Outi Mustajoki

Rikosasioiden sovittelu Pohjoismaissa

Norjan oikeusministeriö järjesti marraskuussa Oslossa restoratiivisen oikeuden seminaarin, johon osallistui sovittelun asiantuntijoita kaikista Pohjoismaista (Nordic Seminar on Restorative Justice). Seuraava katsaus perustuu kunkin maan edustajan alustuksiin, jotka on kokonaisuudessaan julkaistu seminaarin loppuraportissa.

Suomi

Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta tuli voimaan runsas vuosi sitten. Kuntien ja muiden yhteisöjen tarjoamia sovittelupalveluita on ollut tarjolla monilla paikkakunnilla jo aikaisemminkin, aina vuodesta 1983 lukien. Kuitenkin vasta lain myötä rikosasioiden sovittelu on tullut mahdolliseksi kaikille rikosasian osapuolille heidän asuinpaikastaan riippumatta.

Lain mukaan sovittelussa voidaan käsitellä mitä tahansa rikoksia, joiden arvioidaan soveltuvan soviteltavaksi, kun otetaan huomioon rikoksen laatu ja tekotapa, rikoksesta epäillyn ja uhrin keskinäinen suhde sekä muut rikokseen liittyvät seikat kokonaisuutena. Poliisilla ja syyttäjällä on velvollisuus ohjata sovitteluun käsiteltävänään oleva asia, jos se heidän arvionsa mukaan soveltuu soviteltavaksi ja jos osapuolet ovat antaneet sovitteluun suostumuksensa. Laissa on joitakin rajoituksia alaikäisiin kohdistuneiden rikosten osalta. Myös muut viranomaiset ja osapuolet itse voivat pyytää sovittelua. Jos kysymys on lähisuhdeväkivallasta, aloite on kuitenkin aina tultava poliisilta tai syyttäjältä.

Sovittelu on mahdollinen rikosprosessin kaikissa vaiheissa ja vielä tuomion antamisen jälkeenkin. Sovittelu voi olla perusteena toimenpiteistä luopumiselle tai sillä voi olla merkitystä rangaistuksen määräämisessä.

Läänihallitukset vastaavat siitä, että sovittelupalveluja on asianmukaisesti saatavilla koko läänin alueella. Sovittelun kustannukset maksetaan valtion varoista. Paikallisissa sovittelutoimistoissa on palkattua henkilökuntaa, mutta pääosin sovittelusta vastaavat tehtävään koulutuksen saaneet vapaaehtoiset.

Ruotsi

Ruotsissa sovittelupalveluja on ollut rajoitetusti saatavilla 1980-luvun lopulta lukien. Laajemmin sovittelua alettiin kokeilla vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Sovittelulaki tuli voimaan vuonna 2002 ja sitä sovelletaan valtion ja kuntien tarjoamiin sovittelupalveluihin. Tällä hetkellä sovittelua on saatavilla yli kolmanneksessa kunnista.

Laissa ei ole rajoituksia sen suhteen, mitä rikoksia voidaan sovitella tai missä vaiheessa sovittelu voidaan toimittaa. Sovittelun edellytyksenä on, että rikoksesta on tehty ilmoitus poliisille ja että tekijä on tunnustanut teon. Yleisimmät soviteltavat rikokset ovat pahoinpitelyitä, vahingontekoja ja myymälänäpistyksiä. Sovittelu on vahvasti keskittynyt nuoriin rikoksentekijöihin. Vain kuudessa prosentissa sovitelluista rikoksista tekijä on ollut yli 18-vuotias. Nuorten kohdalla sovittelu voi johtaa syyttämättä jättämiseen tai sillä voi olla vaikutusta heille tuomittavaan rangaistukseen. Tekijän ollessa alle 12-vuotias sovittelu on mahdollista vain erityisistä syistä.

Ruotsin hallitus on antanut kansalliselle rikostentorjuntaneuvostolle tehtäväksi rahoittaa ja kehittää sovittelupalveluja siten, että niitä olisi vuoden 2008 alusta lukien saatavilla koko maassa. Tämä koskee kuitenkin vain niitä tapauksia, joissa tekijä on alle 21-vuotias.

Norja

Erilaisia sovittelukokeiluja on ollut jo vuodesta 1981 lukien. Sovittelua koskeva laki on annettu vuonna 1991 ja se soveltuu niin rikos- kuin riita-asioihinkin. Koko maassa valtion rahoittamia sovittelupalveluita on ollut saatavilla vuodesta 1994 lukien.

Sovittelun järjestäminen oli aluksi kuntien vastuulla. Palvelujen tason yhtenäistämiseksi perustettiin kuitenkin vuonna 2004 oikeusministeriön alaisuuteen valtakunnallinen sovittelupalvelutoimisto, jonka tehtäviin kuuluu muun ohella paikallisten sovitteluyksiköiden toiminnan johtaminen ja ohjaaminen.

Sovittelua on käytetty oikeudenkäynnin sijasta vähäisissä rikosasioissa ja pääpaino on ollut nuorissa rikoksentekijöissä. Keskustelua on käyty sovittelun laajentamiseksi vakavampiin rikoksiin rikosprosessin ohella. Aloitteen sovitteluun voi tehdä poliisi, syyttäjä tai osapuolet itse. Paikallisissa sovitteluyksiköissä on palkattua henkilökuntaa, mutta varsinaisesta sovittelusta vastaavat vapaaehtoiset sovittelijat.

Tanska

Ensimmäinen kokeiluluonteinen sovitteluprojekti alkoi kolmen poliisipiirin alueella vuonna 1998. Hyvistä kokemuksista huolimatta sovittelua on tänäkin päivänä saatavilla vain näissä kolmessa piirissä, jotka kattavat asukasmäärältään vajaat kymmenen prosenttia väestöstä. Erillistä lakia sovittelusta ei ole annettu. Laajentaminen koko maan kattavaksi palveluksi on suunnitteilla.

Soviteltavaksi voidaan ottaa omaisuusrikoksia, joissa tekijä on täyttänyt 15 vuotta sekä tunnustettuja rikoksia. Sovittelu on riippumaton rikosprosessista eikä se voi olla perusteena esimerkiksi syyttämättä tai tuomitsematta jättämiselle.

Rikosasiaa käsittelevä poliisi arvioi tapauksen soveltuvuuden sovitteluun ja tiedottaa osapuolille sovittelun mahdollisuudesta. Mikäli osapuolet antavat suostumuksensa sovitteluun, sovittelija ottaa heihin yhteyttä. Sovittelijoina toimivat tehtävään koulutuksen saaneet vapaaehtoiset. Kööpenhaminassa on lisäksi tarjolla erityinen sovittelupalvelu seksuaalirikosten osapuolille.

Islanti

Rikosasioiden sovittelu alkoi vasta vuonna 2000 Reykjavikin kunnan ja paikallisen poliisilaitoksen yhteisenä projektina. Sovittelua tarjottiin vain niissä tapauksissa, joissa tekijänä oli rikosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle jäävä alaikäinen. Projektin hyvien kokemusten seurauksena oikeusministeriö käynnisti vuoden 2006 loppupuolella Reykjavikin poliisipiirissä kaksivuotisen kokeilun, jossa sovittelua tarjotaan myös rikosvastuuiän ylittäneille henkilöille. Muidenkin poliisipiirien uskotaan osallistuvan kokeiluun.

Erillistä lakia sovittelusta ei ole annettu. Sovittelussa noudatetaan ennalta laadittua, vakiomuotoista kaavaa ja sovittelijoina toimivat tehtävään koulutukseen saaneet poliisit. Islannin valtakunnansyyttäjä on antanut kokeilua varten ohjeet, joissa määritellään sovitteluun soveltuvat rikokset. Tällaisia rikoksia ovat anastukset, murrot, laittomat uhkaukset, vahingonteot, pahoinpitelyt ja viranomaisiin kohdistuvat rikokset. Soviteltavien rikosten tulee olla laadultaan vähäisiä. Sovittelu on mahdollista vain niissä tapauksissa, joissa epäilty on tunnustanut teon. Edellytyksenä on myös, että tekijää ei ole aikaisemmin tuomittu useista rikoksista tai jostakin vakavasta rikoksesta.

Kirjoittaja työskentelee avustavana lakimiehenä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sihteeristössä Strasbourgissa.

 
Julkaistu 14.3.2007