Matti Laine

Evoluutiokriminologiaa

Evoluutiopsykologia, sosiobiologia ja biososiaaliset teoriat ovat 20 vuodessa nousseet näkyvästi esiin ihmistieteellisessä keskustelussa. Professori J.P. Roos (2003) on halunnut käyttää mieluummin käsitettä evoluutiososiologia, koska hänen mukaansa ei ole kyse vain ihmisten sisäisistä ominaisuuksista; myös yhteiskunnalliset suhteet ovat evoluution tuotetta. Kriminologia seuraa "emotieteidensä" mallia, joten myös siellä alkaa esiintyä sana "evoluutio".

On esitetty, että ainakin seuraavat näytöt viittaisivat geneettiseen vaikutukseen rikollisessa käyttäytymisessä (Ellis & Walsh 2000):

  • Rikollisella käyttäytymisellä on taipumus periytyä "isältä pojalle". Kyse ei olisi vain sosiaalisesta periytyvyydestä.
  • Identtiset kaksoset (100 %:sesti samat geenit) muistuttavat toisiaan rikollisessa käyttäytymisessä enemmän kuin ei-identtiset kaksoset (50 %:sesti samat geenit).
  • Erityisesti jatkuvan rikollisen käyttäytymisen osalta adoptoidut lapset muistuttavat enemmän biologisia kuin kasvatusvanhempiaan.
  • Ylimääräiset X- ja Y-kromosomit lisäävät taipumuksia rikoksiin sotkeutumiseen.
  • Geenit vaikuttavat moniin sellaisiin käyttäytymisen ja mielenterveyden tekijöihin, jotka korreloivat rikollisen käyttäytymisen kanssa.
  • Aivoissamme vaikuttavilla biokemikaaleilla, monoamiineilla (dopamiini, serotoniini) näyttäisi olevan yhteyttä rikolliseen käyttäytymiseen.
  • Ihmisten rikollisuuden kaltaista käyttäytymistä ilmenee myös muilla eläinlajeilla ja se näyttäisi kehittyvän luonnonvalinnan kautta.

Evoluutioteorian kannalta hyvin tärkeä kysymys tämän jälkeen on, miksi rikolliset ominaisuudet säilyvät vahvasti ihmispopulaatioissa. Kun ne ovat haitallisia, miksei luonnonvalinta ole niitä jo aikoja sitten evoluution myötä poistanut? Voisiko niistä olla jollain toisella tapaa hyötyä selviytymisessä? Evoluutioon liittyviä kriminologian teorioita on useita, eivätkä ne aina sulje toisiaan pois tai ole vastakkaisia.

xxx

Ensimmäistä lähestymistapaa voidaan kutsua pettäjäteoriaksi (cheater theory). Se on saanut vaikutteita tiedoista, joiden mukaan useiden eläinlajien uroksille on kehittynyt vaihtoehtoisia lisääntymisstrategioita. Ensinäkin on olemassa "kunnon isukkeja", jotka pariutuvat yleensä vain yhden naaraan kanssa ja vielä sellaisen, joka erityisesti arvostaa uroksen osallistumista ja investoimista vanhemmuuteen. Toiseksi on olemassa "renttuja", jotka käyttävät monenlaisia keinoja, kuten manipulaatiota, petosta tai jopa voimaa saadakseen paritella. Perillisten hoitoon he eivät osallistu. Taparikolliset olisivat tällaisia "ihmisrenttuja". Linda Mealeyn (1995) mukaan tämä lisääntymisstrategia voi olla geneettinen (psykopatia), mutta jotkut ihmisurokset voivat myöskin oppia sellaisen käyttäytymisen (sosiopatia). Koska suurissa epäpersoonallisissa yhteisöissä näitä "renttuja" on usein hyvin vaikeaa tunnistaa, strategia toimii ja ominaisuus säilyy populaatiossa.

Hyvin samankaltainen on r/K-teoria.1 Sen mukaan eläinlajit voidaan asettaa jatkumolle lisääntymistavan mukaan. K-strategit saavat hyvin vähän jälkeläisiä, korkeintaan 2-3, kun sen sijaan r-strategeilla saattaa olla satoja jälkeläisiä. Teoria olettaa, että myös ihmispopulaatiot voidaan asettaa vastaavalle jatkumolle. Rikolliseen käyttäytymiseen syyllistyneet ovat useimmiten juuri r-strategeja. Omaisuusrikoksilla pyritään hankkimaan sellaisia resursseja ja statusta, jotka tekisivät omistajasta naissukupuolen silmissä houkuttelevamman. Monet väkivalta- ja seksuaalirikokset liittyvät siten pyrkimyksiin hankkia tai säilyttää parittelumahdollisuuksia. Rushtonin (1990) mukaan rikollinen käyttäytyminen olisi siten r-lisääntymisstrategian mukanaan tuoma käyttäytymislisäke. Teoriaa on todistettu sillä, että monet r-strategiaan liittyvät ominaisuudet ovat hyvin yleisiä rikoksentekijöillä. Tällaisia ovat esimerkiksi alhainen syntymäpaino, suuri määrä sisaruksia ja omia jälkeläisiä, aikainen seksuaalikäyttämisen aloittaminen ja huomattavasti keskimääräistä enemmän kumppaneita.

xxx

On myös teorioita, joissa ympäristön merkitys nähdään varsin merkittävänä. Yksi tällainen on ehdollisen sopeutumisen teoria (conditional adaptation). Sen mukaan epäsosiaalinen käyttäytyminen on osa laajempaa adaptiivista vastausta epävarmaan ja vihamieliseen ympäristöön. Jay Belsky (1980) lähtee siitä, että ihmiset ovat geneettisesti ohjelmoituja arvioimaan jo varhain ympäristöön liittyviä mahdollisuuksia erityisesti lisääntymisen suhteen. Kun lapsi huomaa ensimmäisinä elinvuosinaan, että ympäristö on kaoottinen ja vihamielinen, hänen puberteettinsa ja seksuaalikäyttäytymisensä alkavat hyvin varhain. Aikuisena näiden yksilöiden parisuhteet ovat epävakaita ja heidän osallistumisensa lastenhoitoon on hyvin vähäistä. Toisenlaisessa ympäristössä heidän kehityksensä olisi erilainen. Jos ympäristö olisi ennustettava ja huolehtiva, lisääntymiskehitys siirtyisi myöhempään ikään, samoin seksuaalinen käyttäytyminen. Erilainen ympäristö estäisi heitä myös kehittämästä välineellistä ja opportunistista suhtautumista suvunjatkamiseen, joka on usein väkivaltakäyttäytymisen taustalla. Joidenkin tutkijoiden mukaan yksilöiden geneettiset eroavuudet on kuitenkin huomioitava tässäkin. Ihmiset eroavat geneettisesti siinä, kumpaa he painottavat, "paritteluponnistusta" vai "vanhemmuusponnistusta". Rikoksentekijät painottavat erityisesti edellistä, ja ovat siksi useimmiten miehiä, heillä on keskimääräistä voimakkaampi seksuaalinen halu, he etsivät kilpailua ja jännitystä ja ovat muita aggressiivisempia.

xxx

Evolutiivinen pakkolunastusteoria (evolutionary expropriative theory, esim.Vila 1994) lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta, että genetiikan näkökulmasta kaikilla yksilöillä on periaatteessa samanlainen potentiaali rikolliseen käyttäytymiseen. Geenit ohjelmoivat meidät hankkimaan sellaisia resursseja, jotka auttavat suvunjatkamispyrkimyksissä. Tässä voidaan tunnistaa kaksi äärimmäistä lähestymistapaa: tuottava ja pakkolunastava. Tuottavassa resursseja luodaan usein jostain "perusmateriaalista", esimerkiksi viljellään maata, rakennetaan taloja tai opetetaan muita tekemään niin. Pakkolunastamisessa resurssit hankitaan manipulaation tai toisten riistämisen avulla. Rikollinen käyttäytyminen on yksi keskeisimpiä pakkolunastusstrategian muotoja. Kun ihmisen resurssit ovat hyvin puutteelliset tai hän ennakoi tällaisen tilanteen, hänen riskinsä syyllistyä rikoksiin kasvaa. Tätä arviointia ei tehdä vain lapsuudessa vaan läpi koko elämän. Teoria pyrkii selittämään myös rikosoikeusjärjestelmän syntymisen. Pakkolunastuksen uhrit eivät aina tyydy osaansa, vaan he pyrkivät ensin yksilöllisesti ja myöhemmin kollektiivisesti saamaan hyvitystä ja kostamaan pakkolunastuksen. Tässä on rangaistusjärjestelmän evolutiivinen perusta.

xxx

Lee Ellis (1989) on pyrkinyt luomaan synteesiteorian erilaisista evolutiivisista teorioista. Hän on nimennyt sen evolutiiviseksi mieshormoniteoriaksi (evolutionary neuroandrogenic theory, ENA). Evoluutiossa oleellista on seksuaalisen valinnan käsite. Ihmislajin kehityksessä naaraat ovat pyrkineet valitsemaan uroksia, jotka ovat avoimen kilpailevia, koska tämä on usein turvannut parhaat resurssit jälkeläisten selviytymiseen. Tämä on edistänyt miessukupuolen kilpailuhengen kehittymistä verrattuna naissukupuoleen. Mieshormonit, erityisesti testosteroni ovat kehittyneet vaikuttamaan aivoihin kahdella tavalla, jotka edistävät kilpailukäyttäytymistä. Yksi tapa on tehdä aivot vähemmän sensitiivisiksi ympäristöärsykkeille, esimerkiksi kivulle, ja toinen on siirtää aivojen toimintaa enemmän vasemmasta aivopuoliskosta (kieli) kohti oikeaa aivopuoliskoa (spatiaalinen/holistinen ajattelu). Nämä prosessit tapahtuvat syntymän ja murrosiän yhteydessä. ENA-teorian mukaan useimmat miehet alkavat vasta murrosiässä ilmaista avointa kilpailukäyttäytymistä. Alkuvaiheissa tuo käyttäytyminen on usein kömpelöä ja raakaa, esimerkiksi tappelemista ja varastamista. Muutamassa vuodessa suurin osa nuorista miehistä oppii kuitenkin ilmaisemaan kilpailutendenssiään siten, ettei se aina provosoi kostoa tai muita vastatoimenpiteitä. Ne, joilla tämä oppiminen kestää pitkään, ovat henkilöitä, joilla oppiminen on muutenkin vaikeaa tai joilla ei ole ympäristön kannalta riittäviä oppimismahdollisuuksia. Usein juuri he jäävät pysyvästi lain ulkopuolelle. Rikollinen käyttäytyminen ilmentää siten evoluution luomaa avointa kilpailutendenssiä, jossa testosteronin merkitys on suuri. Myös erilaiset harmaalla alueella liikkuvat liike- ja talouselämän muodot ilmentävät sitä.

1 Pieni r on matemaattinen symboli lisääntymisasteelle. r-valinnassa pienet organismit lisääntyvät ja kasvavat nopeasti (hiiret). Iso K on symboli "kantokyvylle" eli sille miten paljon jälkeläisiä tietty ympäristö kestää. K-valinnassa jälkeläisiä on vähän ja niistä huolehditaan pitkään (valaat). Karkeasti ottaen on kyse määrästä ja laadusta.

 
Julkaistu 14.3.2005