Päivi Honkatukia

Oikeudenmukainen kohtelu on tärkeää rikosten uhreille

Tuoreen tutkimuksen mukaan rikoksen uhreille tarkoitetuista tukipalveluista haetaan yleensä apua vakavien kokemusten jälkeen. Suuri osa yhteyttä ottaneista on kokenut väkivaltaa.

Rikosten uhreilla on monia lakisääteisiä oikeuksia, kun heidän asiaansa käsitellään rikosprosessissa. He voivat käyttää avustajaa ja tukihenkilöä, tietyissä rikoksissa valtion kustantamana. Vähävaraiset voivat saada oikeudellista apua osin tai kokonaan ilmaiseksi. Uhreilla on myös mahdollisuus saada korvauksia kärsimistään vahingoista ensisijaisesti tekijältä itseltään mutta myös valtiolta. Rikosvahinkolain perusteella maksetut vahingonkorvaukset ovat Suomessa kansainvälisesti katsottuna hyvää tasoa.

Uhrit eivät kuitenkaan aina onnistu käyttämään näitä oikeuksia. Kansainvälinen vertailu osoittaa, että Suomessa varsin pieni osa rikosuhrikokemuksen vuoksi tukea tarvinneista saa sitä. Tilanteen taustalla lienee se, että rikosten uhrien neuvonta ja henkinen tukeminen on Suomessa vielä uusi asia. Uhrien tukipalveluja on Suomessa ryhdytty kehittämään myöhemmin kuin muissa länsimaissa. Samoin uhrikokemusten traumatisoivat vaikutukset ovat tulleet osaksi ammattilaiskeskusteluja myöhemmin kuin muualla.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Uhrit rikosprosessissa -tutkimuksessa selvitettiin tarkemmin uhrien tukemisen nykytilaa, kuten myös sitä, miten tukipalvelujen asiakkaina olevat rikosten uhrit kokevat asiansa viranomaiskäsittelyn. Tietoa näistä asioista tuottivat uhrien parissa työskentelevät viranomaiset, kolmannen sektorin toimijat sekä kyselyihin vastanneet uhritukipalvelujen asiakkaat.

Tyypillinen avunhakija on keski-ikäinen, kaupungissa asuva, väkivaltaa kokenut nainen

Tutkimuksen mukaan rikosten uhreille tarkoitetuista tukipalveluista haetaan yleensä apua vakavien kokemusten jälkeen. Suuri osa yhteyttä ottaneista on kokenut väkivaltaa, jolla on ollut kielteisiä vaikutuksia heidän henkiseen, fyysiseen ja taloudelliseen hyvinvointiinsa. Lähes kaikki ovat asioineet jonkun auttajatahon tai viranomaisen kanssa ennen yhteydenottoa rikosuhripalveluun. Palveluista haetaan tyypillisesti henkistä tukea tai neuvoja asian viranomaiskäsittelyyn. Apua hakeneet ovat yleensä naisia (86 %) ja keski-ikäisiä: naiset keskimäärin 38-vuotiaita, miehet 44-vuotiaita.

Eri palvelujen välillä on eroja yhteydenottojen taustalla olevissa rikoksissa (ks. kuvio 2, liitetiedosto). Turvakoteihin ja Monika-Naisiin otetaan yhteyttä lähes yksinomaan parisuhdeväkivallan vuoksi. Raiskauskriisikeskus Tukinaisesta haetaan apua yleisimmin seksuaalisen väkivallan vuoksi (71 %), mutta myös parisuhdeväkivalta oli suhteellisen yleinen yhteydenoton syy (23 %). RIKUn asiakaskunta on tässä suhteessa moninaisinta: parisuhdeväkivallan lisäksi sinne otetaan jonkin verran yhteyttä seksuaalisen väkivallan tai ravintola- ja katuväkivallan vuoksi. Kaikkein yleisimmin yhteydenotot RIKUun koskevat kuitenkin muuta kuin edellä mainituissa tilanteissa tapahtunutta väkivaltaa. Se oli usein tuttujen tai läheisten tekemää väkivaltaa (33 %). Myös omaisuusrikosten vuoksi otetaan yhteyttä jonkin verran (13 %).

Yhteyttä ottaneista naisista kaksi kolmasosaa (65 %) kertoi jatkuvista uhrikokemuksista, miehistä vajaa viidennes (19 %). Ero heijastaa eroja naisten ja miesten väkivaltakokemuksissa: naiset kertoivat tyypillisesti pitkään jatkuneesta parisuhdeväkivallasta, miehet kertaluonteisesta katu- tai ravintolaväkivallasta.

Erilaisten vähemmistöryhmien edustajat (mm. etniset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt) ottavat yhteyttä uhripalveluihin harvoin, mikäli kyseinen palvelu ei ole suunnattu nimenomaan heille. Samoin lapset, nuoret ja ikäihmiset turvautuvat harvoin rikosuhripalveluihin. Uhritutkimuksissa ja viranomaisten tietoon tulleessa rikollisuudessa tyypillisimmin uhreina ovat nuoret miehet, mutta tuen hakijoina he ovat selkeä vähemmistö. Jatkossa olisikin selvitettävä tarkemmin (nuorten) miesuhrien tuen tarpeisiin liittyviä kysymyksiä. Kokevatko he, etteivät he tarvitse tukea? Vai onko kysymys siitä, että mieskulttuuriin liittyvien käsitysten vuoksi miesten on vaikea mieltää itsensä uhreina? Tutkimuksen perusteella myös nuoret naiset ottavat harvoin yhteyttä tukipalveluihin. Vaikuttaa siltä, että sensitiivisyyttä nuorten rikosuhrikokemuksille ylipäätään on tarpeen lisätä.

Palvelujen käyttäjät tulevat suhteellisen tasaisesti eri sosioekonomisista ryhmistä. Kuitenkin he vaikuttavat parempiosaisilta verrattuna tietoihin uhreista sekä yleisissä uhritutkimuksissa että viranomaisten tietoon tulleissa rikoksissa. Yhteiskunnallisissa marginaaleissa elävät uhrit, kuten asunnottomat, vähävaraiset tai päihdeongelmaiset, ovat harvoin rikosuhripalvelujen asiakkaita.

Tukipalvelut eivät vielä valtakunnallisesti kattavia

Tällä hetkellä uhreilta edellytetään "vahvaa toimijuutta" avun, tuen tai neuvonnan piiriin pääsemisessä. Uhrien on usein oltava aktiivisia ja kyvykkäitä, jotta he löytävät tarvitsemiaan palveluita. Näin on siksi, että tukipalvelut ovat jossain määrin paikkakunnittain vaihtelevia ja osin sattumanvaraisia. Tukipalvelujen asiakkaille tehdyn kyselyn mukaan suuri osa yhteydenotoista tulee Etelä-Suomen kaupungeista.

Uhritukipalvelujen toiminnan valtakunnallinen turvaaminen on tärkeää, jotta rikosten uhrien olisi mahdollista saada tukea ja apua riippumatta siitä, missä he asuvat tai mikä on heidän yhteiskunnallinen asemansa. Tärkeää on myös kehittää sosiaalisessa mediassa tapahtuvan tai etsivän työn kaltaisia työmuotoja, jotka pyrkivät tavoittamaan rikosuhripalveluista harvoin apua hakevia ryhmiä. Samoin tarvitaan paneutumista marginaalissa elävien arkeen ja ongelmiin, mikä voi lisätä ymmärrystä heidän usein vaikeista elämäntilanteistaan ja tuen tarpeistaan. Näiden uusien työmuotojen kehittäminen edellyttää riittävää ja pitkäkestoista rahoitusta.

Seksuaalirikosten uhrit tyytymättömimpiä

Kaksi kolmasosaa Uhrit rikosprosessissa -tutkimuksen kyselyyn vastanneista tukipalvelujen asiakkaista kertoi tapauksen tulleen poliisin tietoon, joka neljäs kertoi syyttäjän käsitelleen asiaa ja joka kymmenes ilmoitti asian edenneen käräjäoikeuteen. Valtaosa oli tyytyväisiä kohteluunsa näissä tahoissa. Kuitenkin merkittävä vähemmistö, runsaat 40 prosenttia vastanneita, oli tyytymättömiä. Tyytymättömyyden syinä mainittiin heikko tiedonsaanti oikeuksista tai saatavilla olevasta tuesta, viranomaisten vähättelevä tai epäasiallinen suhtautuminen, asian käsittelyn hitaus ja henkisen tuen puute (ks. poliisin osalta kuvio 3).

Erityisen tyytymättömiä olivat seksuaalirikosten uhrit. Tyytymättömyys voi liittyä kokemuksen haavoittavuuteen ja erityisesti tässä rikostyypissä uhria syyllistäviin näkemyksiin, niin kutsuttuihin raiskausmyytteihin, joille uhrit ovat herkistyneitä. Rikoksen uhrin usein tuntema syyllisyyden tunne on korostunut tässä teossa, ja usein rikosprosessissa epäilty/syytetty ja hänen avustajansa voivat kyseenalaistaa uhrin kertomuksen. Sen vuoksi seksuaalista väkivaltaa kokeneiden uhrien tilanteisiin olisi suhtauduttava erityisellä herkkyydellä.

Keskimääräistä tyytymättömämpiä olivat myös ne uhrit, joiden tapaus ei ollut edennyt oikeudenkäyntiin saakka. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että uhreilla on tarve keskustella asiasta syyttäjän kanssa tai saada tietoa varsinkin, jos asian käsittely pitkittyy. Jotkut uhreista ovat kokeneet syyttämättä jättämispäätöksen saamisen nöyryyttävänä. Osa kritisoi käytettyä rikosnimikettä, jonka he kokivat vähättelevän omaa kokemustaan. Vastausten perusteella vaikuttaa siltä, että pelkästään kirjallisessa viestinnässä voi syntyä väärinkäsityksiä ja juridiset perustelut voivat tuntua uhrista epäoikeudenmukaisilta, jopa loukkaavilta.

Rikosprosessia on tärkeää kehittää uhrinäkökulmasta

Uhrien reilu ja oikeudenmukainen kohtelu edistää heidän selviytymistään ja lisää heidän luottamustaan oikeusjärjestelmää kohtaan. Tällä hetkellä rikosten viranomaiskäsittelystä kuitenkin puuttuvat yhtenäiset uhrisensitiiviset käytännöt. Uhrien hyvä kohtelu riippuu yksittäisten työntekijöiden valveutuneisuudesta. Herkkyyttä uhrien tilanteille on mahdollista lisätä seuraavilla tavoilla:

  • Parantamalla rikosprosessissa tarvittavan tiedon välittämistä uhreille. On varmistettava, että uhrit ymmärtävät heille kerrotut asiat ja osaavat käyttää tietoa.
  • Tehostamalla uhrien ohjaamista tukipalveluihin.
  • Järjestämällä koulutusta traumaattisesta kriisistä ja uhrikokemuksen seurauksista poliisille, syyttäjälle, tuomareille ja muille rikosten uhrien asioita käsitteleville viranomaisille.
  • Edistämällä oikeusviranomaisten erikoistumista esimerkiksi tiettyjen rikosten käsittelyyn.
  • Varmistamalla, että ainakin vakavien rikosten uhrit saavat asiantuntevaa oikeudellista apua ja henkistä tukea rikosprosessin aikana, jo esitutkinnasta lähtien.
  • Rohkaisemalla ajattelua, jonka mukaan uhrisensitiivisyys ei ole ristiriidassa oikeusviranomaisten puolueettomuuden kanssa. Rikosten uhrien hyvä kohtelu edistää heidän selviytymistään, auttaa rikoksen selvittämisessä ja rikosprosessin sujuvassa etenemisessä.
Honkatukian kuviot (pdf, 0.46 Mt)

Tutkimuksessa haastateltiin 17 viranomaista tai uhreja auttavien järjestöjen edustajaa, jotka kohtaavat päivittäisessä työssään rikosten uhreja. Lisäksi tutkimuksessa tehtiin kaksi kyselyä uhripalveluihin yhteyttä ottaneille rikosten uhreille. Yhteydenottokysely (N=252) tehtiin kahden kuukauden aikana seuraavien tukipalvelujen asiakkaille: Rikosuhripäivystys (RIKU), Raiskauskriisikeskus Tukinainen, Ensi- ja turvakotien liiton turvakodit, Monika Naiset Liitto ry. ja Oikeusapuohjaus. Toinen kysely tehtiin samanaikaisesti henkilöille, joilla oli tukihenkilö RIKU:sta (N=55).

Päivi Honkatukia (2011) Uhrit rikosprosessissa. Haavoittuvuus, palvelut ja kohtelu. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 252.

 
Julkaistu 16.3.2011