Kauko Aromaa & Markku Heiskanen

Rikollisuus vaihtelee EU-maissa

Vuoden 2005 kansainvälisen rikosuhritutkimuksen (EU-ICS) tulokset julkistettiin vihdoin helmikuussa Brysselissä. Tutkimuksen yleistulos näyttää olevan, että kotitalouksiin ja niiden jäseniin kohdistuvat rikokset ovat vähentyneet.

Kansainvälinen rikosuhritutkimus tehtiin EU:n rahoituksella 15 vanhassa jäsenmaassa. Lisäksi tutkimukseen osallistuivat Viro, Puola ja Unkari sekä EU:n ulkopuolelta Norja ja Islanti (niiden tulokset eivät sisälly EU-ICS-raporttiin). Tutkimuksen aineiston keräsi Brysselistä käsin Gallup International. Toteutus oli ehkä liiankin kansainvälinen, sillä esimerkiksi Suomen haastattelulomake oli paikoin kömpelöä kieltä. Monen kysymyksen sanamuotoa oli muutettu aikaisemmasta, mikä heikentää vertailtavuutta aikaisempiin tuloksiin.

Rikoksen kohteeksi joutuminen yleisyys

Kuvion 1 (liiitteenä) kaksiosainen pylväistö kuvaa koko pituudessaan haastatteluhetkeä edeltävinä viitenä vuotena tapahtuneita rikoksia. Punainen pylvään osa kuvaa rikoksen kohteeksi joutumisen yleisyyttä edellisen kalenterivuoden aikana. Tutkimusmaiden kansalaisista oli keskimäärin 46 prosenttia joutunut vähintään yhden kysytyn rikoksen kohteeksi viiden vuoden aikana. Mittariin kuuluvat kymmenen rikosta olivat: autovarkaus, varkaus autosta, moottoripyörävarkaus, polkupyörävarkaus, asuntomurto, asuntomurron yritys, ryöstö, henkilökohtaisen omaisuuden varkaus, naisiin kohdistunut seksuaalinen ahdistelu ja seksuaalinen väkivalta sekä pahoinpitely ja uhkailu.

Eniten uhriksi joutuneita oli viiden vuoden aikavälillä mitattuna Virossa ja Hollannissa. Keskiarvon yläpuolelle sijoittuivat lisäksi Pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta, Belgia, Luxemburg ja Iso-Britannia. Kuvion ääripäitä (Hollanti ja Portugali) lukuun ottamatta vanhojen EU-15-maiden väliset erot eivät vaikuta kovin suurilta.

Yhden vuoden ajanjaksolla rikosten kohteeksi oli joutunut 15 prosenttia kansalaisista. Keskiarvo on tässä laskettu maiden keskiarvona, mikä ei ota huomioon eri maiden kokoeroja. Kiinnostavaa tuloksissa on se, että kärkimaiden järjestys muuttuu. Ykkösenä oli Irlanti (22 %) ja seuraavina tulivat Iso-Britannia ja Islanti (21 %), Hollanti ja Viro (20 %) sekä Tanska (19 %). Vähiten rikoksia olivat kokeneet espanjalaiset (9 %). Ero suurimman ja pienimmän uhriprosentin välillä on lähes 2,5-kertainen.

Tulosten erilaisuus eri aikaväleillä herättää kysymyksen siitä, onko rikollisuustilanne eri maissa erilainen verrattaessa viiden vuoden ajanjaksoa yhden vuoden takaiseen tilanteeseen? Espanjalaisten vastauksissa viiden vuoden rikosprevalenssi oli 4,7-kertainen verrattuna yhden vuoden periodiin, kun taas Irlannissa se oli vain kaksinkertainen. Jos rikollisuustilanne on verrattain vakaa, muistivirhettä ei esiinny ja rikoksen kohteeksi joutuminen on verrattain satunnaista, viiden vuoden ajanjaksolla olettaisi tapahtuvan suunnilleen saman verran uhriksi joutumisia suhteessa yhden vuoden uhrikokemuksiin kuten Espanjan tuloksissa. Käytännössä, ja myös tässäkin aineistossa, hieman yli kolminkertainen määrä väestöstä joutuu rikoksen kohteeksi viiden vuoden aikana verrattuna vuoden aikana uhriksi joutuneisiin.

Suomessa muita Pohjoismaita vähemmän uhreja?

Suomi on ainoa keskiarvon alapuolelle jäävä Pohjoismaa kummallakin mittarilla tarkasteltuna. Suomessa on aikaisempienkin vertailujen perusteella vähemmän autovarkauksia, asuntomurtoja ja varkauksia kuin Ruotsissa ja Tanskassa, mutta esimerkiksi pahoinpitelyjen ja uhkailujen väheneminen lähes puolella vuodesta 2000 vuoteen 2005 ja naisten seksuaalisen ahdistelun väheneminen yli 60 prosentilla eivät vastaa muista lähteistä saatua kuvaa väkivallan kehityksestä Suomessa. Tulos saattaa liittyä siihen, että Suomen otos ei onnistunut toivotulla tavalla, vaikka sitä yritettiin jälkikäteen korjailla täydennysotoksella (tästä kirjoitimme Haasteessa 3/2006).

Islanti oli ensimmäistä kertaa mukana vertailussa. Tietojen keruu tehtiin kansallisin voimin kuten Norjassakin. Islannin etenkin vuoden ajanjaksona mitatun, muihin Pohjoismaihin verrattuna korkean uhriprevalenssin taustalla on henkilökohtaisen omaisuuden varkauksien, pahoinpitelyjen ja uhkailujen korkeahko määrä. Islannin ja Norjan suhteellista rikostasoa saattavat nostaa mm. "gallup-maita" tarkemmin toteutettu otanta ja lähempänä mittausajankohtaa (edellinen kalenterivuosi) tehdyt haastattelut.

Rikosten poliisille ilmoittaminen

Rikosten kohteeksi joutumisten poliisille ilmoittaminen on ollut perinteisesti yksi uhritutkimusten avainalueita. Poliisille ilmoittamatta jäävää osaa tapauksista kutsutaan piilorikollisuudeksi. Tutkimusraportissa tarkastellaan poliisille ilmoittamista laajemmin vain asuntomurtojen osalta (kuvio 2, liitteenä).

Vajaaseen pariin prosenttiin Euroopan kotitalouksista oli murtauduttu vuonna 2004. Eniten asuntomurron kohteeksi oli jouduttu Englannissa (3,3 %). Seuraavina olivat Tanska, Viro ja Irlanti. Vähiten asuntomurtoja tapahtui Ruotsissa, Saksassa, Espanjassa ja Suomessa, joissa alle prosentti vastaajista ilmoitti joutuneensa asuntomurron kohteeksi vuoden aikana. Suomessa ja Iso-Britanniassa asuntomurrot ovat lisääntyneet vuodesta 2000, muissa maissa ne ovat vähentyneet.

Keskimäärin kolme neljästä asuntomurrosta ilmoitettiin poliisille. Useimmin ilmoitettiin Hollannissa (92 %) ja Belgiassa (90 %), Iso-Britanniassa (88 % ja Saksassa (86 %) ja Irlannissa (85 %). Alhaisen ilmoittamishalukkuuden maita olivat Viro (50 %), Portugali (55 %), Puola (62 %), Espanja (63 %) ja Italia (65 %). Suomessa ilmoitettiin 71 prosenttia asuntomurroista poliisille.

Kuluttajapetos, korruptio, viharikos, huumeet

Perinteisten massarikosten rinnalle on nousemassa uusia ja erilaisia rikoksia ja turvallisuusongelmia. Taulukkoon 1 (liitteenä) on koottu niistä kuluttajapetos, korruptio, viharikos ja huumeiden näkyminen ympäristössä. Kuluttajapetos määriteltiin seuraavasti: "… onko joku myydessään Teille jonkin tuotteen tai palvelun pettänyt Teitä tässä kaupassa?" Suomi, Italia ja Hollanti ovat kolme maata, joissa kuluttajapetoksia oli koettu vähiten. Eniten niitä oli Kreikassa, Virossa ja Unkarissa.

Korruptio tarkoitti sitä, että kotimainen julkinen viranomainen, esimerkiksi tullivirkailija, poliisi, tuomari tai muu virkamies, on pyytänyt tai odottanut itselleen maksettavan lahjuksia palveluksista. Tällä kysymyksellä mitattuna korruptio on harvinaista lukuun ottamatta Kreikkaa, Puolaa ja Unkaria.

Viharikoksessa selvitettiin, oliko haastateltu tai joku hänen perhepiiristään joutunut viimeisten viiden vuoden aikana rikoksen kohteeksi kansallisuutensa, rotunsa tai värinsä, uskonnollisen vakaumuksensa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Italia ja Suomi näyttäytyvät puhtoisina maina, kun taas Ranskassa, Tanskassa, Luxemburgissa, Belgiassa ja Iso-Britanniassa – joissa ulkomaalaistaustaisia on paljon – viharikoksia oli koettu keskimääräistä useammin.

Huumeiden kanssa kosketuksiin joutumista kysyttiin seuraavasti: Oletteko viimeisten 12 kuukauden aikana henkilökohtaisesti joutunut kosketuksiin huumeisiin liittyvien ongelmien kanssa asuinalueellanne, esimerkiksi nähnyt ihmisten välittävän huumeita, tai käyttävän niitä julkisissa paikoissa tai nähnyt käytettyjä huumeneuloja?

Usein huumeiden kanssa kosketuksiin olivat joutuneet erityisesti kreikkalaiset ja puolalaiset. Suomessa, Unkarissa ja Ruotsissa tällaisia ongelmia oli kokenut harva. Tutkijat ovat havainneet huumeisiin liittyvien havaintojen ja turvattomuuden tunteen korreloivan voimakkaasti keskenään.

Tyytyväisyys poliisin toimintaan

Tyytyväisyys poliisin toimintaan on 1990-luvun alun runsaasta 40 prosentista noussut lähes 70 prosenttiin. Vain Ranskassa ja Puolassa tyytyväisyys oli hieman vähentynyt vuoden 2000 tutkimuksesta. Suomalaiset olivat kaikkien tyytyväisimpiä poliisiinsa. Suomalaisten tyytyväisyys oli kasvanut 20 prosenttiyksikköä. Vähiten tyytyväisiä poliisiin olivat entisten sosialistimaiden Puolan ja Viron vastaajat. Virossa tyytyväisyys poliisiin on kuitenkin lisääntynyt tasaisesti vuoden 1992 ensimmäisen mittauksen 16 prosentista. (Kuvio 3., liitteenä)

Liittyykö tyytyväisyys poliisin toimintaan matalaan rikollisuuden tasoon tai korkeaan murtovarkauksien selvitysasteeseen? Tyytyväisyys poliisin toimintaan ei korreloi maiden rikollisuuden tasoerojen kanssa, mutta jonkin verran poliisille ilmoittamisen kanssa (r=.40, p=.028, n=20). Tämä heijastanee sitä, että luottamus poliisiin lisää ilmoittamista.

Lopuksi

Eri maiden rikoslukujen vertaaminen on vaikeaa, mutta haastattelututkimuksilla erot lainsäädännössä voidaan ylittää, ja siten saada vertailukelpoisempi kuva kuin poliisi- tai terveydenhoitotilastojen avulla. Siksi tulosten julkistaminen helmikuun alussa oli mediatapahtuma Keski-Euroopassa. Tulokset nostivat hälyn Irlannissa ja Englannissa, ja hallituksia vaadittiin eroamaan. Englannin työväenpuolue vetosi kansallisen British Crime Surveyn tuloksiin, joiden mukaan rikollisuus Englannissa on viime vuosina vähentynyt huomattavasti. Se tehdään vuosittain yli 45 000 henkilön otokseen perustuen, ja sitä pidetään yhtenä parhaiten toteutetuista uhritutkimuksista maailmassa.

Mediahäly oli sikäli kiinnostavaa, että rikosten kohteeksi joutuminen oli myös EU-ICS:n mukaan vähentynyt Isossa-Britanniassa. Yhden vuoden luvuissa vain Belgiassa uhriksi joutuminen ei ollut laskusuunnassa. Viidessä vuodessa uhriksi joutuminen on lisääntynyt edelliseen mittaukseen verrattuna Belgian ohella Hollannissa, Itävallassa, Tanskassa, Virossa ja Portugalissa (kaikista maista ei ollut vertailumahdollisuutta). Tämä viittaa siihen, että rikokset ovat saattaneet vähentyä vasta viime vuosina.

Tulokset ja niihin liittyvät ongelmat muistuttavat mieleen sen, että väestötasolla tehtävien uhrikyselyiden paras ominaisuus ei ole arvioida prevalensseja – siis yleisyyslukuja – vaan analysoida rakenteita, joihin ne perustuvat. Esimerkiksi uhriksi joutumisen prosesseja ja kasautumista koskeva analyysi olisi tärkeää. Tulevaisuudessa menetelmän haasteisiin ja mahdollisuuksiin kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota.

Kirjoittajat työskentelevät YK:n yhteydessä toimivassa Euroopan kriminaalipolitiikan instituutissa HEUNIssa.

Tutkimuksen tekijät

Viralliselta nimeltään The EU International Crime & Safety Survey (EU-ICS) on Gallup Europen johtama tutkimus. Gallup Europe on vuonna 2003 perustettu Brysselissä toimiva markkinatutkimuslaitos, joka on kerännyt mm. Euroopan komission Eurobarometri-tutkimuksen aineistot.

Tutkimuksen toteuttaneeseen ryhmään kuuluivat Gallup Europen lisäksi YK:n rikollisuuden tutkimuslaitos Torinossa, UNICRI; Max Planck -Instituutti Freiburgissa; INSTEAD (International Network for Studies in Technology, Environment, Alternatives, Development) Luxemburgissa ja alueellista grafiikkaa kehittävä GeoX Unkarissa. Ryhmä sai Euroopan komission tukea tutkimuksen tekemiseen 15 "vanhassa" EU-maassa. Niiden lisäksi tutkimukseen osallistui kolme uutta jäsenmaata: Puola, Unkari ja Viro. Ryhmän ulkopuolella ovat vertailtavan aineiston keränneet mm. Islanti ja Norja; kumpikin teki tutkimuksen vuonna 2004, jolloin EU-ICS oli alun perin tarkoitus toteuttaa. Tavoitteena oli selvittää kotitalouksien ja niiden jäsenten rikoksen kohteeksi joutumista, heidän näkemyksiään rikollisuuden kontrollista, rikosten ehkäisyä ja väestön turvallisuuden tuntemuksia.

EU-ICS:n ydin perustuu pitkälti aikaisempaan kansainväliseen rikosuhritutkimukseen (ICVS), jonka aikasarjoja on kerätty myös Euroopan ulkopuolisista maista vuosina 1989, 1992, 1996 ja 2000. Aineiston keruun lähtökohtana oli jatkaa tätä aikasarjaa EU-15:n alueella.

Tiedot kerättiin siten, että kustakin maasta poimittiin keskimäärin 2000 kotitalouden otos, joista 800 oli maiden pääkaupungeista. Tiedot kerättiin tietokoneavusteisina puhelinhaastatteluina kotitalouksista, joissa oli perinteinen lankapuhelin. Poikkeuksena oli Suomi, jossa haastateltiin 500 henkilön lisäotos talouksista, joissa oli vain kännykkä. Tällaisissa talouksissa asuvat enimmäkseen nuoret, jotka suurelta osin puuttuivat Suomen alkuperäisestä lankapuhelinotoksesta. Lisäotos haastateltiin sen jälkeen, kun suomalaiset tutkijat olivat kummastelleet alkuperäisen otoksen rakennetta. Lisäotokselle tehtiin vain keskeiset uhriksi joutumista koskevat kysymykset. Muissa maissa ei vastaavaa lisäotosta haastateltu. Puolassa ja Virossa haastattelut tehtiin käynteinä.

EU-ICS:ssä haastateltiin 41 776 henkilöä; se on suurin EU:ssa tehty kansainvälinen rikosuhritutkimus. Tutkimuksen vastausprosentti oli 47. Heikoimmin onnistuttiin Luxemburgissa, jossa saatiin 37 % otoksesta haastateltua, parhaiten Suomessa (lankapuhelinotos), jossa vastausprosentti oli 57. Vuonna 2000 vastausprosentti Suomessa oli 77 %. Silloin haastattelut teki Tilastokeskus.

 
Julkaistu 14.3.2007