Jukka Savolainen

Mielenterveysongelmaisille rikoksentekijöille tukea

Yhdysvalloissa kokeillaan parhaillaan erilaisia ongelmakeskeisiä tuomioistuimia. Brooklyn Mental Health Court valitsee asiakkaansa syytteen ja mielenterveysongelman perusteella. Kysymyksessä on vaihtoehtoinen seuraamus vähintään vuoden pituiselle ehdottomalle vankeusrangaistukselle.

"Hyvä sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa". Tällä näkemyksellä on Suomessa vahva kannatus. Tavallisesti sen retorisena tehtävänä on korostaa kontrollipoliittisten toimenpiteiden rajallisia mahdollisuuksia vaikuttaa rikollisuuden "todellisiin" syihin, kuten syrjäytymiseen tai päihdeongelmiin. Tärkeintä on pitää huolta sosiaalisen turvaverkon vahvuudesta.

Yhdysvaltojen tuomioistuimissa on meneillään virtaus, joka on filosofisesti lähellä suomalaista ajattelutapaa. Sen välittömänä tavoitteena ei tosin ole hyvinvointivaltion rakentaminen, vaan sosiaalista tukea tarjoavien palveluiden integroiminen osaksi seuraamusjärjestelmän toimintaa. Jos järjestelmän ylikuormitus todellakin johtuu kollektiivisen turvaverkon aukoista, on loogista yrittää paikata tilannetta ohjaamalla asiakkaita tarkoituksenmukaisen avun piiriin.

Kuvailin tätä "problem-solving courts" -nimikkeen alla tapahtuvaa liikehdintää yleiseltä kannalta Haasteessa 1/2002. Ensimmäiset ongelmakeskeiset tuomioistuimet erikoistuivat päihderiippuvaisten rikoksentekijöiden käsittelyyn. Tuorein aalto tässä innovaatioiden sarjassa koskee mielenterveysongelmista kärsiviä epäiltyjä. Selostan seuraavassa havaintojani Brooklynin tuomiopiirissä toimivasta kokeilusta, johon kävin tutustumassa marraskuussa 2004.

Vaihtoehtoinen seuraamus vankeudelle

Brooklyn Mental Health Court (jatkossa BMHC) valitsee asiakkaansa syytteen ja mielenterveysongelman perusteella. Kysymyksessä on vaihtoehtoinen seuraamus vähintään vuoden pituiselle ehdottomalle vankeusrangaistukselle, joten kokeiluun voivat päästä ainoastaan riittävän vakavista rikoksista syytetyt. Myös mielenterveysongelman on oltavan luonteeltaan vakava ja pysyvä (esim. skitsofrenia tai bi-polaarinen mielialahäiriö).

Syyntakeisuusselvityksen läpäisseet muodostavat valtaosan siitä joukosta, josta asiakkaat valitaan. Myös henkilö itse, hänen omaisensa tai puolustusasianajajansa voivat ehdottaa jutun käsittelyä BMHC:ssa. Viime kädessä asiakkaan kelpoisuus ratkeaa tuomioistuimen kliinisen yksikön tekemässä selvityksessä, joka perustuu psykiatrin diagnoosiin ja sosiaalityöntekijän raporttiin.

Sosiaalityöntekijällä on tiedot käytettävissä olevista palveluista, joten hän voi arvioida, onko tutkittavalle asiakkaalle saatavissa tarkoituksenmukaista tukea riittävän nopeasti. Mielenterveysongelmista kärsiville rikoksentekijöille on tyypillistä moniongelmaisuus, kuten asunnottomuus, somaattiset sairaudet ja päihdeongelmat. Näitä ongelmia ei voida hoitaa tehokkaasti toisistaan riippumatta tai edes hajautetusti.

Kokeiluun hyväksytyn asiakkaan ensimmäinen juridinen askel on syyllisyyden tunnustaminen (guilty plea), joka määrittelee rikoksen laadun ja siitä koituvan seuraamuksen siinä tapauksessa, että asiakas ei selviydy hänelle laaditusta hoito-ohjelmasta. Tämä järjestely takaa sen, että toimeenpanoa valvovalla tuomarilla on käytettävissä riittävän vahva keppi.

Ohjelmassa persoonallinen ote

BMHC:ssa kaikkia juttuja käsittelee yksi ja sama tuomari, Matthew D'Emic. Istunto kokoontuu kerran viikossa käsittelemään eri vaiheissa olevia juttuja. Istuntopäivän aamuna kliinisen ryhmän esimies ja avustava juristi esittelevät käsittelyyn tulevat tapaukset ja keskustelevat tuomarin kanssa mahdollisista toimenpiteistä.

Seuraamuksen toimeenpanon jatkuva valvonta on keskeinen elementti kaikkien ongelmakeskeisten tuomioistuinten toiminnassa. Hoidon ja muun tuen lisäksi porkkanaksi tarjotaan lopullisen tuomion alentamista (tai jopa peruuttamista), mikäli asiakas osallistuu hoito-ohjelmaan ja suoriutuu kunnialla muistakin vaatimuksista.

Brooklynissa asiakkaiden edistymistä valvotaan aluksi kahden viikon välein. Jos asiat sujuvat ongelmitta, tapaamisia harvennetaan; loppuvaiheessa tavataan kolmen kuukauden välein. Koko ohjelman pituus on vähintään yhden ja korkeintaan kahden vuoden mittainen.

Tapaamisia leimaa korostuneen persoonallinen ote. Tämä on tuomarin tietoinen valinta. Hänen pyrkimyksenään on luoda kaveritason kontakti ja saada asiakkaat vakuuttuneiksi siitä, että hän on "heidän puolellaan". Jo ennen varsinaista istuntoa sosiaalityöntekijät kertovat tuomarille asiakkaidensa arkielämää koskevia kuulumisia ja antavat vihjeitä puheenaiheiksi.

Kliinisen ryhmän esimies, Lucille Jackson, mainitsi tuomari D'Emicille, että eräs asiakas oli valmistanut tyttöystävälleen illallisen viikonloppuna. Kun istunnossa tuli kyseisen asiakkaan vuoro, tuomari kysyi häneltä, minkälaisen aterian hän oli laittanut, mikä johti parin minuutin keskusteluun kokkaamisesta.

Osana prosessin kannustavaa luonnetta tuomari D'Emic jakaa hyvin pärjääville asiakkaille välitodistuksia tunnustuksena onnistumisesta. Ohjelmasta "valmistuville" annetaan virallista diplomia muistuttava päästötodistus. Todistukset jaetaan julkisesti istuntojen yhteydessä aplodien saattelemana. Tämän lapselliselta kuulostavan käytännön tarkoituksena on antaa käsin kosketeltavaa palautetta ihmisille, joiden elämästä puuttuu konkreettisia merkkejä positiivisista saavutuksista.

Jos istuntoon osallistuneiden asiakkaiden sosiaalista ja demografista koostumusta verrataan tavalliseen Brooklynin rikosjuttuja koskevaan istuntoon, kysymyksessä on keskimääräistä heterogeenisempi joukko. Siihen kuuluu tavallista enemmän naisia, vanhuksia ja etnisten enemmistöjen edustajia.

Myös rikosten kirjo on poikkeuksellisen laaja. Seuraamassani istunnossa oli läsnä mm. nainen, jonka pakkomielteenä on kaapata tummaihoisten lastenhoitajien hoidossa olevia valkoihoisia lapsia; lääkeriippuvainen farmaseutti, joka oli sytyttänyt liikkeensä tuleen vakuutusrahojen toivossa; ja sekkien väärentämiseen toistuvasti syyllistyvä eläkeläinen.

Mielenterveysongelmiin keskittymisellä vaikuttavuutta

BMHC on ollut käynnissä hieman alle kaksi vuotta. Marraskuuhun 2004 mennessä 38 asiakasta oli ehtinyt käydä prosessin läpi alusta loppuun. Lähes 80 % heistä suoriutui ohjelmastaan laaditun suunnitelman mukaisesti. Manhattanilla sijaitseva Center for Court Innovation vastaa kokeilun arviointiin liittyvästä tutkimuksesta. Arvioinnin tuloksia odoteltaessa kysyin kliinisen ryhmän esimiehen mielipidettä kokeilun vaikuttavuudesta. Vastaus oli selvä: "kaikki osallistujat hyötyvät".

Tutkijana suhtauduin epäilevästi näin ehdottomaan näkemykseen ilman vähäisintäkään empiiristä näyttöä. Arvelin, että vastaus heijastaa lähinnä kentän edustajan ammatillisia intressejä. Vähän aikaa asiaa pohdittuani oivalsin kuitenkin, että kysymys on joukosta ihmisiä, joiden tarve saada asianmukaista hoitoa ja tukea on kiistaton. Tuskin tarvitaan kovin monimutkaisia analyyseja osoittamaan, että lähes mikä tahansa vaihtoehto on heidän kannaltaan parempi kuin viruminen osavaltion ala-arvoisissa vankiloissa.

Brooklynin kokeilua vastaavia tuomioistuimia löytyy ympäri maata. Viimeisimmän tiedon mukaan perustamispäätöksiä on tehty lähes 100 kappaletta. Amerikan kriminologisen seuran 2004 vuosikokouksessa esiteltiin Kaliforniassa toimivien kokeilujen tuloksia. Näiden tutkimusten valossa mielenterveysongelmien hoitoon keskittyvä prosessi on onnistunut tavoitteessaan vähentää asiakkaidensa uusintarikollisuutta.

Kirjoitus perustuu keskusteluihin seuraavien asiantuntijoiden kanssa: Matthew D'Emic, Kings County Supreme Court; Carol Fissler, Center for Court Innovation; Lucille Jackson, Brooklyn Mental Health Court; Karen Kleinberg, Kings County Supreme Court.

Kirjoittaja on erikoistutkija Oikeuspoliittisessa tutkimuslaitoksessa.

 
Julkaistu 14.3.2005