Riikka Kostiainen

Lapsen ääni kuuluviin

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula. Hän painottaa, että taloustilanteesta huolimatta lasten ja nuorten ehkäiseviä palveluja ei pitäisi karsia vaan vahvistaa. Varhaista tukea olisi myös hyvä tarjota entistä enemmän matalan kynnyksen palveluiden kautta, esimerkiksi kanavoida perheiden tukea neuvolan ja myös koulun kautta.

Neljän vuoden kokemuksella Maria Kaisa Aula pitää vaikuttamistyöhön suuntautuvaa lapsiasiavaltuutettua toimivana ratkaisuna. Yksittäistapauksia toimistossa ei käsitellä lainkaan, jolloin henkilöresurssit on voitu suunnata vaikuttamistyöhön sekä lasten mielipiteiden ja osallistumisen selvittämiseen YK:n lapsen oikeuksien kehikossa. Päättäjät ovat olleet vastaanottavaisia lapsen asialle, ja eri järjestöistä ja kunnista tulee paljon puhepyyntöjä valtuutetulle. Aula kuvaakin itseään lapsen oikeuksien matkasaarnaajaksi. Myönteinen yllätys on ollut, että lapsen äänen kuulumiseen suhtaudutaan periaatteessa varsin myönteisesti; ongelmana on lähinnä menettelytapojen kehittymättömyys.

Aula pitää valtioneuvoston lasten, nuorten ja perheiden politiikkaohjelmaa tärkeänä perustana työlleen. Sen siipien suojissa on tehty strategiaa siitä, miten lasten ja nuorten asioita pitäisi hoitaa nyt ja tulevaisuudessa, miten päätösten lapsivaikutusten arviointia edistetään, miten lapsen oikeuksista tiedotetaan ja miten lapset saadaan osallistumaan. Yhä useammat kunnat ovat jo muuttaneet toimintatapojaan: on tullut nuorisovaltuustoja, oppilaskuntia ja lasten parlamentteja. Ja kun ministeriöt tekevät erilaisia ohjelmia, niissä muistetaan nyt myös lasten ja nuorten näkökulma.

– Suomessa on eletty todellista ohjelmien kulta-aikaa – eri ministeriöillä on monia lapsia ja nuoria koskevia ohjelmia, kuten sisäisen turvallisuuden ohjelma ja sosiaali- ja terveyspalveluiden Kaste-ohjelma. Ohjelmissa ja juhlapuheissa on mennyt hyvin läpi linja, että ehkäiseviä palveluita ei pitäisi karsia vaan vahvistaa. Nykyisessä taloustilanteessa sitten testataan, miten linja käytännössä toteutuu. Talousahdinko alkaa jo näkyä kuntien lasten palveluissa, ei vielä niinkään valtion. Nyt ei saa tehdä samoja virheitä kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Osittain sen laman seurauksena lastensuojeluasiakkaiden ja lasten mielenterveyspalveluiden asiakkaiden määrä on kasvanut koko ajan tasaisesti.

Taloustilanteesta huolestuneet kansalaiset ovat ottaneet yhteyttä lapsiasiavaltuutettuun eniten kouluverkkoasioista, ryhmäkokoasioista ja päivähoidon laadusta. Kuitenkin myös myönteisiä viestejä on tullut kentältä. Esimerkiksi Iisalmen kaupungissa on lähdetty vahvistamaan nykyään harvinaista lapsiperheiden kotipalvelua.

– Itse näen isoksi virheeksi, että tällainen matalan kynnyksen palvelu on lähes karsiutunut pois palvelutarjonnasta, koska monet perheet välttelevät viimeiseen asti lastensuojeluasiakkaaksi joutumista – kuten he asian kokevat. Uskon että neutraalimpi palvelu, jota voi saada tavallisen perheen äkillisiin tilanteisiin, ehkäisisi paremmin ongelmia. Lastensuojelulla on oma tärkeä roolinsa, mutta neuvolan perhetyöntekijät ja koulun perhetyö voisivat tarjota luontevammin varhaista apua. Perheongelmien ratkaiseminen ei toki ole opettajan tehtävä, mutta koulun moniammatillisessa verkostossa olisi hyvä olla perhetyön osaamista. Tietenkin ongelmana on, että kouluissa on edelleen vähän kuraattoreita ja psykologeja.

Varhaiset vuodet tärkeitä rikoksen ehkäisyssä

Tällä hetkellä lapsiasiavaltuutetun toiminnassa paino on lasten kuulemisen ja osallistumisen edistämisen lisäksi erilaisten varhaisten ja ehkäisevien palvelujen kehittämisessä.

– Viime vuoden lopulla teimme oman linjauksen pienten lasten palvelujen kehittämisestä siitä näkökulmasta, että niiden pitäisi tukea vanhempien kasvatusvastuuta ja toisaalta vaalia lasten mahdollisimman pitkäjänteisiä kiintymyssuhteita. Pienten lasten palveluja ovat päivähoito, esiopetus, aamu- ja iltapäivähoito ja koulun alkuopetus. Yksi tavoite on myös vanhempainvapaan pidentäminen, jotta voitaisiin tukea lapsen ja vanhemman vuorovaikutusta vauvavaiheessa. Rikoksentorjunnankin kannalta lapsen varhaiset vuodet ovat äärettömän tärkeitä. Parina ensimmäisenä ikävuotena ratkaistaan pitkälti aikuisuuden hyvinvoinnin eväät, Maria Kaisa Aula muistuttaa.

– Toinen tärkeä asia, josta parhaillaan valmistelemme aloitetta, on vanhempien erotilanteiden palveluiden uudistaminen niin, että ne paremmin tukisivat lapsen edun näkökulmaa. Sitä teemme yhdessä Lastensuojelun Keskusliiton kanssa. Näkemyksemme mukaan eroperheiden palvelut ovat tällä hetkellä liian juridisesti orientoituneita ja liittyvät liiaksi konfliktitilanteisiin. Elatussopimuksia ja tapaamisoikeuksia kyllä hoidetaan, mutta ehkäisevään työhön satsataan hyvin vähän. Vanhempia pitäisi tukea siinä, että he osaisivat ottaa lasten näkökulmia huomioon oman tunnemyrskynsä keskellä. Palvelujärjestelmämme ei oikein toimi erotilanteissa; se on sekava ja palveluita on tarjolla vähän. Tässä haetaan kansainvälisiäkin malleja, esimerkiksi Australian ehkäisevä eropalvelu vaikuttaa kiinnostavalta.

Yksi ajankohtainen asia tänä vuonna on myös selvitys, jossa Kriminaalihuollon tukisäätiön kanssa perehdytään vankiperheiden lasten asemaan. Työssä kartoitetaan, missä mennään ja miten lastensuojelu voisi paremmin tukea perheen tilannetta ja miten vankilat toimivat perheyhteyden ylläpitämisessä. Tähän on löydetty ideoita mm. Skotlannista ja Ruotsista.

Väkivallan vähentäminen aina asialistalla

Lapsiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen on lapsiasiavaltuutetun työssä perusasioita. Lapset eivät aina itse pysty puolustamaan omia oikeuksiaan, joten aikuisten vastuu on suuri. Maria Kaisa Aulan mukaan on kuitenkin syytä muistaa hyvät saavutukset tässä. Suomi oli ensimmäisten maiden joukossa kieltämässä lasten kuritusväkivaltaa lailla. Parinkymmenen vuoden aikana tukistaminen, läimäyttely, piiskaaminen ja muu perinteinen kuritusväkivalta on vähentynyt radikaalisti. Valitettavasti vakavammassa väkivallassa ei ole tapahtunut samanlaista hyvää kehitystä.

– Nämä asiat täytyy kuitenkin keskustella jokaisen kasvattajasukupolven kanssa uudelleen. Lisäksi on hyvä tiedostaa, ettei kuritusväkivalta ole lailla kielletty monessa Euroopankaan maassa saati eurooppalaisen kulttuuripiirin ulkopuolella. Näin ollen yksi haaste on lapsen oikeuksista tiedottaminen maahanmuuttajaväestölle ja vaikuttaminen heidän kasvatusperiaatteisiinsa.

Viimeaikaista keskustelua kouluampumisista ja kouluväkivallan ehkäisystä Aula pitää hyvänä, koska se on tuonut esille lasten kannalta avainasioita koulun kehittämisessä. Jos mennään metallinpaljastimien ja teknisten näkökulmien ohi, äärimmäisintä kouluväkivaltaa ehkäistään sellaisilla keinoilla, joilla samalla parannetaan koulun yhteisöllisyyttä, lisätään lapsen äänen kuulumista, vahvistetaan lasten sosiaalisia taitoja ja kaverisuhteiden syntymistä ja sitä kautta vähennetään kiusaamista. Lasten näkemyksissä kouluviihtyvyydestä korostuvat paitsi sosiaaliset suhteet ja kiusaamisen ehkäisy myös koulun fyysisen ympäristön kauneus, toiminnallisuus, piha ja ruokailu.

– Koulua on lähestytty liikaa tiedonsiirron paikkana oppituntien näkökulmasta. Yritämmekin vaikuttaa uudistettavana oleviin opetussuunnitelmiin niin, että koulun rooli miellettäisiin laajemmin lapsen hyvinvoinnin tukemiseksi. Rooli on liiaksi kaventunut tietojen ja taitojen opettamiseen, mikä on ehkä liittynyt yleiseen yhteiskuntakehitykseen ja kilpailun eetokseen. Tältä kannalta näen, että lasten elämässä pitäisi lisätä leikkiä ja vähentää suorittamista sekä koulussa että harrastuksissa.

Rikoksentorjunnassa nuoret kohteesta osallistujiksi

Maria Kaisa Aula ottaisi koululaiset mukaan myös paikalliseen turvallisuussuunnitteluun. Työssä pitäisi selvittää, mitä lapset kokevat turvallisuusuhkiksi ja miten niitä voitaisiin parantaa. Lasten ja nuorten mukaanotosta on käynnissä Päijät-Hämeen alueelliseen turvallisuussuunnitelmaan liittyvä pilotti. Nuoria pitäisi rohkaista toimimaan omassa yhteisössään, esimerkiksi liikenneonnettomuuksien vähentämisessä takapenkin äänellä voi olla suuri merkitys. Vertaisryhmätoiminnasta on jo monia hyviä esimerkkejä kuten tukioppilastoiminta ja vertaissovittelu. Nuorten mukaanotto on paras keino vähentää myös nuoria kohtaan tunnettua pelkoa tai nuorten kokemista uhkana.

– On tärkeä ymmärtää, että nuorisorikollisuus on Suomessa vähäistä kansainvälisesti verrattuna ja myös vankilassa alaikäisiä on todella vähän. Mihin tahansa laitokseen joutuminen alaikäisenä on suuri riski nuoren tulevaisuuden kannalta. Tällaista nuorten vakavaa syrjäytymistä on pystytty torjumaan hyvin ja löytämään muita keinoja rikosten ehkäisemiseen ja jo rikoksiin syyllistyneiden tukemiseen. On tärkeä jatkaa tällä tiellä, lapsiasiavaltuutettu alleviivaa.

– Erityisen hyvänä syrjäytymisen ehkäisyn kannalta pidän sitä, että nuorisolakiin on tulossa muutos, jolla vahvistetaan etsivää nuorisotyötä velvoittamalla jokainen kunta organisoimaan sellaista. Nuorten tukemisessa pitäisi päästä kunnan hallinnonrajojen yli ja tarvittaessa tehdä työtä poliisin ja puolustusvoimienkin kanssa. Kun nuori ei pääse kouluun tai keskeyttää opinnot tai armeijan, palveluiden tehtävä on aktiivisesti hakea nuori ja tarjota hänelle tukea. Tämä on myös hyvää rikosten ehkäisyä.

Aula on seurannut huolestuneenakin nykykehitystä, jossa nuoret koetaan uhkaksi. Hän tietää joitakin tapauksia, joissa kauppaliikkeet ovat asentaneet ns. teinikarkottimia, jotka ovat tänne rantautuneet lähinnä Englannista. Niiden lähettämän korkean ja epämukavan äänen kuulevat vain nuoret aikuisia paremmalla kuuloaistillaan, ja tarkoituksena on häätää nuoret tilasta.

– Toiminta on ollut vielä niin vähäistä, ettei siihen ole julkisessa keskustelussa puututtu, mutta ikäsyrjinnästä siinä on kysymys. Toivotaan, ettei tällainen yleistyisi, vaan jos on ongelmia, nuoret otettaisiin mukaan keskustelemaan ja yritettäisiin setviä asioita vaikka kunnan nuorisotyöntekijöiden avulla. Nythän esimerkiksi ABC-kahvilat, joissa monin paikoin on asetettu nuorille ikään ja kellonaikaan perustuvia rajoituksia, ovat lähteneet myönteisellä tavalla liikkeelle. Käynnissä on hanke, jossa tuodaan nuorisotyötä näihin maan laajuisesti varmaan tärkeimpiin nuorisotiloihin.

Rikosilmoituksen teko lapselle helpommaksi

Maria Kaisa Aula on huomannut työssään myös oikeusprosessin kehittämistarpeita. Yksi haaste lapsiin ja nuoriin kohdistuvissa rikoksissa, erityisesti väkivaltarikoksissa ja hyväksikäyttörikoksissa, on korkea ilmoittamisen kynnys. Tämä käy hyvin ilmi Poliisiammattikorkeakoulun tutkimuksista. Lapset ja nuoret eivät aina tiedä, milloin rikos on tapahtunut ja mihin heillä on oikeus – ja jos tietävätkin, tilanne hävettää niin paljon, että ilmoittamiskynnys nousee korkeaksi. Rikoksen uhriksi joutuneille lapsille ja nuorille tarvitaan enemmän ja parempia väyliä rikosilmoituksen tekoon, esimerkiksi kehittämällä palveluita netin tai hälytysnumeron kautta. Järjestöjen neuvovat tukipuhelimet ovat tärkeitä, mutta ne eivät ole rikosilmoituksen tekemistä varten.

– Ainakin kuritusväkivallan esitutkinnassa ja oikeuskäsittelyssä on yhtenäistämisen tarvetta. Asioissa on menty toki eteenpäin: esimerkiksi Valtakunnansyyttäjän virasto on korostanut sitä, että näitä rikoksia ei pidä katsoa läpi sormien. Tehtävää on kuitenkin vielä paljon. Poliisien ammattitaitoa lapsen haastattelemisessa on tarpeen kehittää. Rohkaisisin poliisia hyödyntämään myös muiden kuin alle kouluikäisten haastatteluissa ulkopuolisia oikeuspsykologian asiantuntijoita, jottei tutkintavaiheen puutteiden takia syytettä hylätä tai asiaa pystytä käsittelemään lapsen näkökulmasta parhaalla mahdollisella tavalla, Aula painottaa.

– Lapsen asema oikeusprosessissa on vahvasti esillä Euroopan neuvostossa, jossa luodaan parhaillaan jäsenmaille yhteisiä suuntaviivoja. Siihen liittyen Suomessa pitäisi kartoittaa sitä, kuinka oikeusprosessimme toimii lasten kannalta. Ongelmia tuntuu olevan esimerkiksi lapsen edunvalvonnassa ja prosessia pitäisi myös nopeuttaa.

Haaste 1/2010

 
Julkaistu 10.3.2010