Kimmo Kääriäinen

Yhteiskuntamoraali pitää pintansa

Yleinen käsitys on, että perinteiset moraaliarvot ovat rapautumassa individualismin vallatessa yhä enemmän alaa. Onko tilanne näin yksioikoinen?

Suomalaisten moraalikäsityksiä on seurattu jo neljännesvuosisadan ajan kansainvälisellä World Values -tutkimuksella. Sen avulla voidaan paitsi arvioida nykyisiä moraalikäsityksiä myös tarkastella moraaliasenteissa tapahtuneita muutoksia pidemmällä aikavälillä. World Values -tutkimuksissa on alusta alkaen ollut mukana kysymys, jossa vastaajia on pyydetty ottamaan kantaa erilaisiin moraalikysymyksiin kymmenportaisella asteikolla, jossa 1 merkitsi, että vastaaja ei pidä tekoa koskaan hyväksyttävänä, ja 10, että hän pitää tekoa aina hyväksyttävänä.

Useimmissa kysymyksissä on nähtävissä laskeva trendi, eli moraalikäsitysten liberalisoituminen (ks. taulukko 1). Monissa kysymyksissä asenteet liberalisoituivat voimakkaasti 1980-luvulta 1990-luvun alkuun. Sen sijaan 1990-luvun alkupuolen lama-aika näyttäytyy useimpia kysyttyjä moraalisia asenteita tiukentaneena aikana. 1990-luvun loppupuolelta vuoteen 2005 asenteet ovat jälleen muuttuneet sallivammiksi. Eri ikäryhmien väliset erot ovat myös huomattavia ja valtaosaltaan lineaarisia, niin että vanhemmat ikäluokat edustavat jyrkimpiä käsityksiä ja nuorimmat puolestaan liberaaleimpia. Tarkastellun neljännesvuosisadan aikana erityisesti suhtautuminen homoseksuaalisuuteen, avioeroon, itsemurhaan, aborttiin ja eutanasiaan on muuttunut huomattavasti sallivammaksi.

Moraalikäsitysten liberalisoitumista on nähtävissä myös yhteiskuntamoraaliin liittyvissä kysymyksissä, mutta muutokset ovat selvästi vähäisempiä kuin yksilömoraaliin liittyvissä kysymyksissä. Suhtautuminen lahjusten vastaanottamiseen on pysynyt valtaosaltaan jyrkän torjuvana. Myös verovilpin, perusteettoman sosiaaliturvaedun vaatimisen ja "pummilla matkustamisen" torjuu ehdottomasti edelleen yli puolet suomalaisista. Näiden asioiden kohdalla moraaliasenteet ovat lisäksi jyrkentyneet 2000-luvulla.

Suomalaisten moraalinen selkäranka mainituissa yhteiskuntaetiikan kysymyksissä näyttäytyy vielä lujemmalta, jos asiaa tarkastellaan vastausten keskiarvojen pohjalta kymmenportaisella asteikolla. Lahjusten vastaanottaminen saa keskiarvoksi 1,6, verovilppi ja perusteettoman sosiaaliedun vaatiminen 2,1 ja "pummilla matkustaminen" 2,3. Tämä tarkoittaa sitä, että kyseiset asiat ehdottomasti torjuvien lisäksi valtaosa väestöstä pitää niitä selvästi vääränä.

Vuoden 2005 tutkimuksessa kysyttiin ensimmäisen kerran suhtautumista siihen, että mies lyö vaimoaan. Tähän suomalaiset suhtautuvat kaikkein torjuvimmin, sillä 83 % katsoo, ettei asia ole koskaan hyväksyttävä ja 12 prosenttia valitsee asteikolta seuraavaksi jyrkimmän kannan (keskiarvo 1,3).

Asenteet ja todellisuus

Kansainvälisessä vertailussa suomalaiset edustavat kaikissa mainituissa yhteiskuntaetiikan kysymyksissä keskimääräistä jyrkempää kantaa (kuvio 1). Eri maiden lukuja tarkasteltaessa on kuitenkin muistettava, että kysymyksellä mitattiin nimenomaan suhtautumista kyseisiin asioihin, ei sitä, mikä on vallitseva todellisuus. Tämä havainnollistuu selvästi, kun verrataan suomalaisten ja venäläisten suhtautumista lahjusten ottamiseen. Suhtautumisessa lahjuksiin venäläisten ja suomalaisten välinen ero on häviävän pieni. Venäjällä on jopa hieman Suomea enemmän niitä, jotka torjuvat ehdottomasti lahjusten ottamisen, peräti 75 %. Myös keskiarvojen ero suomalaisten (1,6) ja venäläisten (1,8) välillä on marginaalinen. Sen sijaan korruption todellisuudessa maiden välinen ero on valtava jos asiaa tarkastellaan Transparency Internationalin korruptioindeksien perusteella. Suomi pitää ykköspaikkaa Tanskan ja Uuden Seelannin kanssa maailman vähiten korruptoituneena maana kouluarvosanalla 9,4. Venäjä puolestaan sijoittuu 180 maan listalla sijalle 145 kouluarvosanalla 2,3.

Kuvio 1. Tiettyjen tekojen hyväksyttävyys eri maissa, keskiarvo asteikolla 1-10 (1 ei hyväksy tekoa koskaan, 10 hyväksyy sen täysin). World Values 2005.

Järjestys kunniaan

World Values -tutkimuksissa vastaajia pyydettiin valitsemaan neljän asian joukosta se, mikä heidän mielestään on kaikkein tärkein. Puolet (49 %) piti tärkeimpänä järjestyksen ylläpitoa maassa. Joka viides (20 %) asetti ykköseksi sananvapauden suojelemisen. Lähes yhtä suuret osuudet vastaajista pitivät tärkeimpänä lisäsananvallan antamista ihmisille hallituksen tärkeissä päätöksissä (16 %) ja kamppailua hintojennousua vastaan (15 %).

Toisessa listassa kärkeen nousi vakaa talous (41 %), rikollisuuden vastainen kamppailu (27 %), kehitys kohti yhteiskuntaa, joka on ihmisläheisempi (22 %) ja kehitys kohti yhteiskuntaa, jossa aatteet ovat tärkeämpiä kuin materia (9 %).

Valtaosa suomalaisista pitää demokratian välttämättömänä ominaisuutena sitä, että rikollisia rangaistaan ankarasti. Tätä asiaa selvitettiin kymmenportaisella asteikolla, jossa toisessa ääripäässä oli väittämä "ei ole demokratian välttämätön ominaisuus" ja toisessa "on demokratian välttämätön ominaisuus". Joka kolmas valitsi arvon väliltä 1–5 ja kaksi kolmesta arvon väliltä 6–10.

Venäläiset vieroksuttavat

Enemmistö suomalaisista suhtautuu luottavaisesti toisiin ihmisiin. Kuusi kymmenestä (58 %) on sitä mieltä, että useimpiin ihmisiin voi luottaa. Neljä kymmenestä on kuitenkin vastakkaisella kannalla ja katsoo, ettei koskaan voi olla liian varovainen ollessaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Tällä vuosikymmenellä luottamus toisiin ihmisiin on pysynyt samalla tasolla, mutta 1990-luvun puoliväliin verrattuna luottamus on selvästi kasvanut. Vuonna 1995 alle puolet (47 %) oli sitä mieltä, että useimpiin ihmisiin voi luottaa ja hieman yli puolet (51 %) oli vastakkaisella kannalla.

Suhtautumista eri ihmisryhmiin on mahdollista selvittää kysymällä, mitä ihmisryhmää ei haluaisi naapurikseen. Kaikkein torjuvimmin suomalaiset suhtautuvat huumeiden väärinkäyttäjiin ja alkoholisteihin. Huumeiden väärinkäyttäjiä karsastaa kahdeksan kymmenestä (82 %) ja alkoholisteja kaksi kolmesta (67 %). Muiden ihmisryhmien torjunta jää kauas näistä. Neljännes suomalaisista ei kuitenkaan haluaisi naapurikseen homoseksuaaleja ja yhtä suuri osa ei haluaisi naapurikseen venäläisiä. Homoja ja venäläisiä karsastetaan jopa enemmän kuin AIDSia sairastavia.

Yksimielisyyttä keskeisistä normeista

Vaikka moraalinen sallivuus on monissa kysymyksissä lisääntynyt viimeisen neljännesvuosisadan aikana, yhteiskuntamoraalin kysymyksissä suomalaisten moraalinen selkäranka on pysynyt edelleen melkoisen lujana. Niissä on havaittavissa selvästi vähemmän moraalista moniarvoisuutta ja arvojen sirpaloitumista kuin yksilömoraaliin alueella. Pikemminkin on havaittavissa laajaa yksimielisyyttä sellaisista normeista, joiden katsotaan olevan keskeisiä yhteiskunnan perusrakenteiden kannalta ja jotka ylläpitävät keskinäistä luottamusta ja kansalaisten välistä kunnioitusta. Monikulttuurisuuteen oppimisessa on kuitenkin paljon kehittymisen varaa.

Kirjoittaja on Kirkon tutkimuskeskuksen johtaja.

 
Julkaistu 10.3.2008