Kauko Aromaa

PAREMPAA TIETOA VÄKIVALLASTA HALVALLA

Rikoksentorjuntaneuvostossa valmisteltu väkivallan vähentämisohjelma sisältää monipuolisen analyysin ihmisten välisen fyysisen väkivallan rajoittamisen käytännöllisistä ongelmista. Tässä yhteydessä todetaan, että monia käytännöllisiä torjuntatoimenpiteitä on vaikea suunnitella, koska saatavilla olevat tiedot ilmiöstä ovat liian puutteellisia. Näin siis joudutaan toteamaan maassa, jossa on usein ylpeilty hyvästä ja kattavasta rikollisuutta koskevasta tilastoinnista.

Ohjelmaluonnoksessa hahmotellaan varsin laaja ehdotus torjuntaa varten tarvittavan tietopohjan kohentamiseksi. Olemassa olevat väkivallan kuvausjärjestelmät ovat nimittäin ensisijaiselta luonteeltaan viranomaisten työtilastoja, jotka soveltuvat suoritteiden laskentaan mutta eivät kovin hyvin väkivallan kuvaukseen ja analyyseihin. Kyse on siis siitä, että tarvitaan uusia indikaattoreita, jotta edes ohjelman keskeisimpien tavoitteiden toteutumista kyettäisiin seuraamaan. Lisäksi tarvitaan selvästikin uutta perustietoa osuvien torjuntatoimien kehittämiseksi.

Uuden perustiedon tuottamiseksi ehdotuksessa määritellään useavuotinen tutkimusohjelma, jossa erityisesti huomioitaisiin väkivallan vähentämiseen tähtäävät hankkeet ja niiden vaikuttavuuden arviointi. Tarjotut aiheet ovat asiallisia, ja aiheesta kiinnostuneiden tutkijoiden ja tutkimuslaitosten kannattaa paneutua niihin huolella.

Myös seuranta- ja tilastointijärjestelmän kehittämiseksi esitetään joukko suosituksia. Mahdollisuudet arvioida väkivaltatilannetta ja seurata väkivallan kehitystä todetaan huonoiksi. Niinpä ehdotetaan muun muassa, että 1) terveydenhuollon tilastointijärjestelmää kehitetään niin, että väkivallan aiheuttamasta hoidosta saadaan kunnollinen tieto; 2) työpaikkatapaturmien tilastoinnissa annetaan työpaikkaväkivallalle oma paikkansa; 3) kehitetään sosiaalisektorille omat väkivallan tilastointiratkaisut; 4) kehitetään poliisin rikostietojärjestelmää niin, että uhria ja vahinkoja koskevat tiedot kootaan ja järjestelmään lisätään työväkivaltaa koskeva tarkenne; 5) jatketaan ja kehitetään henkirikosseurantaa, joka jo on pantu alulle; 6) kehitetään kuolemansyyn tutkintajärjestelmää palvelemaan myös torjuntatyötä; sekä 7) ryhdytään seuraamaan väkivaltaa säännöllisillä väestökyselyillä.

Tässä vaiheessa ei kustannuksia ole arvioitu eikä toteuttajatahoja yksilöity. Osoittimien kehittäminen ei kuitenkaan tässä suhteessa näytä kovin vaikealta. Ehkä jo miljoonan euron vuosikustannuksilla saataisiin kaikki ehdotetut hankkeet alulle. Vain viimeinen ehdotus edellyttää selvästi uutta jatkuvaa rahoitusta: riittävän suuriin otoksiin perustuva säännöllisin välein, esimerkiksi vuosittain, toteutettava uhritutkimus vaatii kokemuksen mukaan noin 200 000 euroa aineiston hankintaan ja saman verran analyysi- ja raportointityöhön joka vuosi. Muut uudistukset voidaan suurelta osin toteuttaa virkatyönä niissä viranomaisissa, jotka tuottavat kunkin lohkon perustiedot. Aidosti uusien kustannusten paine voi siksi jäädä varsin kohtuulliseksi.

Ehdotuksessa luetellut puutteet ovat tuttuja alan tutkijoille, ja eri yhteyksissä niihin on ennenkin vaadittu parannuksia. Vaatimukset eivät ole saaneet vastakaikua. Ehkäpä tässä onkin poliittiseksi tarkoitetun ohjelman erityinen hyöty: tietolähteiden tunnettuihin heikkouksiin voidaan vihdoin saada korjausta, jos niihin puututaan hallitustasolla.

 
Julkaistu 14.3.2005