Riikka Kostiainen

Seksuaalirikollisille ehdotetaan lääkehoitoa

Oikeusministeriön työryhmän mielestä seksuaalirikollisille tarkoitettu lääkehoito tulisi liittää osaksi ehdottoman vankeusrangaistuksen täytäntöönpanoa. Käytännössä tämä koskisi sellaisia rikoksentekijöitä, jotka on tuomittu esimerkiksi törkeästä raiskauksesta tai törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Näissä tapauksissa seksuaalirikollisella on usein ollut lukuisia uhreja, rikos on kohdistunut lapseen tai hyväksikäyttö on jatkunut pitkään. Lääkitystä käytettäisiin pääsääntöisesti yhdessä psykososiaalisen tuen kanssa.

Seksuaalirikollisten hoitoa seuraamusjärjestelmässä pohtinut työryhmä kokosi ensin perustietoa seksuaalirikoksista ja niiden uusimisesta Suomesta. Työryhmän puheenjohtajan, ylijohtajan Jarmo Littusen helpotukseksi tiedot seksuaalirikosten uusimisesta eivät vastanneet ennakkokäsityksiä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen selvityksen mukaan seksuaalirikoksista tuomittujen uusimisriski on pieni moniin muihin rikoksiin verrattuna. Seksuaalirikoksista tuomituista 4–5 prosenttia sai uuden tuomion seksuaalirikoksesta enimmillään yhdeksän vuoden seuranta-aikana. Littunen tosin muistuttaa, että seksuaalirikoksista vain murto-osa tulee viranomaisten tietoon.

Hoito vapaaehtoista

Työryhmän kartoittamat kansainväliset kokemukset osoittavat, että seksuaalirikosten uusimista voidaan ehkäistä lääkityksellä, joka voimakkaasti heikentää rikoksentekijän seksuaalista kykyä ja halua. Pohjoismaissa pisin kokemus lääkehoidosta on saatu Tanskan vankeinhoidossa.

Työryhmä katsoo, että lääkehoidon tulisi aina perustua seksuaalirikoksesta tuomitun vapaaehtoisuuteen. Hoidon tehokkuuden kannalta on tärkeää, että tuomittu on itse motivoitunut hoitoon. Koska lääkehoidolla voi olla sivuvaikutuksia, näistä tulisi kertoa tuomitulle ennen hoidon aloittamista.

Myös lasten suojelemista seksuaaliselta hyväksikäytöltä ja seksuaaliselta väkivallalta koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen mukaan hoito-ohjelmiin osallistumisen ehdottomana lähtökohtana on rikoksentekijän suostumus. Sopimusta ollaan parhaillaan saattamassa voimaan Suomessa.

Hoito liittyisi valvottuun koevapauteen

Työryhmän ehdotuksen mukaan lääkehoito liitettäisiin valvotun koevapauden ja ehdonalaisen vapauden järjestelmään. Käytännössä vanki aloittaisi lääkehoidon jo vankeusaikana. Yleensä hän olisi myös osallistunut vankilassa seksuaalirikosten vähentämiseen tähtäävään STOP-ohjelmaan.

Ennen valvottuun koevapauteen pääsyä vangin olisi sitouduttava lääkehoidon jatkamiseen myös ehdonalaisen vapauden aikana. Jos vanki ei noudattaisi lääkehoitoa koskevia määräyksiä, koevapaus voitaisiin peruuttaa määräajaksi tai ehdonalainen vapaus määrätä osaksi menetetyksi.

Ehdotuksen mukaan seksuaalirikollisten lääkehoitoa koskevat päätökset tulisi erityisosaamisen varmistamiseksi keskittää Psykiatriseen vankisairaalaan, jolla on yksiköt sekä Turussa että Vantaalla.

Seksuaalirikoksista on viime vuosina tuomittu ehdottamaan vankeuteen 90–115 henkilöä vuodessa. Työryhmän arvion mukaan lääkehoitoa saisi 5–10 vankia tai valvottavaa vuodessa.

Oikeusministeri Tuija Brax korosti ehdotusta vastaanottaessaan, että tämäkin määrä hoidon onnistuessa ehkäisisi suuren määrän seksuaalirikosten uhrien kärsimystä. Lisäksi hän rohkeni toivoa ehdotuksella sellaista kerrannaisvaikutusta, että tuhoisan taipumuksen itsessään tunnistavat hakeutuisivat vapaaehtoisesti lääkehoitoon.

Työryhmän ehdotus lähtee seuraavaksi laajalle lausuntokierrokselle.

 
Julkaistu 10.3.2009