Laura Peutere

Viharikosten tilastointi tekee ilmiön näkyvämmäksi

Poliisin tietoon tuli vuonna 2008 selvästi aiempaa enemmän epäiltyjä viharikoksia. Poliisiammattikorkeakoulun selvityksen mukaan poliisille ilmoitettiin 859 epäiltyä rasistista tai muuta viharikosepäilyä. Aikaisempien vuosien tapaan yleisin poliisin tietoon tullut epäilty rasistinen rikos oli pahoinpitely. Luku on selvästi suurempi kuin aiempina vuosina. Osittain kasvu johtuu tilastointimenetelmän muutoksista.

Suomessa on yli kymmenen vuoden ajan seurattu poliisin tietoon tulleen rasistisen rikollisuuden määriä ja piirteitä. Selvitykset ovat perustuneet rikosilmoitustietoihin. Vuodesta 2003 lähtien selvitysten tekeminen on ollut Poliisiammattikorkeakoulun vastuulla. Viime vuonna seurantaa laajennettiin koskemaan rasististen tekojen lisäksi muita sellaisia rikoksia, joiden syynä on uhrin kuuluminen tiettyyn viiteryhmään, kuten uskonnolliseen yhteisöön tai seksuaaliseen vähemmistöön. Näitä rikoksia kutsutaan käsitteellä viharikos. Viharikosta määritellään useilla eri tahoilla, kuten lainsäädännössä ja eri tieteenaloilla, eikä käsitteestä ole yhtä yhteisesti sovittua määritelmää.

Viharikosten vastaisten lakien tarkoituksena on rangaista ankarammin rikoksista, joiden motiivina on se, että uhri edustaa tiettyä kansanryhmää. Lainsäädännön symbolista merkitystä pidetään tärkeänä; lakien tarkoituksena on osoittaa, mikä yhteiskunnassa ei ole hyväksyttyä, sekä viestittää uhriryhmille, että heitä vastaan tehdyt rikokset otetaan vakavasti. Eri maiden välillä on eroja siinä, mihin uhriryhmiin kohdistuneet teot on määritelty lailla erityisesti suojeltaviksi. Yleisimmin lait kattavat uhrin etniseen tai kansalliseen taustaan sekä uskonnolliseen vakaumukseen perustuvat viharikokset.

Suomen rikoslaissa ei ole määritelty rikosnimikkeitä rasistinen rikos tai viharikos. Vuonna 2003 säädetyn koventamisperusteen mukaan rikoksesta voidaan antaa ankarampi rangaistus, jos se on kohdistettu kansalliseen, rodulliseen, etniseen tai muuhun sellaiseen kansanryhmään kuuluvaan henkilöön tähän ryhmään kuulumisen perusteella (RL 6 luku 5 § 4-kohta). Tämä koventamisperuste ottaa siis huomioon rikoksen rasistisen tai muun vihamotiivin. Lakiin liittyvässä hallituksen esityksessä todetaan, että muita suojaa kaipaavia ryhmiä voivat olla tietyt uskonnolliset yhteisöt ja seksuaaliset vähemmistöt (HE 44/2002). Tunnusmerkistöltään viharikoksia ovat syrjintä, työsyrjintä ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan.

Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksessa vammaisuus määriteltiin yhdeksi viharikoksen motiiviksi siitä huolimatta, että sitä ei ole koventamisperusteessa tai hallituksen esityksessä huomioitu. Viharikos määriteltiin henkilöä, ryhmää, omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehdyksi rikokseksi, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta, seksuaalista tai sukupuolista suuntautumista tai vammaisuutta kohtaan. Tulevaisuudessa myös vammaisuus saattaa olla yksi viharikoksen motiivi, mikäli viharikoslainsäädäntöön ehdotetut muutokset hyväksytään. Oikeusministeriön työryhmän ehdotuksen mukaan rangaistuksen koventamisperusteena olisi "rikoksen tekeminen pääasiassa rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai elämänkatsomuksen, syntyperän, sukupuolisen suuntautumisen, vammaisuuden tai muun sellaisen perusteen vuoksi".

Ruotsista mallia tilastoinnin kehittämiseen

Rasistisen rikollisuuden vuosiselvitykset ovat perustuneet osittain poliisin käyttämään rasismijuttu-luokitukseen ja osittain muihin keinoihin. Rikosilmoitusjärjestelmässä olevan ohjeen mukaan poliisin tulee luokitella juttu rasismikoodilla, "kun henkilö on joutunut rikoksen uhriksi sen johdosta, että hän ihonväriltään, rodultaan tai etniseltä alkuperältään poikkeaa rikoksen tekijästä. Rasististen piirteiden selvittämiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota tekijän käyttäytymiseen ja sanomisiin ennen rikokseen ryhtymistä (solvaukset ja nimittelyt)". Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei poliisi merkitse kaikkia rasistisia piirteitä sisältäviä ilmoituksia kyseisellä koodilla. Tästä syystä rasistisia piirteitä sisältäviä juttuja on etsitty rikosilmoitustietokannasta erilaisten hakusanojen avulla. Hakusanoina on käytetty esimerkiksi ihonväriin tai etniseen taustaan liittyviä solvaavia sanoja, joita tyypillisesti käytetään rasististen tekojen yhteydessä. Muille kuin rasistisille viharikoksille ei ole omaa luokitusta rikosilmoitusjärjestelmässä. Tämän vuoksi muita viharikoksia on täytynyt etsiä tietokannasta ainoastaan erilaisten hakusanojen avulla.

Apuna hakusanojen laatimisessa ovat olleet Ruotsin rikoksentorjuntaneuvoston (Brottsförebyggande rådet Brå) kokemukset laajemmasta viharikollisuuden tilastoinnista. Ruotsissa on jo vuosien ajan tilastoitu muukalaisvihamielisten (rasististen) rikosten lisäksi rikoksia, joiden syynä on uhrin oletettu tai todellinen seksuaalinen suuntautuminen tai uskonto. Ruotsissa näiden tapausten tilastointi on perustunut lähes kokonaan erilaisten hakusanojen käyttöön. Tuoreimmassa Brån selvityksessä oli käytössä yhteensä 354 hakusanaa.

Poliisiammattikorkeakoulun selvityksessä 2009 poimittiin ensimmäistä kertaa rasististen juttujen ohella sellaisia rikosilmoituksia, joissa teon motiivina on ollut uhrin uskonto, seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen tai vammaisuus. Esimerkiksi sanoilla “muslimi" ja “kristitty" on etsitty uskontoon perustuvia viharikoksia, “vammainen" ja “pyörätuoli" vammaisuuteen perustuvia tekoja, sekä “homo", “lesbo" ja “transu" seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuvia viharikoksia. Poimintaa rajattiin myös kohdistamalla haku vain tiettyihin rikosnimikkeisiin. Näitä ovat esimerkiksi henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikokset, työrikokset ja seksuaalirikokset. Omaisuusrikokset jätettiin pääosin poiminnan ulkopuolelle.

Erilaisia hakusanoja oli yhteensä 216 ja niillä löytyi noin 6000 rikosilmoitusta, jotka käytiin kaikki lukemalla läpi. Tapausten luokittelu viharikoksiksi perustui rikosilmoitukseen kirjattuun, vapaamuotoiseen tekstiin. Rikosilmoitus luokiteltiin pääsääntöisesti viharikokseksi, jos selostuksesta kävi ilmi, että joku tapauksen asianosaisista tai poliisi pitää teon motiivina uhrin etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta, seksuaalista tai sukupuolista suuntautumista tai vammaisuutta. Tämän lisäksi tapauksen luokittelu saattoi perustua myös muihin rikosilmoituksen sisältämiin "vihjeisiin", kuten esimerkiksi rikostilanteissa sanottuihin herjauksiin (esim. rasistiset herjaukset). Seuraavassa on esimerkkejä hakusanoilla löytyneistä tapauksista, joista ensimmäinen luokiteltiin viharikokseksi seksuaalivähemmistön edustajaa kohtaan ja jälkimmäinen islaminuskon edustajaa kohtaan.

  • X joutui pahoinpitelyn uhriksi… X:n mukaan pahoinpitely tapahtui hänen seksuaalisen suuntautumisensa takia. Rikoksen tekijä oli mm. hokenut samalla: "hakataan homous pois sinusta".
  • Mies on repinyt naisen hunnun kasvoilta ja solvannut hänen uskontoaan huutamalla mm. että "meillä Suomessa ei saa pitää tuollaista".

Rasistiset viharikokset yleisimpiä poliisin rekisterissä

Tarkasteluvuodelta 2008 löytyi yhteensä 859 rikosilmoitusta, jotka luokiteltiin epäillyiksi viharikoksiksi. Näistä tapauksista valtaosa, 88 prosenttia sisälsi rasistisia piirteitä. Muiden viharikosten osuudet olivat pieniä.

Uskontoon perustuvia viharikoksia löytyi yhteensä 53 kappaletta (6 %). Islaminuskoiset olivat rikosten kohteena 17 tapauksessa. Rikosilmoitus oli tehty esimerkiksi moskeijaan kohdistuneesta vahingonteosta. Tässä tapauksessa moskeijan ikkuna oli rikottu ja toiseen ikkunaan oli töhritty teksti "muslim genocide". Kaikkiaan 16 tapauksesta ei voinut päätellä, minkä uskonnon edustaja uhri oli ja muut 20 tapausta kohdistuivat yksittäisten uskontokuntien edustajia kohtaan. Kahdessa tapauksessa kyse oli syrjinnästä uskonnon perusteella.

Seksuaalinen tai sukupuolinen suuntautuminen oli teon motiivina 23 tapauksessa (3 %), ja vammaisuus 28 tapauksessa (3 %). Syrjinnästä seksuaalisen suuntautumisen perusteella oli tehty poliisille vain kaksi rikosilmoitusta vuoden aikana. Syrjintä vammaisuuden perusteella oli yleisempää, tapauksia löytyi yhdeksän kappaletta. Rikosilmoitus oli tehty esimerkiksi siitä, ettei näkövammaista henkilöä oltu päästetty opaskoiran kanssa sisään ravintolaan.

Rasistisia piirteitä sisältävien tapausten määrä kasvoi vuonna 2008 huomattavasti edelliseen vuoteen verrattuna. Vuonna 2008 rikosilmoituksia löytyi tietokannasta 755, kun vuotta aiemmin määrä oli 454. Helsingissä rikosepäilyiden määrä yli kaksinkertaistui. Osittain kasvu johtui tilastointimenetelmän muutoksista, mutta kokonaan muutokset eivät ole kasvun syynä. Kasvun taustalla voi olla useita tekijöitä. On mahdollista, että rasistisista teoista ilmoitetaan yhä useammin poliisille. Toisaalta poliisit saattavat kirjata tietoja tekojen rasistisista piirteistä entistä tarkemmin. Rasistisen rikollisuuden määrän todellisen kasvun syynä voivat olla vuonna 2008 alkanut taloudellinen taantuma ja samaan aikaan lisääntynyt, maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä ja usein kielteisiä sävyjä saanut julkinen keskustelu.

Rikoksen motiivin tulkitseminen on vaikeaa

Viharikostilastoa tarkastellessa täytyy ottaa huomioon, että se kertoo vain poliisin tietoon tulleista ja kirjaamista tapauksista. Tilaston ulkopuolelle jäävät myös rikosilmoitukset, joissa teon syistä ei ole kirjattu rikosilmoitukseen tai siitä ei ole saatavilla ollenkaan tietoa. Tyypillisesti näin on esimerkiksi pimeiksi jääneissä vahingonteoissa.

Teon motiivin määrittely ylipäätään rikosilmoituksen sisältämän tekstin perusteella on useissa tapauksissa hyvin vaikeaa ja tulkinnanvaraista. Erityisen vaikeaa on tulkita rikosilmoituksen kuvauksesta, milloin henkilö on joutunut rikoksen kohteeksi oletetun tai todellisen seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Nimittelyä, kuten "homottelua" esiintyi useissa sadoissa poliisin tietoon tulleissa pahoinpitelyissä, kunnianloukkauksissa ja vahingonteoissa. Sanaa "homo" käytetään kuitenkin niin yleisenä haukkumasanana, että on vaikea sanoa, milloin kyse on viharikoksesta ja milloin ei. Rikosilmoitusjärjestelmästä löytyi hakusanoilla myös suuri joukko sellaisia tapauksia, joissa vammainen henkilö oli joutunut rikoksen kohteeksi mutta teon motiivista ei ollut tietoa. Osassa näitä tapauksia vaikutti kuitenkin siltä, että uhri oli joutunut rikoksen kohteeksi juuri vammaisuutensa vuoksi, vaikka tapausta ei voinut luokitella varsinaiseksi viharikokseksi. Esimerkiksi eräässä tapauksessa näkövammaiselta henkilöltä oli varastettu rahaa metroasemalla. Ilmoituksen mukaan rikoksesta epäillyt olivat huijanneet rahat uhriltaan esiintymällä lipuntarkastajina.

On mahdollista, että erot poliisin tietoon tulleiden tapausten määrissä kertovat myös osittain siitä, kuinka eri vähemmistöryhmät ylipäätään ilmoittavat kohtaamistaan rikoksista poliisille. Eroja voi lisäksi olla sen suhteen, missä määrin rikoksen uhrit tuovat esille omaa epäilystään rikoksen syystä rikoksesta ilmoittaessaan sekä siinä, miten poliisi on näitä asioita selvittänyt ja tottunut kirjaamaan. Uhrin voi olla helpompi kertoa poliisille, että epäilee joutuneensa rasistisen rikoksen kohteeksi, kuin siitä, että teon motiivina on saattanut olla hänen seksuaalinen suuntautumisensa. Osa vammaisiin kohdistuneista rikoksista ei välttämättä tule koskaan poliisin tietoon sen vuoksi, ettei uhri pysty itse tekemään rikosilmoitusta.

Tilasto poliisin tietoon tulleista viharikoksista kertoo vain rajatun kuvan koko ilmiöstä. Tilaston rinnalle tarvittaisiinkin sellaisia uhritutkimuksia, jossa selvitettäisiin vähemmistöjen omia kokemuksia rikosten uhriksi joutumisesta.

Menetelmän heikkouksista huolimatta tilastoinnilla on myös hyviä puolia. Tilastoinnin avulla ilmiö tulee näkyvämmäksi Suomessa. Tähän asti tutkimustietoa esimerkiksi vammaisiin tai seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta väkivallasta tai syrjinnästä on ollut heikosti saatavilla. Viharikostilasto paikkaa osaltaan tätä puutetta, sillä tilastoinnista on tavoitteena saada pysyvä käytäntö. Tieto tilastoinnista ja ilmiöstä ylipäätään voi myös vaikuttaa siihen, miten poliisit kirjaavat teon motiivista rikosilmoitukseen. Sisäasianhallinnossa on myös pohdittu laajemman viharikos-luokituksen ottamisesta käyttöön poliisiasian tietojärjestelmässä. Tämä voisi helpottaa huomattavasti tilaston kokoamista.

Artikkeli perustuu julkaisuun: Laura Peutere (2009). Poliisin tietoon tullut viharikollisuus Suomessa 2008. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 85.

Haaste 1/2010

 
Julkaistu 10.3.2010