Haaste 1/2011

Teemana sosiaalipolitiikka ja kriminaalipolitiikka

Artikkelit 1/2011

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ylijohtaja Tapio Lappi-Seppälä arvioi kriminaalipolitiikan muuttuneen monella tapaa viimeisen 10–15 vuoden aikana. Muutokset ovat erisuuntaisia ja kuva kriminaalipolitiikan "linjasta" on monella tapaa aiempaa moni-ilmeisempi. Jaksoon sisältyy niin järjestelmää kiristäneitä kuin sitä höllentäneitäkin vaiheita. Jo kertaalleen haudattu kuntoutuksen ajatus näyttää sekin kokeneen uuden tulemisen.

Kriminaalipolitiikassa pyritään rikollisuuden vähentämiseen mm. kytkemällä rikosoikeusjärjestelmä selvemmin osaksi hyvinvointivaltion palvelujärjestelmää. Tavoite on haasteellinen erityisesti kuntasektorille, jonka vastuulla hyvinvointipalveluiden tuottaminen pääsääntöisesti on.

Ehdonalaisvalvontaan määrätyt kokevat vankilan jälkeisen arjen vaikeaksi. Haastattelututkimuksessa nousi esiin vapautuvien köyhyys, työttömyys, vähäosaisuus, juominen ja asunnottomuus. Kasautuva huono-osaisuus näkyi haastatteluissa selvästi.

Valvontarangaistus on yhdyskuntaseuraamus, joka asettuu ankaruudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. Tarkoituksena on, että uutta rangaistusta koskevat säännökset tulevat voimaan syksyllä 2011.

Arikkelissa pohditaan käsitteille politiikassa annettuja merkityksiä – erityisesti sitä, mitä lause "sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa" nykyään merkitsee.

Sanktioiden käyttö aktivoinnissa on arvelluttavaa sekä oikeudellisesti että sosiaalisesti.

Rekisteriaineistojen avulla saadaan tarkempaa tietoa vakavan syrjäytymisen ja rikollisuuden välisestä yhteydestä. Heikossa asemassa olevien joukosta löytyy enemmän rikoksiin syyllistyviä, mutta lisäksi heidän joukossaan on enemmän toistuvasti rikoksia tekeviä henkilöitä.

Suomessa suurimmalla osalla nuorista on koulutusta, toimeentuloa ja terveyttä ja erilaisia mahdollisuuksia ja kykyjä toteuttaa asioita sekä selviytyä ja osallistua yhteiskunnassa. Sitten on nuoria, joilla nämä ovat lähtökohtaisesti heikompia. On joukko, jolle monenlaiset ongelmat kasautuvat. Huono-osaisuuden kasautumiseen viittaavana käsitteenä syrjäytyminen on elämänkulussa etenevä moniulotteinen prosessi, joka liittyy kulttuurisiin, terveydellisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Nuoren syrjäytymisen ymmärtämiseksi tulisi ottaa huomioon hänen nykyisen elämäntilanteensa hyvinvoinnin vajeet ja niiden kasautuminen, mutta myös aikaisempien elämänvaiheiden rooli: selviämistä tukeneet ja syrjäytymisen riskiä lisänneet piirteet ja tekijät.

Tuoreen tutkimuksen mukaan rikoksen uhreille tarkoitetuista tukipalveluista haetaan yleensä apua vakavien kokemusten jälkeen. Suuri osa yhteyttä ottaneista on kokenut väkivaltaa.

Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttötapausten määrä on kasvanut Suomessa viime vuosina. Työperäisestä ihmiskaupasta ei ole kuitenkaan toistaiseksi annettu tuomioita, vaikka eri toimijoiden tietoon tulee kymmeniä epäilyttäviä tapauksia vuosittain. Tämä on vain jäävuoren huippu, sillä tunnistamisessa on ongelmia. Tutkimus osoittaa, että ulkomaalaiset työntekijät ovat Suomessa kohdanneet monenlaisia hyväksikäytön muotoja. Pahimmillaan hyväksikäyttö on työperäistä ihmiskauppaa.

Kriminologia-palstalla analysoidaan vankilukujen vaikutusta rikollisuuteen esimerkkinä vuosi 1953, jolloin Neuvostoliitossa vapautettiin suuri määrä vankeja leireiltä.

Rikoksentorjunta-palstalla arvioidaan rikoksenehkäisyä sijoituskohteena. Sijoitus on pitkäaikainen ja kustannukset ja tuotot jakautuvat eri tahoille.

 
Julkaistu 16.3.2011
Sivun alkuun |