Mikko Aaltonen

Koulupudokkuus ja työttömyys vahvasti yhteydessä rikollisuuteen

Rekisteriaineistojen avulla saadaan tarkempaa tietoa vakavan syrjäytymisen ja rikollisuuden välisestä yhteydestä. Heikossa asemassa olevien joukosta löytyy enemmän rikoksiin syyllistyviä, mutta lisäksi heidän joukossaan on enemmän toistuvasti rikoksia tekeviä henkilöitä.

Kiinnostus sosioekonomisiin eroihin rikollisuudessa on herännyt uudestaan varsinkin pohjoismaisen kriminologian piirissä. Menetelmällisessä mielessä tämän ovat mahdollistaneet yksilötasoiset rekisteriaineistot, joihin on yhdistetty tietoja useasta hallinnollisesta lähteestä ja joissa rikosuraa voidaan seurata pitkiä aikoja. Tällaisen aineiston muodostaminen on huomattavasti prospektiivista pitkittäistutkimusta nopeampaa ja halvempaa ja aineisto sisältää perinteistä kyselytutkimusta varmemmin yhteiskunnan kaikki kerrokset. Tämä on erityisen tärkeää, kun halutaan tarkastella vakavan syrjäytymisen ja rikollisuuden välistä yhteyttä.

Rikoskäyttäytymisen riskitekijät

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2008 aloittama rekisteritutkimusprojekti Suomalaisen rikoskäyttäytymisen riskitekijät (ks. Aaltonen ym. 2008) on tuottanut perustietoa eri väestöryhmien todennäköisyydestä syyllistyä rikoksiin. Aineistossa 150 000 ihmisen satunnaisotokseen on yhdistetty tietoja mm. henkilön sosioekonomisesta asemasta (koulutus, ammatti, tulot) sekä tietoja rikollisuudesta noin kymmenen vuoden ajalta. Samaa rekisteriaineistoa hyödyntävä väitöskirjatutkimukseni Helsingin yliopiston Sosiaalitieteiden laitokselle keskittyy erityisesti 19–30-vuotiaiden nuorten aikuisten väkivaltarikollisuuden taustatekijöihin, sekä tekijän että uhrin näkökulmista.

Käsitys sosioekonomisen aseman ja rikollisuuden välisen yhteyden vahvuudesta riippuu jossain määrin siitä, mitä mittareita käytetään. Nuorten aikuisten ikäryhmässä peruskoulun jälkeisen koulutuksen puuttuminen ja pitkä työttömyys ovat vahvimpia rikollisuutta ennustavia tekijöitä (Aaltonen ym. 2011). Taulukossa 1 (liiteenä) on tarkasteltu logistisessa regressiomallissa koulutuksen ja työttömyyden yhteyttä tuomioihin eri rikoslajeissa sukupuolittain. Sekä miehillä että naisilla koulutuksen mukaiset erot rikostuomioissa ovat selviä. Jos lukion tai korkeamman koulutuksen suorittaneen miehen riski (ristitulosuhde, odds ratio) syyllistyä esimerkiksi väkivaltarikokseen on 1, on pelkän peruskoulun käyneen riski noin 8-kertainen (8,1). On lisäksi huomattava, että nämä kertoimet kuvaavat koulutuksen vaikutusta silloin, kun työttömyyden pituus on otettu huomioon. Työttömyyden yhteys rikollisuuteen on hyvin samankaltainen, vaikka ääripäiden (ei työttömyyttä – yli 2 vuotta työttömänä vuosina 1999–2004) ero ei olekaan aivan yhtä suuri kuin koulutuksen osalta.

Rikosten määrä ja vakavuus

Edellisessä analyysissa selitettiin sitä, tuleeko henkilö tuomituksi rikoksesta tietyn ajan kuluessa. Jos analyysissa otetaan lisäksi huomioon rikosten määrä seuranta-aikana, näyttäytyy yhteys koulutuksen tai työttömyyden ja rikollisuuden välillä vielä vahvempana (Aaltonen ym. 2011). Heikossa asemassa olevien joukosta löytyy siis enemmän rikoksiin syyllistyviä, mutta lisäksi heidän joukossaan on enemmän toistuvasti rikoksia tekeviä henkilöitä (Aaltonen 2010).

Väkivaltarikollisuuden osalta vaikuttaa siltä, että erityisesti törkeään väkivaltaan (rikosnimikkeenä törkeä pahoinpitely tai henkirikoksen yritys) syyllistyvät nuoret aikuiset ovat hyvin usein matalasti koulutettuja, pitkään työttömänä olleita miehiä. Heidän uhrinsakaan eivät valikoidu sattumanvaraisesti: koulutus ja työttömyys ovat lähes yhtä vahvassa yhteydessä törkeän väkivallan uhriksi joutumiseen kuin tekemiseen. Nuorten aikuisten ikäryhmässä törkeimmän väkivallan uhreilla on myös usein omaa väkivaltarikostaustaa. (Aaltonen 2010)

Rikoksiin syyllistyvät usein pienituloisia

Sosioekonomisen aseman yhteys rikollisuuteen ei rajoitu ainoastaan nuoriin. Nuorten aikuisten ikäryhmässä koulutus ja työttömyys ovat parempia mittareita sosioekonomiselle asemalle kuin ammattiasema tai tulot. Yli 30-vuotiailla tulot ja ammattiasema alkavat vakiintua ja kuvaavat täten paremmin sosioekonomista asemaa. Kuviossa 1 (liitteenä) on havainnollistettu tulojen ja rikoskäyttäytymisen välistä yhteyttä kahdessa ikäryhmässä (19–30-vuotiaat ja 31–50-vuotiaat).

Kuvion 1 analyysissa on ensin jaettu aineisto ikä- ja sukupuolivakioituihin (otettu huomioon se, että tulot vaihtelevat iän ja sukupuolen mukaan) kvintiileihin tulojen mukaan, ja sitten tarkasteltu eri rikoksista tuomittujen sijoittumista näihin tuloryhmiin. Jos tuloilla ja rikoksilla ei olisi mitään yhteyttä, olisivat kaikki esitetyt kvintiilit yhtä suuria (20 %) eli rikollisuuden todennäköisyys olisi yhtä suuri kaikissa tuloluokissa. Näin ei kuitenkaan ole. Erityisesti alkoholi- ja huumausainerikoksista tai omaisuusrikoksista tuomitut sijoittuvat usein alimpaan tuloluokkaan. Väkivaltarikoksissa ja rattijuopumuksissa jakauma on hieman tasaisempi mutta silti selvästi painottunut pienituloisiin. Vanhemmassa ikäryhmässä tulojen yhteys rikollisuuteen on kautta linjan nuoria selvempi.

Huono-osaisuudesta rikollisuuteen vai toisin päin?

Ehkä keskeisin haaste tutkittaessa sosioekonomisen aseman ja rikollisuuden välistä yhteyttä on ilmiöiden syy-seurausjärjestyksen määrittäminen. Rikosuratutkimuksen perusteella tiedetään, että aikuisiässä rikoksiin syyllistyvät ovat usein aloittaneet rikosuransa verrattain nuorena ja että ikä-rikosjakauma ylipäätään saavuttaa huippunsa täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Kun rikollisuus edeltää elämänkaarella täten usein sosioekonomisen aseman määrittymistä (keskeisinä indikaattoreina koulutus, ammattiasema ja tulot), voi olla, että rikollisuus itsessään heikentää yksilön mahdollisuuksia saavuttaa riittävä koulutus menestyäkseen työmarkkinoilla. On siis todennäköistä, että koulutustason tai työttömyyden havaittu vaikutus rikollisuuteen on jossain määrin seurausta valikoitumisesta.

Osittain tämä valikoitumisongelma voidaan välttää tarkastelemalla perheen sosioekonomista asemaa ja lasten rikollisuutta, kuten usein on tehty (ks. esim. Fergusson ym. 2004, Galloway & Skardhamar 2010). "Lähtötason" vakiointi tavoittaa kuitenkin vain osan syrjäytymisilmiöstä, sillä lapsen sosioekonominen asema selittyy vain osin vanhempien vastaavalla - tuoreet tutkimukset kun viittaavat siihen, että esimerkiksi nuorilla aikuisilla koulutuksen ja työttömyyden välisestä yhteydestä vanhempien koulutustaso selittää vain osan (Sipilä 2010).

Toisaalta rekisteritutkimuksen haasteena on se, että erilaisten kriminologisen teorian kannalta keskeisten yksilöominaisuuksien, kuten persoonallisuuden tai itsekontrollin, vakiointi ei yleensä ole mahdollista. Rekisteritutkimuksen perusteella tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi matalan koulutustason ja rikollisuuden välinen yhteys ei rajoitu vain rikoksia uusiviin, vaan on havaittavissa myös ryhmässä, jolla ei ole aikaisempia tuomioita (Aaltonen ym. 2011). Samansuuntaisia tuloksia saatiin tuoreessa ADHD:n ja rikollisuuden yhteyttä tarkastelleessa suomalaistutkimuksessa, jossa koulupudokkuuden vaikutus pysyi vahvana useiden rikollisuutta selittävien yksilötekijöiden vakioinnin jälkeen (Savolainen ym. 2010).

Yhteenvetona voi todeta, että matala sosioekonominen asema korreloi vahvasti rikollisuuden kanssa, mutta epäselvää on se, mikä erilaisten valikoitumisprosessien rooli on. Riippumatta siitä, onko syrjäytyminen rikollisuuden syy vai toisin päin, on kuitenkin selvää, että rikkonainen työura ja koulutuksen puuttuminen ovat konkreettisia ongelmia esimerkiksi vapautuville vangeille, joiden toivottaisiin integroituvan takaisin yhteiskuntaan.

Aaltosen kuviot (pdf, 0.36 Mt)

LÄHTEET:
Aaltonen, Mikko (2010): Nuorten aikuisten koulupudokkuus, työttömyys ja väkivaltarikollisuus – väkivallan tekijät ja uhrit kansallisesti edustavan rekisteriaineiston valossa. Oikeus 39(3)

Aaltonen, Mikko & Hinkkanen, Ville & Kivivuori, Janne & Sirén, Reino (2008): Risk Factors of Violence in Finland: A Register Based Study. National Research Institute of Legal Policy. Research Brief 6/2008

Aaltonen, Mikko & Kivivuori, Janne & Martikainen, Pekka (2011, tulossa): Social Determinants of Crime in a Welfare State: Do They Still Matter? Acta Sociologica 54(2)

Fergusson, David & Swain-Campbell, Nicola & Horwood, John (2004): How does childhood economic disadvantage lead to crime? Journal of Child Psychology and Psychiatry 45(5)

Galloway, Taryn Ann & Skardhamar, Torbjørn (2010): Does parental income matter for onset of offending? European Journal of Criminology 7(6)

Savolainen, Jukka & Hurtig, Tuula & Ebeling, Hanna & Moilanen, Irma & Hughes, Lorine & Taanila, Anja (2010): Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) and criminal behaviour: the role of adolescent marginalization. European Journal of Criminology 7(6)

Sipilä, Noora (2010): Koulutuksen yhteys nuorten työttömyyteen. Keskiössä perusasteen koulutuksen suorittaneet nuoret. Sosiologian pro gradu -työ. Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto.

 
Julkaistu 16.3.2011