Jukka-Pekka Takala

Rikoksentorjunta kannattaa

Rikoksentorjunta-palstalla arvioidaan rikoksenehkäisyä sijoituskohteena. Sijoitus on pitkäaikainen ja kustannukset ja tuotot jakautuvat eri tahoille.

Monet uskottavat esimerkit osoittavat, että rikosten ehkäisyyn kannattaa sijoittaa pelkän rikoksista rankaisemisen ja rikosten seurausten hoitamisen asemesta. Tällaisten kustannusten ja hyötyjen seuranta on vaikeaa, ja niiden mukaan toimiminen on vielä vaikeampaa. Kulut ja tuotot jakautuvat monille toimijoille ja pitkälle ajalle. Ehkäisytoimien maksaja ei useinkaan hyödy eniten eikä joskus ollenkaan. Yhteiskunnallinen tuotto ei toteudu välttämättä muutaman kuukauden tai vuoden kuluessa vaan vaatii pitemmän ajan. Kulut näkyvät tämän vuoden tilinpäätöksessä, mutta tuotoista tai säästöistä (ja niiden saajasta) voi esittää vain arvioita ja toiveita. Sen vuoksi on alettava kehittää systemaattisia tapoja seurata rikollisuuden ehkäisyn taloutta, jossa kustannuksia ja tuloksia seurataan ja arvioidaan sekä eri toimijoiden että koko yhteiskunnan näkökulmasta pitkällä tähtäyksellä.

Rikosten kustannuksia yritetty arvioida

Rikollisuuden aiheuttamista kustannuksista on mahdoton saada tarkkaa kuvaa. Millaisia asioita siihen pitäisi laskea? Mitä laskelmilla tehdään? Voiko rikollisuuden vaikutuksia ylipäätään kuvata euroina? Kannattaako rikoksentorjunta? Pitäisikö sen kannattaa? Onko oikein ajatella rikollisuutta taloudellisin käsittein?

Joistakin relevanteista kustannuksista saadaan kohtuullisen tarkkaa tietoa. Meillä on tieto sekä euromääristä että niiden kytkeytymisestä rikollisuuteen.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuosittaisessa rikollisuustilannekatsauksessa käsitellään myös rikosten kustannuksia. Tässä Ville Hinkkasen laskelmassa ovat mukana rikollisuuden kontrollijärjestelmän kustannukset sekä eräitä rikosten seurausten ja rikoksentorjunnan kustannuksia. Tuoreimman katsauksen mukaan rikollisuuden yhteiskunnalliset kokonaiskustannukset Suomessa ovat vähintään 11 miljardia euroa eli 6,3 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Tästä 1,5 miljardia euroa on rikoskontrollijärjestelmän nettokustannuksia. Laskelmassa ovat mukana rikosten selvittäminen ja esitutkinta, syyttäjätoiminta, oikeusapu, tuomioistuimet ja rangaistusten täytäntöönpano sekä myös sellaiset lasten tahdonvastaiset huostaanotot ja kiireelliset sijoitukset, joiden syynä on rikollisuus. Järjestelmän 100 miljoonan sakkotulot ja eräät muut pienemmät tuloerät on vähennetty. Rikoskontrollijärjestelmän kustannukset ovat 2,9 prosenttia valtion talousarvion mukaisista menoista – ja suurin piirtein kaikki näihin eriin kuuluvat rahat kulkevat valtion taloudenpidon kautta. Rikoskontrollijärjestelmän kustannukset ovat 0,9 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kontrollikustannuksiin voisi vielä lisätä lasten ja nuorten tekemien rikosten aiheuttamia kustannuksia, joista suuri osa kohdistuu sosiaalitoimeen ja terveydenhuoltoon.

Rikoskontrollijärjestelmän kanssa samaa suuruusluokkaa oleva summa, noin 1,1 miljardia, kuluu yksityiseen rikoksiin varautumiseen, lähinnä yksityisiin turvallisuuspalveluihin.

Entä rikosten aiheuttamat seuraukset? Uusimman rikollisuustilannekatsauksen mukaan omaisuusrikokset aiheuttavat lähes seitsemän miljardin omaisuusvahingot. Tästä summasta ylivoimaisesti suurin erä koostuu harmaaseen talouteen liittyvistä verojen ja sosiaalimaksujen menetyksistä. Näiden osuus on 5,15 miljardia. Se on suunnilleen puolet koko 11 miljardin kokonaissummasta. (Rikollisuustilannekatsauksen edellisessä versiossa nämä harmaan talouden aiheuttamat verojen ja veronluonteisten maksujen menetykset eivät olleet mukana, minkä vuoksi kokonaisarvio rikollisuuden hinnasta oli noin puolet pienempi. Tämä on vain yksi osoitus siitä, miten suuresti arviot rikollisuuden kokonaiskustannuksista riippuvat siitä, mitä eriä otetaan mukaan ja miten niiden suuruutta arvioidaan.)

Runsaat 1,5 miljardia on muiden omaisuusrikosten aiheuttamia menetyksiä. Näistäkin suurin osa aiheutuu rikollisen tulonsiirron luonteisista eristä, kuten varkauksista ja talousrikoksista. Noin sadan miljoonan luokkaa ovat vahingot, joissa omaisuuden tiedettiin tuhoutuvan eikä vain vaihtavan omistajaa.

Jos tulonsiirron luonteiset omaisuuden rikolliset siirrot lasketaan mukaan yhteiskunnallisiin kustannuksiin, ovat rikosten seurausten sekä yksityisten turvallisuuspalvelujen ja vakuutusten kustannukset vuonna 2010 vähintään 9,4 miljardia euroa eli noin 5,4 prosenttia bruttokansan¬tuotteesta.

Kipu ja särky ja muut aineettomat kustannukset

Tästä puuttuvat vielä aineettomat kustannukset. Uhrien ja heidän läheistensä kipua ja kärsimystä voi olla periaatteessakin hyvin vaikea tai mahdotonta mitata rahassa. Silti niitä ei voi jättää myöskään kokonaisvaltaisen tilinpidon ulkopuolelle. Kysymys on vain siitä, miten niitä arvioidaan.

Rikollisuustilannekatsaus arvioi tällaisia kustannuksia olevan vähintään noin 1,5 miljardia. Suurin erä on rikoksissa menetetyn elämän arvo, noin 900 miljoonaa, mistä noin 200 miljoonaa on tahallisten henkirikosten uhrien elämän arvo. Menetetyn työpanoksen arvoksi arvioitiin 330 miljoonaa. Noin 100 miljoonaa on arvioitu kivun, säryn ja kärsimyksen hinnaksi. Tässä on lähtökohtana käytetty tuomioistuinten näistä määräämiä korvauksia. Kyse on eräänlaisesta alarajasta, kuten katsauksessakin todetaan.

Aineettomien vahinkojen korvaamisessa eri maiden tuomioistuinten korvauskäytännöt vaihtelevat suuresti, ja niiden perusteet ovat monenkirjavat. Rikosten kustannuksia on mitattu myös kyselytutkimuksilla, joissa on kysytty esimerkiksi, minkä summan vastaaja olisi valmis maksamaan välttyäkseen tietyltä rikokselta tai alentaakseen sen todennäköisyyttä. Tai on kysytty, miten suuren alennuksen esimerkiksi asumis- tai liikennekustannuksiinsa vastaaja vaatisi voidakseen hyväksyä tietyn lisäriskin. Näiden ns. maksuhalukkuustutkimusten perusteella rikollisuuden hinta on tyypillisesti paljon tuomittuja korvauksia korkeampi (Cohen ym. 2004; Cost of Crime Seminar 2004). Tutkimuksissa on myös käynyt ilmi, että vastaajat olisivat halukkaita ottamaan osaa sellaisten rikoksentorjuntahankkeiden kustannuksiin, jotka vähentävät rikollisuutta.

Laskin kerran itse Suomen väkivallan kustannuksia, ja käytin kivun, säryn ja kärsimyksen kaltaisten haittojen "yksikköhintoina" brittiläisissä maksuhalukkuustutkimuksissa saatuja arvoja (Brand & Price 2000). Päädyin arvioimaan nämä vuosikustannukset 400 miljoonaksi eli nelinkertaisiksi rikollisuustilannekatsaukseen verrattuna.

Satojen prosenttien tuotto syrjäytymisen ehkäisyssä

Ruotsalaisten tutkijoiden (Nilsson & Wadeskog 2008) laskelmat osoittavat, että varhainen tuki syrjäytymisriskin vähentämiseksi on varovaisestikin laskien usein yhteiskuntataloudellisesti erittäin kannattavaa. Heidän laskuesimerkissään käytetään 20 nuoren joukkoa, joka on syrjäytymisen riskivyöhykkeessä. Toteutuneen syrjäytymisen hinta 20-vuotiaasta 65-vuotiaaksi olisi yli miljoona euroa henkeä kohti tai 25 miljoonaa koko 20 hengen joukolle. Summaa voi verrata noin 200 000 euroon, joka sijoitettaisiin ehkäiseviin toimiin nuorten saamiseksi normaalin elämän piiriin. Ehkäisytoimet ovat yhteiskuntataloudellisesti kannattavia, vaikka onnistumisaste jäisi vain 1,5 prosentin tasolle.

Kustannus-hyötyanalyysit osoittavat, että rikoksentorjunta kannattaa myös rahallisesti. Toimiva rikoksentorjunta vähentää rikollisuuden yhteiskunnallisia kustannuksia usein moninkertaisesti oman hintansa verran. Lisäksi se säästää uhreja ja vähentää haittoja, joita ei voi mitata rahassa.

Miten nämä asiat saataisiin paremmin otetuksi huomioon yhteiskunnallisessa päätöksenteossa? Nilsson ja Wadeskog esittelevät malleja, joiden avulla voi tehdä yhteiskuntataloudellisia kustannus-hyötylaskelmia siitä, mitä esimerkiksi tietyillä lapsille, nuorille ja perheille suunnatuilla toimilla voidaan saada aikaan verrattuna siihen, mitä niiden tekemättä jättämisestä seuraa. Heillä on useita laskentamalleja, joiden tarkkuuden ja työläyden aste vaihtelevat hyvin paljon. Muutamat laskelmat pystyy tekemään muutamassa tunnissa, vaativimmat edellyttävät kuukausien työtä.

Mutta karkeammatkin mallit riittävät valaisemaan useita asioita. Ehkäisevien toimien toteuttamisen ja toteuttamatta jättämisen taloudellisten vaikutusten erot ovat usein niin jättiläismäisiä, että pienempikin tarkkuus riittää kertomaan, mitä kannattaa tehdä. Syrjäytymisen estäminen on kannattava sosiaalinen investointi.

LÄHTEET
Brand, S., & Price, R. (2000). The economic and social cost of crime. Home Office Research Study 217. London: Home Office.

Cohen, M. A., Rust, R. T., Steen, S., & Tidd, S. T. (2004). Willingness-to-pay for crime control programs. Criminology, 42(1).

Cost of Crime Seminar (2004). European Seminar on Costs and the Distribution of Costs of Crime and Disorder and Crime Prevention, Helsinki, April 2004. (www.rikoksentorjunta.fi/en/1215523901181)

Nilsson, I., & Wadeskog, A. (2008). Det är bättre att stämma i bäcken än i ån: Att värdera de ekonomiska effekterna av tidiga och samordnade insatser kring barn och unga. SEE AB. Tutkimus ja sen oheisjulkaisuja (kuten johdanto syrjäytymisen ehkäisyn talouslaskentaan) on saatavilla maksutta sivulla www.skandia.se/hem/Om-Skandia/Om-Skandia/Socialt-ansvar/Bestall-material-formular/

Rikollisuustilanne 2009. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 250. Helsinki 2010.

 
Julkaistu 16.3.2011