Henkirikollisuus laskusuunnassa

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreimman henkirikoskatsauksen mukaan henkirikollisuuden taso on ollut kymmenen vuoden ajan selvässä laskussa, joskin vuotuiset vaihtelut ovat olleet suuria. Lasku on tapahtunut yksinomaan miesten tekemissä henkirikoksissa.

Vuonna 2010 poliisin tietoon tuli 134 uhrin kuolemaan johtanutta tahallista väkivaltarikosta ja rikollisuustaso 100 000 asukasta kohti oli 2,5 (Tilastokeskuksen poliisitilasto). Vuonna 2011 henkirikosten määrä ja taso olivat ennakkotietojen mukaan täsmälleen samat. Henkirikollisuuden seurantajärjestelmän tammikuun arvion mukaan vuonna 2010 rikosten lopulliseksi määräksi tulee 117 ja rikollisuustasoksi on 2,2. Rikokset kirjataan seurantajärjestelmään vasta esitutkinnan päätyttyä. Henkirikollisuuden vuotuinen taso oli 1970-luvun puolivälistä 1990-luvun loppupuoliskolle vakaa ja noin 3 rikosta 100 000 asukasta kohti.

Alueelliset tasoerot henkirikollisuudessa ovat huomattavat. Korkeimmat rikollisuustasot löytyvät Itä- ja Pohjois-Suomen maakunnista. Vuosikymmenen korkein rikollisuustaso on ollut Lapissa ja alhaisin läntisellä Uudellamaalla.

Suomen henkirikollisuuden taso on EU:n kuudenneksi korkein ja keskimääräistä korkeampi myös kaikkien Euroopan maiden joukossa. Tämä selittyy suurelta osin keski-ikäisten työttömien ja alkoholisoituneiden miesten poikkeuksellisen korkealla rikollisuustasolla. Muiden sosioekonomisten ryhmien henkirikostaso ei olennaisesti eroa muusta Länsi-Euroopasta.

Uhrit ja tekijät

Henkirikoksissa yleisin uhri on tuttavan surmaama mies (46 % uhreista). Seuraavaksi yleisimmät ovat parisuhdekumppanin surmaama nainen (18 %) ja uhrille ennalta tuntemattoman henkilön surmaama mies (10 %). Henkirikosten pääosa liittyy keski-ikäisten työelämän ulkopuolella olevien miesten keskinäisiin alkoholinkäyttötilanteisiin. Vuosina 2003-2010 aikuisten välisissä henkirikoksissa kahdessa kolmesta kaikki osapuolet ja neljässä viidestä ainakin joku osapuoli (yleensä tekijä) oli humalassa.

Henkirikokseen syyllistyneillä on usein rikostaustaa. Vuosina 2003–2010 miespuolisista tekijöistä 56 % oli tuomittu henki- tai pahoinpitelyrikoksesta edeltävän kymmenen vuoden aikana ainakin kerran ja 37 % oli ollut aikaisemmin vankilassa. Huomattavassa osassa (45 %) henkirikoksia myös rikososapuolten välillä on esiintynyt jo aiemmin väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista. Seurantajärjestelmään kirjattujen tietojen mukaan kaikkiaan jonkinasteista ennalta oirehtimista tai keskinäistä väkivaltaa oli esiintynyt 55 %:ssa henkirikoksia, mutta osapuolet olivat kääntyneet ongelmiensa johdosta suhteellisen harvoin viranomaisten tai väkivallan uhrien tukijärjestelmien puoleen. Keskeinen ongelma henkirikosten ennaltaehkäisyssä onkin erikoistutkija Martti Lehden mukaan se, kuinka keskinäinen oirehtiminen saadaan nykyistä paremmin ja riittävän ajoissa sellaisten tahojen tietoon, jotka voivat siihen tehokkaasti puuttua.

Henkirikoksista vuosina 2003–2009 epäillyistä 86 % vastaan nostettiin syyte ja 76 % tuomittiin rangaistukseen. Tahallisesta henkirikoksesta tai kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä rangaistukseen tuomituista 95 % sai ehdottoman vankeusrangaistuksen. Taposta tuomittujen miesten keskirangaistus oli 9 v 5 kk ja naisten 8 v 8 kk vankeutta. -RK

Martti Lehti: Henkirikoskatsaus 2011. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkojulkaisuja 23/2012. www.optula.om.fi.

 
Julkaistu 9.3.2012