Henkirikosten uhrien omaisille lisää tukea

Yli puolet omaisista ei toivu perheenjäsenensä henkirikoskuolemasta menetyksen jälkeen, vaan kärsii psyykkisistä häiriöistä. Omaisten avun ja hoidon saamisessa on ollut myös puutteita. Tämä ilmenee Soili Poijulan syksyllä julkaistusta tutkimuksesta.

Naisilla on psyykkisiä oireita miehiä enemmän. Rikoksesta aiheutui omaisille traumaattisen surun ja terveydellisten ja sosiaalisten ongelmien ohella taloudellisia ja muita menetyksiä. Omaisen asema oikeusprosessissa koettiin myös heikoksi ja kuormittavaksi.

Henkirikoskuolemasta oli raportoitu mediassa lähes kaikissa tapauksissa (98 %). Median huomio oli huonontanut vointia yli kolmasosalla vastaajista.

Suurin osa vastaajista oli saanut tukea omalta perheeltään (71%), perhe on myös sosiaalisen tuen antaja. Vertaistukea suurin osa perheenjäsenistä ei saanut. Riittävästi ammatillista apua, tukea ja hoitoa koki saaneensa yli puolet (56 %) omaisista. Vaikeinta omaisten oli ollut saada psykoterapeuttista hoitoa.

Tutkimus suosittelee tehostettua ja laaja-alaista palveluiden kehittämistä henkirikoksen uhrien perheille. Eniten ammatillisen avun kehittämistä tarvittaisiin kuitenkin mielenterveyspalveluissa.

Hankkeessa saatiin ensimmäistä kertaa tietoa suomalaisten henkirikoksen uhrien omaisten selviytymisestä ja palveluiden tarpeista 2–10 vuotta menetyksen jälkeen. Kyselytutkimuksen kohteena olivat vuosina 1999 ja 2004–2007 henkirikoksen uhrina kuolleiden aikuisikäiset perheenjäsenet. Tutkimus toteutettiin Henkirikoksen uhrien läheiset ry:n ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteisenä hankkeena. Tutkimukseen osallistui 131 perheenjäsentä (vastausprosentti 44). Osallistujien keski-ikä oli 47 vuotta, heistä naisia oli 70 ja miehiä 30 prosenttia. -RK

Soili Poijula: Henkirikosuhrien perheenjäsenten selviytyminen, mielenterveys ja kokemukset tuesta ja palvelusta. STM:n selvityksiä 21/2010.

 
Julkaistu 16.3.2011