Rikoksen uhrit eivät saa tietoa oikeuksistaan

Rikoksen uhriksi voi joutua kuka tahansa. Uhrit ovat kuitenkin hyvin epätasa-arvoisessa asemassa sen mukaan, kuinka hyvin he pystyvät itse hankkimaan apua ja vaatimaan oikeuksiaan, kertoo Rikoksen uhrin käsikirja. Joulukuussa ilmestyneen 200-sivuisen teoksen on toimittanut Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Petra Kjällman.

Rikosuhripäivystyksen mukaan apua hakevat yhä vakavampien rikosten uhrit, jotka eivät ole saaneet viranomaisilta tarpeeksi selviytymiseen tarvittavaa tietoa. Esimerkiksi vieraskieliset henkilöt jäävät usein epätietoisiksi omista oikeuksistaan, sillä tulkkauspalveluita ei ole riittävästi eikä niiden tasoa valvota. Käytännön lastensuojelutyössä on taas tullut esille, että lastensuojelulaki ei turvaa automaattisesti palveluja seksuaalista kaltoinkohtelua kokeneille nuorille ja nuorten seksuaalisen hyväksikäytön rikosepäilystä ilmoittamisen käytännöt ovat selkiytymättömät.

Myöskään rikoksen uhriksi joutuneiden vammaisten ja vanhusten kohtaamiseen tarvittavaa erityisosaamista ei löydy tarpeeksi. Heidän osaltaan erityisesti rikoksen tunnistaminen olisi tärkeää ja heitä päivittäin kohtaavia henkilöitä, kuten pankki- ja postitoimihenkilöitä, tulisi kouluttaa huomaamaan mahdolliset väärinkäytökset.

Rikoksen uhrin auttajat saattavat jättää neuvomatta sellaisia uhreja, jotka vaikuttavat heistä selviytyjiltä. Jopa kokonaan neuvoitta jääneitä uhreja on Suomessa paljon.

Rikoksen uhrin käsikirja käsittelee rikoksen uhrille aiheuttamia seurauksia, erityisen haavoittuvia uhreja ja heidän tukemistaan, uhrin selviytymistä sekä rikosuhrityön kehittämistä. -RK

Petra Kjällman (toim.) Rikoksen uhrin käsikirja. PS-kustannus 2011.

 
Julkaistu 9.3.2012