennetun väkivallan tekijöiksi. Toistaiseksi viranomaisten välinen tietojenvaihto on tietyissä tapauksissa lainsäädännöllisesti ongelmallista. Tähän voitaisiin saada korjausta erilaisilla lainsäädännön muutoksilla ja yhteistyön kehittämisellä.

Hynninen on komisario ja väitöskirjatutkija HYn psykologian laitoksen kriminaalipsykologian tutkimusryhmässä. Stenberg on psyk.lis., erikoispsykologi ja VET kouluttajapsykoterapeutti, joka työskentelee HUS:issa (Psykiatria).

KIRJALLISUUTTA:

Bondü, R., Cornell, D., Scheitbauer, H. (2011). Student homicidal violence in schools: An international problem. New directions for youth development, No 129, 13-30. Wiley Online Library.

Borum, R., Fein, R., Vossekuil, B. & Berglund, J. (1999). Threat assessment: defining an approach for evaluating risk of targeted violence. Behavioral Sciences and the Law, 17:3, 323-337.

Fein, R. & Vossekuil, B. (1998). Protective Intelligence and Threat Assessment Investigations: A Guide for State and Local Law Enforcement Officials. Research report. U.S Department of Justice. Office of Justice Programs.

Fein, R. & Vossekuil, B. (1999). Assassination in the United States: an operational study of recent assassins, attackers and near-leathal approachers. Journal of Forensic Sciences, 44:2, 321-333.

Kaltiala-Heino, R., Lindberg, N., Sailas, E. (2011). Nuoren väkivaltaisen käyttäytymisen riskin arvioiminen. Suomen lääkärilehti, 8/2001, 643-650.

James, D., Mullen, P, Meloy, R., Pathé, M., Farnham, F., Preston, L. & Darnley, B. (2007) The Role of Mental Disorder in Attacks on European Politicians 1990-2004. Acta Psychiatrica Scandinavica, 116:334-344.

James, D., Mullen, P. Pathé, M., Meloy, R., Farnham, F., Preston, L., Darnley, B. (2008) Attacks on the British Royal Family: the Role of Psychotic Illness. Journal of the American Academy of Psychiatry and the Law, 36: 59-67.

Meloy, R., Hempel, A., Gray, T., Mohandie, K., Shiva, A., Richards, T. (2004). A Comparative Analysis of North American Adolescent and Adult Mass Murderers. Behavioral Sciences and the Law, 22: 291-309.

Meloy, R. (2011). Approaching and Attacking Public Figures: A Contemporary Analysis of Communications and Behavior. Teoksessa: Threatening Comminications and Behavior. Perspectives on the pursuit of public figures, 75-101. Toim. Chauvin Cherie.Washington D.C. The National Academies Press.

Meloy, R., Hoffmann, J., Guldimann, A., James, D. (2012). The Role of Warning Behaviors in Threat Assessment: An Exploration and Suggested Typology. Behavioral Sciences and the Law, 30: 256-279.

Reddy, M., Borum, R., Berglund, J., Vossekuil, B., Fein, R. & Modzeleski, W. (2001). Evaluating risk for targeted violence in schools: comparing risk assessment, threat assessment, and other approaches. Psychology in the Schools, 38:2, 157-172.

Vossekuil, B., Fein, R., Reddy, M., Borum, R. & Modzeleski, W. (2002). The Final Report and Findings of the Safe School Initiative: Implications for the Prevention of School Attacks in the United States. United States Secret Service and United States Department of Education, Washington, D.C. Jessup, MD: Education Publications Center, United States Department of Education.

 
Julkaistu 22.3.2013