Riikka Kostiainen

Uusi teos esittelee kriminaalipsykologiaa

Psykologian tohtori Jaana Haapasalo on kirjoittanut ensimmäisen suomenkielisen teoksen rikospsykologiasta. Kriminaalipsykologia on psykologian sovellusala, joka tähtää rikollisen käyttäytymisen tieteelliseen ymmärtämiseen. Kriminaalipsykologiassa rikollisuutta lähestytään psykologisena ilmiönä, kun taas kriminologia viittaa tieteidenväliseen tutkimukseen rikoksista yhteiskunnallisena ilmiönä.

Kirja jakaantuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa esittelee lyhyesti yleisimmät rikollisuuden sosiologiset ja psykologiset selitysmallit. Toisessa osassa käsitellään rikollisuuden eri lajeja ja psykologisia taustatekijöitä niissä. Väkivallalle on omistettu eniten tilaa. Perheväkivallan esittely suomalaisin esimerkein on kiinnostava ja kattava kokonaisuus, sen sijaan esimerkiksi sarjamurhien saama tila ihmetyttää. Seksuaalirikoksia, raiskauksia ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, sekä niiden hoitoa käsitellään myös laajasti. Oman pienen lukunsa ovat ansainneet tuhopoltot, petokset, varkaudet, päihderikokset ja psykologian tieto niistä. Kolmas osa paneutuu rikoksentekijöiden hoitoon Suomessa ja rikollisuuden ehkäisyyn.

Punainen lanka kirjassa on ns. traumamalli, jonka mukaan lapsuuden traumakokemukset ovat usein yhteydessä myöhempään krooniseen rikolliseen käyttäytymiseen. Traumakokemukset voivat olla lapseen kohdistuvaa fyysistä, psykologista ja seksuaalista väkivaltaa tai laiminlyöntiä. Jos lapsi ei saa ajoissa terapeuttista apua, trauma voi aiheuttaa psyykkisiä häiriöitä ja väkivaltaista käyttäytymistä.

Julkistamistilaisuudessa joulukuussa Haapasalo halusi enemmän hoitoa myös perinteisten omaisuus-, päihde- ja väkivaltarikosten seuraamukseksi. Kriminaalipolitiikassa – ehkä sovittelua lukuun ottamatta – on edelleen taustalla ajatus rikoksen ja rangaistuksen kiinteästä liitosta. Hän kuitenkin kiitti kriminaalipoliittista linjausta siirtyä nykyään enemmän avoseuraamuksiin.

– Vankiloiden hoitojärjestelmä vaatisi uudistamista. Ohjelmat ovat liikaa kognitiivisesti painottuneita eikä niissä päästä traumakokemuksiin käsiksi. Ohjelmia ja avoseuraamuksia pitäisi muuttaa vangeille sopiviksi eikä toisinpäin. Lisäksi vanginvartijoita pitäisi kouluttaa vanginvalmentajiksi, Haapasalo ehdottaa.

Jaana Haapasalo: Kriminaalipsykologia. PS-kustannus 2008.

 
Julkaistu 10.3.2009