Tarja Mankkinen & Markku Haiko

Puhtia turvallisuussuunnitteluun

Työryhmältä ehdotus valtakunnalliseksi malliksi.

Paikallisen turvallisuussuunnittelun käynnisti vuonna 1999 kansallinen rikoksentorjuntaohjelma "Turvallisuustalkoot". Suositusten mukaisesti ryhdyttiin viranomaisten yhteistyönä laatimaan paikallisia suunnitelmia rikosten ehkäisemiseksi. Turvallisuustalkoissa tavoitteena oli, että kaikkiin kuntiin laaditaan rikoksentorjuntaohjelmat.

Nyt suunnitelmat kattavat lähes koko maan. Tämä on pitkälti seurausta poliisin aktiivisuudesta, ja suunnitelmat keskittyvätkin pääsääntöisesti rikosten torjuntaan poliisitoiminnan näkökulmasta. On kuitenkin myös poikkeuksia. Jotkut kunnat ovat aktiivisesti hyödyntäneet turvallisuussuunnittelua työvälineenä ja luoneet toimivan yhteistyöverkoston. Suomen Kuntaliitto on osaltaan kannustanut kuntia osallistumaan turvallisuussuunnitteluun.

Tarvitaanko silti jotain uutta vai riittääkö, että jatketaan entiseen malliin? Näitä kysymyksiä pohdittiin sisäisen turvallisuuden ohjelmaa laadittaessa. Päätelmänä oli, että tähän mennessä tehty työ ansaitsee kaiken kiitoksen, mutta paljon mahdollisuuksia on vielä käyttämättä. Turvallisuussuunnittelu on hyvä työväline, ja se täytyy ottaa mahdollisimman laajaan käyttöön.

Sisäisen turvallisuuden ohjelmaan liittyen sisäasiainministeriö asetti keväällä 2005 työryhmän laatimaan ehdotuksen seudullisen ja paikallisen turvallisuussuunnittelun edelleen kehittämiseksi ja valtakunnallisen mallin laatimiseksi. Tehtävänä oli laatia ehdotus siitä, miten turvallisuussuunnitelmiin voidaan liittää keskeiset rikoslajit, onnettomuuksien ehkäisy sekä miten turvallisuussuunnittelua tulisi koordinoida yli kuntarajojen. Työryhmän raportti valmistuu maaliskuun aikana.

Laaja-alaisen työryhmän työn lähtökohtana on ollut, että valtakunnallinen malli kattaa kaikki sisäisen turvallisuuden ohjelman toimeenpanon kannalta keskeiset alueet. Niitä ovat ennalta estävän työn tehostaminen, kiinnijäämisriskin lisääminen, rikoslajikohtainen tarkastelu, liikenneturvallisuus, onnettomuudet, rajaturvallisuus, rikoksen uhrin palvelujen varmistaminen ja yhteistyön parantaminen.

Turvallisuussuunnittelu kunnan näkökulmasta

Kunnat liittivät rikoksentorjunnan useimmiten laajemmin kuntalaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin tähtäävään työhön. Kuntien toimintastrategiatkin ovat useimmiten nimeltään turvallisuussuunnitelmia.

Kuntien tilanne vaihtelee paljon riippuen kunnan koosta, rikollisuudesta ja muista ongelmista sekä yhteistyökumppaneista. Tästä syystä paikallisten turvallisuussuunnitelmien sisältö ja merkitys vaihtelevat.

Kunnan näkökulmasta turvallisuustyö on laajaa ja monitahoista. Siihen sisältyvät rikoksentorjunnan lisäksi mm. liikenneturvallisuus ja onnettomuuksien, tulipalojen ja tapaturmien ehkäisy. Tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että suunnitelmat kattavat jatkossa myös laajemmin kuntalaisille tärkeitä turvallisuuskysymyksiä. Arjen turvattomuus ei synny vain rikoksen pelosta vaan myös erilaisista häiriöistä, onnettomuuksien pelosta ja ilkivallasta tai jopa rakennetun ympäristön ongelmista.

Turvallisuussuunnittelun tavoitteet

Seudullisen ja paikallisen turvallisuustyön tavoitteena on vähentää rikosten, häiriöiden ja onnettomuuksien määrää ja niistä aiheutuvia vahinkoja sekä ylläpitää turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta. Keinona on turvallisuussuunnittelu ja siihen liittyvä eri viranomaisten ja toimijoiden välinen laaja yhteistyö. Ideana on, että paikallinen turvallisuustyö kattaa samat asiakokonaisuudet kuin sisäisen turvallisuuden ohjelma.

Turvallisuus on laaja käsite. Hyvä turvallisuus syntyy usean tekijän yhteisvaikutuksesta. Sitä edistävät turvallinen koti-, asuin- ja työympäristö, toimivat peruspalvelut, hyvin suunniteltu liikenneympäristö, avun saanti silloin kun sitä tarvitaan ja varmuus siitä, että rikoksiin syyllistyneet joutuvat edesvastuuseen teoistaan.

Vastuu turvallisuudesta myös yksilöillä

Tärkein toimija turvallisuuden kannalta on yksilö itse. Ihminen vaikuttaa toiminnallaan ja valinnoillaan omaan ja lähiympäristönsä turvallisuuteen. Riskeistä ja niiden poistamisesta täytyy olla tarjolla riittävästi tietoa. Sen levittämisessä viranomaisilla ja järjestöillä on merkittävä tehtävä.

Ennalta estävä työ kaiken lähtökohta

Turvallisuuden ylläpitämisessä ja edistämisessä painottuu entistä enemmän ennalta estävä toiminta. Sen merkitystä voidaan tarkastella sekä laadullisesta että taloudellisesta näkökulmasta. Rikosten, häiriöiden ja onnettomuuksien ennalta estäminen tulee yleensä edullisemmaksi kuin niiden seurauksien hoitaminen.

Asioihin vaikutetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tämä tarkoittaa turvallisuusseikkojen laaja-alaista huomioon ottamista asunto- ja kaupunkisuunnittelussa sekä liikennesuunnittelussa. Hyvä sosiaalinen turvallisuus ja terveet elintavat ovat hyvinvoinnin perustekijöitä. Turvallisuussuunnittelun kannalta erityisen tärkeitä ovat syrjäytymistä ehkäisevät ja elinolosuhteita korjaavat toimet, joilla on mahdollista vähentää ajautumista rikollisuuteen ja rikoskierteeseen. Tähän voidaan vaikuttaa vain yhteistyössä usean viranomaisen ja muiden toimijoiden kanssa.

Yhteistyöstä yhteiseen tekemiseen

Toimivaa ja jatkuvaa yhteistyötä tulee olla eri sektoreiden ja toimijoiden välillä, organisaation kaikilla tasoilla ja myös organisaatiotasojen välillä. Toimiva yhteistyö edellyttää säännöllisyyttä, pysyvyyttä ja menettelyjä, jotka ovat kaikkien tiedossa. Lisäksi yhteistyön muuttaminen käytännön toiminnaksi edellyttää, että se liittyy eri toimijoiden strategiseen johtamiseen ja ohjaamiseen sekä toiminnan ja talouden suunnitteluun.

Paikallinen turvallisuussuunnittelu on väline ennalta ehkäisevän työn lisäämiseksi ja kehittämiseksi. Yhteistyö on tärkeä keino ja auttaa turvallisuuteen liittyvien asioiden tarkastelua kokonaisuutena. Käytännön tekemisen tasolla yhteistyön tavoitteena on lisätä moniammatillisuutta, jossa eri alojen asiantuntijat työskentelevät yhdessä yhteisen päämäärän saavuttamiseksi.

Valtakunnallisten linjaukset ja paikalliset tarpeet

Turvallisuussuunnittelun päämääränä on panna yhteistyönä toimeen valtioneuvoston vahvistamat, koko valtakuntaa koskevat toimenpiteet turvallisuuden parantamiseksi. Sisäisen turvallisuuden ohjelmaa täydentävät sektorikohtaiset ohjelmat, joita ovat esimerkiksi väkivallan vähentämisohjelma ja liikenneturvallisuuden parantamisohjelmat. Olennaista on, miten hyvin toimintaa pystytään sovittamaan yhteen ja koordinoimaan.

Nämä valtakunnalliset linjaukset on tärkeä käydä läpi ja arvioida niiden merkitys paikallisella tasolla. Paikallisen toimintaympäristön kartoituksen ja riskianalyysin avulla saadaan esille paikalliset tarpeet. Näistä muodostetut tavoitteet tulee liittää turvallisuussuunnitelmaan.

Paikallistasolla turvallisuustyön ongelmana on usein resurssien riittämättömyys. Pahimmillaan tämä johtaa tilanteeseen, jossa keskitytään akuuttien ongelmien ratkaisemiseen sen sijaan, että vaikutetaan siihen, että ongelmien määrä jatkossa vähenisi eli "sammutetaan tulipalot sen sijaan, että estettäisiin niiden syttyminen".

Pitkäjänteinen ja näkemyksellinen turvallisuustyö

Turvallisuussuunnittelun tulee olla kokonaisuudessaan mahdollisimman hyvä ja pitkäjänteinen prosessi. Päätöksenteon kannalta luonnolliselta tuntuisi, että paikallistasolla prosessi rytmittyisi kunnanvaltuuston toimikausien mukaan. Silloin kunta voisi sitoutua pitkäjänteiseen kehittämistyöhön ja samalla turvallisuustyö kytkeytyisi osaksi normaalia johtamista ja suunnittelua.

Kuka vastaa paikallistason turvallisuustyöstä?

Työryhmän ajatuksena on, että turvallisuussuunnittelusta paikallistasolla vastaisi ryhmä, johon kuuluvat poliisipäällikkö, kunnan johto ja pelastustoimen edustaja. Ryhmä valitsee keskuudestaan puheenjohtajan. Ryhmä johtaa toimintaa ja vastaa yhteisten tavoitteiden määrittelystä sekä yhteistyön organisoimisesta, toteuttamisesta ja tulosten seurannasta ja raportoinnista. Vastuuryhmän lisäksi työssä tarvitaan turvallisuuden kannalta keskeiset kunnalliset viranomaiset, poliisi, pelastustoimi, rajavartiolaitos tarpeen mukaan, keskeiset vapaaehtoisjärjestöt sekä yksityisiä yrityksiä.

Työryhmä on siis päätynyt esittämään jaettua vastuuta. Ehdotettu malli olisi vahva, koska se varmistaisi paikallisen, alueellisen ja valtiollisen organisaation tuen turvallisuustyölle. Käytännössä on vaikea kuvitella tilannetta, jossa poliisi valtiollisena viranomaisena pystyisi riittävästi liittämään kunnan virkamiesjohdon ja luottamusmiesjohdon turvallisuustyöhön. Tilanne on toinen, jos kunnan johto on yksi vastuullisista tahoista.

Kuntapuolella koetaan jatkuvasti pelkoa siitä, että kunnan velvollisuudet lisääntyvät ilman, että resursseja lisätään. Tästä syystä lienee mahdotonta määritellä kunta yksin vastuulliseksi siitä huolimatta, että kuntalaisen turvallisuuden ylläpitäminen sen laajassa merkityksessä on yksi kunnan perustehtävistä. Jaettu vastuu turvallisuussuunnittelusta voidaan nähdä yhteistyönä, jossa kaikki ovat voittajia.

Paikallisen toimintaympäristön tuntemus lähtökohta

Paikallisten ongelmien tunnistaminen edellyttää toimintaympäristön ja riskien analyysia, oman toimintaympäristön hyvää tuntemusta. Analyysissa tulee käyttää monipuolisesti hyväksi eri viranomaisten ja muiden toimijoiden tuottamaa tilastotietoa sekä alueen asukkaille tehtyjen kyselyjen tuloksia. Työryhmän tarkoitus on löytää turvallisuustilanteen arviointiin työkalu, joka voisi perustua pieniä ja keskisuuria yrityksiä sekä kuntia varten rakennettuun riskienhallintatyökaluun.

Analyysin perusteella laaditaan toteuttamisohjelma ja määritellään toteuttamisesta vastuussa olevat tahot. Turvallisuussuunnittelun kehittymisen kannalta on tärkeää, että toteutumisen seuranta ja arviointi tehdään vuosittain seuraavan vuoden työsuunnitelman pohjaksi. Lisäksi turvallisuussuunnittelua arvioidaan laajemmin. Työryhmän tavoitteena on tuottaa välineitä arvioinnin avuksi.

Pyörää ei kannata keksiä uudelleen

Paikallisen turvallisuussuunnittelun onnistuminen edellyttää, että kansallisella tasolla kyetään luomaan sellainen asiantuntijaorganisaatioiden verkko, joka hallitsee eri alojen turvallisuustyön sisällön ja pystyy tukemaan paikallisia toimijoita. Verkon solmukohtia voisivat olla esimerkiksi rikoksentorjuntaneuvosto, Liikenneturva ja KTL:n koti- ja vapaa-ajan tapaturmien torjuntayksikkö.

Turvallisuusasian neuvottelukunta, joka on sisäasianministeriön perustama toimielin ja edustaa yksityistä turva-alaa, on parhaillaan kartoittamassa hyviä käytäntöjä julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä. Työ valmistuu tämän vuoden aikana.

Oleellista on, että turvallisuuden edistäminen koetaan kaikkien yhteiseksi asiaksi ja kaikki ovat aidosti sijoittamassa turvallisuuden edistämiseen kaiken osaamisensa.

Puhtia turvallisuussuunnitteluun?

Työryhmän ehdotusten lähtökohtana on, että turvallisuussuunnittelusta vastaavien ja siihen osallistuvien oma motivaatio on sen tärkein edistäjä ja vauhdittaja. Riittävä tuki paikalliselle työlle on tärkeää, jotta käytännön pienet ongelmat eivät syö motivaatiota. Yhteinen malli helpottaa työn käynnistämistä ja resurssien suuntaamista turvallisuuden kannalta keskeisten sisällöllisten asioiden valmisteluun. Se on kehys, jota voidaan soveltaa paikallisten tarpeiden mukaan.

Eräissä maissa on valittu vapaaehtoisuuden sijasta lakisääteisyys. Esimerkiksi Britanniassa vahvistettiin vuonna 1998 Crime and Disorder Act, jossa määrätään mm. turvallisuussuunnittelusta vastuussa olevista viranomaisista, kumppaneista, toimintaympäristön analyysista ja strategioihin sisällytettävistä asioista. Laki on toiminut hyvin Britanniassa. Paikallistason työhön osallistuneet ovat todenneet, että turvallisuussuunnittelu ei olisi vapaaehtoisuuden pohjalta koskaan edennyt yhtä hyvin.

Suomessa ei ehkä ole syytä säätää lakia turvallisuussuunnittelusta. Sen sijaan tulisi harkita, miten sektorilainsäädäntöä tarkistettaessa voidaan edistää yhteistyötä ja tukea motivaatiota.

Kirjoittajat ovat turvallisuussuunnitelmien kehittämistä pohtineen työryhmän sihteereitä. Tarja Mankkinen työskentelee sisäasiainministeriössä ja Markku Haiko Suomen Kuntaliitossa.

 
Julkaistu 13.3.2006