Arno Tanner

Maahanmuuttajat ja turvallisuus

Katsaus maahanmuutto-, rasismi- ja rikollisuustilastojen kehitykseen

Maahanmuutto Suomeen on kasvanut kymmenenä viime vuonna voimakkaasti. Vaikka työvoimamuuton kasvu on taantuman takia hidastunut, pakolaisuus ja turvapaikanhaku Suomeen on lisääntynyt siten, että vuosi 2008 on huippuvuosi turvapaikanhakijoiden määrässä sitten 1990-luvun alun.

Ulkomailla syntyneitä oli Suomessa vuonna 1997 Tilastokeskuksen mukaan noin 118 000, vuosituhannen vaihtuessa ylitettiin 150 000:n raja ja 2007 heitä oli 202 500. Suomessa oleskelevien ulkomailla syntyneiden määrä on kaksinkertaistunut vuodesta 1997 tähän päivään.

2000-luvulla maahan on joka vuosi muuttanut 20 000 uutta ihmistä. Valtaosa näistä on muita kuin etnisiä suomalaisia. Vuonna 2007 luku nousi jo yli 25 000:een ja vuonna 2008 ollaan jo yli 30 000:ssa. Näin joka vuosi maahan saapuu Keravan kaupungin verran uusia tulijoita, suuren osan heistä ollessa muita kuin etnisiä suomalaisia. Kyse on siis akuutista, voimakkaasti kasvavasta kysymyksestä.

Tämä artikkeli vertailee ulkomailla syntyneiden määriä rasismin ilmoitustilastoihin ja sellaisiin rikosilmoituksiin, joissa maahanmuuttaja on uhrin tai tekijän asemassa. Maahanmuuttajalla tarkoitetaan tässä ensimmäisen polven ulkomailla syntynyttä henkilöä, joka ei ole vielä saanut Suomen kansalaisuutta.

Rasismi-ilmoitukset suhteessa samalla tasolla

Rikosilmoitus rasistisella motiivilla tarkoittaa tyypillisesti solvauksia ja uhkauksia (niiden osuus 59 %). Tuoreessa tutkimuksessa pahoinpitelyjen osuus oli 15, omaisuusrikosten 11 ja muiden rikosten osuus kuusi prosenttia.

Kun tarkastellaan taulukossa 1 ilmoitettuja rasistisen motiivin tapauksia, huomataan, että niiden määrä on valtakunnallisesti pysynyt vuosittain noin 200:n ja 300:n välillä. Suurissakaan kaupungeissa ei ole selkeää suuntaa: Turussa oli nousua 2007, mutta se on taittunut 2008. Toisaalta esimerkiksi Helsingissä määrä on laskenut vuodesta 2005, kun taas vuonna 2008 tulee selkeää nousua. Yhden vuoden nousupiikki ei tee vielä trendiä. On lisäksi huomattava, että maahanmuuttajien määrä on kaksinkertaistunut 1999–2008 ja kasvanut aivan erityisesti isoissa kaupungeissa.

Maahanmuuttajamäärään suhteutettuna rasismi-ilmoitukset ovat valtakunnallisesti pysyneet samalla tasolla ja selvästi vähentyneet suurissa kaupungeissa pitkällä aikavälillä.

Koettu kokonaisrikollisuus ja henkirikokset

Maahanmuuttajiin kohdistuneet poliisin tietoon tulleet rikokset ovat koko maassa yli kolminkertaistuneet vuosien 1997 (5 052) ja 2007 (18 443) välillä, vaikka maahanmuutto on vain kaksinkertaistunut.

Entä henkirikokset? Taulukossa 2 tarkastellaan ulkomailla syntyneiden henkirikoksissa asianomistajien määriä 1997–2008. Määrä on liki seitsenkertaistunut. Samalla tiedetään, ettei Suomessa ole tähän mennessä tehty ainuttakaan rasistista henkirikosta. Näin ollen maahanmuuttaja oli 2008 huomattavasti useammin asianomistajana henkirikoksessa kuin 1997. Tämä ei kuitenkaan johdu valtaväestön rasismista vaan todennäköisemmin muista syistä, esimerkiksi maahanmuuttajien keskinäisestä rikollisuudesta ja vaarallisemmasta elämäntavasta.

Maahanmuuttajien kokema väkivalta lisääntynyt

Taulukossa 3 tarkastellaan väkivaltarikoksia, joissa ulkomailla syntynyt on ollut uhrina. Tulkinnassa on tässäkin huomattava, että asianomistajamäärät tapausta kohti ovat voineet nousta. Toisaalta mukana eivät ole toisen polven maahanmuuttajat ja kansalaisuuden saaneet. Osa määristä on maahanmuuttajien keskinäisiä rikoksia, joskin maahanmuuttajaryhmien keskinäisistä teoista ilmoitetaan harvemmin poliisille. Tämä pätenee etenkin väkivaltarikollisuuteen.

Ulkomaalainen on asianomistaja väkivallassa neljä kertaa useammin vuonna 2007 kuin vuonna 1997. Kun koko maan maahanmuuttajamäärä on kaksinkertaistunut, maahanmuuttajan alttius olla asianomistajana väkivallassa on näin ollen suhteellisesti kaksinkertaistunut.

Suurissa kaupungeissa asianomistajuus väkivallassa on lisääntynyt kolmin- tai nelinkertaiseksi, Espoossa jopa kuusinkertaistunut. Lisäys johtunee paljolti maahanmuuttajien keskittymisestä suuriin kaupunkeihin. Väkivaltakokemukset ovat kuitenkin maahanmuuttajamääriin suhteutettuna lisääntyneet enemmän muualla maassa.

Muutama kymmenen tapausta on vuosittain rasistisia, mutta suurin osa kasvusta johtuu kuitenkin muusta kuin ulkomaalaisvastaisuudesta.

Maahanmuuttajien tekemä rikollisuus samalla tasolla

Ulkomailla syntyneiden määrä Suomessa on puolitoistakertaistunut 2000–2007. Taulukko 4 kertoo, että maahanmuuttajien tekemä rikollisuus ei ole suhteellisesti lisääntynyt 2000–2007. Sellaisissa rikosilmoituksissa, joissa epäiltynä on ulkomailla syntynyt henkilö, on samoin noin puolitoistakertaista nousua, sekä valtakunnallisesti että suurimmissa kaupungeissa. Helsingissä ja Espoossa määrissä on jopa lievää vähennystä.

Tilastoissa on luultavasti puutteita maahanmuuttajien keskinäisen rikollisuuden suhteen, sillä maahanmuuttajat eivät välttämättä kerro keskinäisestä rikollisuudesta poliisille, esimerkiksi luottamuspulan takia. Toisaalta pitkään maassa oleskelleiden suhteellinen osuus on lisääntymässä, mikä yleensä lisää luottamusta poliisiin ja ehkä uskallusta tehdä rikosilmoituksia.

Turvallisuus heikentynyt

Olemme siis Suomessa tilanteessa, jossa ulkomailla syntyneiden määrä on kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Maahanmuuttajien kokemassa kokonaisrikollisuudessa on suhteellista nousua asianomistajuusmäärien perusteella. Huolestuttavaa on myös se, että maahanmuuttajaväestön kaksinkertaistuessa on maahanmuuttajien kokema väkivalta nelinkertaistunut. Tämä on nähtävissä etenkin isojen kaupunkien ulkopuolella.

Toisaalta lohduttavalta tuntuu se, ettei rasismi ole lisääntynyt ainakaan verratessa ilmoitettuja tapauksia maahanmuuttajamäärään. Myönteistä on myös se, maahanmuuttajien tekemien rikosten määrä ei vaikuta lisääntyneen suhteellisesti.

Kaiken kaikkiaan turvallisuus on kuitenkin kokonaisuutena heikentynyt, olkoon kyse maahanmuuttajia kohtaan tehdyistä rikoksista absoluuttisesti tai suhteellisesti, tai maahanmuuttajien tekemistä rikoksista absoluuttisesti. Huomattavaa on, että ongelmat ovat lisääntyneet etenkin Helsingin ulkopuolella.

Koulutusta erityisesti poliisille

Mitä tehdä maahanmuuttajien tekijyydelle ja uhriutumiselle rikollisuudessa? Ennaltaehkäisyyn on suunnattava voimavaroja. Sen lisäksi, että syrjäytymisen esto ja kotoutumisen vahvistaminen ovat yleisesti ennaltaehkäisevää toimintaa, on rikoksentorjuntaohjelmien selvitysten paneuduttava rohkeasti ja perusteellisesti maahanmuuttajien tekemien rikosten laatuun, ja ennen kaikkea syihin, ja lähteä niitä perkaamaan. Jos aihe vaietaan tabuna, ei rikollisuudella ole edellytyksiä lähteä laskuun.

Vielä huolestuttavampaa on kuitenkin maahanmuuttajien uhriksi joutuminen, joka koskettaa yhä suurempaa maahanmuuttajamäärää. On paneuduttava perusteellisella analyysityöllä näiden tapausten taustoihin, olkoon kyse muiden maahanmuuttajien tai valtaväestön tekemästä rikollisuudesta. Jos kerran ei ole rasismista kyse, niin millaisia syitä maahanmuuttajien kohtaamalla rikollisuudella on, ja miten nämä syyt eroavat valtaväestöstä?

Tulevaisuudessa erilaisten turvallisuus- ja rikoksentorjuntaohjelmien on jalkauduttava etenkin poliisin ja oikeusjärjestelmän sellaiseksi toiminnaksi, joka lisää maahanmuuttajan luottamusta poliisiin ja oikeusjärjestelmään samalle tasolle kuin mitä se on valtaväestöllä. Erityisesti poliisin toiminnalle maahanmuuttajien voimakkaasti lisääntynyt määrä, mutta myös suhteellisesti kasvanut turvattomuus ja toisaalta korkealla pysyvä rikollisuus, aiheuttaa akuutteja koulutustarpeita. Kulttuurien monimuotoisuuskoulutusta tarvitaan kipeästi, samoin kuin konkreettista opetusta erilaisista tapakulttuureista.

Erityistä huolta on tilastojen valossa metropolialueen, Tampereen ja Turun ulkopuolella. Ohjelmat ja koulutus eivät voi keskittyä vain suuriin kaupunkeihin, vaan myös pienempien keskusten virkamiesten ja poliisien on tunnettava aihealue.

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti.


 
Julkaistu 10.3.2009
Sivun alkuun |