Riikka Kostiainen

Sosiaaliturvan väärinkäyttöön suhtaudutaan kaksijakoisesti

Sosiaaliturvan väärinkäytöstä on julkisuudessa kannettu huolta aika ajoin. Viimeisin laaja tutkimus aiheesta on tehty Stakesissa vuonna 1999. Selvityksessä arvioitiin tapauksia olevan runsaat 25 000 vuodessa (sisältäen piiloon jäävät tapaukset) ja väärin perustein maksettujen etuuksien arvoksi yli 20 miljoonaa euroa. Suhteessa eri tahojen asiakasmääriin ja maksettujen etuuksien kokonaismääriin väärinkäytösten osuudet olivat pieniä (esim. Kelan etuuksista 0,03 %).

Tuukka Lahti on selvittänyt asenteita sosiaaliturvan väärinkäyttöön ja haastatellut pitkään sosiaalietuuksia käyttäneitä ihmisiä. Suurin osa haastatelluista koki vilpin ainakin jossain määrin muttei yksiselitteisesti tuomittavaksi. Tuomittava väärinkäyttö määräytyi tavallisimmin väärin perustein saatujen summien mukaan: pienet vilpit oltiin valmiita hyväksymään mutta suuria ei. Tärkeäksi koettiin myös väärinkäyttäjän taloudellinen asema: jos tämän uskottiin tulevan toimeen lakisääteisilläkin tuloillaan, väärinkäyttöä ei katsottu hyvällä. Kolmas tuomittava seikka oli "sosiaalipummius" eli eläminen tarkoituksellisesti sosiaaliturvan varassa ja kenties vielä arveluttavan elämäntavan, kuten huumeiden ja alkoholin käytön, rahoittaminen sen avulla.

Lahden mukaan sosiaaliturvan väärinkäyttö oikeutettiin viidellä perusteella. Suurin osa haastatelluista piti sosiaaliturvan tasoa liian alhaisena, jolloin "kunnollisilla köyhillä", ilman omaa syytään taloudelliseen ahdinkoon joutuneilla, on oikeus vilppiin. Toinen oikeutusperuste liittyi aiheutuneen vahingon kiistämiseen tai vähättelyyn. Pienten summien ei katsottu heilauttavan valtion taloutta suuntaan tai toiseen. Lisäksi jotkut näkivät pimeässä työssä myös hyviä puolia kuten ammattitaidon ylläpitämisen ja osallistumisen kansantalouden pyörittämiseen. Kolmanneksi väärinkäytökset hyväksyttiin vetoamalla hyvinvointivaltion kansalaisuuteen; oikeutus perustui aiemmin maksettuihin veroihin tai muihin julkisluonteisiin maksuihin. Neljänneksi vedottiin yleiseen huonoon moraaliin. Suuri osa haastatelluista oli taipuvaisia näkemään omat tekonsa muiden ihmisten moraalisesti tuomittavan käyttäytymisen rinnalla suhteellisen hyveellisenä. Vertailuja tehtiin toisaalta suuren luokan talousrikollisiin ja toisaalta yhteiskunnan kelkasta pudonneisiin "elämäntapa-sosiaalipummeihin". Lisäksi järjestelmän huijaamista pidetiin oikeutettuna, koska järjestelmäkin huijaa asiakkaitaan. Sosiaaliturvajärjestelmän piirissä koetut epäoikeudenmukaisuudet ja kaltoinkohtelut voivat lisätä halukkuutta toimia yhteisten sääntöjen vastaisesti ja vähentää väärinkäytösten tuomittavuutta.

Tuukka Lahti (2007) Onhan se väärin mutta... Kirjassa Hänninen, Karjalainen & Lehtelä (toim.) Pääsy kielletty! Poiskäännyttämisen politiikka ja sosiaaliturva. Stakes.

 
Julkaistu 16.3.2011