Vuokko Karsikas

Vangin kotikunta mukaan vapautumisen valmisteluun

Kriminaalipolitiikan linjauksissa korostetaan hallittua vapautumista. Jos vanki vapautuu suoraan suljetusta vankilasta kadulle, hänen syyllistymisensä uusiin rikoksiin on hyvin todennäköistä. Vapautumiseen on jo tarjolla erilaisia portaita avolaitossijoituksista valvottuun koevapauteen. Vankilassa siihen valmistaudutaan arkielämän taitojen opettelulla ja kuntoutuksella sekä vapauttamisen suunnittelun ja sidosryhmäyhteistyön avulla. Kaikesta huolimatta on vielä paljon tehtävää sen ymmärtämisessä, että koko vankeusajan tulisi tähdätä vapautumiseen.

Laitosmainen ympäristö tukee huonosti niitä valmiuksia, joita itsenäisessä elämässä tarvitaan. Vankia ei tulekaan vankeuslain mukaan sijoittaa suljetumpaan vankilaan kuin vankilan järjestys ja turvallisuus sekä vankilassa pitämisen varmuus edellyttävät. Tästä huolimatta viime vuonna kolme neljästä vangista vapautui suljetusta vankilasta. On vaikea uskoa, että se on aina ollut välttämätöntä turvallisuussyistä, kun tiedetään, että lähes puolet vankeusvangeista vapautuu oltuaan vankilassa korkeintaan kolme kuukautta. Avolaitokseen sijoitusta tulisikin huomattavasti lisätä sekä suoraan siviilistä että pitkän rangaistusajan loppuvaiheessa. Tämä edellyttää avolaitospaikkojen lisäämistä, lainsäädännöllisiä muutoksia, sijoitusmenettelyn kehittämistä sekä avolaitostoimintojen ja valvonnan kehittämistä.

Vapauttamisyksiköt tulevaisuuden täytäntöönpanomuoto?

Avoimemman täytäntöönpanon lisäämistä tavoitellaan mm. vapauttamisyksiköiden perustamisella. Tulevaisuudessa niistä vapautuisi entistä useampia vankeja, jotka nykyään ovat vankila-ajan loppuun asti suljetussa laitoksessa. Vapauttamisyksiköt eivät kilpaile valvotun koevapauden kanssa vaan mahdollistavat normaalimman täytäntöönpanon ja itsenäisen elämän harjoittelun myös niille, joita ei esimerkiksi asunnon tai toimintavelvoitepaikan puutteen vuoksi voida sijoittaa koevapauteen. Vapauttamisyksiköistä käsin siviiliasioiden hoito ja vapautumisen sekä koevapauden valmistelu on helpompaa kuin useista avolaitoksista, koska niitä perustetaan suurimpiin kaupunkeihin. Koska rangaistuksen suorittaminen vapauttamisyksikössä perustuu pitkälle omatoimisuuteen, arkielämän taitoja kuten ruuan laittoa tulee voida opetella jo suljetussa laitoksessa. Niissä olevista arviolta kolmannes selviytyy heikosti arjessa. Vapauttamisyksiköiden valvonnassa on tarkoitus käyttää sähköistä valvontapantaa, joten esimerkiksi luvattomista poistumisesta saadaan automaattisesti hälytys.

Vapauttamisyksikkötoimintaa koskeva ohje on parhaillaan valmisteltavana. Tänä vuonna perustetaan yksi vapauttamisyksikkö Itä-Pohjois-Suomen rikosseuraamusalueelle sekä suunnitellaan vapauttamisyksikkötoimintaa kahdelle muulle alueelle. Vapauttamisyksiköiden suunnittelussa on tarpeen tehdä yhteistyötä kaupunkien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, koska niissä käytetään ulkopuolisia palveluita.

Muissa maissa vastaavia yksiköitä kutsutaan usein puolimatkankodeiksi. Tanskassa, Norjassa ja Englannissa toiminta on valtiollista, kun taas Kanadassa toimintaa hoitavat yksityiset organisaatiot. Ruotsissa yksi puolimatkankoti toimii vankeinhoitohallinnon (Kriminalvård) alaisuudessa ja kaksi yhdistykseltä ostettujen palveluiden varassa.

Ruotsissa puolimatkankoti on tarkoitettu niille, jotka tarvitsevat erityistä tukea tai kontrollia vapautumisen alla. Tämä koskee esimerkiksi niitä, joilla ei ole asuntoa tai jotka ovat tukiasumisen tarpeessa. Ilmeisiä hoito- tai kuntoutustarpeita ei kuitenkaan saa olla. Henkilöstö tukee vankeja arkitoimissa ja valvoo, että asumisen ehtoja noudatetaan. Vankien tekemät rikkeet ovat olleet harvinaisia puolimatkankodeissa: vain yksi vanki on antanut positiivisen virtsanäytteen. Puolimatkankotien tarkoituksesta on oltu montaa mieltä. Toisten mielestä niissä tulisi olla sängyt ja mahdollisuus laittaa ruokaa ja toisten mielestä niissä tulisi tarjota laajamittaista kuntoutusta. Käytäntö on ollut jotain ääripäiden väliltä. Myös Suomessa tätä keskustelua käydään.

Valvottu koevapaus vakinaistuu

Valvottu koevapaus on ollut käytössä runsaat kolme vuotta. Sen käyttö on lisääntynyt voimakkaasti joka vuosi: päivittäin koevapaudessa oli 22 vankia vuonna 2007, 50 vankia vuonna 2008 ja jo 85 vankia vuonna 2009. Viime vuoden tavoitteena oli nostaa koevapaudessa olevien määrä sataan, mutta tavoitteeseen ei aivan päästy. Pääsääntöisesti valvottu koevapaus on täyttänyt paikkansa portaittaisen vapauttamisprosessin lisäämisessä hyvin, vaikka käytännön toiminnassa on tullut esille monenlaisia ratkaistavia kysymyksiä. Koevapauden kehittäminen onkin vielä kesken.

Päivittäin koevapaudessa olevien määrää tulisi lisätä tänä vuonna 130:en ja vuonna 2012 jo 200:an. Luvut ovat niin haasteelliset, että niihin ei päästä ilman, että toiminnan organisointitapaa tehostetaan ja valvontaa automatisoidaan. Koevapauteen sijoitettavat tarvitsevat myös toimintapaikkoja, minkä vuoksi toimeenpanossa tarvitaan yhteiskunnan muiden tahojen panosta. Valvonnan tehostamiseksi tarkoituksena on ottaa käyttöön sähköiset valvontapannat yhtäaikaisesti suunnitellun valvontarangaistuksen kanssa vuonna 2011. Synergiaetuja pyritään saamaan hoitamalla koevapaus ja valvontarangaistus mahdollisimman yhtenäisesti.

Sidosryhmäyhteistyötä tarvitaan mm. asumisjärjestelyissä

Lähtökohtaisesti vangit palaavat yhteiskuntaan ennemmin tai myöhemmin. Onnistunut vapauttamisvaihe on erittäin tärkeää, koska suurin osa epäonnistumisista tapahtuu melko pian vapautumisen jälkeen. Tavoitteena on, että sen valmistelu voidaan tehdä lainsäädännön edellyttämällä tavalla yhteistyössä vapautuvan kotipaikkakunnan sidosryhmien kanssa. Vaikka vapauttamissuunnitelmien laatiminen on lisääntynyt, viime vuonna suunnitelma tehtiin vain vajaalle puolelle suljetusta laitoksesta vapautuvista - avolaitoksista vapautuvista suunnitelma oli valtaosalla. Tehokkainta yhteistyö on yleensä koevapautta valmisteltaessa, jolloin toimintavelvoitteesta ja vapautuvan tarvitsemasta tuesta neuvotellaan eri tahojen kanssa.

Suljetusta vankilasta vapautuvista asunto-ongelmia on noin kolmanneksella, avolaitoksesta vapautuvista viidenneksellä ja koevapausvangeista 12 prosentilla. Yhdyskuntaseuraamusasiakkaista ongelmia on eniten ehdonalaisesti vapautuneilla valvottavilla. Tähän liittyvät monet muut päihteiden käytön, arjen selviytymisen ja toimeentulon ongelmat sekä sairaudet. Valtioneuvoston vuonna 2008 käynnistämä Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma on luonut perustan asunnottomuuden hoidolle sekä siihen liittyville tukipalveluille. Ohjelman myötä useimmissa siihen kuuluvissa kaupungeissa on käynnistynyt myös hyvä yhteistyö rikosseuraamusalan ja sidosryhmien kesken. Rikosseuraamuslaitoksen Oma Koti -hankkeen alueryhmissä on kehitetty ja otettu käyttöön hyviä käytäntöjä asunto- ja muiden palveluiden tarjoamisessa vankilasta vapautuville ja yhdyskuntaseuraamusasiakkaille.

Esimerkiksi Vantaalle on palkattu kaksi työntekijää asunnottomina vapautuvien vankien sosiaalityöhön. Kuopiossa ja Jyväskylässä on asuntotyöryhmä, joka huolehtii sidosryhmäyhteistyönä asiakkaan asuntotarpeesta. Lahdessa vastaavaa toimintaa tehdään yhdyshenkilöringissä. Lahden eri toimijat ovat järjestäneet Konnunsuon vankilassa Vapaustorin, jonne he ovat menneet kertomaan palveluistaan. Tätä tehdään myös videon välityksellä. Oulussa on valmisteltu opas kaupungin palveluista vangeille. Vapautuvilla ohjausta tarvitsevilla vangeilla on mahdollisuus saada ohjauspalvelua mm. koevapauden aikana. Tampereen kaupunki ostaa tukiasuntopalveluita Siltavalmennukselta vankilasta vapautuneille tarkoitettuun asuinyksikköön (Oma Ovi -hanke) sekä muita asumiseen liittyviä palveluja. Jokainen vapautuva saa mahdollisuuden päihdekuntoutukseen maksusitoumuksella. Suhteita siviiliin solmitaan jo Kylmäkosken vankilassa pidettävän Vapari-kurssin aikana, jossa käsitellään asumista, päihteitä, velkaneuvontaa, toimeentuloa, ihmissuhteita, rikollisuutta ja valvontaa. Kriminaalihuollon Tukisäätiö (Krits) on tehnyt sopimukset Espoon ja Vantaan kaupunkien kanssa palveluiden tuottamisesta. Espoo tarjoaa asunnon ja Krits antaa tuen. Vantaalla Krits tarjoaa asunnon ja Vantaa tuen. Jotta hyviä käytäntöjä voidaan levittää muuallekin, tarkoitus on laatia niistä kuvaus, joka julkaistaan verkkokäsikirjana.

Pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma kestää hallituskauden loppuun, mutta seuraavan hallituksen toivotaan jatkavan sitä. Jo nyt ohjelma on antanut ainutlaatuisen mahdollisuuden kehittää rikosseuraamusalan ja kymmenen ohjelmassa mukana olevan kaupungin välistä yhteistyötä. Sitoutumista ja innostumista kehittämiseen on nähty, mutta myös resurssien puute on tullut vastaan. Juuri tämäntyyppistä toimintaa tarvitaan jatkossakin. Vasta toiminnan vakiinnuttua voidaan nähdä siitä saadut hyödyt rikoskierteen katkaisulle pidemmällä aikavälillä.

Kirjoittaja on erityisasiantuntija Rikosseuraamusviraston keskushallintoyksikössä.

Haaste 1/2010

 
Julkaistu 10.3.2010