Henrik Gustafsson

Vammainen ihminen rikoksen uhrina

Artikkelissa käydään läpi, mitä YK:n vammaisoikeussopimus edellyttää vammaisten ihmisten oikeussuojan varmistamiseksi ja mitä käytännössä rikosprosessissa pitää ottaa huomioon sekä vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää ja rikollisuutta. Lisäksi pohditaan lainsäädännön muutostarpeita.

Vähitellen tietoisuus ihmisoikeuksista on lisääntynyt. YK:n vammaisoikeussopimus tuli lakina voimaan 10.6.2016 Suomessa. YK:n vammaisoikeussopimuksessa on monia vammaisten ihmisten oikeushyviä, kuten terveyttä, henkeä, elämää ja fyysistä sekä psyykkistä koskemattomuutta turvaavia artikloita. Yleissopimuksessa on laaja vammaisia ihmisiä suojaava syrjinnän kielto.

Aiheen kannalta nostan esiin sopimusartiklan 13 oikeussuojan saavutettavuudesta. Ensinnäkin vammaiselle ihmiselle tulee varmistaa tehokas oikeussuojan saavutettavuus järjestämällä menettelyllisiä mukautuksia kaikkiin rikosprosessin oikeudellisiin vaiheisiin, tutkinta- ja valmisteluvaihe mukaan lukien. Kyse on vammaisen ihmisen osallisuudesta ja osallistumisesta häntä itseään tai esimerkiksi hänen perhettään koskevaan oikeusprosessiin, joskus todistajan roolissa. Toiseksi artiklan mukaan pitää järjestää koulutusta kaikille oikeudenhoidon viranomaisille, niin poliiseille kuin vankilaviranomaisille. Perustuslain ja ihmisoikeussopimusten turvaamat oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takeet pitää tarvittaessa varmistaa mukautusten avulla myös vammaisille henkilöille.

Vammaisen ihmisen osallisuus ja osallistuminen rikosprosessiin

Yhdenvertaisuuslain 15 pykälän mukaan viranomaisen vastuulla on järjestää kohtuulliset mukautukset vammaiselle henkilölle, jotta hän voi asioida viranomaisessa yhdenvertaisesti muiden kanssa. Tämä tarkoittaa asianmukaisia vammaisen ihmisen yksilöllisen tarpeeseen perustuvia käytännön ratkaisuja koko rikosprosessissa. Kohtuullisten mukautusten epääminen katsotaan vammaisuuteen kohdistuvaksi syrjinnän muodoksi.

Fyysisesti vammaiselle mukautus voi tarkoittaa esimerkiksi pyörätuoliluiskan asentamista poliisin tai tuomioistuimen tiloihin tai sitten oikeuskäsittely järjestetään muuten esteettömässä tilassa. Näkövammaisille saavutettava tiedonsaanti koko oikeudenkäyntiaineistoon on tärkeää. Puhevamman tai kognitiivisten ongelmien vuoksi tiedon ja eri käsittelyvaiheiden pitää olla ymmärrettäviä. Tukihenkilön hankkiminen rikoksen uhrille oikeusprosessin ajaksi on olennaista.

Invalidiliitto katsoo, että YK:n vammaisoikeussopimuksen kansalliseen toimeenpanoon liittyen tulee kaikkia oikeusviranomaisia (poliisit, syyttäjät, tuomarit) ja asianajajia kouluttaa, jotta vammainen ihminen rikoksen uhrina tunnistetaan aiempaa paremmin ja tilanteisiin voidaan puuttua aiempaa tehokkaammin. Tässä on selvästi yhteistyön paikka oikeusviranomaisten ja asianajajien sekä vammaisjärjestöjen kanssa.

Rikoslaki ratkaisukeinona?

Sosiaalinen media on saanut aikaan myös negatiivisia muutoksia ihmisten käyttäytymisessä muita ihmisiä kohtaan verkkoympäristössä ja sitä kautta muussa ympäristössä. Vihapuhe johtaa helposti tekoihin eli viharikoksiin.

Poliisiammattikorkeakoulu julkaisee vuosittain viharikostilastoja, vaikka ns. viharikoksesta ei ole rikoslaissa säädetty omaa tunnusmerkistöä. Vakiintuneesti viharikokseksi katsotaan jokin rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko, jonka vaikutin on ollut jokin henkilöön liittyvä ominaisuus, kuten esimerkiksi vammaisuus. Vuosina 2015–2018 vammaisiin ihmisiin kohdistuvien ja ilmoitettujen viharikosten määrä on vaihdellut noin 50 ja 65 välillä. Vuonna 2018 eniten oli sanallisia uhkauksia, kunnianloukkauksia ja häirintää (54 %) ja toiseksi eniten pahoinpitelyitä (33 %). Poliisille tehtyjen rikosilmoitusten määrä on kuitenkin jäävuoren huippu ja viharikoksiin viittaavat teot on kerätty manuaalisesti lähinnä hakusanoilla kaikista rikosilmoituksista. Ilmoitusten määrä ei kerro sitä, moniko rikostapaus on edennyt lopulta syyteharkintaan tai langettavaan tuomioon. Siten tarvitaan tarkempaa systemaattista vammaisiin kohdistuvien rikosten seurantaa koko rikosprosessissa.

Jotta vammaisten henkilöiden oikeussuoja olisi aidosti tehokasta, pitäisi vammaisiin ihmisiin kohdistuvat viharikokset tunnistaa ja selvittää rikosprosessissa aiempaa tehokkaammin. Rikoksen motiiviin on syytä kiinnittää huomiota jo poliisin esitutkinnasta lähtien, jotta siihen voidaan palata syyttäjän tekemässä syyteharkinnassa ja lopulta tuomioistuinkäsittelyssä.

Onko vammaisuus henkilöön liittyvänä ominaisuutena ollut syy rikoksesta epäillyn toimintaan ja johtanut rikoksentekopäätökseen? Tämä jää avoimeksi kysymykseksi varsin monessa vammaisia ihmisiä koskevassa rikostapauksessa, koska rangaistuksen koventamisperusteena oikeuskäytännössä vammaisuus ei juurikaan ole näkynyt. Rikoksen uhrilla jää siten luu käteen. Huomio keskittyy helposti tekijään eikä poliisin suorittaman esitutkinnan aikana rikoksen uhrin vammaisuus tule välttämättä esille, ellei kyse ole poikkeuksellisen törkeästä rikoksesta, jossa uhrin puolustuskyvyttömyys selvästi käy ilmi.

Invalidiliitto on esittänyt, että ratkaisukeinona voisi toimia jopa uuden rikostunnusmerkistön eli vammaisiin henkilöihin kohdistuvan viharikoksen kirjaaminen rikoslakiin. Erityinen viharikos olisi yksittäistä perustunnusmerkistöä kattavampi ja rangaistusuhkaltaan korkeampi monia muita tyypillisesti tässä kontekstissa sovellettavia rikostyyppejä (mm. yksityisyyden loukkaus, kunnianloukkaus, pahoinpitely). Uudella riittävän tuntuvalla rangaistusuhalla voisi olla ihmisten käyttäytymistä ohjaavaa vaikutusta.

Vammaisen ihmisen syrjintä on rangaistava perusmuotoisena mutta ei kvalifioituna törkeäksi. Sanktiouhka on siksi tällä hetkellä vain sakkoa tai vankeutta 6 kuukautta. Rikosperusteinen syrjintä perusmuotoisena on kuitenkin tärkeä, koska siihen voi liittää joko yhdenvertaisuuslain hyvitysvaatimuksen tai vahingonkorvauksen kärsimyksestä. Vammaisen ihmisen syrjintä rikoslakiperusteisena osoittaa yhteiskunnalta teon moitittavuutta, mikä on kannatettavaa. Rikoslaki edellyttää tekijässä myös tahallisuutta toisin kuin yhdenvertaisuuslaki.

Helsingin käräjäoikeuden lainvoimainen ratkaisu kuuron opiskelijan syrjinnästä on valaiseva:

Tuomioistuin tuomitsi 1.2.2016 (Tuomio 16/104351; Asianro R 15/8331) yksityisen taidekoulun toimitusjohtajan opiskelupaikkaa hakeneen syntymäkuuron syrjinnästä sakkorangaistukseen (20 päiväsakkoa) ja yhteisvastuullisesti koulun kanssa yhdenvertaisuuslaissa säädettyyn hyvitykseen (8 000 €). Käräjäoikeus katsoi vastaajan syyllistyneen syrjintään toimiessaan taidekoulun toimitusjohtajana, koska hän ilman hyväksyttävää syytä oli jättänyt palvelematta oppilaitoksesta opiskelupaikan saanutta opiskelijaa ja asettanut hänet ilmeisen eriarvoiseen tai muita olennaisesti huonompaan asemaan mm. kielen ja vammaisuuden perusteella. Vastaaja oli peruuttanut opiskelijalle myönnetyn opiskelupaikan kantajan ilmoitettua vastaajalle ennen koulun alkamista, että hän on syntymäkuuro ja että hän tuo viittomakielen tulkin mukanaan. Lisäksi opiskelija oli kertonut tulkin tarvitsevan lähiopetuksen ajaksi tuolipaikan jostain päin luokkaa, mieluiten luokkahuoneen edestä sekä etukäteen arviot mahdollisista luentoajoista.

Nähdäkseni syrjintätapauksessa rikoslakiin perustuva rangaistus oli varsin pieni mutta hyvitys oli tuntuva taloudellisesti. Rangaistukseen on vaikuttanut toimitusjohtajan viaksi jäävän syyllisyyden vähäisyys sikäli, että "oppilaitoksella on ollut ilmeisen virheellinen käsitys mukauttamistoimien vaikeudesta."

Rikoksen uhrin haavoittuvuus

Vammaisen naisen riski joutua rikoksen uhriksi on moninkertainen muihin naisiin verrattuna. Tämä koskee erityisesti vaikeasti vammaisia ja kehitysvammaisia naisia. YK:n vammaisoikeussopimus artikla 6 (Vammaiset naiset ja tytöt) tunnistaa vammaisten naisten ja tyttöjen erityisen haavoittuvan aseman. Sukupuolisensitiiviset ja esteettömät turvakotipalvelut ovat lähisuhdeväkivaltatilanteissa erityisen merkittäviä. Vaikeasti vammainen ihminen on muutenkin erityisessä riippuvuussuhteessa muiden antamasta avusta kuten henkilökohtaisesta avusta. Tietynlainen riippuvuussuhde voi siten altistaa rikoksen uhriksi joutumiselle ja kaltoinkohtelulle. Fyysisesti vammaisia lapsia puolestaan kosketaan pelkästään avustamisen ja hoidon antamisen yhteydessä muita lapsia enemmän. Tämä lisää riskiä myös hyväksikäytölle tai häirinnälle. Lopuksi voin todeta, että vammaisten miesten kohtaama väkivalta vaatisi lisää selvityksiä, koska se on ollut yhteiskunnassa tabu.

Kirjoittaja työskentelee Invalidiliitossa vammaisten ihmisten perus- ja ihmisoikeuksiin erikoistuneena lakimiehenä. Invalidiliitto ry on fyysisesti vammaisten ihmisten valtakunnallinen vaikuttamisen ja palvelutoiminnan monialajärjestö. Liitto edistää ja kehittää fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua, liikkua ja elää täysipainoista elämää.

Lisätietoa:
YK:n vammaissopimus käyttöön! -käsikirja; erityisesti luvut: 3.1.2 Voiko vammaisen henkilön syrjintä olla rikos? ja 3.1.3 Vammainen henkilö rikoksen uhrina. Kirjoittaja Henrik Gustafsson, toimitettu vuonna 2011, uudistettu vuosina 2016 ja 2019.


 
Julkaistu 27.3.2020
Sivun alkuun |