Anniina Jokinen & Minna Viuhko

Ihmiskauppa ja järjestäytynyt paritus Suomessa

Ihmiskaupan uhrit ja paritetut naiset rekrytoidaan Suomeen pääasiassa Virosta ja Venäjältä. Ihmiskauppa- ja paritusorganisaatioissa voi olla mukana monenlaisia toimijoita, kuten ylätason johtajia, välitason parittajia ja erilaisia "kenttämiehiä" ja avustajia. Taloudellinen kontrolli, sääntöjen asettaminen ja liikkumisvapauden rajoittaminen sekä väkivalta ja uhkailu ovat tyypillisiä naisten kontrolloinnin muotoja.

Artikkelimme perustuu Ruotsin kansallisen rikoksentorjuntaneuvoston (BRÅ), Tarton yliopiston oikeusinstituutin ja YK:n yhteydessä toimivan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) yhteiseen hankkeeseen1. Hankkeessa tutkittiin seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteyksiä Suomessa, Ruotsissa ja Virossa 2000-luvulla. Tutkimus toteutettiin vuosina 2007–2008 ja sen tavoitteena oli selvittää ihmiskauppaa harjoittavien rikollisorganisaatioiden rakennetta ja sitä, kuinka rikollisjärjestöt organisoivat toimintansa. HEUNIssa viimeistellään parhaillaan laajempaa Suomea koskevaa raporttia.

Suomen raportissa tarkastellaan ihmiskauppaprosessia kokonaisuutena lähtömaassa tapahtuvasta uhrien rekrytoinnista mahdolliseen läpikulkumaiden kautta tapahtuvaan kuljetukseen ja lopulta kohdemaassa toteutettavaan paritukseen ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Keskeisenä tutkimuskohteena ovat ihmiskaupan eri toimijat, erityisesti rikolliset ja heidän roolinsa sekä rikollisen toiminnan organisointi. Tutkimus on rajattu prostituutioon ja seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävään ihmiskauppaan, eikä siinä käsitellä muita ihmiskaupan muotoja (kuten erilaisia työperäisen ihmiskaupan muotoja tai elinkauppaa2).

Suomen aineisto koostuu eri toimijoiden haastatteluista (18), ihmiskauppa- ja paritustapauksiin liittyvistä oikeudenkäyntiasiakirjoista sekä mediakartoituksesta. Koska aloitusvaiheessa ainoastaan yksi ihmiskauppatapaus oli edennyt tuomioistuimeen asti, tutkimuksessa analysoitiin myös paritustapauksia. Kriteereinä paritustuomioiden valinnalle olivat rikollisen toiminnan laajuus ja järjestäytyneisyys, väkivallan ja/tai sen uhan käyttäminen, naisten3 mahdollinen velka rikollisorganisaatiolle ja se että naisia estettiin lopettamasta prostituutio. Toisin sanoen aineistoon valittiin laajamittaisia ja systemaattisia paritusoperaatioita, joiden tarkoituksena on ollut tuottaa voittoa ja joihin on osallistunut useita eri tahoja. Tuomioistuimista saatiin muutamia kymmeniä paritustuomioita, joista kahdeksan valikoitui varsinaiseen aineistoon.

Tässä artikkelissa keskitymme toimijoihin, jotka ovat mukana järjestäytyneessä paritus- ja ihmiskauppatoiminnassa. Lisäksi tarkastelemme toiminnan organisointia ja rikollisten naisiin kohdistamia kontrollikeinoja.

Naisten rekrytointi ja matkustaminen Suomeen

Ihmiskaupan uhrit ja paritetut naiset rekrytoidaan Suomeen yleensä Virosta ja Venäjältä. Pääasiassa suomalaiset, virolaiset ja venäläiset parittajat ja heidän avustajansa rekrytoivat naisia muun muassa internetin ja sanomalehtien välityksellä. Lisäksi tieto kulkee jo seksibisneksessä mukana olevien keskuudessa ja tuttavien välityksellä. Usein naisille luvataan, että he voivat ansaita epärealistisen suuria määriä rahaa pienessä ajassa. Lisäksi heitä saatetaan erehdyttää toiminnan luonteesta tai olosuhteista.

Tutkimissamme tapauksissa tuli esiin kolme keskeistä reittiä Suomeen: Naiset matkustavat lautalla Tallinnasta Helsinkiin, linja-autolla tai junalla Pietarin ja Viipurin alueelta Itä- ja Etelä-Suomeen tai autolla tai linja-autolla Murmanskin alueelta Pohjois-Suomeen. Näin ollen naisten reitin varrella ei ole kauttakulkumaita. Suurin osa venäläisistä naisista hankkii turistiviisumin Suomeen omatoimisesti tai pienten matkatoimistojen kautta ja maksaa omat matkakulunsa. Virolaiset eivät tarvitse viisumia Suomeen.

Ihmiskaupan ja parituksen toimijat

Ihmiskauppa- ja paritusorganisaatioissa voi olla mukana monia eri tason toimijoita, kuten ylätason johtajia, välitason parittajia ja erilaisia "kenttämiehiä" ja avustajia. Johtohenkilöt ovat usein virolaisia tai venäläisiä ja he toimivat monesti kotimaastaan käsin. Suomessa toimivat parittajat ja ihmiskauppiaat sekä heidän avustajansa ovat puolestaan pääasiassa suomalaisia, virolaisia ja venäläisiä. Monesti parittajat ovat kotoisin samasta maasta kuin paritetut naiset ja ihmiskaupan uhrit.

Myös niin sanotuilla puhelinoperaattoreilla on usein keskeinen rooli organisoiduissa paritusrikollisuudessa. Operaattorit ovat naisia, joiden tehtävänä on ottaa vastaan seksin ostajien puheluita ja ohjata ostajat prostituoitujen luokse. Prostituoitujen pitää myös ilmoittaa operaattorille, kun seksin ostaja lähtee heidän luotaan, jotta operaattori tietää naisen olevan vapaana voidakseen ohjata seuraavan asiakkaan hänen luokseen.

Varsinaisten rikollisten toimijoiden lisäksi myös muut toimijat, kuten asunnon luovuttajat ja välittäjät, ravintoloiden ja hotellien omistajat ja henkilökunta, taksinkuljettajat sekä matkanjärjestäjät voivat edistää rikollista toimintaa ja hyötyä siitä joko tarkoituksella tai tahtomattaan. Tämän lisäksi seksin ostajilla on toiminnassa keskeinen rooli. He ovat pääasiassa suomalaisia miehiä. Miehet saattavat olla yhteydessä paitsi naisiin, joilta he ostavat seksiä, myös parittajiin, operaattoreihin ja muihin toimijoihin, ja tämän lisäksi he levittävät tietoa prostituoiduista internetissä ja muissa (mies)verkostoissa.

Seksipalveluita markkinoidaan nykyään pääasiassa internetissä. Esimerkiksi Sihteeriopisto-sivustolla julkaistaan ilmoituksia, joissa tarjotaan maksullista seksiä. Tämä on mahdollista, koska sivuston palvelin on ulkomailla. Suomessa maksullisen seksin markkinointi on kielletty. Kuitenkin muun muassa suomalaisella Seksitreffit-sivustolla on "seuranhakuilmoituksia", jotka viittaavat vahvasti maksulliseen seksiin. Sivustoilla on useita ulkomaalaisten naisten ilmoituksia. Useimmiten ilmoituksen laittaa verkkoon parittaja, kun kyse on järjestäytyneestä ihmiskauppa- tai paritustoiminnasta. Varsinaiset seksipalvelut tarjotaan yleensä yksityisasunnossa tai hotellihuoneessa.

Naisiin kohdistetut kontrollikeinot

Parittajat ja ihmiskauppiaat kontrolloivat naisia monin eri tavoin. Esimerkiksi taloudellinen kontrolli, sääntöjen asettaminen ja liikkumisvapauden rajoittaminen sekä väkivalta ja uhkailu ovat tyypillisiä kontrolloinnin muotoja. Myös puhelinoperaattoreiden käyttö on yksi tapa kontrolloida naisia ja valvoa heidän asiakasmääriään. Taloudellinen kontrolli on erityisen keskeinen kontrollikeino, ja sen yksi muoto on niin sanottu velkaside.

Velkaside perustuu siihen, että parittajat vaativat naisia maksamaan heille erilaisia päivä- tai viikkomaksuja riippumatta asiakkaiden määrästä ja/tai prosenttiosuuksia asiakkaiden maksamista summista. Tämän lisäksi naiset joutuvat maksamaan puhelinoperaattoreille välitetyistä asiakkaista. Koska asiakkaiden määrä vaihtelee, naiset voivat joutua tilanteeseen, jossa heillä ei ole varaa maksaa parittajien vaatimia maksuja ja he velkaantuvat organisaatiolle. Tämä voi johtaa velkakierteeseen, jossa velka jatkuvasti kasvaa, varsinkin jos naisella ei ole tarpeeksi asiakkaita. Toisinaan naiset joutuvat antamaan kaikki rahansa parittajille. Velkaside voi myös syntyä tilanteessa, jossa nainen on jo toiminnan alkaessa velkaantunut organisaatiolle esimerkiksi sen maksamien matkakulujen muodossa.

Lisäksi naisille voidaan määrätä sakkoja, jos he ovat "rikkoneet sääntöjä" (esim. viipyneet ulkona liian pitkään, yrittäneet irtautua organisaatiosta tai valehdelleet asiakkaiden määrästä) tai eivät kykene maksamaan vaadittuja rahasummia ajallaan. Naisen ei anneta lopettaa prostituutiota sillä verukkeella, että hän on velkaa organisaatiolle. Lopettamaan pyrkiviä naisia saatetaan uhata velan ohella myös heihin tai heidän läheisiinsä kohdistuvalla väkivallalla.

Ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteydet?

Ihmiskaupparikollisuuden tutkiminen on haastavaa, koska konkreettisia tapauksia on Suomessa vähän. 2000-luvun aikana esiin tulleiden ihmiskauppa- ja paritusjuttujen perusteella voidaan kuitenkin todeta, että toiminta voi olla hyvinkin järjestäytynyttä ja sillä pyritään tuottamaan suuria voittoja koviakaan keinoja kaihtamatta. Ihmiskaupan uhreihin ja paritettuihin naisiin kohdistetaan erilaisia painostuskeinoja ja taloudellisia vaatimuksia. Vaikka naisia ei välttämättä ole alun perin pakotettu prostituutioon, heille on saatettu antaa valheellista tietoa toiminnan tuotoista ja olosuhteista.

Syksyllä 2008 Kotkan ja Helsingin käräjäoikeuksissa käsiteltiin kahta uutta ihmiskauppajuttua. Ensimmäisessä tapauksessa viittä suomalaista syytettiin törkeästä ihmiskaupasta tapauksessa, jossa he olivat ottaneet 18-vuotiaan suomalaisnaisen valtaansa ja pakottaneet tämän väkivaltaa ja uhkailuja käyttäen lyhentämään tekaistua velkaa muun muassa myymällä seksiä. Vastaajat tuomittiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin mm. törkeästä ihmiskaupasta. Toisessa tapauksessa kahta virolaista miestä syytettiin ihmiskaupasta. He olivat erehdyttäneet ja houkutelleet 18-vuotiaan virolaisnaisen Suomeen lupaamalla tälle työtä, mutta todellisuudessa nainen joutui myymään seksiä. Käräjäoikeuden mukaan ihmiskaupasta ei ollut näyttöä, joten virolaismiehet saivat tuomion parituksesta. Kumpikaan tuomio ei ole vielä lainvoimainen.

Tutkimuskohteenamme oleva ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden yhteys ei kuitenkaan ole selvä edellä mainituissa tapauksissa, koska sinällään kyse ei ole usean eri toimijan organisoimasta laajamittaisesta (vaikkakin törkeästä) tai systemaattisesta paritustoiminnasta. Vaikka ihmiskauppa- ja paritusjuttuihin ei välttämättä aina liity järjestäytynyttä rikollisuutta, naiset ovat usein alisteisessa asemassa parittajiinsa nähden. Naisiin saatetaan kohdistaa vakavia ihmisoikeusloukkauksia ja heidän itsemääräämisoikeuttaan rajoitetaan monin tavoin. Olisikin tärkeää, että niin ihmiskauppa- ja paritusrikosten tutkinnassa kuin tuomioistuinkäsittelyssä kiinnitettäisiin jatkossa paremmin huomiota uhrien olosuhteisiin ja heidän oikeuksiinsa.

Tutkimus julkaistaan kevään 2009 aikana HEUNIn julkaisusarjassa.

Kirjoittajat ovat tutkijoita HEUNIssa

1) Brottsförebyggande rådet (2008): The Organisation of Human Trafficking. A Study of Criminal Involvement in Sexual Exploitation in Sweden, Finland and Estonia. Englund, Cecilia with Viuhko, Minna, Jokinen, Anniina, Aromaa, Kauko, Resetnikova, Aigi, Markina, Anna, Söderström, Ulf & Nilsen, Marie. Report 2008:21. Stockholm: Brå.

2) Työperäistä ihmiskauppaa koskeva hanke on käynnistetty HEUNIssa vuoden 2008 lopulla.

3) Tutkimuksessa ei tullut esiin miespuolisia parituksen kohteita tai seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävän ihmiskaupan uhreja.

 
Julkaistu 10.3.2009