Henrik Linderborg

Seuraamusjärjestelmän sosiaalinen ulottuvuus

Kriminaalipolitiikassa pyritään rikollisuuden vähentämiseen mm. kytkemällä rikosoikeusjärjestelmä selvemmin osaksi hyvinvointivaltion palvelujärjestelmää. Tavoite on haasteellinen erityisesti kuntasektorille, jonka vastuulla hyvinvointipalveluiden tuottaminen pääsääntöisesti on.

Rikosseuraamusjärjestelmä on hyvinvointivaltiossa viimesijainen rikollisuuden säätelymekanismi. Rikosseuraamusten kohteiksi joutuvat yleensä yhteiskunnassa huonoimmassa asemassa olevat, jotka ovat jo useaan kertaan syrjäytyneet hyvinvointivaltion palvelujärjestelmistä. Heidän koulutustasonsa sekä työmarkkinasiteensä ovat keskimääräistä heikommat. Heillä on muita enemmän toimeentuloon, terveyteen sekä ihmissuhteisiin liittyviä ongelmia. Pitkäaikainen rikollinen elämäntapa, johon yleensä liittyy voimakas päihteiden käyttö, lisää näitä ongelmia ja vaikeuttaa yhteiskuntaan kiinnittymistä ja rikoksettoman elämäntavan omaksumista.

Seuraamusjärjestelmää on ryhdytty kehittämään näihin ongelmiin vaikuttamiseksi. Seuraamusten painopistettä pyritään siirtämään vapaudessa tapahtuvaan täytäntöönpanoon ja yhdistämään siihen kuntouttavaa ja sosiaalistavaa toimintaa. Seuraamuskäytäntöjä on kokonaisuudessaan uudistettu niin, että niillä edistetään yhteiskuntaan kiinnittymistä ja rikoksettomaan elämäntapaan siirtymistä. Ongelmaksi jää palvelujärjestelmän osuus. Saadaanko hyvinvointipalvelut edes jollain tavalla kiinnitettyä seuraamusjärjestelmän tueksi ja millaisia rakenteellisia yhteen sovitteluja se edellyttäisi? Ja millaista seuraamuskäytännön tulisi hyvinvointivaltion kriminaalipolitiikan mukaan olla?

Sosiaalipalvelut seuraamusjärjestelmän rinnalla

Suomen nykyisen kriminaalipolitiikan ideologiset juuret ovat 1900-luvun alun hyvinvointirangaistusajattelussa (welfare penality), joka loi viitekehyksen eri maiden seuraamusjärjestelmien modernisoinnille yksilöpreventiiviseen ja kuntouttavaan suuntaan. Skottikriminologi David Garlandin mukaan tämä ajattelutapa muotoutui osana hyvinvointiyhteiskuntien sosiaalipolitiikkaa. Sosiaalipolitiikan ja kriminaalipolitiikan nähtiin palvelevan samaa asiaa: kansalaisten integroimista yhteiskuntaan. Sosiaalipolitiikka loi yhteiskunnallisen turvallisuuden ja integraation mekanismin, jota rikosoikeudellinen järjestelmä täydensi silloin kun integraatio epäonnistui.

Hyvinvointiajattelu vaikuttaa edelleen seuraamuskäytäntöjen taustalla huolimatta kriminaalipolitiikan tiukentumisesta. Vaikka rangaistukselliset painotukset ovat lisääntyneet, useat maat ovat samalla kehittäneet seuraamusjärjestelmiään kuntouttavammiksi ja pyrkineet kietomaan hyvinvointipalvelut tiiviimmin täytäntöönpanoon.

Esimerkiksi Englannissa ja Walesissa erilliset yhdyskuntaseuraamukset on koottu saman yhdyskuntaseuraamuksen alle siihen liitettävinä ehtoina. Taustalla on 2000-luvun alun rikoslain uudistus, jossa kuntoutus ja muutostyö otettiin yhdeksi seuraamusten määräämisperusteeksi. Sekä nuorten että aikuisten yhdyskuntaseuraamuksiin voidaan nyt liittää erittäin vaativia hoidollisia, kuntouttavia ja sosiaalistavia sisältöjä, jotka edellyttävät pitkälle ajalle ulottuvaa viranomaisyhteistyötä.

Aikuisten yhdyskuntaseuraamuksen (Community Orders) vaatimukset mielenterveyden hoidosta tai päihdekuntoutuksesta tarkoittavat käytännössä pitkiä jaksoja sekä avo- että laitoshuollossa. Asianmukainen hoito on järjestyttävä ennen seuraamuksen määräämistä. Nuorten kuntouttavassa yhdyskuntaseuraamuksessa (Youth Rehabilitation Order) on hoidollisten vaatimusten lisäksi erilaisia kasvatuksellisia, koulutuksellisia sekä lastensuojelullisia vaatimuksia, jotka edellyttävät monihallinnollisen nuorisotiimin sekä muiden viranomaisten yhteistyötä jo ennen seuraamuksen määräämistä sekä sen jälkeen.

Skotlannissa yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpano on vuodesta 1968 lähtien ollut paikallisen sosiaalitoimen vastuulla. Vaikka seuraamuskäytäntöjä on tiukennettu ja yhdenmukaistettu Englannin ja Walesin esimerkin mukaan, yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpano on haluttu säilyttää paikallisilla viranomaisilla, pääasiassa sosiaalitoimella. Heidän vastuullaan on mm. ehdonalainen vapaus, ehdollinen rangaistus sekä yhdyskuntapalvelu. Paikallisviranomaiset toimivat hallinto- ja kuntarajat ylittävän yhteistyön pohjalta, jotta täytäntöönpanoon tarvittavat tuki-, kuntoutus- ym. palvelut voidaan turvata. Toiminta pohjautuu sosiaalityön periaatteisiin, ja sitä valvoo sosiaalityön tarkastusvirasto (the Social Work Inspection Agency).

Muut Pohjoismaat pitemmällä kuntoutuksessa

Ruotsi, Norja ja Tanska ovat lisänneet kuntouttavia ja hoidollisia sisältöjä seuraamuksiinsa jo pitkän aikaa.

Ruotsissa esimerkiksi suojeluvalvontaan liitettävä sopimushoito (skyddstillsyn med föreskrift om särskild behandlingsplan) edellyttää sosiaali- ja terveydenhuollon mukanaoloa jo rikosoikeusprosessin alkuvaiheista lähtien, jolloin arvioidaan hoidon tarvetta ja hoitomuotoja. Kriminaalihuolto maksaa hoitokustannukset siltä ajalta, jonka sopimushoidossa oleva olisi viettänyt vankilassa. Nuorille tarkoitetut hoitoseuraamukset samoin kuin nuorisopalvelu ovat puolestaan kokonaan sosiaaliviranomaisten vastuulla. Täytäntöönpano edellyttää monia erilaisia sosiaalistavia toimenpiteitä sekä yhteistyötä rikosoikeudellisten toimijoiden kanssa.

Norjassa kriminaalipolitiikan tavoitteena on pitkään ollut täytäntöönpanon siirtäminen yhdyskuntaseuraamuksiin, joissa korostuu paikallisviranomaisten vastuu. Takaisintulotakuu (tilbakeføringsgaranti) on esimerkki näistä pyrkimyksistä. Käytännön avulla pyritään helpottamaan vapautuvien vankien pääsyä tavanomaiseen elämäntapaan työn, koulutuksen ja erilaisen kuntouttavan toiminnan avulla. Vuonna 2006 kokeiluna käyttöön otettu tuomioistuinjohtoinen huumeohjelma (narkotikaprogram med domstolskontroll) taas velvoittaa paikallisia viranomaisia pitkäaikaiseen ja intensiiviseen yhteistyöhön rikosoikeuden kanssa. Yhteistyökäytäntöjä on aikaisemmin päästy kokeilemaan liikennejuopumuksista tuomituille tarkoitetun 10 kuukautta kestävän promilleohjelman puitteissa, jonka kuntouttavat ja hoidolliset osat paikalliset sosiaali- ja terveysviranomaiset toteuttavat.

Myös Tanskassa lainsäädäntöä on uudistettu Norjan tavoin kunnallisia palvelun tuottajia velvoittavasti. Sosiaalipalvelulakiin vuonna 2003 kirjattu päihdeongelmaisten yleinen hoitotakuu (behandlingsgaranti) ulotettiin vuonna 2007 koskemaan myös lähinnä vankilasta vapautuvia rikosseuraamusasiakkaita. Kuntien on yhteistyössä rikosseuraamusviranomaisten kanssa järjestettävä hoitoa 14 päivän kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu. Kunnat eivät voi kieltäytyä hoidosta vetoamalla resurssipulaan.

Tanskassa sosiaalipalvelulain mukainen hoito tarkoittaa sosiaalipedagogista tai psykologista hoitoa, josta tehdään hoitosuunnitelma. Hoito voi tapahtua samanaikaisesti lääketieteellisen hoidon kanssa tai olla jatkoa sille. Hoidon intensiteetti voi vaihdella päihdeongelman vaikeuden mukaan. Hoidon tavoitteena on asiakkaan omia voimavaroja hyödyntäen estää toimintakyvyn aleneminen ja edistää paremman elämänlaadun saavuttamista. Hoito on usein pitkäkestoista ja sisältää sosiaalipedagogisen, psykologisen ja lääketieteellisen kuntoutuksen lisäksi asumiseen, toimeentuloon ym. sosiaaliseen kuntoutukseen liittyviä toimenpiteitä tarpeen mukaan.

Suomessa rikosoikeus- ja hyvinvointijärjestelmät yhä erillään

Suomessa kuntouttavien ja hoidollisten elementtien ei ole perinteisesti katsottu kuuluvan seuraamusjärjestelmään vaan pääsääntöisesti seuraamusjärjestelmän ulkopuolisille toimijoille. Vaikka uusklassinen ajattelu on 1990-luvulta lähtien antanut tilaa hyvinvointirangaistusajattelulle, seuraamusjärjestelmä rakentuu edelleen rikosoikeuden ja hyvinvointisektorin väliselle kahtiajaolle. Toimivia yhteistyömuotoja näiden kahden sektorin välille ei erilaisista suunnitelmista ja kehittämishankkeista huolimatta ole luotu. Seuraamusjärjestelmään kohdistuvat kuntouttavat odotukset kasvattavat kuitenkin tarvetta löytää pitkäjänteisiä ratkaisuja.

Seuraamusjärjestelmään tehtävien erillisten uudistusten ja vaihtoehtojen tueksi tarvitaan siis myös laajemmalle ulottuvia sosiaalipolitiikan alaan kuuluvia toimenpiteitä. Rikosseuraamusasiakkaiden tuen tarvetta pohtineen komitean mietinnössä todetaan tarve kehittää sellainen menettelytapa, joka jäsentää asiakkaiden elämänvaiheita kokonaisuudessaan. Erillisiä palvelujärjestelmiä tulisi kannustaa parempaan yhteistoimintaan, jotta rikosseuraamusasiakkaiden tarpeisiin sopivia joustavampia palveluprosesseja voidaan kehittää.

Kannustusta viranomaisyhteistyöhön varmasti tarvitaan nykyisessä taloustilanteessa. Kannustuksen lisäksi olisi myös pohdittava, miten seuraamusjärjestelmän sosiaalista ulottuvuutta voidaan vahvistaa lakisääteisin toimin. Myös valtion ja kuntien välistä vastuunjakoa olisi tässä yhteydessä pohdittava, niin kuin muualla on tehty. Ulkomaiset esimerkit osoittavat lakisääteisten ratkaisujen olevan keskeisiä pysyvien rakenteiden luomisessa. Palveluprosessien yhtenäistäminen voidaan aloittaa myös erillisinä projekteina, esimerkkinä vaikkapa Tanskan hoitotakuujärjestelmä tai Norjan tuomioistuinjohtoinen huumeohjelma. Kummatkin ovat antaneet tärkeää tietoa yhteistyömuotojen kehittämisestä rikosseuraamusalalla. Tätä kokemusta tarvitaan myös meillä, kun pyritään rakentamaan eurooppalaistyyppistä hyvinvointirangaistusjärjestelmää.

On hyvä muistaa, että useiden maiden seuraamusjärjestelmiä on kehitetty vuosikymmenten ajan; Suomessa ollaan tässä suhteessa vasta alkuvaiheessa.

Kirjoittaja on erikoistutkija Rikosseuraamuslaitoksen keskushallintoyksikössä.

 
Julkaistu 16.3.2011