Riikka Kostiainen

Väkivallan vähentämisen ohjelman luonnos luovutettiin

Rikoksentorjuntaneuvoston valmistelema ohjelmaehdotus vakavan väkivallan vähentämiseksi luovutettiin tammikuussa oikeusministeri Johannes Koskiselle. Tavoitteena on vaikuttaa niin humalahakuiseen juomiseen ja syrjäytyneisiin väkivallan käyttäjiin ja uhreihin kuin madaltaa parisuhdeväkivaltaan puuttumiskynnystä ja ehkäistä työssä koettua väkivaltaa. Keskeistä on henkirikosten vähentäminen. Ehdotus on laajalla lausuntokierroksella.

Ohjelma on tarkoitettu valtioneuvoston 1999 hyväksymän kansallisen rikoksentorjuntaohjelman ja syyskuussa 2004 hyväksymän sisäisen turvallisuuden ohjelman rinnalle. Tavoitteena on, että väkivallan ehkäisy otettaisiin laaja-alaisesti huomioon kaikessa paikallisessa turvallisuussuunnittelussa. Väkivallan vähentäminen on asetettu tavoitteeksi hallitusohjelmassa.

Suomessa ei käytetä väkivaltaa juurikaan enemmän kuin läntisissä teollisuusmaissa keskimäärin. Runsas henkirikollisuus on kuitenkin keskeinen suomalaista väkivaltaa Länsi-Euroopan maista erottava piirre.

Viisivuotiskautena 1999–2003 Suomessa kuoli väkivaltaisesti keskimäärin 134 henkeä vuodessa, mikä on 2,6 kuollutta 100 000 asukasta kohden. Ehdotuksessa esitetään hallituksen tavoitteeksi vähentää väkivaltaisia kuolemia pysyvästi alle sataan vuodessa vaalikauden loppuun mennessä. Tavoite tarkoittaisi noin 2 kuollutta 100 000 asukasta kohden. EU:n nykyinen keskiarvo on 1,3 kuollutta 100 000 asukasta kohden.

Ohjelmassa korostetaan erityisesti naisten väkivaltaisten kuolemien vähentämistä. 1999–2003 väkivaltaan kuoli keskimäärin 39 naista vuodessa eli 1,4 kuollutta 100 000 naista kohden. Vastaava EU:n nykyinen keskiarvo on 0,75. Hallituksen tavoitteeksi ehdotetaan EU:n keskiarvon saavuttaminen mahdollisimman pikaisesti.

Ehdotuksessa on arvioitu, että väkivallasta aiheutuu vähintään 850 miljoonan euron kustannukset vuodessa. Näistä noin 270 miljoonaa aiheutuisi julkiselle sektorille, noin 180 miljoonaa tuotannon menetyksistä ja 400 miljoonaa euroa uhrin kokemista vammoista ja muista haitoista.

Juomatapojen muuttamiseen pyritään

Suomalaiselle väkivallalle on ominaista voimakas yhteys humalahakuiseen alkoholin käyttöön. Ainakin kahdessa kolmesta väkivaltatilanteesta joko tekijä, uhri tai molemmat ovat päihtyneitä. Ohjelmassa ehdotetaankin runsaasti toimia yleensä alkoholinkulutuksen ja erityisesti humalakulutuksen vähentämiseksi. Lisäksi ehdotetaan toimia, jotka vaikuttaisivat alkoholin nauttimistilanteisiin siten, että todennäköisyys väkivaltaan niissä vähentyisi.

Kysymys on paljolti sosiaali- ja terveysministeriön kokoaman Alkoholiohjelman ja nykyisen lainsäädännön mukaisista käytännön muutoksista, joilla toivotaan käynnistettävän laajempi kulttuurinen muutos juomatapojen muuttamiseksi vähemmän humalahakuisiksi. Monia yksittäisiä toimia yhdistää ajatus edistää sosiaalista vastuuta ja valvontaa alkoholin käytössä ja käyttötilanteissa.

Esimerkiksi anniskeluluvanhaltijoiden pitäisi edistää asiakkaidensa turvallisuutta sekä ehkäistä humalahakuista juomista ja väkivaltatilanteita kokonaisvaltaisesti yhteistyössä henkilökunnan, viranomaisten ja lähiyhteisöjen kanssa. Kuntien turvallisuussuunnitelmissa puolestaan voitaisiin kehittää vastuullisen isännyyden ja emännyyden käytäntöjä ja korostaa sosiaalisen valvonnan ja vastuunkantamisen tärkeyttä.

Henkirikosten vähentämiseksi ehdotetaan esimerkiksi aseen hallussapitoluvan nykyistä johdonmukaisempaa poistamista poliisin väkivaltaisiksi ja alkoholisoituneiksi tietämiltä henkilöiltä. Poliisin pitäisi myös ottaa ainakin tällaisten henkilöiden esittämät tappouhkaukset vakavasti ja ryhtyä uhattua suojaaviin toimiin.

Huomio väkivallan riskiryhmiin

Keskeistä väkivallan vähentämisessä ovat myös toimet syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja syrjäytyneen väestön yhteiskuntaan kiinnittämiseksi. Ainakin henkirikokset ja muu vakavin väkivalta kasautuu hyvin voimakkaasti väestöön, jolla on keskimääräistä vähemmän erilaisia taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä resursseja.

Sosiaalinen vinous koskee yleensä niin väkivallan käyttäjiä kuin sen uhrejakin. Valtionhallinnossa on lukuisia ohjelmia ja toimia syrjäytymisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Ehdotuksessa korostetaan, että ohjelmien toteutuksessa pitäisi kiinnittää erityistä huomiota väkivallan riskiryhmiin.

Myös mielenterveysongelmien osuutta väkivallassa painotetaan ehdotuksessa. Niin nuorten väkivaltaisuuden kuin henkirikollisuudenkin taustalla on usein vakavia mielenterveyden ongelmia, joihin asianmukaisesti puuttumalla olisi voitu ehkäistä väkivaltaa.

Lasten kokemaa väkivaltaa ehkäistävä

Lasten ja nuorten käyttämä ja heihin kohdistuva väkivalta on runsasta, mutta aikuisten välistä väkivaltaa keskimäärin lievempää. Tätä väkivaltaa on ehdotuksen mukaan ehkäistävä toisaalta lasten ja nuorten turvallisuuden parantamiseksi sekä siksi, että lapsuudessa ja nuoruudessa opittu väkivaltainen käyttäytyminen ja lapsuudessa koettu väkivalta ovat yhteydessä aikuisiän vakavampaan väkivaltaan.

Ohjelmassa on lukuisia ehdotuksia, joilla tuettaisiin vanhemmuutta ja edistettäisiin yhteisöllisyyttä sekä vahvistettaisiin väkivaltakielteisyyttä. Esimerkiksi lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa ja ruumiillista kuristusta pitäisi vastustaa tiedotuskampanjoiden avulla. Medialla ja erityisesti televisiolla on merkitystä myös vanhemmuuden ja kasvatuksen tukemisessa.

Erityisesti suosituksissa korostetaan koulun osuutta väkivallan ehkäisyssä, mutta tarkoitus on ehkäistä väkivaltaa toimien kokonaisuudella, jotka ulottuvat neuvoloissa tapahtuvasta varhaisesta puuttumisesta väkivallattomuutta edistävään nuorten vapaa-ajantoimintaan. Myös esimerkiksi kaavoituksessa ja rakennussuunnittelussa olisi pidettävä huolta, että ei synny eristettyjä alueita tai tiloja, joissa kiusaaminen on helppoa.

Painopiste naisiin kohdistuvassa väkivallassa

Useat ohjelmassa ehdotetut väkivaltaa yleensä vähentävät toimet vähentävät naisiinkin kohdistuvaa väkivaltaa. Keskeistä olisi yleinen yhteiskunnallinen läpäisyperiaate: väkivalta on paheksuttavaa ja rikollista; se ei ole yksityisasia, vaikka uhri olisi tekijän läheinen. Valmiuksia asian tunnistamiseen, siihen puuttumiseen, tuen antamiseen ja avun hakemiseen on parannettava kaikilla tasoilla.

Ehdotuksen mukaan tulisi selvittää väkivaltatilanteiden torjumista esimerkiksi lähestymiskiellon elektronisella valvonnalla ja kokeilla hälytyslaitteita väkivallan uhkaamille naisille. Väkivallan uhriksi joutuneiden naisten tuki taas olisi varmistettava esimerkiksi turvakotipalvelujen alueellisella saatavuudella ja puhelinneuvonnan riittävyydellä. Vastaava kriisipuhelinpalvelu olisi saatava myös maahanmuuttajanaisille. Ehdotuksessa halutaan selvittää myös mahdollisuuksia korjata lainsäädäntöä tavalla, joka nykyistä paremmin tunnistaisi ja tunnustaisi naisiin kohdistuvassa väkivallassa usein esiintyvät paheksuttavat piirteet.

Työssä koettu väkivalta lisääntynyt

Naisten työssä kokema väkivalta on viimeisimpien tutkimusten mukaan väkivallan osa-alue, jossa niin kaikkien väkivaltatapausten kuin sairaalahoitoa vaatien tapausten määrät ovat lisääntyneet voimakkaimmin. Työväkivalta on samalla myös työturvallisuuskysymys.

Työantajalla on velvollisuus ehkäistä työväkivaltaa yhtenä työturvallisuusepäkohtana. Työväkivaltaa voidaan ehkäistä työympäristöön vaikuttavin toimin, mutta ehdotuksen mukaan hyvin keskeistä olisi luoda työpaikoille yhteinen tahtotila ongelman vähentämiseksi. Myös näissä rikoksissa tulisi pyrkiä siihen, että niistä nykyistä systemaattisemmin ilmoitettaisiin poliisille.

Auttamisketjun toimivuus varmistettava

Ehdotuksessa todetaan, että kokonaisuudessaan ohjelma olisi laaja joukko toimia, joista kukin vaikuttaa ehkä vain vähän ja rajattuunkin väkivaltaongelmaan. Tämä on välttämätöntä siksikin, että väkivaltaan vaikuttavat tekijät ovat hyvin moninaisia ja monitasoisia.

Kaikki toimet edellyttävät laajaa ja koordinoitua yhteistyötä sekä sovittuja toimintaohjeita ja -käytäntöjä viranomaisten ja muiden toimijoiden välillä. Erityisesti tarvitaan sosiaali- ja terveystoimen sekä poliisin yhteistyötä väkivallan ja avun tarpeen tunnistamiseksi. Väkivallan tekijöitä tulisi vastuuttaa ja ohjata hoitoon.

Tulevaisuuden pysyvien tulosten saavuttamiseksi tarvittaisiin ennen kaikkea kulttuurimuutoksia ja välittämisen ilmapiirin vahvistumista. Väkivallan puheeksi ottaminen sellaisissa yhteyksissä, joissa se on perinteisesti jäänyt piiloon, kuten perheessä, muissa lähisuhteissa ja koulussa, olisi yksi askel.

Ehdotuksen mukaan ohjelman toteutuksen varmistamiseksi rikoksentorjuntaneuvoston yhteyteen tulisi perustaa erityinen väkivaltatyötä koordinoiva kansallinen elin. Lisäksi ehdotetaan väkivallan vähentämiseen tähtäävää tutkimusohjelmaa.

Ehdotus ja työryhmien raportit netissä

Rikoksentorjuntaneuvoston valmistelema ohjelmaehdotus on juuri lähetetty laajalle lausuntokierrokselle. Tarkoituksena on saada väkivallan vähentämisohjelmasta aikaan valtioneuvoston periaatepäätös alkukesällä.

Ehdotusta kansalliseksi ohjelmaksi väkivallan vähentämiseksi valmisteltiin kuudessa alatyöryhmässä. Ohjelmaehdotus ja työryhmien raportit löytyvät rikoksentorjuntaneuvoston verkkosivuilta http://www.rikoksentorjunta.fi/ .

 
Julkaistu 14.3.2005