Matti Marttunen

Nuorisorangaistus ei löytänyt paikkaansa kokeiluaikana

Nuorisorangaistustuomioiden vuosimäärät vaihtelivat huomattavasti, siihen valikoitumisprosessissa oli ongelmia ja noin joka kolmas toimeenpano jouduttiin keskeyttämään. Ongelmista huolimatta sen tarpeellisuutta ei ole kyseenalaistettu.

Nuorisorangaistus on 15–17-vuotiaille tarkoitettu ehdolliseen vankeusrangaistukseen rinnastuva avoseuraamus. Sen kesto määräytyy rikoksen vakavuuden mukaan, mutta sisältö räätälöidään nuoren tarpeita vastaavaksi.

Seuraamuksen ongelmat johtuvat suurelta osin siitä, että nuorisorangaistuksen sisään on rakennettu paradoksi: sen piiriin kuuluu rikoksia tekevistä nuorista kaikkein ongelmallisin ryhmä, johon on myös kaikkein hankalin vaikuttaa. Tämä merkitsee samalla, että seuraamukselle asetettu tavoite, tulevien rikosten ehkäisy, on vaikea saavuttaa juuri tässä ryhmässä. Kriminaalihuollon piirissä onkin toisinaan valiteltu, että ne nuoret, jotka eniten tarvitsisivat nuorisorangaistuksen kaltaista intensiivistä seuraamusta, eivät kykene sen suorittamiseen. Rangaistusvalikoimassa tulee kuitenkin olla sisällöllisesti mielekäs ja tuntuva seuraamus myös nuorisorikollisten ongelmaryhmälle. Nuoren kannalta toistuvat ehdolliset vankeusrangaistukset eivät ole tarkoituksenmukaisia. Niin ikään suuri yleisö saa toistuvista ehdollisista oikeuslaitoksen kannalta pulmallisen kuvan rikosseuraamusjärjestelmän hampaattomuudesta.

Nuorisorangaistus otettiin aikanaan kokeiltavaksi lähinnä kolmesta syystä. Nuorten rikosoikeudelliseen seuraamusjärjestelmään haluttiin: rangaistus, joka osoittaa nuorelle konkreettisella ja tuntuvalla tavalla rikoskäyttäytymisen moitittavuuden, lisäporras, joka estää tai ainakin hidastaa nuoren ajautumista vankilaan, ja seuraamus, jonka sisältö voidaan räätälöidä nuoren yksilöllisten tarpeiden mukaan. Kaikki käyttöönoton syyt liittyivät tavalla tai toisella ehdolliseen vankeusrangaistukseen kohdistettuun kritiikkiin, jonka mukaan se ei merkitse nuorelle käytännössä mitään konkreettista, nuoret kokevat sen lähestulkoon vapauttavana tuomiona ja ehdolliset myös kasautuvat tietyille ongelmanuorille.

Uudessa laissa joitain ongelmia on ratkaistu

Uudessa nuorisorangaistuslaissa kokeilussa havaittuja pulmia on ratkaistu. Kokeilussa käytetystä jaottelusta rikosprosessin aikana laadittavaan alustavaan toimeenpanosuunnitelmaan ja tuomitsemisen jälkeen vahvistettavaan lopulliseen toimeenpanosuunnitelmaan on luovuttu. Syyttäjän on tehtävä aloite toimeenpanosuunnitelman laatimiseen. Seuraamuksen kaksijakoisuudesta nuorisopalveluun ja valvontaan on luovuttu. Toimeenpanosuunnitelman ehtojen rikkomisen seuraamuksia on monipuolistettu ja tehostettu. Uudenkaan lain mukaan nuorisorangaistusta ei kuitenkaan voida määrätä suoritettavaksi mielenterveys- tai päihdehoitona. Tämä kysymys on edelleen avoinna, kuten myös nuorisorangaistuksen kohderyhmän laajentaminen 18–20-vuotiaisiin.

Nuorisorangaistuksen kesto on 4–12 kuukautta, jona aikana toimeenpanoon kuuluvia tilaisuuksia saa olla enintään kahdeksan tuntia viikossa. Seuraamus sisältää valvontatapaamisia, sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä ja ohjelmia, yleistä tukea ja ohjausta sekä työn tekemiseen perehdyttämistä.

Tällä hetkellä kriminaalihuollossa ovat viimeistelyssä uudet nuorisorangaistuksen sisältöohjelmat. Ne tulevat olemaan: motivoiva keskustelusarja, rikoskeskustelut, sosiaalisiin taitoihin liittyvä ohjelma, suuttumuksen hallintakurssi, liikenneosio, päihdeosio sekä yhteiskunnan perustoimintoja koskeva ohjelma. Jokainen osio koostuu 5–10 kerrasta. Nämä on tarkoin suunniteltu ja strukturoitu etukäteen. Motivoiva keskustelusarja ja rikoskeskustelut kuuluvat jokaiseen nuorisorangaistukseen. Muita osioita käytetään, jos nuoren tarpeet niin edellyttävät.

Selvitysten merkitys suuri valikoitumisessa

Nuorisorangaistuksen tuomitsemista edeltää sosiaalitoimen laatima nuoren elinoloja ja tarkoituksenmukaista seuraamusta koskeva henkilötutkintaselvitys sekä kriminaalihuollon laatima nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelma. Näiden selvitysten merkitystä nuorisorangaistukseen valikoitumisessa ei voi ylikorostaa.

Kokeilun aikana ja edelleenkin eniten askarruttanut kysymys on, miten henkilötutkinnat ja toimeenpanosuunnitelmat tehdään niin, että ne parhaiten tukevat nuorisorangaistuksen tuomitsemista ja sen täytäntöönpanon valmistelua. Suotavaa olisi, että paikkakunnittain sovittaisiin yhteiset pelisäännöt selvitysten laatimiseen liittyvästä viranomaisyhteistyöstä.

Nuorisorangaistuksen tuomitsemisen edellytyksenä on, että sakko on riittämätön rangaistus eivätkä painavat syyt vaadi ehdottoman vankeuden tuomitsemista. Lisäksi sitä on pidettävä perusteltuna tekijän sosiaalisen selviytymisen edistämiseksi ja uusien rikosten ehkäisemiseksi. Ensin mainittu kriteeri koskee rikosteon moitittavuusharkintaa, jälkimmäinen tekijän henkilöön liittyvää tarkoituksenmukaisuusharkintaa. Neljä tarkoituksenmukaisuusharkinnassa huomioon otettavaa kriteeriä ovat intensiivisten toimenpiteiden tarve, uusimisriski, nuoren yhteistyökyky ja seuraamuksen todennäköinen vaikuttavuus.

Eräitä kokeilun tuloksia

Kokeilun aikana nuorisorangaistuksen tuomitsemista edeltäviä alustavia toimeenpanosuunnitelmia laadittiin jatkuvasti jonkin verran enemmän kuin nuorisorangaistuksia lopulta tuomittiin. Yhteensä nuorisorangaistus tuomittiin noin 60 prosentissa niistä tapauksista, joissa sitä oli suositettu. Valtaosassa jäljelle jääviä tapauksia päädyttiin ankaruudeltaan nuorisorangaistuksen kanssa samantasoiseen ehdolliseen vankeuteen.

Noin puolet nuorisorangaistukseen tuomituista oli aikaisemmin tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Ehdollisten vankeusrangaistusten vuosittainen keskiarvo kokeilussa oli vajaat 300 tuomiota, kun nuorisorangaistuksia ja ehdottomia vankeusrangaistuksia tuomittiin vuosittain noin 50 kertaa kumpaakin. Nuorisorangaistusta käytettiin siis suunnilleen yhtä harvoin seuraamuksena kuin ehdotonta vankeusrangaistusta. Ehdollinen vankeusrangaistus säilyi kokeiluaikana tärkeimpänä sakkoa ankarampana nuorten seuraamuksena ja ensisijaisena seuraamuksena nuorten keskivakavassa rikollisuudessa. Näin on tarkoitus olla tulevaisuudessakin: nuorisorangaistus on tarkoitettu tilanteisiin, joissa ehdollinen vankeusrangaistus valvontoineen ei ole riittävän intensiivinen seuraamus rikoskierteessä ja sosiaalisissa ongelmissa olevalla nuorelle.

Koska nuorisorangaistus on tarkoitettu poikkeuksellisen rikosalttiille nuorille, toimeenpanosuunnitelman rikkomiset olivat sangen yleisiä. Harva nuori suoritti rangaistuksensa täysin moitteettomasti. Yleisin tapa rikkoa toimeenpanosuunnitelman ehtoja on ilmoittamaton poissaolo nuorisorangaistukseen kuuluvasta tilaisuudesta. Tällä hetkellä kokeilunaikaisten nuorisorangaistusten keskeytysprosentti on 38.

Noin joka kymmenennessä keskeytystapauksessa nuorisorangaistus muunnettiin ehdottomaksi vankeudeksi. Näissä tuomioissa oli kaikissa mukana myös uusia verraten vakavia rikoksia. Muut muuntotuomiot eivät sen sijaan sisältäneet uusia rikoksia, vaan koskivat ainoastaan nuorisorangaistuksen aloittamatta jättämistä tai toimeenpanosuunnitelman rikkomisia. Valtaosassa (72 %) tapauksia nuorisorangaistus korvattiin ehdollisella vankeusrangaistuksella. Ehdolliseen vankeuteen liitettiin lähes joka toisessa tapauksessa oheissakkoa.

Artikkeli perustuu 2005 syyttäjäpäivillä pidettyyn esitelmään. Kirjoittaja työskentelee Oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksella.

 
Julkaistu 14.3.2005