Venla Salmi

Helsingin nuorilla perinteinen rikollisuus harvinaistunut

Nykyiset Helsingin yläasteikäiset nuoret tekevät vähemmän perinteisiä rikoksia kuin samanikäiset 15 vuotta sitten. Perinteisen rikollisuuden vähenemisen kääntöpuolena voi kuitenkin olla uudenlaisten rikollisten ja kiellettyjen tekojen lisääntyminen.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreimmassa nuorten itse ilmoitettua rikollisuutta koskevassa tutkimuksessa kartoitettiin sekä perinteisiksi määriteltäviä nuorten rikostekoja kuten varastamista, vahingontekoja ja väkivaltaa että uuden teknologian ja erityisesti tietokoneiden mahdollistamia uusia rikoksentekomuotoja. Perinteisistä nuorten rikoskäyttäytymisen muodoista kaupasta varastaminen, tappeluun osallistuminen sekä vahingonteot ovat yleisimpiä. Vakavammat varastamisen ja väkivallan muodot ovat helsinkiläisnuorten keskuudessa varsin harvinaisia. Sen sijaan yläasteikäisten alkoholin kokeilu ja myös säännöllinen käyttö on hyvin yleistä. Kerralla juodut määrät eivät välttämättä kuitenkaan ole kovin suuria ja usein kyseessä on pelkkä alkoholin maistelu. Sekä mietojen että erityisesti kovien huumeiden käyttö on yläasteikäisillä erittäin harvinaista.

Pojat ovat tyttöjä aktiivisempia rikoksentekijöitä suurimmassa osassa tutkituista tekomuodoista. Useimmat varastamisen ja väkivallan muodot sekä omaisuuden tuhoaminen ovat pojilla yleisempiä kuin tytöillä. Poikkeuksena tästä ovat päihteiden käyttö, seiniin piirtely ja kirjoittelu sekä tarrojen kiinnittäminen. Näitä tekoja tytöt tekivät vähintäänkin yhtä vilkkaasti kuin pojat.

Perinteinen nuorten rikoskäyttäytyminen vähentynyt

Suomi on osallistunut kaksi kertaa (vuosina 1992 ja 2006) kansainväliseen nuorten itse ilmoitettua rikollisuutta kartoittavaan hankkeeseen (International Self-Report Delinquency Study). Vuonna 2006 selvästi pienempi osa Helsingin nuorista osallistui perinteisen rikollisuuden muotoihin kuin 14 vuotta aiemmin. Kaikissa 13 vertailussa mukana olleissa teoissa – lukuun ottamatta alkoholin juomista – on rikosaktiivisuus vähentynyt. Useimmissa teoissa väheneminen on huomattavaa. Esimerkiksi niiden nuorten osuus, jotka ovat joskus varastaneet kaupasta, näyttää vähentyneen miltei puoleen 14 vuoden aikana (kuvio 1). Tämän vertailun valossa 15–16-vuotiaat nuoret näyttävätkin selvästi lainkuuliaisemmilta vuonna 2006 kuin 1992. Taustalla lienee mm. kontrollin tehostumiseen, nuorten asenteisiin ja ajanviettotapoihin liittyviä tekijöitä.

Kuvio 1. Vähintään kerran elämänsä aikana tekoja tehneiden 15–16-vuotiaiden osuus, % vuosien 1992 ja 2006 ISRD- nuorisokyselyissä.

Ajankäyttö lisääntyy virtuaalimaailmassa

Nuorten ajankäyttötavat ovat internetin ja kännyköiden aikakaudella muuttuneet suuntaan, jossa yhä suurempi osa ajasta vietetään sähköisten viestimien parissa. Samalla julkisten tilojen käyttö on vähentynyt, koska yhteydenpito ystäviin ja kavereihin ei vaadi enää paikallaoloa, vaan ihmissuhteita voidaan hoitaa aiempaa kätevämmin sähköisesti. On myös havaittu, että nuorten kulutustyylikin on muuttunut siten, että painopiste on siirtynyt perinteisistä tavaroista immateriaalisiin palveluihin.

Nuorten toiminnan, harrastusten ja kuluttamisen siirtyessä julkisista tiloista virtuaalimaailmaan on todennäköistä, että myös luvaton ja rikollinen toiminta saa uusia muotoja tältä kentältä. Tutkimuksessa kartoitettiin sekä uuden teknologian mahdollistamien kiellettyjen tekojen tekemistä että niiden uhriksi joutumista. Tällaisia tekoja ovat mm. vertaisverkkojen käyttäminen sekä sähköisten kanavien kautta tapahtuva kiusaaminen ja häirintä.

Musiikin ja elokuvien lataaminen nuorten peruskuluttamista

Musiikki- ja elokuvatiedostojen lataaminen verkosta osoittautui varsin yleiseksi nuorten toiminnaksi. Kännykän lisäksi nuorten yleisimmin omistamia teknisiä laitteita lienevät mp3-soittimet. Musiikin lataaminen soittimiin verkon kautta on erittäin helppoa, nopeaa ja käytännöllistä. Vaikuttaa siltä, että musiikin kuluttaminen ja sen lataaminen verkosta ovat nuorille samalla tavoin peruskuluttamista kuin esimerkiksi kännykän käyttö tai vaikkapa karkit ja virvoitusjuomat.

Tarkkoja lukuja nuorten laittoman tiedostojen kopioinnin ja jakelun määrästä on kuitenkin vaikea esittää. Toimintaa on hankala tutkia kyselyissä niin, että saataisiin haarukoitua nimenomaan laittomat teot. Sen lisäksi että tutkimuskysymystä itsessään ei ole helppo laatia yksiselitteiseksi, vaikeuttavat lainsäädännön tulkinnanvaraisuus ja lainmuutokset asian tutkimista. Onkin vaikea arvioida, kuinka suuri osa nuorten lataamisesta on lailliseksi katsottavaa ja kuinka suuri osa tapahtuu esimerkiksi vertaisverkkojen kautta laittomasta lähteestä. Eri tavoin muotoillut kysymykset antavat hyvin erilaisen kuvan toiminnan laajuudesta. Kun nuorilta itseltään kysytään laittomasta tiedostojen kopioinnista, on myös syytä muistaa, että nuorella ei välttämättä ole käsitystä sitä koskevasta lainsäädännöstä. Näin ollen hän saattaa luulla tekojaan laittomiksi, vaikka näin ei olisikaan ja päinvastoin.

Perinteisen kiusaamisen rinnalle sähköisiä muotoja

Varsin yleinen uuteen teknologiaan liittyvä tekomuoto nuorilla näyttää olevan kiusaaminen ja häirintä sähköisen kommunikoinnin kautta. Loukkaamista ja uhkaamista sähköpostilla, kännykällä tai internetin keskustelupalstoilla tarkasteltiin tutkimuksessa kysymällä sekä tekemistä että uhriksi joutumista. Tekeminen oli yhtä yleistä sekä tytöille että pojille; noin viidennes nuorista oli ainakin kerran kiusannut muita tällä tavoin. Tytöt joutuivat kuitenkin teon uhriksi poikia useammin. Kun tytöistä 21 prosenttia oli kiusattu sähköisiä kanavia pitkin, pojista 13 prosenttia ilmoitti heille käyneen näin.

Myös sähköisiä kanavia pitkin tapahtuvaa seksuaalista häirintää kartoitettiin, ja erityisesti tyttöjen joutuminen tämänkin teon uhriksi oli melko yleistä. Tytöistä 21 prosenttia oli joskus kokenut tällaista seksuaalista häirintää, pojista vastaavasti 6 prosenttia. Varsin yleiseksi uudeksi kiusaamisteoksi osoittautui nuoren valokuvan laittaminen verkkoon ilman tämän suostumusta. Nuoresta otetaan kuva esimerkiksi kännykkäkameralla, ja kuva siirretään verkkoon kysymättä nuorelta itseltään lupaa.

Uudet kiusaamisen muodot ovat selvästi nousseet perinteisen, kasvokkain tapahtuvan kiusaamisen rinnalle. Samalla kun kaveruussuhteita hoidetaan yhä enemmän sähköisesti, myös kiusaaminen ja häirintä ovat saaneet sähköisiä muotoja. Verrattuna perinteiseen kiusaamiseen, jonka uhrina on useammin poika kuin tyttö, näyttävät uusien tekojen uhrit olevan useammin tyttöjä.

Kuvio 2. Vähintään kerran elämänsä aikana teon uhriksi joutuneiden osuus sukupuolittain, % Helsingin 13–16-vuotiaista.

Nuorten lainkuuliaisuus on lisääntynyt

Vaikka rikollisuus onkin saanut uusia muotoja ja siis lisääntynyt jollain uudella dimensiolla, ei ole syytä väheksyä perinteisemmässä rikoskäyttäytymisessä tapahtunutta vähenemistä. Olisi myös liian yksioikoista väittää, että nuorten rikollisuuden määrä pysyisi ikään kuin vakiona ja joissain tekomuodoissa näkyvä väheneminen korvautuisi aina uusilla erityyppisillä teoilla. Lähes viidentoista vuoden ajan tehty suomalaisnuorten rikoskäyttäytymisen seuranta osoittaa vakuuttavasti rikoskäyttäytymisen vähentyneen. Myös havainto nuorten kovenevista asenteista rikosten tekemistä kohtaan tukee tulkintaa nuorten lainkuuliaisuuden lisääntymisestä.

Uuteen teknologiaan liittyvien tekomuotojen tutkimisen tekee haasteelliseksi alan nopea kehitys. Tietokoneet, ohjelmat ja internet uudistuvat jatkuvasti tarjoten uusia rikosten tekemisen mahdollisuuksia. Nuorten rikollisuuden trendit muuttuvat myös riippumatta teknologian innovaatioista. Joidenkin nuorille tyypillisten rikostekojen suosio hiipuu ja toisaalta nuoret keksivät uusia tekomuotoja. Nuorten rikollisuuden seurannan ja torjunnan kannalta on tärkeää pysyä ajan tasalla rikoskäyttäytymisen koko kirjosta.

Salmi, Venla (2007). Helsingin nuoret rikosten tekijöinä 2006. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 73.

 
Julkaistu 14.3.2007