Vesa Muttilainen

Onko talousrikosten tutkinta kannattavaa?

Rikollisuuden kustannukset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: rikoksilta suojautumisen, rikollisuuden seurausten ja rikosoikeusjärjestelmän kustannukset. Samanlaisia kustannuseriä syntyy myös talousrikollisuuden alueella. Tässä artikkelissa tarkastellaan talousrikosten torjunnasta ja tutkinnasta poliisille aiheutuvia välittömiä kustannuksia. Nouseeko niiden määrä suuremmaksi kuin tutkinnassa takaisin saadun omaisuuden arvo?

Laskelmat talousrikostorjunnan ja -tutkinnan kustannuksista perustuvat pääosin poliisin tulostietojärjestelmän tietoihin, valtion budjetin tietoihin rikostorjunnan menoista ja henkilöstöstä sekä eräisiin muihin tilastolähteisiin. Tarkemmat tiedot laskelmista ja niiden lähteistä sisältyvät Poliisiammattikorkeakoulun tuoreeseen raporttiin rakennusalan talousrikollisuudesta.

Kustannusten määrä riippuu laskentaperusteista

Ensimmäisen laskelman pohjana ovat poliisin talousrikostutkijoiden henkilötyövuosien määrä ja palkkatiedot. Vuonna 2008 talousrikostutkinnan laajuus oli 390 henkilötyövuotta. Poliisin henkilöstöbarometrin tietojen perusteella vaativan rikostutkinnan tehtävissä bruttomääräisen peruspalkan keskiarvo oli samana vuonna noin 2260 euroa kuukaudessa.

Kokemus- ja suorituslisät, vaativan talousrikostutkinnan erikoislisät ja lomarahat nostavat palkkasumman yli 3 000 euroon kuukaudessa ja työvoiman sivukulut edelleen lähes 3 800 euroon. Muut laskennalliset kustannukset (mm. vuokrat, koneet ja laitteet, hallintomenot) mukaan lukien henkilötyövuoden kokonaishinta kohoaa arviolta 4 740 euroon kuukaudessa ja 56 900 euroon vuodessa. Kun kerrotaan talousrikostutkinnan henkilötyövuosien määrä henkilötyövuoden hinnalla, saadaan vuosikustannusten yhteismääräksi yli 22 miljoonaa euroa.

Toisessa laskelmassa ovat lähtökohtana tiedot talousrikostutkijoiden henkilötyövuosista ja valtion budjetin tiedot rikostorjunnan resursseista. Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2009 rikostorjunnan toimintamenomäärärahaksi arvioitiin runsaat 244 miljoonaa euroa, jota vastaava henkilötyövuosien määrä oli 3 979. Talousrikostutkinnan henkilötyövuodet (390 kpl) kattavat vajaat 10 prosenttia rikostorjunnan kaikista henkilötyövuosista. Kun talousrikosasioiden tutkinnan kustannukset lasketaan rikostorjunnan toimintamenomäärärahasta henkilötyövuosien suhteessa, kohoaa loppusumma lähes 24 miljoonaan euroon.

Toimintamenomääräraha ei sisällä esimerkiksi hallintokustannuksia, konsernipalvelujen kustannuksia tai eräitä laskennallisia eriä (korot, poistot yms.). Ne ovat mukana valtion budjetissa rikostorjuntaan osoitetuissa 295 miljoonan euron kokonaiskustannuksissa. Tähän summaan suhteutettuna saadaan talousrikostutkinnan osuudeksi jo vajaat 29 miljoonaa euroa.

Kolmas laskelma pohjautuu poliisin työaikatietojen ja rikostorjunnan budjettitietojen perusteella tehtyyn arvioon. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne-katsauksessa on arvioitu näiden tietojen perusteella rikoskontrollijärjestelmän kustannuksia. Poliisi käytti vuonna 2007 rikostorjuntaan työaikaa yhteensä yli 3,9 miljoonaa tuntia ja talousrikostorjuntaan 561 000 tuntia. Työaikaa vastaava henkilötyövuosien määrä oli rikostorjunnassa 2 388 ja talousrikostorjunnassa 342. Nämä poikkeavat edellisistä laskelmista, koska poliisin työajan seurantajärjestelmään kirjatut tiedot kattavat vain osan henkilötyövuosista.

Talousrikostorjunnan osuus koko rikostorjunnan työmäärästä on tässä laskelmassa runsaat 14 prosenttia. Valtion budjetin rikostorjunnan toimintamenoihin suhteutettuna talousrikostorjunnan kustannukset olivat vuonna 2008 lähes 35 miljoonaa euroa. Rikostorjunnan kokonaiskustannuksiin suhteutettuna ne kohoavat yli 42 miljoonaan euroon.

Haltuun saatu omaisuus kattaa poliisitutkinnan kustannukset

Talousrikosten torjunnan ja tutkinnan kustannukset eivät ole taloudellisessa mielessä pelkkä menoerä, jos tarkastellaan nettovaikutuksia. Toiminnan tuloksellisuudesta on helppo esittää näyttöä. Tämä johtuu siitä, että poliisiasiain tietojärjestelmään tilastoidaan tiedot tutkinnan yhteydessä takaisin saadusta omaisuudesta, jonka määrää on mahdollista verrata juttujen tutkinnan kustannuksiin.

Rikosten tutkinnassa takaisin saatu omaisuus sisältää takavarikoidun tai muutoin haltuun saadun omaisuuden nettomääräisenä. Määrä perustuu ulosottomiehen arvioon tai muuhun luotettavaan selvitykseen. Siihen sisältyy myös jutun tutkinnan yhteydessä löydetty ja ulosottomiehelle osoitettu omaisuus nettomääräisenä.

Haltuun saadun omaisuuden yhteismäärä on vaihdellut huomattavasti eri vuosina. Siksi on perusteltua ottaa laskelman lähtökohdaksi takaisin saadun omaisuuden keskiarvo useammalta vuodelta. Vuosina 2004–2008 haltuun saadun omaisuuden keskiarvo oli lähes 44 miljoonaa euroa vuoden 2008 hinnoin laskettuna.

Poliisin talousrikostutkinnan kustannukset jäävät kaikkien edellä esitettyjen laskelmien mukaan pienemmiksi kuin edellä mainittu tutkinnan yhteydessä takaisin saadun omaisuuden arvo. Suppeimpien ja ehkä myös luotettavimpien laskelmien mukaan tutkinnan kustannukset vaihtelevat vähän yli puolesta kahteen kolmasosaan takaisin saadun omaisuuden arvosta. Laajimmissa laskelmissa osuus on suurempi ja lähestyy jo takaisin saadun omaisuuden arvoa. Näin arvioiden poliisin talousrikostutkinta näyttää kannattavalta.

Laajemmin arvioiden kannattavuus on epäselvää

Edellä esitetty arvio talousrikostutkinnan kannattavuudesta perustuu poliisiorganisaation kustannuksiin. Poliisin tutkiman talousrikosjutun hinnaksi saadaan 14 300 euroa, kun edellä esitetyn suppeimman laskelman summa (n. 22 milj. €) jaetaan vuoden 2008 talousrikosjuttujen määrällä (1555 kpl). Muissa laskelmissa jutun tutkinta tulee luonnollisesti kalliimmaksi.

Käsitys talousrikostutkinnan kannattavuudesta muuttuu, kun otetaan huomioon muille viranomaisille kuin poliisille syntyviä kustannuksia. Verottajalla on talousrikostutkinnassa tärkeä asema. Verotarkastus on yksi verottajan keino tuoda esiin verotukseen liittyviä epäselvyyksiä ja selvitellä verorikosepäilyjä. Viranomaistyön yhteistyöprojektissa on arvioitu verotarkastuksen hinnaksi keskimäärin 13 000 euroa. Verohallinnon tilastojen mukaan verottaja teki vuonna 2008 yhteensä 548 rikosilmoitusta. Jos näihin kaikkiin lasketaan mukaan verotarkastus, syntyy kustannuksia yhteensä yli 7,1 miljoonaa euroa vuodessa.

Talousrikosjuttujen käsittely oikeudessa lisää edelleen tutkinnan hintaa. Laajoissa, pitkäkestoisissa ja ylempiin oikeusasteisiin etenevissä tapauksissa jutun hinta voi moninkertaistua verrattuna esitutkinnan kustannuksiin. Suoraviivaisesti taloudellisin perustein arvioituna voisi olla monesti kannattavaa jättää asia kokonaan tutkimatta. Mikäli takaisin saadun omaisuuden arvon pitäisi peittää laajemminkin talousrikosten välittömiä ja välillisiä vahinkoja yhteiskunnassa, tutkinnan kannattamattomuus olisi selvää. Tällöin ei kuitenkaan oteta huomioon sitä, miten rikosten tutkinnan vähentäminen ja entistä pienempi kiinnijäämisriski vaikuttaisivat rikosten tekemiseen.

Tässä artikkelissa on esitetty kohtalaisen karkeita laskelmia talousrikostorjunnan ja -tutkinnan kustannuksista. Laskelmat perustuvat monilta osin niin sanottuihin aggregaattitietoihin, joiden avulla on ollut mahdollista arvioida yleisesti kustannusten suuruusluokkaa. Tarkemmat laskelmat edellyttäisivät muun muassa yksilötason tietoja palkoista kaikkine lisineen sekä talousrikosjuttujen käsittelyn tarkkaa seurantaa.

Terhi Kankaanranta & Vesa Muttilainen: Kuittikauppa rakennusalan talousrikollisuutena. Poliisiammattikorkeakoulun raportteja 86/2010.

Haaste 1/2010

 
Julkaistu 10.3.2010