Rikossovittelulain soveltamista arvioitu

Valtaosa lähisuhdeväkivallan sovittelussa olleista piti sovittelua puolueettomana ja hyödyllisenä, ilmenee THL:n arviointiraportissa rikossovittelulain täytäntöönpanosta. Toisaalta heissä oli muihin rikostyyppeihin (esim. varkaus, pahoinpitely) verrattuna eniten niitä, joilla sovittelu ei ollut helpottanut oloa eikä edistänyt vastapuolen ymmärtämistä. Tutkimuksessa haastateltiin poliisi- ja syyttäjäviranomaisia ja sovittelutoimistojen johtajia. Asiakaspalautekyselyyn vastasi 952 sovitteluun osallistunutta.

Poliisien ja syyttäjien mukaan sovitteluun lähettäjien piiriä tulisi voida laajentaa niin, että sovittelutoimistojen johtajat ja kuntien sosiaalityöntekijät voisivat itsenäisemmin ratkaista, mitkä lähisuhdeväkivaltatapaukset lähetetään sovitteluun. Mielipiteet myös jakaantuivat selvästi: Osa suhtautui lähisuhdeväkivallan sovitteluun pidättyvästi, osa myönteisesti, mutta hyvin tarkkaan harkiten. Osa haastateltavista ei nähnyt lähisuhdeväkivallan sovittelussa ongelmia, jos sovittelijat vain ovat ammattitaitoisia.

Tutkimuksessa 90 prosenttia sovittelun osapuolista näki keskeisten 2005 annetun sovittelulain laatutavoitteiden toteutuneen. Näitä tavoitteita olivat asiantuntemus, puolueettomuus, luottamuksellisuus ja oikeudenmukaisuus. Eroja ryhmien välillä ei juuri ollut rikostyypeittäin eikä asianomistajien ja epäiltyjen välillä. Jyrkimmät erot syntyivät sopimuksen saavuttaneiden ja siihen pääsemättömien välillä. Kaikkiaan viisi prosenttia vastaajista kertoi hyvin kielteisestä kokemuksesta ja kohtelusta sovittelussa.
Kaikki eduskunnan laille asettamat tavoitteet eivät näytä toteutuneen. Sovittelu ei toteudu maassa yhtenäisesti. Sovittelun merkitystä voitaisiin täsmentää säätämällä siitä ns. nopeutetun käsittelyn menettelynä, jolloin sovittelu saavuttaisi entistä itsenäisemmän aseman rikosprosessissa. /RK

Juhani Iivari: Oikeutta oikeuden varjossa. THL:n raportti 5/2010.

Haaste 1/2010

 
Julkaistu 10.3.2010