Matti Näsi & Petri Danielsson

Kyberrikollisuus ja uhrikokemukset

Vuoden 2018 Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa kysyttiin ensimmäistä kertaa laajemmin verkkoympäristössä tapahtuneista uhrikokemuksista. Vastaajista kaikkiaan 55 prosenttia ilmoitti joutuneensa verkkorikoksen uhriksi jossain kohtaa elämäänsä. Yleisimmin kokemuksia oli haittaohjelmista ja erilaisista sähköisessä ympäristössä tapahtuneista häirinnän muodoista. Hyvin pieni osa verkkorikoksen uhriksi joutuneista oli tehnyt rikosilmoituksen.

Andrew Brookes / Westend61 / Lehtikuva


Teknologinen kehitys on viime vuosina vaikuttanut olennaisesti ihmisten arkitoimintoihin kuten viestimiseen, palveluiden käyttämiseen ja kaupankäyntiin. Teknologinen muutos on vaikuttanut myös rikollisuuden rakenteeseen. Rikollisuuden tutkimuksen näkökulmasta teknologian rooli on kuitenkin jäänyt vähäiselle huomiolle, sillä valtaosa perustutkimuksesta keskittyy edelleen niin sanotun perinteisen rikollisuuden, erityisesti väkivalta- ja varkausrikosten tarkasteluun.

Poliisin tietoon tulleiden rikosten osalta voidaan toki muodostaa jonkinlainen kuva kyberrikollisuuden yleisyydestä (Näsi & Kaakinen, 2019), mutta merkittävänä haasteena on piilorikollisuuden suuri osuus. Lisäksi poliisin tietoon tulleen rikollisuuden osalta ei aina saada eriteltyä tietoa siitä, onko rikos tapahtunut sähköisessä ympäristössä vai niin sanotusti perinteisessä muodossaan. Tämän vuoksi verkkorikollisuuden kokonaiskuvan muodostaminen poliisitilaston pohjalta on ainakin toistaiseksi verrattain haastavaa.

Jotta tätä tietokuilua pystyttäisiin kuromaan hieman umpeen, vuoden 2018 Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa (ks. Danielsson & Näsi, 2019) otettiin ensimmäistä kertaa laajempaan tarkasteluun myös verkkoympäristössä tapahtuneita uhrikokemuksia. Koska merkittävä osa verkkoympäristössä tapahtuvasta rikollisuudesta on kansalliset rajat ylittävää, on piilorikollisuuden tarkastelu huomattavasti helpompaa uhrinäkökulmasta.

Kansallisen rikosuhritutkimuksen niin sanotut vakiomoduulit on muotoiltu siten, että ne mahdollistavat keskeisten väkivalta- ja omaisuusrikosten yleisyyden ja ominaispiirteiden tarkastelemisen viimeisen 12 kuukauden aikana tapahtuneiden tekojen osalta. Vuoden 2018 kyberrikollisuuteen keskittyvä moduuli toteutettiin yhdenmukaisesti väkivalta- ja omaisuusrikosmoduulin kanssa, kuitenkin sillä erotuksella, että uhrikokemuksista kysyttiin sekä kuluneen vuoden että koko elämän ajalta. Kaikkiaan vuoden 2018 kyselyyn vastasi 5 510 Suomessa vakituisesti asuvaa 15–74-vuotiasta henkilöä.

Verkkorikoksia koskevat uhrikokemukset

Kyberrikososan kysymyksillä kerättiin tietoa kymmenestä eri verkkorikollisuuden muodosta. Lisäksi moduulissa kerättiin tarkempaa tilastollista analyysia varten tietoja erilaisista verkkorikosten riskitekijöistä, kuten tietokoneiden ja älylaitteiden omistamista, internetin käyttöastetta, tietokoneen käyttötapoja sekä verkon riskeiltä suojautumista. Näitä tietoja koskevat analyysit tullaan julkaisemaan erillisessä tutkimusjulkaisussa.

Kuviosta 1 voidaan havaita, että haittaohjelmat ja erilaiset sähköisessä ympäristössä tapahtuneet häirinnän muodot olivat kaikkein yleisimmät verkkorikoksiin liittyvät uhrikokemukset, sekä kuluneen vuoden että koko elämän ajalla tarkasteltuna. Lisäksi miltei kymmenen prosenttia vastaajista ilmoitti, että heidän sosiaalisen median tililleen oli jossain kohtaa kirjauduttu ilman lupaa, sekä reilu kuusi prosenttia ilmoitti, että heidän maksukorttiaan oli käytetty väärin verkkoympäristössä. Vastaajista kaikkiaan 55 prosenttia ilmoitti joutuneensa verkkorikoksen uhriksi jossain kohtaa elämäänsä. Jopa hieman yllättävänä voidaan pitää sitä, että verkkoympäristössä tapahtuva väkivallalla uhkaaminen ja yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen olivat melko harvinaisia: vain noin prosentti vastaajista ilmoitti kokeneensa tällaisia tekoja kuluneen vuoden aikana, eivätkä osuudet olleet olennaisesti korkeampia koko elämän kattavassa tarkastelussa. Näin ollen esimerkiksi kasvokkain tapahtuva uhkailu on monin verroin yleisempää kuin verkkoympäristössä tapahtuva uhkailu (Danielsson & Näsi, 2019).

Kuvio 1. Verkkorikosten kohteeksi viimeisen 12 kuukauden aikana ja koko elämän aikana joutuneet (% 15–74-vuotiaista).


Taulukossa 1 on esitelty tarkemmin viiden yleisimmän kyberrikoksen uhrikokemuksia vastaajien sukupuolen ja ikäryhmän mukaan. Tulosten perusteella voidaan havaita, että miehet joutuivat huomattavasti naisia useammin haittaohjelman kohteeksi, kun taas naiset joutuvat miehiä useammin verkossa tapahtuvan häirinnän kohteeksi. Miehet olivat joutuneet hieman naisia useammin maksukorttipetoksen uhriksi. Viimeisen vuoden aikana haittaohjelmien uhriksi oli jouduttu melko tasaisesti eri ikäluokissa, mutta koko elämän aikana tapahtuneiden tekojen osalta uhrikokemukset olivat yleisimpiä 25–34 ja 35–54-vuotiaiden ryhmissä. Häirinnän osalta uhrikokemukset kasaantuivat nuoremmille vastaajille. Sama koski myös sosiaalisen median tai sähköpostitilille murtautumista. Maksukorttipetosten osalta 35–54-vuotiaat vastaajat olivat yleisin uhriksi joutunut ikäryhmä.


Tarkastelun perusteella voidaankin havaita, että erilaisilla verkkorikoksilla on hieman erilaiset uhriprofiilit. Tämä ei toki ole mitenkään erityisen yllättävä tulos, mutta tieto auttaa hahmottamaan paremmin kyberrikollisuuden kokonaiskuvaa. Huomionarvoisena voidaan pitää sitä, että ikäryhmittäiset erot pysyvät pitkälti samanlaisina, vaikka tarkastelun kohteena olisi koko elämän aikana tai viimeisen vuoden aikana tapahtuneet uhrikokemukset. Se, että vanhemmilla ikäryhmillä on ollut nuorempia ikäryhmiä pidempi "altistuminen" tällaisille rikoksille, ei siis automaattisesti tarkoita, että koko elämän aikana tapahtuneet kokemukset olisivat heillä yleisempiä. Havainto saattaa viitata siihen, että valtaosa tarkastelluista rikostyypeistä on yleistynyt vasta viime vuosina, ja siksi ikäryhmittäiset erot heijastelevat samoja riskitekijöitä sekä koko elämän että viimeisen vuoden aikana tapahtuneiden tapausten osalta.

Verkkorikosten piirteitä

Tutkimuksessa kerättiin tietoa myös verkkorikosten rahallisesta haitasta. Kaikkiaan noin seitsemän prosenttia vastaajista ilmoitti, että heille oli aiheutunut heille rahallisia menetyksiä verkkorikoksen johdosta joskus elämän aikana. Uhrien joukossa osuus oli 11 prosenttia, mitä voi pitää verraten matalana – vain joka kymmenennestä verkkorikoksesta oli siis vastaajan käsityksen mukaan aiheutunut rahallista haittaa. Menetysten arvo vaihteli pääosin muutamista kymmenistä euroista aina muutamiin satoihin euroihin, mediaanin ollessa 150€. Huomionarvoista oli myös se, että valtaosa verkkorikollisuudesta jäi piilorikollisuudeksi, sillä kaikista verkkorikollisuuden uhreista ainoastaan kolme prosenttia oli ilmoittanut tapauksesta poliisille. Tämä on huomattavasti pienempi prosentti kuin monien perinteisten rikosten kohdalla. Toki yksittäiset rikoslajit muodostivat poikkeuksia, sillä maksukorttipetosten ja kunnianloukkausten osalta noin kymmenes uhreista raportoi ilmoittaneensa tapauksesta poliisille. Siitäkin huolimatta erittäin pieni osuus verkossa koetusta rikollisuudesta päätyy viranomaisten tietoon.

Vuoden 2018 uhritutkimuksen kiinnostavimpia havaintoja oli, että verkkorikollisuuden pelko on erittäin yleistä. Kyselyn rikospelkoja koskevassa osiossa on vakiomuotoiset kysymykset katuväkivallan, työväkivallan sekä perheväkivallan pelosta, vuoden 2018 kyselyssä lisäksi kysymys pelosta joutua verkkorikollisuuden uhriksi. Kaikkiaan yli puolet vastaajista (53 %) ilmoitti pelänneensä verkkorikoksen uhriksi joutumista viimeisen 12 kuukauden aikana. Osuus oli selvästi suurempi kuin katuvakivallan pelossa (29 % vastaajista), työpaikkaväkivallan pelossa (14 % vastaajista) ja perheväkivallan pelossa (4 % vastaajista). Huomionarvoisena voidaan pitää sitä, että miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien välillä ei ollut huomattavia eroja rikollisuuden pelossa, sillä muissa rikostyypeissä esimerkiksi peloista ilmoittaneiden naisten osuus on pääsääntöisesti olennaisesti korkeampi kuin miehillä (Danielsson & Näsi, 2019).

Lopuksi

Tulosten perusteella voidaan havaita, että verkkorikollisuus on varsin merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, ei pelkästään koettujen uhrikokemusten valossa, mutta myös siihen kohdistuvien rikospelkojen osalta. Vaikka yli puolet suomalaisista ilmoitti tulleensa verkkorikoksen uhriksi vähintään kerran elämänsä aikana, hyvin pieni osuus oli vienyt asian eteenpäin viranomaisten tietoon. Rikoksentorjunnan näkökulmasta on hyvin tärkeää, että myös verkossa tapahtuva rikollisuus otetaan entistä paremmin huomioon laajalla rintamalla. On myös tärkeää, että tämän tyyppiset uhrikokemukset saataisiin jatkossa paremmin myös viranomaisten tietoon. Kansallisen rikosuhritutkimuksen osalta tavoitteena on, että verkkorikosmoduuli toistetaan vastaisuudessa määräajoin, jotta voidaan muodostaa tarkempi käsitys ilmiön kehityksestä Suomessa.

Kirjoittajat työskentelevät Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa Helsingin yliopistossa.

LÄHTEET:
Danielsson, Petri & Näsi, Matti (2019) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2018 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. Katsauksia 35/2019. Helsinki: Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.

Näsi, Matti & Kaakinen, Markus (2019) Kyberrikollisuus. Teoksessa: Danielsson, Petri (toim.) Rikollisuustilanne 2018. Rikollisuuskehitys tilastojen ja tutkimusten valossa. Katsauksia 36/2019. Helsinki: Helsingin yliopisto, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti.

 
Julkaistu 27.3.2020
Sivun alkuun |