Leena Malkki

Miten terrorismikampanjat loppuvat?

Terrorismin torjunnan kehittämisessä on hyödyllistä tutkia terrorikampanjoiden elinkaarta, myös niiden loppuvaiheita. Yleensä yksittäiset terrorikampanjat eivät ole kovin pitkäikäisiä. Tutkimus on löytänyt toiminnan hiipumiseen monia syitä.

Terrorismin torjuntaa on viime vuosina kehitetty voimakkaasti. Tekijöiden kiinni saamisen ja iskujen estämisen lisäksi on pyritty entistä enemmän myös terrorismiin radikalisoitumisen ja värväytymisen ehkäisemiseen.

Useita terrorismin valmisteluun liittyviä tekoja kuten värvääminen, terroritekoihin yllyttäminen ja kouluttaminen on kriminalisoitu. Terrorismin kitkemiseksi on myös peräänkuulutettu sen taustalla oleviin "perussyihin" puuttumista. Perussyillä on yleensä viitattu demokratian puutteen, epätasa-arvon tai korruptoituneen hallinnon kaltaisiin taloudellisiin, poliittisiin tai sosiaalisiin epäkohtiin. Lisäksi on kehitetty keinoja puuttua uusien jäsenten värväämiseen, maltillistaa poliittista ilmapiiriä ja parantaa eri väestöryhmien välisiä suhteita.

Näitä toimia suunniteltaessa on tukeuduttu tutkimukseen siitä, miten terrorismiin radikalisoituminen tapahtuu. Kuitenkin silloin, kun kyse on jo alkaneista terrorikampanjoista, osuvampaa voisi olla hyödyntää tietoa siitä, miten ja miksi terrorikampanjat ovat tavanneet loppua. Terrorikampanjoiden viimeisiä vaiheita on alettu tutkia vasta aivan viime vuosina. Tutkimusta tarvitaan vielä paljon lisää, mutta jo julkaistujen tutkimusten pohjalta voidaan tehdä muutama pohtimisen arvoinen havainto.

Alussa ja lopussa vaikuttavat eri tekijät

Julkisuudessa on puhuttu usein siitä, ettei terrorismin vastaista sotaa voi voittaa. Terrorismia toimintatapana tuskin pystytäänkään kokonaisuudessaan koskaan maailmasta poistamaan. Yksittäiset terroristiryhmät eivät ole kuitenkaan yleensä olleet kovin pitkäikäisiä. Suuri osa ryhmistä on hajonnut jo parin vuoden kuluessa, ja vain harva jatkaa toimintaansa yli kymmenen vuoden ajan.

Tutkimukset eivät tue sitä, että terrorikampanjat loppuisivat puuttumalla niiden alkamiseen johtaneisiin tekijöihin. Terroritoiminta jatkuu ja loppuu tyypillisesti ainakin osin eri syistä kuin se alun perin on alkanut. Näin ollen ei ole realistista odottaa, että terrorismi loppuisi puuttumalla niihin epäkohtiin, jotka ovat johtaneet väkivaltaan turvautumiseen. Tämä ei tarkoita, etteikö sosiaalisen, poliittisen ja taloudellisen tasa-arvon tavoittelu olisi terrorismin torjunnan kannaltakin suotavaa. Niiden edistäminen voi estää konfliktitilanteita syntymästä ja laajenemasta.

Voimakeinot ja politiikka

Terrorismin tukahduttaminen voimakeinoin ei ole osoittautunut kovinkaan tehokkaaksi toimintatavaksi. Valtiovallan toimien vaikutus näyttää riippuvan vahvasti tilanteesta. Joissakin tapauksissa johtajien surmaaminen tai pidättäminen on halvaannuttanut ryhmän toimintaa vakavasti, kun taas toisinaan tilalle on astunut entistä radikaalimpi johtaja. Näyttävä voiman käyttö saattaa toimia pelotteena sen tukijoille tai tukemista harkitseville, mutta yhtä lailla radikalisoida uusia ihmisiä mukaan toimintaan.

Vielä harvemmassa ovat tapaukset, joissa terroritoiminta olisi loppunut tavoitteiden saavuttamiseen. Terrori-iskujen keinoin on voitu saavuttaa huomiota ja pieniä myönnytyksiä mutta hyvin harvoin pitkän tähtäimen poliittisia tavoitteita. Itsestään selvää ei ole ollut sekään, että ryhmän väkivaltainen toiminta loppuu, kun se hylkää poliittiset tavoitteensa. Joskus ryhmät ovat sen sijaan vaihtaneet alaa järjestäytyneen rikollisuuden puolelle.

Kannattajien menettäminen

Paljon yleisempiä syitä terroritoiminnan loppumiselle ovat olleet jatkajien puute ja keskeisten kannatusryhmien kääntyminen terrorismia vastaan. Monet radikalisoitumisen ja värväämisen vastaiset toimet pyrkivät nimenomaisesti kuihduttamaan liikkeen viemällä siltä potentiaaliset uudet jäsenet ja kannattajat. Käytännössä terroristiryhmät itse vaikuttavat olleen tässä viranomaisia tehokkaampia.

Terroritaktiikan käyttöön sisältyy useimmiten vaikeasti ratkaistava ristiriita: jotta toiminnalla olisi mahdollisimman suuria vaikutuksia, pitäisi tehdä mahdollisimman näyttäviä iskuja tasaisin väliajoin. Korkean profiilin toiminta puolestaan vahvistaa ryhmään kohdistettuja vastatoimia ja siten pakottaa sen painumaan entistä syvemmin maan alle. Tätä kautta ryhmän yhteydet mahdollisiin tukijoihinsa heikkenevät ja ryhmä eristyy. Näyttävään toimintaan pyrkiminen saattaa helposti myös johtaa ryhmän tekemään iskuja, jotka ovat keskeisten tukijoiden mielestä liian brutaaleja tai epäoikeudenmukaisesti kohdennettuja.

Mahdollisuus irtautua toiminnasta

Olennaista terroritoiminnan hiipumisen kannalta vaikuttaa olevan myös se, miten helppoa toiminnasta on irtautua. Varsin yleisesti ajatellaan, että terroristiliikkeisiin mukaan lähteneet ovat menetettyjä tapauksia, terroristeja kunnes heidät vangitaan tai he saavat surmansa. Todellisuudessa "lopputilin" ottaminen terroristiliikkeistä ei ole lainkaan tavatonta. Mukana olijat voivat riitautua keskenään, kauhistua ryhmän omaksumia keinoja, menettää uskonsa poliittisiin tavoitteisiin tai yksinkertaisesti väsyä jatkuvaan jännitykseen ja uhkaan. Jos toisenlaisen elämän alkuun pääseminen näyttää mahdottomalta, päätös lopputilin ottamisesta voi jäädä halukkuudesta huolimatta syntymättä. Jos odottamassa on lähes varmasti vankilatuomio, voi tuntua paremmalta vaihtoehdolta jäädä kuitenkin terroristiryhmän suojiin. Tämän vuoksi kannattaa tarkasti miettiä, millä laajuudella terrorismin valmistelutekoja kriminalisoivaa lainsäädäntöä on tarkoituksenmukaista soveltaa käytäntöön.

Terroritoiminnasta irtautumisesta tehty tutkimus osoittaa myös, että ajatusten ja toiminnan maltillistuminen eivät välttämättä käy käsi kädessä. Vaikka yksilö irtautuisi terrori-iskujen tekemisestä, hän saattaa olla ideologialtaan edelleen aivan yhtä radikaali kuin ennen. Samaan suuntaan viittaavat myös terroritoimintaan mukaan lähtemistä koskevat tutkimukset. Ideologisten näkemysten ohella muun muassa kaveri- ja sukulaissuhteet ovat keskeisesti vaikuttamassa terroritoimintaan lähtemiseen, ja ideologinen radikalisoituminen saattaa tapahtua vasta ryhmään liittymisen jälkeen. Ihmisen ajatusten ja toiminnan välinen suhde on sosiaalitieteiden suuria kysymyksiä, joihin ei ole yksiselitteisiä vastauksia. Selvää joka tapauksessa on, ettei yrityksiltä ennaltaehkäistä ja hiivuttaa terrorismia vaikuttamalla ideologisiin näkemyksiin kannata odottaa liikoja.

Julkisuuskuvan horjuttaminen

Miten tutkijat sitten arvelevat al-Qaidan inspiroiman terroritoiminnan loppuvan? Tutkijat ovat nähneet al-Qaidassa samoja itsetuhon siemeniä kuin monissa aiemmissa liikkeissä. Al-Qaida on todellisuudessa hajanainen ja riitaisa liike, jonka monet teot ovat kauhistuttaneet muslimimaiden enemmistöä. Länsimaiden kannattaisi mieluummin tuoda tätä todellisuutta julki kuin korostaa al-Qaidan inspiroiman uhan vakavuutta. Onpa eräs tutkija esittänyt jopa, että terrorismin vastaisessa toiminnassa voisi rajoittua toiminnan hillitsemiseen kunnes al-Qaida-liikehdintä tuhoaa itse itsensä.

Tätä ei pidä ottaa kuitenkaan kehotuksena passiivisuuteen. Terrorikampanjoilla ei pyritä selättämään vastustajaa voimankäytöllä, ja terrorikampanjoiden hiipumisen vauhdittaminen vaatii tämän asian tiedostamista. Terrori-iskuihin vaaditaan toki pommintekoaineita ja aseita, mutta ne ovat helposti hankittavissa. Liikkeiden kallisarvoisinta ja korvaamattominta omaisuutta on niiden julkisuuskuva. Tämän julkisuuskuvan horjuttaminen saattaa vähentää terrorismin vetovoimaa ja toimintamahdollisuuksia paljon pysyvämmin kuin internet-sivustojen sulkemiset ja oikeudenkäynnit terrorismiin yllytykseen tai värväykseen syyllistyneitä vastaan.

Samalla on hyväksyttävä, että valtiovallan mahdollisuudet vaikuttaa terrorismin kehittymiseen ovat parhaassakin tapauksessa rajalliset. Merkittävinä pidettyjen terroristien pidätyksistä voi olla kiusaus uutisoida näyttävästi voittoina, mutta pidemmällä tähtäimellä tehokkaampaa voisi olla keskittyä kohtelemaan terrorismista epäiltyjä ja tuomittuja viimeisen päälle laillisesti, hysteriaa välttäen ja matalalla profiililla. Näin siksikin, että viime kädessä demokratian ja oikeusvaltion voinnista ovat vastuussa ne, jotka toteuttavat sen periaatteita käytännössä. Joskus suurempi merkitys saattaa olla sillä, mitä jätetään tekemättä.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston tutkija, joka viimeistelee terroritoiminnan loppumista käsittelevää väitöskirjatutkimusta.

 
Julkaistu 10.3.2009