Aarne Kinnunen

Kriminaalipolitiikan muutokset ja Haasteen viimeinen paperiversio

Käsillä on viimeinen Haaste-lehden numero, joka on luettavissa painettuna. Tästä eteenpäin rikoksentorjuntaneuvosto julkaisee vain digilehteä. Muutos on merkittävä sisältäen sekä kysymysmerkkejä että positiivisia tulevaisuudennäkymiä.

Haaste-lehti perustettiin vuonna 2001. Tuolloin tehtiin monia muitakin uudistuksia kriminaalipolitiikan alueella. Silloinen oikeusministeriön vankeinhoito-osasto lakkautettiin ja perustettiin Rikosseuraamusvirasto oikeusministeriön hallinnonalalle vastaamaan vankeinhoidosta ja kriminaalihuollosta. Samalla lakkautettiin Kriminaalihuoltoyhdistys, jonka lakisääteiset tehtävät siirrettiin Rikosseuraamusvirastolle ja järjestötehtäviä hoitamaan päätettiin perustaa Kriminaalihuollon tukisäätiö.

Oikeusministeriöön perustettiin uusi kriminaalipoliittinen osasto. Osaston tehtäväksi annettiin kriminaalipolitiikan strateginen suunnittelu ja muun muassa Rikosseuraamusviraston tulosohjaus. Myös rikoksentorjuntaneuvoston sihteeristö siirrettiin osastolle. Samalla perustettiin Haaste-lehti. Tarkoituksena oli korostaa kriminaalipoliittisen keinovalikoiman monimuotoisuutta. Kriminaalipolitiikka ei tarkoittaisi ainoastaan rikosoikeusjärjestelmään piiriin kuuluvia asioita, vaan rikollisuutta pyrittäisiin ehkäisemään laaja-alaisesti myös sosiaalisen rikoksentorjunnan ja tilannetorjunnan keinoin.

Haaste-lehden perustamisen pontimena oli juurikin saattaa laaja-alaisen kriminaalipolitiikan keinovalikoimia julkiseen tietoon ja keskusteluun. Tavoitteena oli tuottaa aineksia keskusteluun siitä, mitkä olisivat inhimillisiä, rationaalisia ja kustannustehokkaita keinoja vähentää rikollisuutta ja parantaa turvallisuutta. Itsestään selvää oli, että kirjoitusten tuli perustua tutkittuun tietoon. Sivutoimisen päätoimittajan rooli on tässä ollut keskeinen. Päätoimittajat ovat järjestään olleet akateemisesti korkeasti profiloituneita kriminologian ja kriminaalipolitiikan tutkijoita. Heidän johdolla lehdelle on luotu johdonmukaisen tutkimukseen perustuvan linja, mikä on selkeästi tuotu esiin pääkirjoituksissa. Myös toimitusneuvostolla on ollut keskeinen rooli idearikkaan sisällön tuottamisessa. Toimitusneuvosto edustaa Haaste-lehden keskeistä lukijakuntaa, mikä on varmistanut sen, että artikkelit vastaavat sitä, mistä lukijat ovat kiinnostuneita ja mitä aiheita he pitävät tärkeinä. Toimitusneuvoston ideoimat teemanumerot ovat aina luoneet mainion kattauksen kulloinkin ajankohtaisiin kriminaalipoliittisiin aiheisiin. Itsekin olen saanut olla usean vuoden ajan mukana toimitusneuvoston säkenöivissä ideapalavereissa.

Alusta saakka toivottiin, että lehti kuluisi sekä rikosoikeusjärjestelmän piirissä työskentelevien, että kriminaalipoliittiseen keskusteluun osallistuvien käsissä. Näin kävikin. Lukijakunnaksi tuli muiden muassa poliisit ja rikosseuraamusalalla työskentelevät, kuntien sosiaali- ja opetyön ammattilaiset sekä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen opettajat ja tutkijat. Monien järjestöjen henkilöstö otti lehden omakseen niin lukijoina kuin kirjoittajina. Lehden painosmäärää kasvatettiin 2 500:een. Lehteä luetaan runsaasti myös netissä. Vuonna 2019 Haasteen artikkeleja ladattiin verkossa 140 000 kertaa. Melkein minkä tahansa rikollisuusilmiöön tai kriminaalipoliittiseen keskusteluun liittyvän nettihaun kärjessä on Haaste-lehden artikkeli. Miltei 20 vuoden aikana arkistoihin on kertynyt valtava määrä tutkittuun tietoon perustuvia artikkeleita. Ja kaikki erinomaisesti toimitettuna huippuammattilaisten toimesta.

Paperista lehteä on ollut mukava lukea ja selailla. Tämä on miellyttänyt monia etenkin aikana, jolloin sähköistä tekstimassaa tulvii ruudun täydeltä. Toisaalta täytyy myöntää, että Haaste-lehden sähköisen version hakutoiminnot ja lehden luettavuus nettiversiona eivät ole olleet parhaita mahdollisia. Näihin liittyviin pulmiin toimitus pääsee nyt etsimään ratkaisuja.

Paperilehdestä luopuminen merkitsee merkittävää muutosta Haaste-lehden lukutottumuksiin. Toisaalta muutos tarjoaa mahdollisuuden entistä modernimpaan sähköiseen julkaisujärjestelmään siirtymiseen, mikä tulee parantamaan muun muassa lehden luettavuutta, visuaalisuutta, hakutoimintoja ja artikkelien jakoa sosiaaliseen mediaan.

Rikoksentorjunta muutoksessa

Rikollisuuden ehkäisyn rooli kriminaalipolittiikassa on mutkikas kysymys. Harvoin kenenkään kuulee olevan toista mieltä siitä, etteikö rikoksia kannattaisi torjua ennakolta sen sijaan, että korjattaisiin inhimillisiä ja taloudellisia vahinkoja jälkikäteen. Kuitenkin kun pohditaan rikollisuutta ehkäiseviä toimenpiteitä ja tehdään politiikkaratkaisuja, lainsäädäntötoimet vetävät pitemmän korren. Toisaalta kun esimerkiksi edellisellä hallituskaudella toteutetussa väestön oikeuskäsityksiä kartoittavassa tutkimuksessa kysyttiin, mihin yhteiskunnan kannattaisi sijoittaa rikollisuutta ehkäistäkseen, olivat päihdehuolto ja muut rikollisuutta ehkäisevät toimet kärjessä ja uusien vankiloiden rakentamista kannatettiin vähiten.

Poliittiset ratkaisut eivät ole olleet erityisen suosiollisia rikollisuutta ehkäiseville näkökulmille. Hallitusohjelmissa on viime aikoina esitetty rangaistusten koventamisia keinoina rikollisuusongelmien parantamiseksi. Myös esimerkiksi rikoksentorjuntaan osoitettavassa olevien valtionavustusten määrää on vuosien saatossa pienennetty.

Pääministeri Marinin hallitus ja hallituksen ohjelma osoittavat kuitenkin uudenlaista, rikoksentorjunnalle myönteistä ajattelua. Hallitusohjelmakirjauksen mukaan kriminaalipolitiikka tähtää kokonais- ja uusintarikollisuuden vähentämiseen, vaikuttavan kuntouttavan toiminnan vahvistamiseen sekä rikosseuraamusviranomaisten ja muiden sektoreiden välisen yhteistyön lisäämiseen.

Hallitusohjelmassa osoitettiin rikoksia ennalta ehkäiseville hankkeille vuosittain 2,5 miljoonan euron rahoitus vuosina 2020–2022. Rahoitus ohjataan vaikuttaviksi todettuihin työmenetelmiin väkivaltarikollisten ja seksuaalirikollisten kuntouttamiseen, sekä rikoksilla oireilevien, päihteitä käyttävien nuorten tukemiseen. Lisäksi lisää rahaa myönnettiin myös väkivaltaisen ekstremismin torjumiseen.

Hallitusohjelman mukaisesti poliisin, syyttäjän, tuomioistuinten tai ulosoton kohtaamat henkilöt ohjataan myös muiden tarvitsemiensa palveluiden piiriin, kuten ulosotosta talous- ja velkaneuvontaan, poliisilta päihdehuoltoon tai väkivallan katkaisuohjelmaan, vankilasta ja yhdyskuntaseuraamuksista sosiaali- ja terveyspalveluihin sekä rikollisuutta ehkäiseviin kuntoutusohjelmiin.

Rikoksentorjunnan keinoja voidaan soveltaa monenlaisiin rikosilmiöihin. Oikeusministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan naisiin kohdistuvan väkivallan torjuntaohjelmaa. Ihmiskaupan torjunta on hallitukselle tärkeä tavoite ja sen torjumiseksi on ryhdytty toimiin monessa ministeriössä. Valtioneuvoston ihmiskauppakoordinaattori aloitti työnsä oikeusministeriössä tammikuussa. Koordinaattorin johdolla käynnistetään oikeusministeriövetoinen hanke ihmiskaupan vastaisen toimintaohjelman valmistelemiseksi.

Hankkeilla pyritään kehittämään rikoksia ennaltaehkäiseviä palveluja ja niihin ohjautumista, jotta rikollisuuden ja erityisesti uusintarikollisuuden yhteiskunnalle aiheuttamat haitat vähenisivät. Rahoitettujen kuntoutusohjelmien ja pilotointien vaikuttavuudesta toteutetaan lisäksi hankekauden aikana arviointitutkimus.

Oikeusministeriössäkin mahdollisuuksia kriminaalipoliittiseen valmisteluun on parannettu siten, vuonna 2019 rikosoikeudellinen lainvalmistelu ja ehkäisevä kriminaalipoliittinen työ yhdistettiin uuteen kriminaalipolitiikka- ja rikosoikeusoikeusosastoon. Tämä antaa uudenlaisia mahdollisuuksia rikollisuutta ehkäisevien toimien huomioon ottamiseen esimerkiksi rikoslain uudistusten vaikuttavuusarvioinneissa.

Tällä hallituskaudella rikoksentorjunnalle on annettu poikkeuksellinen mahdollisuus osoittaa voimansa. Työskennelkäämme siis kaikki yhteisen tavoitteen eteen. Rikoksentorjunta vaatii onnistuakseen poikkihallinnollista yhteistyötä niin paikallisella kuin valtionhallinnon tasolla.

Kansainvälinen yhteistyö on keskeistä

Kansainvälinen yhteistyö antaa vielä enemmän mahdollisuuksia rikoksentorjunnalle. Viimeisen kymmenen vuoden aikana rikoksentorjunta on saanut uutta arvostusta ja Euroopan unionin rikoksentorjuntaverkosto (EUCPN) toimii jäntevämmin ja fokusoidummin kuin ennen. Näyttöön perustuville rikoksentorjuntamenetelmille on yhä suurempi kysyntä ja EU-maat pyrkivät yhdistämään voimansa tutkimuksen aikaansaamiseksi ja tiedon levittämiseksi. Rajalliset resurssit pitää saada parempaan käyttöön. EUCPN osallistuu yhä tiiviimmin EU:n kriminaalipolitiikan muodostamiseen omilla lausunnoillaan. Ajankohtaisiin teemoihin kohdistuva kampanjointi ja teemaan liittyvien hyvien käytäntöjen jakaminen ovat voimistuvia vaikuttamisen keinoja.

Nykymaailman tiedottamisympäristössä ei riitä, että tehdään oikeita asioita oikealla tavalla. Niistä pitää myös tiedottaa keinoilla, jotka nostavat aiheet esiin vuolaasta uutisvirrasta. Median ja sosiaalisen median ammattimainen käyttö on tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin.

Nyt käsillä olevat muutokset Haaste-lehden entistä vaikuttavamman digiympäristön muodostamiseksi sekä suomalaisen ja eurooppalaisen kriminaalipolitiikan tarjoamiin mahdollisuuksien vastaaminen avaavat uusia mahdollisuuksia tutkimukseen perustuvan rationaalisen kriminaalipolitiikan esiin tuomiselle. Tätä meiltä edellyttää myös pääministeri Marinin hallituksen ohjelma.

Kirjoittaja on kehittämisneuvos oikeusministeriössä ja rikoksentorjuntaneuvoston uusi pääsihteeri.

 
Julkaistu 27.3.2020
Sivun alkuun |