Riikka Kostiainen

Koevapautta ehdotetaan valvottavaksi matkapuhelinpaikannuksella

Oikeusministeriön sähköisen valvonnan työryhmän ehdotus välimietinnössä puhuu matkapuhelinvalvonnan puolesta.

Lokakuun alusta lähtien Suomessa otetaan käyttöön valvottu koevapaus uutena keinona vankien sijoittamiseksi yhteiskuntaan. Valvotussa koevapaudessa vanki voi asua kotonaan, josta käsin hän on velvoitettu käymään töissä, opiskelemaan, osallistumaan kuntoutukseen tai mahdollisiin hoito-ohjelmiin. Oikeusministeriön sähköisen valvonnan työryhmä ehdottaa välimietinnössään, että koevapauden tekninen valvonta toteutettaisiin matkapuhelinpaikannuksella.

Työryhmä pitää matkapuhelinpaikannusta parhaana keinona, koska sillä voidaan seurata jatkuvasti valvottavan liikkumista koko maassa. Jos puhelimessa on GPS-satelliittipaikannus, henkilö voidaan paikantaa kymmenen metrin tarkkuudella. Matkapuhelinvalvonta on halpaa, eikä se myöskään leimaa valvottavaa sosiaalisesti, kuten esimerkiksi valvontaranneke. Matkapuhelinvalvonnassa voidaan hyödyntää myös yleisessä tekniikassa kehitettäviä uusia ominaisuuksia.

Laitekustannukset sadan vangin valvonnasta matkapuhelimella ja siihen liitettävällä GPS-tekniikalla ovat noin 50 000 euroa vuodessa. Lisäksi tulevat liikennöinti- ja paikantamiskulut. Kansainvälisesti yleisin sähköinen arestin valvontakeino on ranneketunnistin, joka vaatii kuitenkin toimiakseen myös seurantajärjestelmän ja valtakunnallisen palvelimen. Järjestelmän kokonaishinta on sadan vangin valvonnasta 370 000–570 000 euroa ilman ylläpito ja -liikennöintikuluja. Kun vankilavuoden hinnaksi arvioidaan nykyisin 37 000– 44 000 euroa, maksaa ehdotettu valvonta tästä vain kymmenesosan.

Matkapuhelintekniikkaa on jo käytetty koeluontoisesti 15 Suomen vankilassa poistumislupien valvonnassa. Kaikkein tyytyväisimpiä ovat olleet järjestelmää eniten käyttävät laitokset. Huonona puolena ovat järjestelmän satunnaiset käyttökatkokset ja epätarkkuus kaupunkiolosuhteissa.

Valvonta yksi osa sopeuttamista

Uuden vankeuslain mukaan koevapauteen voi päästä enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapautumista. Edellytyksenä on, että vanki sitoutuu ehdottomaan päihteettömyyteen ja noudattaa hänelle annettuja ohjeita. Lisäksi sijoituksen on perustuttava rangaistusajan suunnitelmaan. Työryhmän esityksen mukaan sijoitusvankila arvioisi hyvissä ajoin ennen koevapautta vangin kykyä noudattaa yhteydenpitoa, päihteettömyyttä ja liikkumis- ja toimintamääräyksiä vankilan ulkopuolella. Myös vangin asuinolosuhteet arvioitaisiin. Jos vanki rikkoo lupaehtoja, hänelle voidaan antaa varoitus tai peruuttaa koevapaus määräajaksi tai kokonaan.

– Koevapauden onnistuminen edellyttää huolellista suunnittelua. Parhaimmillaan koevapaus tukee vankia kriittisellä hetkellä. Tämä edellyttää pitkää valmistelua, sitä että yksittäisen vangin elämäntilanteeseen perehdytään kokonaisvaltaisesti jo rangaistusajan suunnitteluvaiheessa. Tämä on iso haaste vankeinhoidolle ja vaatii paljon voimavaroja, oikeusministeri Leena Luhtanen painottaa.

Työryhmän puheenjohtaja apulaisosastopäällikkö Jussi Pajuoja muistuttaa, että vaikka valvontakysymykset muuttuvat helposti teknisiksi kysymyksiksi, tekniikka on kuitenkin vain apuväline yhteiskuntaan sopeuttamisessa.

Pitkäaikaisvankeja valvottaisiin ja heidän pääsyään koevapauteen kontrolloitaisiin tarkemmin kuin muita. Aikaisintaan elinkautisvanki voi päästä koevapauteen 11,5 vuoden vankilassaolon jälkeen. Eräissä tapauksissa pitkäaikaisvangeille määrätään pakollinen koevapaus ennen vapautumista, kun muille vangeille koevapaus voidaan määrätä vain heidän suostumuksellaan.

Valvotussa koevapaudessa olevien vankien määrää on tarkoitus nostaa asteittain. Ensi vuonna koevapaudessa olisi kerrallaan noin 50 vankia, kun vuonna 2011 heitä olisi jo 500. Tavoitteena on, että vuonna 2011 koevapaudessa olisi 10-15 prosenttia vangeista tämänhetkisestä vankimäärästä laskettuna.

Työryhmä jatkaa työtään selvittämällä kevään aikana edelleen sähköisen valvonnan muita menetelmiä ja käyttökohteita. Niitä ovat mm. lähestymiskiellon, tutkintavankeuden ja arestin valvontamenetelmät.

 
Julkaistu 13.3.2006