Emma Holkeri

Kouluampumisuhkausten taustalla erilaisia motiiveja

Jokelan kouluampumisesta 2007 tähän päivään suomalaiset koulut ovat poliisin tietojen mukaan joutuneet yli 600 uhkauksen kohteeksi. Myös muissa maissa kouluampumiset ovat käynnistäneet koulu-uhkausten sarjoja, joissa useimmiten nuoret tekijät uhkaavat omaa tai entistä kouluaan vastaavalla teolla. Näiden uhkausten vaarallisuutta voidaan arvioida uhka-analyysin menetelmällä. Yksi olennainen osa prosessia on uhkaajan motiivin selvittäminen. Tässä artikkelissa tarkastellaan koulu-uhkaajien itse ilmoittamia motiiveja erityisesti impulsiivisuuden näkökulmasta. Aineistona ovat Suomessa vuonna 2010 tehdyt koulu-uhkaukset, jotka on tutkittu rikoksina.

Tutkimuskirjallisuudessa on esitetty eriäviä selitysmalleja koulu-uhkauksille. Osa tutkijoista pitää koulu-uhkauksia epidemiana, jossa nuoret kopioivat toinen toisiaan ajattelematta seurauksia. Osa taas pitää kopioselitystä liian yksioikoisena mallina, joka sivuuttaa uhkausten sosiaalisen kontekstin. Esimerkiksi vihamurhia tutkineen Mark Amesin mukaan on mahdollista, että koulu-uhkauksilla ilmaistaan sympatiaa aikaisempia kouluampujia kohtaan. Empiiristä tutkimusta koulu-uhkauksista on kuitenkin vähän, varsinkin Suomessa. Vaikuttaa olennaiselta tutkia sitä, mikä motivoi nuoria uhkaamaan omia koulujaan.

Helinä Häkkäsen pommiuhkaustutkimuksen tulosten perusteella uhkaukset poikkeavat toteutetuista pommi-iskuista: pommiuhkaukset ovat yleensä hyvin impulsiivisia tekoja, kun taas itse pommitusteot ovat tarkoin suunniteltuja ja epätunteellisia tekoja. Voisiko samanlainen ero impulsiivisuudessa olla myös uhkauksiksi jääneiden ja toteutettujen kouluampumisten taustalla? Kouluampumiset ovat pommi-iskujen tavoin yleensä harkittuja tekoja, joita ei voida luonnehtia impulsiivisiksi. Useiden erimaalaisten tutkimusten mukaan kouluampujat ovat iskuja tehdessään rauhallisia ja kontrolloituja, minkä tulkitaan kertovan suuresta tekoon valmistautumisen asteesta. Tekoa suunnitellaan pitkään ja samalla uppoudutaan yksityiskohtaisesti aikaisempiin kouluampumisiin. Tämä on silmiinpistävää, sillä yleensä nuorten rikollisuudessa akuuteilla henkilökohtaisilla konflikteilla on suuri merkitys. Seuraavassa tarkastelen koulu-uhkausten motiiveja ja niiden ilmentämää impulsiivisuuden astetta.

Aineistona esitutkintapöytäkirjat

Aineistoni koostuu vuonna 2010 rikoksina tutkittujen eli vakavimpien koulu-uhkaustapausten esitutkintapöytäkirjoista (n=37). Kokonaisuudessaan vuonna 2010 poliisille raportoitiin noin 100 koulu-uhkausta. Erittelen aineistoni koulu-uhkaustapauksia epäiltyjen itse ilmoittamien motiivien perusteella. Aineistossa on yhteensä 28 tapausta, joiden kohdalla esitutkintamateriaaliin on kirjattu tietoja epäillyn motiivista. Lähes jokaisessa tapauksessa epäilty ilmoitti useamman kuin yhden motiivin teolleen. Tarkastelen motiiveja tapauksissa esiintyneiden piirteiden kautta ja käsittelen lähemmin kolmea yleisintä epäillyn kertomaa motiivia.

Rikoksina tutkituissa koulu-uhkauksissa (n=28) esiintyvien motiivien piirrelistaus.

Epäillyn ilmoittama motiivi N %
Ajattelemattomuus/vitsi 20 30,8
Suuttumus/vanha kauna 18 27,7
Oman asian edistäminen 7 10,8
Päihtymys 7* 10,8
Kovan jätkän maine 4 6,2
Suun soittaminen/provoisoiminen 3 4,6
Ei osaa sanoa 3 4,6
Uteliaisuus 1 1,5
Koulun tyhjentäminen 1 1,5
Valvominen ja stressi 1 1,5
YHTEENSÄ 65 100

*Sama epäilty vastuussa kolmesta päihtyneenä tehdystä uhkauksesta.

Yleisin syy: "tyhmä älynväläys"

Ajattelemattomuuteen vetoaminen kuulustelussa on aineistoni yleisin motiivi. Epäillyt ovat kertoneet tehneensä uhkauksen ajattelemattaan tai tarkoittaneet kaiken huumoriksi. "Vitsin" kertoja on usein jäänyt siihen luuloon, että muut ymmärtävät asian vitsiksi: jutun kuulleet oppilaat ovat esimerkiksi ensireaktionaan nauraneet. Yhden Facebookiin kirjoitetun uhkauksen perään oli laitettu hymiö, ja siksi oletettu muiden ymmärtävän, ettei uhkausta tule ottaa tosissaan. Tyypillistä on, että uhkaaja on vasta jälkeenpäin tajunnut tekonsa vakavuuden ja kouluampumiskytkennät.

Uhkaus suuttuneena akuutin riidan tai vanhan kaunan takia

Suutuspäissään tehdyt uhkaukset voidaan jakaa kahteen luokkaan. Ensimmäisessä luokassa suuttumus kumpuaa käsillä olevasta tilanteesta. Uhkaukset on yleensä esitetty huutamalla ne suoraan uhatun, useimmiten opettajan, "kasvoille". Suurimmassa osassa tapauksia uhkaus liittyy fyysisesti koulussa tapahtuneeseen kurinpidolliseen ristiriitatilanteeseen, esimerkiksi luokasta häiriköinnin takia poistamiseen.

Toisessa luokassa suuttumus on vähemmän impulsiivista ja juontaa juurensa jostain vanhasta kaunasta. Vanhan kaunan kohde ei ole provosoinut epäiltyä, vaan epäilty itse on ollut aktiivinen osapuoli. Esimerkiksi yhdessä tapauksessa epäilty lähetti rehtorille koulu-uhkauksen sisältävän sähköpostin. Rehtori ei ollut tehnyt mitään sellaista, mikä olisi voinut juuri tuolla hetkellä laukaista epäillyn vihan. Taustalla oli vanha hallinto-oikeuteen asti viety riita. Kahdessa toisen luokan tapauksessa on havaittavissa hyvin huolestuttavia piirteitä. Ensinnäkin tapahtuma, josta kannetaan kaunaa, oli tapahtunut jo kauan aikaa sitten ja lisäksi selvitetty aikoinaan. Toiseksi motiivien taustalla on samastumista aikaisempiin kouluampujiin, erityisesti kiusaamistaustan ja yksinäisyyden osalta. Nämä tapaukset vaikuttavat motiivin epäimpulsiivisuuden vuoksi vakavammilta kuin muut suutuspäissään tehdyt uhkaukset.

Uhkaus oman asian edistämiseksi

Kolmanneksi yleisin epäillyn ilmoittama motiivi on oman asian edistäminen. Nämäkin uhkaukset voidaan jakaa kahteen luokkaan. Ensimmäisessä luokassa yhdistävä tekijä on uhkaajien byrokratiaa tai "systeemiä" vastaan tuntema viha sekä koettu vääryys omassa asiassa. Tästä on johdettu käsitys siitä, että oman asian etenemistä on sallittua jouduttaa uhkaamalla. Yksi epäillystä oli jopa sitä mieltä, etteivät hänen asiansa etene lainkaan ilman uhkailua: "Olen todennut sossujen kanssa asioidessa, että muuten ei saa asioita menemään läpi, jos ei laita kovaa kovaa vastaan". Muut keinot tuntuvat puuttuvan. Esimerkiksi yhdessä tapauksessa opinto-ohjaaja oli pyytänyt epäiltyä toimittamaan tiettyjä todistuksia puuttuvien opintosuoritusten korvaamiseksi, jotta tämä siten voisi valmistua ajoissa. Epäilty ei kuitenkaan toimittanut todistuksia vaan uhkasi tulla paikalle aseen kanssa. Hän totesi kuulustelussa, että hänellä "- - alkoi vähän niin kuin ratkaisut loppua kesken" ja että tarkoituksena oli painostaa koulua antamaan hänelle päättötodistus.

Toisenlaista oman asian edistämistä kuvaavat ns. hätähuudot eli mielenterveydellisen avun saamiseksi tehdyt uhkaukset. Luokka on siinä mielessä epävarma, että vain yhdessä tapauksessa epäilty on myöhemmin poliisikuulustelussa myöntänyt motiivinsa todella olleen mielenterveydellisen avun hakeminen. Epäilty oli kirjoittanut kouluaineen, jossa hän kuvasi ampuvansa koulunsa oppilaita ja lopuksi itsensä. Epäillyn pyrkimyksenä oli hänen mukaansa saada aikuiset todella reagoimaan hänen hätäänsä ja avuntarpeeseensa.

Uhkaus tehdään yleensä mielijohteesta

Koulu-uhkaukset vaikuttavat tämän analyysin perusteella useimmiten impulsiivisilta uhkauksilta, joita leimaa ajattelemattomuus tai tunnekuohu, joka laantuessaan häivyttää myös motivaation uhkauksen toteuttamiseen. Uhkausten taustalla voidaan nähdä tietynlaista kouluampumisaiheen arkipäiväistymistä erityisesti koulumaailmassa. On esimerkiksi koettu, että aiheesta voi jo vitsailla niin, että muutkin ymmärtävät asian pilailuksi. Kun kouluampumisiin on vedottu suutuspäissään tai oman asian edistämiseksi, on "aseena" haluttu käyttää mahdollisimman vakavaa mieleen tullutta asiaa.

Kuitenkaan kaikkia koulu-uhkauksia ei voida pitää impulsiivisina tai vaarattomina edes tämän suhteellisen pienen aineiston perusteella. Huolestuttavimmissa tapauksissa motiivit ovat epäimpulsiivisia, ja niiden taustalla on aikaisempiin kouluampujiin samastumista. Kuitenkin myös impulsiivisiksi arvioimieni motiivien taustalla voi olla aihetta huoleen. Miten tietää, kumpuaako kouluampumisella uhkaaminen mieleen sattumalta vai johtuuko se yhdestä kouluampumisten riskitekijästä: pakkomielteisestä väkivaltaisiin teemoihin ja aikaisempiin kouluampumisiin uppoutumisesta? Uhka-analyysin menetelmää voidaan soveltaa tällaisiin arvioihin, mutta tueksi tarvitaan koulu-uhkausten ja niiden motiivien syvällisempää tutkimusta.

Kirjoittaja työstää koulu-uhkauksista gradua Turun oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Gradu on osa projektia Arkielämä ja epävarmuus – sosiaaliset suhteet Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen.

LÄHTEITÄ

Ames, Mark (2007) Going postal: Rage, Murder and Rebellion in America. London, Snowbooks.

Haapasalo, Jaana (2008) Kriminaalipsykologia. PS-kustannus, Jyväskylä.

Häkkänen, Helinä (2005) Finnish bomb threats: offence and offender characteristics. International Journal of Police Science and Management 8: 1, 1–8.

Oksanen, Atte, Nurmi, Johanna & Räsänen, Pekka (2011) Pahuus ja väkivallan käsittelemisen ongelma Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien jälkeen. Janus 19: 2, 104–121.

Scheithauer, Herbert & Bondü, Rebecca (2011) Amoklauf und School Shooting: Bedeutung, Hintergründe und Prävention. Vandenhoeck & Ruprecht, Göttingen.


 
Julkaistu 9.3.2012