Riikka Kostiainen

Väitös Suomen, Tanskan ja Norjan kriminaalipolitiikasta

Irlantilaisen Kevin Warnerin väitöstutkimuksen mukaan Suomi, Tanska ja Norja ovat onnistuneet torjumaan kriminaalipolitiikassaan uutta rankaisemispainotteista ajattelua. David Garlandin (2001) mukaan nyky-yhteiskunnassa vallitsee kontrollin kulttuuri, joka näkyy erityisesti vankeuden laajenevassa käytössä, käännöksessä kuntoutusajattelusta rankaisemiseen ja populistisessa kriminaalipoliittisessa keskustelussa. Warnerin tutkimuksessa arvioidaan paitsi vankeusrangaistuksen käyttöä ylipäätään myös vankeusrangaistuksen sisältöä sekä tuomitun suhdetta yhteiskuntaan. Tutkimus perustuu kirjallisiin lähteisiin, avainhenkilöiden haastatteluihin sekä vierailuihin vankiloissa.

Irlannin rangaistusjärjestelmä muistutti 1990-luvun puoliväliin saakka paljon pohjoismaista järjestelmää. Sen jälkeen rangaistuspolitiikka on koventunut selvästi. Nykyään Irlannissa on noin 89 vankia 100 000 asukasta kohti, kun Tanskassa heitä on 63, Suomessa 64 ja Norjassa 69.

Kovempaa rangaistuspolitiikkaa vaativia puheenvuoroja on aika ajoin esiintynyt pohjoismaisessakin kriminaalipoliittisessa keskustelussa ja vankiluvuissa on ollut pientä nousua. Norjassa paine on viime vuosina ollut ehkä suurinta, mutta kuntoutusajattelu on sielläkin pitänyt pintansa. Eri toimilla kuten vaihtoehtoisten rangaistusten kehittämisellä tämä on kuitenkin saatu pysäytettyä tai käännettyä.

Vankeuden sisältöä on pyritty kehittämään avoimempaan suuntaan. Suomessa avolaitoksissa on vertailumaista vähiten vankeja (22 %, Tanskassa 38 % ja Norjassa 32 %) mutta silti neljä kertaa enemmän kuin Irlannissa. Tanskan avoimeen linjaan tekee poikkeuksen uusi Itä-Jyllannin turvavankila, jonka voi tulkita edustavan uutta rankaisevuutta. Pohjoismaiset vankilat ovat muihin maihin verrattuna myös pieniä. Tästä on etua mm. vankilajärjestyksen ja vangin perhesiteiden ylläpitämisessä, kun hän ei joudu kauas kotiseudultaan. Olosuhteet vankiloissa ovat yleisesti verraten suhteellisen hyvät.

Pohjoismaissa vangit nähdään yhteiskunnan jäseninä eikä kuten anglosaksisissa maissa urarikollisina. Kykyyn muuttua uskotaan ja rikoksettomaan elämään tarjotaan vankilassa valmiuksia kuten päihdehoitoa ja koulutusta.

Warnerin vetää pohjoismaisten vankeinhoitomallien perusteella johtopäätöksiä, miten Irlannin vankeinhoitoa pitäisi kehittää: Ensisijaisesti vankiluku pitäisi saada alennettua noin tuhannella (nyt 3 500). Kolmannes vangeista pitäisi siirtää avovankiloihin. Vankeinhoito kannattaisi järjestää useamman pienen vankilan kuin muutaman suuren varaan. Vankien sellissä oloaika saisi olla korkeintaan 12 tuntia ja tarjolla pitäisi olla työtä, koulutusta ja muuta hyödyllistä ohjelmaa. Kaikille vangeille pitäisi järjestää yksityisselli vessoineen. Päihdehoitoon pitäisi panostaa vähintään yhtä paljon kuin päihdekontrolliin. Vankien kansalaisoikeuksia pitäisi kunnioittaa nykyistä paremmin. Lisäksi yleisön osallistuminen vankeinhoidon kehittämiseen pitäisi varmistaa.

Kevin Warner (2009) Resisting the New Punitiveness? Penal policy in Denmark, Finland and Norway.

Haaste 1/2010

 
Julkaistu 10.3.2010