Riikka Kostiainen

Rikoksen uhrin oikeuksien toteutumisessa yhä eroja

Rikosuhripäivystyksen (RIKU) toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg näkee, että rikosuhridirektiivi ja Istanbulin sopimus ovat parantaneet uhrin asemaa. Vielä riittää kuitenkin tehtävää.

Rikosuhripäivystys juhlisti syksyllä 25. toimintavuottaan. Sinä aikana rikoksen uhrin asema on kehittynyt suuresti. Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Leena-Kaisa Åberg näkee, että viime vuosina kansainväliset säännökset kuten rikosuhridirektiivi ja Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli ns. Istanbulin sopimus ovat selvästi vahvistaneet uhrin asemaa myös Suomessa.

– Rikosuhridirektiivi on osaltaan vakiinnuttanut uhrin tukipalvelujen rahoitusta. Oikeusministeriön antaman julkisen palveluvelvoitteen ansiosta Rikosuhripäivystyksen toiminta on kymmeneksi vuodeksi turvattu ja se on mahdollistanut toiminnan pitkäjänteisen kehittämisen. Myös asemamme viranomaisten näkökulmasta on selkeytynyt.

Direktiivi on tuonut uhrin asemaa parantavia lainsäädäntömuutoksia. Suojelutarpeen arviointijärjestelmä on merkittävä uudistus ja uhrille tiedottaminen on vahvistunut. Myös todistamiseen liittyvät uudistukset kuten videointimahdollisuuden laajentaminen nuorten uhrien osalta olleet tärkeitä, Åberg listaa.

– Lisäksi sellaiset käytännöt, joilla pyritään ehkäisemään toissijaista uhriutumista, ovat menneet eteenpäin ja systematisoituneet. Käsitteellä tarkoitetaan sitä, ettei rikos- ja oikeusprosessissa aiheuteta uhrille enää enempää vahinkoa. Esimerkiksi yritetään välttää se, ettei uhrin tarvitsisi kohdata rikoksesta epäiltyä oikeustalolla ennen oikeudenkäyntiä tai oikeudenkäynnin aikana.

Åberg kertoo, että Istanbulin sopimus on lisännyt turvakotipaikkoja, on perustettu seri-tukikeskuksia seksuaaliväkivallan uhreille ja iso edistysaskel on ympäri vuorokauden päivystävä auttava puhelin Nollalinja. Palveluntuottamisen puolella on tapahtunut paljon.

– Toki tiedämme, että toimeenpanossa on vielä haasteita, esimerkiksi suojelutarpeen arviointeja tehdään poliisissa yhä vaihtelevasti. Olemme tehneet paljon Poliisihallituksen kanssa yhteistyötä kehittääksemme ohjausta RIKUn tukipalveluihin. Vaikka on menty eteenpäin, alueelliset erot ovat edelleen suuria. Lisäksi rikoksen uhreja ei aina tunnisteta riittävän hyvin esimerkiksi terveydenhoidossa. Yritämmekin lisätä sosiaali- ja terveyssektorilla työskentelevien tietoisuutta ja osaamista uhrien tunnistamisessa ja ohjaamisessa tukipalveluihin.

Åberg nostaa esiin myös lähisuhdeväkivallan uhrin konkreettiset suojelutoimet uhkaavissa tilanteissa.

– Mielestämme oli virhe, että lähestymiskiellon hakemisesta tuli maksullista. On näkynyt, että sitä ei uskalleta sen vuoksi hakea, varsinkaan jos hakemuksen tekemiseen ei saa ohjeita ja tukea. Lähestymiskieltojen noudattamista pitäisi myös tehostaa. Tarvittaisiin enemmän riskinarviointia ja uhrin fyysiseen suojelemiseen erilaisia keinoja, esimerkiksi hälytysjärjestelmiä. Lähestymiskiellon sähköisen valvonnan valmistelun jatkaminen olisi tärkeää. Lisäksi poliisi voisi määrätä väliaikaisia lähestymiskieltoja enemmän.

Rikoksen uhrit uskaltavat hakea paremmin apua

Rikosuhripäivystyksen asiakasmäärät ovat kasvaneet kauttaaltaan viime vuosina. Muutamassa vuodessa asiakasmäärä on kolminkertaistunut ja henkilökunnan määrä on kaksinkertaistunut. Joka kolmas pidempiaikainen tukisuhde liittyy lähisuhdeväkivaltaan ja toiseksi yleisimmin seksuaalirikoksiin. Leena-Kaisa Åbergin mukaan tarvittaisiin enemmän tietoa potentiaalisten tuen tarvitsijoiden määrästä.

– Olisi tärkeää, että uhritutkimuksessa voitaisiin joskus tutkia tuen saamista. Pitäisi selvittää, kuinka moni rikoksen uhri oli saanut tukea, kuinka moni olisi tarvinnut tukea ja kuinka moni tiesi tuen mahdollisuudesta. Näin pystyisimme seuraamaan yhteiskunnan tasolla, kuinka tukipalvelut toimivat. Käytännössä tiedämme, että tukipalveluilla on iso merkitys ihmisen selviytymiselle ja toisaalta oikeusturvan toteutumiselle.

Tukitarpeen arvioimista vaikeuttaa, että seksuaalirikoksissa, lähisuhdeväkivallassa ja muissa väkivaltarikoksissa piilorikollisuuden määrä on suuri. Harva viharikoksen uhrikaan tekee rikosilmoituksen. Verkossa tapahtuu paljon rikoksia, mutta ihmiset eivät aina tunnista näitä rikoksia ja niitä on vaikea tutkia. Uhritutkimusten mukaan väkivalta- ja seksuaalirikokset eivät ole lisääntyneet, mutta poliisin tilastoissa ilmoitusten määrä seksuaalirikoksista on noussut.

– Toivottavasti se kertoo siitä, että apua uskalletaan hakea entistä useammin. Väkivaltarikoksista, lähisuhdeväkivallasta ja seksuaalirikoksista puhutaan nykyään avoimemmin. Monet tällaisia rikoksia kokeneet ovat uskaltaneet tulla julkisuuteen ja kertoa kokemuksistaan. Uskon, että tämäkin rohkaisee muita hakemaan apua. Yritämme saada mahdollisimman monen ihmisen tietoiseksi meidän ja muiden järjestöjen palveluista. On myös tärkeää, että palveluissa on moninaisuutta ja mukana sellaisia kuin esimerkiksi Monika-Naiset liitto, joissa yhteisöt ovat itse toiminnassa mukana.

Rikosuhripäivystyksen tunnettuus on kasvanut viime vuosina paljon. Kantar TNS:n tutkimuksen mukaan tunnettuus nousi 18 prosenttiyksikköä vuosina 2016–2018. 75 prosenttia vastanneista vähintään tunnisti järjestön nimen. Åberg on huolissaan kuitenkin siitä, ettei RIKU tavoita riittävän hyvin yhteiskunnan marginaalissa eläviä ja vähemmistöjen edustajia.

– Tavanomaiset viestintäkeinot eivät toimi vaan pitäisi tehdä jonkinlaista jalkautuvaa työtä. Myös sellaisten ikäihmisten tavoittaminen, jotka eivät käytä verkkoa, on haaste. Nuoria on tavoitettu koko ajan paremmin, mutta nuoriin pitää aina panostaa, koska heihin kohdistuu paljon esimerkiksi seksuaalirikoksia verkossa ja muita rikoksia.

Työvoiman hyväksikäytön uhrien auttaminen uutta

Leena-Kaisa Åberg kertoo, että työvoiman hyväksikäytön uhrien auttamisesta on muodostunut Rikosuhripäivystykselle erityinen osaamisalue ihmiskauppapuolella. Järjestö on osaltaan edistänyt sitä, että työvoiman hyväksikäyttö ja siihen liittyvä ihmiskauppa on noussut esille yhteiskunnalliseen keskusteluun.

– Ihmiskaupan uhrien auttamistyö on ollut meillä erillisrahoituksella vuodesta 2015 alkaen ja asiakasmäärät ovat nousseet paljon. Viime vuonna oli yli 300 ihmiskauppaan liittyvää asiakkuutta. Tässä tuntuu olevan lumipalloefekti: mitä enemmän on resursseja tunnistaa ja kertoa palveluistamme esimerkiksi eri maahanmuuttajaryhmille, sitä enemmän meille tulee työvoiman hyväksikäytön ja ihmiskaupan uhreja, hän kertoo.

– Olemme onnistuneet luomaan luottamusta asiakasryhmiin, mutta se on hidasta työtä. Esimerkiksi nepalilaisyhteisön kanssa olemme tehneet pitkään yhteistyötä ja pystyneet jopa auttamaan uhreja työllistymään muualle ravintola-alalla.

Åbergin mukaan haasteena on, että monet työvoiman hyväksikäytön uhreista eivät uskalla hakea apua, ja avun hakeminen ei välttämättä paranna heidän senhetkistä tilannettaan. He voivat menettää työnsä ja rikosprosessit voivat kestää monia vuosia. Hallitusohjelmassa on hyviä kirjauksia näihin asioihin liittyen, kuten poliisin erikoisryhmän perustaminen ihmiskaupan tutkintaan.

Oikeusprosessin kesto vaikeuttaa kriisistä selviämistä

Leena-Kaisa Åberg arvioi, että rikoksen uhrin palveluketjut sinänsä toimivat, mutta erityistukipalvelujen ja terapian saaminen voi vaatia aikaa ja vaivaa. Rikosuhripäivystys ohjaa paljon asiakkaita kriisikeskuksiin, koska se toimii MIELI Suomen Mielenterveys ry:n koordinaation alaisuudessa ja monet paikallisista palvelupisteistä toimivat kriisikeskuksen yhteydessä tai läheisessä yhteistyössä.

– Yleensä rikos on äkillinen tapahtuma ja siitä syntyy jonkinlainen kriisi. Rikosprosessin pitkä kesto on isoimpia ongelmia, koska näin rikosasia roikkuu elämässä; välillä sen unohtaa, mutta prosessin etenemisen myötä trauma nousee taas esiin. Erityisen ikävää on, että lapsen kohdalla prosessit ovat usein vielä pidempiä.

Rikosprosessissa on myös muita ongelmia uhrin kannalta, Åberg valaisee. Oikeudenkäynnissä monet uhrit voivat kokea heitä syyllistävänä, jos heiltä kysellään rikostapahtumaan liittyvää omaa toimintaa ja käyttäytymistä. Puolustuksella on luonnollisesti omat oikeutensa, mutta aina pitäisi huomioida uhrin asema.

– Näemme edelleen sitäkin, että uhrilla ei ole oikeudenkäyntiavustajaa, vaikka siihen olisi tarve. Oikeustaloille ilmestyy joskus jopa nuoria rikoksen uhreja ilman avustajaa. Oikeudesta avustajaan on saatettu kertoa kuulustelussa, mutta silloin rikoksen uhri ei välttämättä kykene ottamaan informaatiota vastaan. Ihmisillä voi olla väärä käsitys, että oikeus valtion varoista maksettavaan avustajaan tarkoittaa, että avustaja ilmestyy automaattisesti paikalle. Ihmiset tuntevat ylipäätään huonosti oikeutensa, esimerkiksi vahingonkorvauksen vaatimiseen.

Åberg painottaa, että näistäkin syistä rikoksen uhrin ohjaaminen RIKUn palveluihin olisi tärkeää. Siellä arvioidaan oikeudenkäyntiavustajan tarve, kulut ja mitä kautta maksu järjestyy. RIKUsta voi saada myös tukihenkilön oikeuteen.

Puhelinpalvelu uudistuu ja vapaaehtoistoimintaa kehitetään

Rikosuhripäivystyksen puhelinjärjestelmä uudistuu huhtikuussa ja puhelinpalvelun aukioloaika laajenee: jatkossa numero 116 006 palvelee maanantaista perjantaihin suomeksi kello 9–20 ja ruotsiksi klo 12–14. Toinen iso uudistus on vapaaehtoistoiminnan vahvistaminen ja kehittäminen, jolla pyritään vastaamaan kasvavaan asiakasmäärään. Samalla pohditaan erilaisia vapaaehtoistoiminnan muotoja, joissa voi toimia oman elämäntilanteen mukaan.

– Meillä on yli 500 vapaaehtoista mukana toiminnassa. Tarkoituksena on kouluttaa lisää vapaaehtoisia toimimaan tukihenkilönä, puhelinpalvelussa ja RIKUchatissa. Vapaaehtoistoiminta joutuu kilpailemaan monen muun ajanvietteen kanssa ja ihmisten pitkäjänteinen sitoutuminen siihen on heikentynyt. Olemme kuitenkin saaneet vapaaehtoisia ja tammikuun valtakunnallinen rekrytointikampanja tuotti yli 500 yhteydenottoa. Kampanjan kautta ihmisiä on ohjattu paikallisiin haastatteluihin ja peruskursseille. Rikoksen uhrin auttaminen on yhä monelle merkityksellinen vapaaehtoistyön muoto, Åberg uskoo.

Toiminnan kehittämisen perushaaste on, että palvelujen pitäisi olla yhdenvertaisesti saatavilla kaikille rikoksen uhreille ympäri Suomea. Åbergin mukaan on tärkeää, että palvelut ovat paikallisesti lähellä ja vapaaehtoiset toimivat kiinnittyneenä palvelupisteeseen, mutta samaan aikaan täytyy vahvistaa valtakunnallista puhelinpalvelua, chattia ja mahdollisuutta videovälitteiseen tukeen. Niiden avulla sellaisetkin ihmiset saavat apua, joilla ei ole mahdollisuutta mennä RIKUn fyysiseen palvelupisteeseen tai lähialueella ei toimi vapaaehtoisia.

Rikoksen uhrin ja tekijän oikeudet samalle tasolle

Leena-Kaisa Åberg kertoo, että Rikosuhripäivystys pyrkii välttämään rikoksen uhrin ja tekijän asettamista vastakkain. Rikoksessa voi olla kysymys kolikon kahdesta puolesta; joissakin tilanteissa uhri on voinut olla myös tekijän roolissa ja monen rikoksentekijän taustalla on uhrikokemuksia.

– Asioita pitää katsoa kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäimellä. Pitää keskittyä siihen, miten rikollisuutta saadaan vähennettyä ja tuettua niin uhreja kuin tekijöitä. Sillä tavoin saavutamme parhaat tulokset myös uhrin kannalta. Emme esimerkiksi koskaan ota kantaa rikoksentekijän rangaistukseen. Se on myös kansainvälisen yhteistyöjärjestömme periaatteellinen linjaus. Rangaistukset eivät usein ole olennaisin asia uhrin tuen ja selviytymisen kannalta. Lisäksi uhrit ja läheiset kokevat nämä asiat eri tavoin, joten on vaikea puhua yhdellä äänellä, hän pohdiskelee.

– Monet oikeusalan toimijat ovat kuitenkin kokeneet, että pitkään on kehitetty sitä, että rikoksesta epäillyn oikeudet toteutuvat rikosprosessissa. Nyt osittain uhridirektiivin ansiosta on panostettu rikoksen uhrin oikeuksiin. Molempien oikeuksien pitääkin olla samalla tasolla. Mahdollisimman hyvä ja oikeudenmukainen prosessi tuottaa mahdollisimman hyvän ja oikean lopputuloksen.

Åberg toivoo edelleen lisää koulutusta rikoksen uhrin asemasta oikeusalan toimijoille, jotta oikeudet myös toteutuvat. Lisäksi hän nostaa esille tarpeen hyödyntää niin sanotun hyvien käytäntöjen työryhmän raporttia (Uhri rikosprosessissa ‒ ehdotus hyvistä menettelytavoista uhrien tarpeiden huomioon ottamiseksi, OM 2018) nykyistä enemmän ja viedä laaja-alaisen työryhmän huolella harkittuja kehittämisehdotuksia eteenpäin.

 
Julkaistu 27.3.2020
Sivun alkuun |