Riikka Kostiainen

Poliisille ja syyttäjille tulee ohjeet vihapuheen tulkintaan

Valtakunnansyyttäjän asettama työryhmä "Vihapuheen levittäminen internetissä" tekee parhaillaan käytännönläheisiä ohjeita viranomaisille siitä, mikä on rangaistavaa vihapuhetta ja kuka voi syyllistyä rikokseen milläkin tavoin. Työryhmän tulkintasuositusten on tarkoitus olla valmiina huhtikuun loppuun mennessä. Sen jälkeen kukin viranomainen miettii itse, miten hyödyntää ohjeita.

Ylläpitäjän vastuu

Työryhmän puheenjohtaja, valtionsyyttäjä Mika Illman kertoo, että tulkintasuositusten antaminen nähtiin tarpeelliseksi kahdesta pääsyystä. Ensimmäinen oli verkkosivujen ylläpitäjän rangaistusvastuun määrittäminen vihapuheiden levittämisessä. Nykyään kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaa säännöstä voidaan soveltaa myös tilanteissa, joissa henkilö pitää rasistista materiaalia saatavilla, vaikka ei ole sitä alun perin itse laatinutkaan. Kesäkuussa voimaan tulleen lakiuudistuksen taustalla oli kansainväliset velvoitteet ottaa sähköisen viestinnän ja internetin piirteet paremmin huomioon.

– Lakivaliokunta lausui tuolloin, että myös internetsivuston hallinnoija voi syyllistyä rikokseen sallimalla uhkaavan, panettelevan tai solvaavan kirjoittelun. Käytännön toiminnassa on kuitenkin ollut epäselvää, mitä ylläpitäjän vastuu tarkoittaa, koska on niin monenlaisia toimijoita. Esimerkiksi tarjoamalla tietoliikenneyhteyksiä tai vuokraamalla omistamaltaan palvelimelta tilaa käyttäjille voi edesauttaa tällaisen tiedon pitämistä esillä.

Illmanin mukaan ohjeissa otetaan kantaa esimerkiksi teleoperaattorien vastuuseen, Facebook-sivun perustajan tai blogikirjoittajan vastuuseen muiden kirjoittelusta, vastuun kohdentamiseen usean ylläpitäjän ketjussa sekä ennakkovalvonnan merkitykseen vastuun syntymiselle.

Kiihottamisrikosten tulkinta

Toinen lähtökohta työryhmän raportissa on antaa tulkintaohjeita kiihottamisrikoksiin.

– Ohjeissa käydään läpi kiihottaminen kansanryhmää vastaan -rikoksen tunnusmerkistö. Käsitteitä valotetaan esimerkkitapausten avulla ja tuomioistuinratkaisuista on haettu oikeuskäytäntöä. Tämä on käynyt helposti, sillä kaikki kiihottamisrikosjutut on koottu Valtakunnansyyttäjänvirastoon. Oikeuskäytännön muotoutumisen kannalta on merkittävää, että Korkein oikeus antoi viime vuonna ensimmäisen kerran valitusluvan kiihottamisrikoksesta (53/2011). Tällä ennakkoratkaisulla tulee olemaan suuri merkitys sananvapauden rajoittamisen tulkintaan, Mika Illman sanoo.

Työryhmä laatii suosituksensa esitutkinta- ja syyttäjäviranomaisille, joten ennaltaehkäisypuoli ei niissä tule esiin. Ennaltaehkäisevää on kuitenkin tavallaan nettipoliisitoiminta, sillä nettipoliisi voi ottaa keskusteluissa kirjoitteluun kantaa ja kertoa rikosten tunnusmerkistöistä, Illman huomauttaa.

Tulkintasuositusluonnoksesta pyydetään lähiaikoina lausuntoa muutamilta asiantuntijatahoilta. Valmistelu on ottanut aikaa, sillä suosituksille halutaan vahva perusta ja ohjeista mahdollisimman käyttökelpoiset.

 
Julkaistu 9.3.2012