Kauko Aromaa

TYYTYVÄISET UHRIT

YK:ssa on jo vuonna 1985 hyväksytty rikoksen uhreja koskeva päätöslauselma, johon on kirjattu uhrien kohtelua ja asemaa koskevia keskeisiä periaatteita. Jäsenmaiden edellytetään toimivan näiden mukaisesti. Monissa maissa näistä ei kuitenkaan luultavasti edes olla selvillä. Tätä kuvaa hyvin se, että niinkin tasokkaassa ja tottelevaisessa maassa kuin Suomessa rikosten uhrit ovat edelleen omassa jutussaan sivullisia ja voivat edelleenkin joutua kärsimään myös niin sanotusta sekundaarisesta uhriksijoutumisesta: heidän asiansa viranomaiskäsittely voi aiheuttaa paljon tarpeetonta uutta kärsimystä.

Suosituksesta huolimatta Suomessa ei vieläkään ole uhreihin keskittyvää viranomaista. En sano, että kaikessa pitäisi ottaa oppia Ruotsista, mutta tässä asiassa kyllä. Siellä vuonna 1994 perustettu uhriviranomainen (Brottsoffermyndigheten) merkitsee, että uhrinäkökulmaa pidetään jatkuvasti ja systemaattisesti esillä. Rikosvahinkojen korvaamisen lisäksi tämän viranomaisen ansiosta myös uhriksi joutumista ja uhrien kohtelua koskevaa tutkimusta tehdään enemmän ja järjestelmällisemmin kuin meillä. Elin edistää myös viranomaiskoulutusta, joka opettaa tunnistamaan uhrit ja heidän tarpeensa ja kohtelemaan heitä ihmisarvoa kunnioittavalla tavalla.

Meillä tässä suhteessa paljon on jäänyt kansalaisjärjestöjen varaan, jotka eivät kykene puutteita paikkaamaan toisaalta hajanaisuutensa ja toisaalta julkisen tuen vähäisyyden takia. Systemaattista viranomaiskoulutusta, joka opettaisi tunnistamaan uhrin ja ottamaan uhrin huomioon kaikissa tilanteissa ei ole saatu aikaan. Ylipäätään puutteita on paljon. Muutama vuosi sitten uhrien asiaa selvitti erityinen oikeusministeriön toimikuntakin, mutta senkään suositukset eivät juurikaan ole kääntyneet käytäntöön.

Uhrien huomioon ottaminen on tärkeää puhtaasti humanitaarisilla perusteilla. Se on kuitenkin tärkeää myös siksi, että järkiperäisen rikoksentorjunnan ja seuraamusjärjestelmän kehittäminen on tehtävä suuren yleisön kannatuksella ja tuella. Yleisön ja median tuen saaminen tietoon perustuvalle uudistuspolitiikalle edellyttää tyytyväisiä uhreja. Luottamus järjestelmään syntyy vain, jos uhrit kokevat sen oikeudenmukaiseksi ja kohtuulliseksi. Tämän asian tärkeyden olettaisi tunnetuksi ainakin oikeusministeriössä, joka parhaillaan kamppailee vankiloiden ylitäyttymisen aiheuttamassa käytännöllisessä ja taloudellisessa ahdingossa. Myös poliisin ja sosiaali- ja terveystoimen aloilla on uhrien asiassa korjaamisen varaa.

 
Julkaistu 13.3.2006