Etusivu » Juttuarkisto aihealueittain » Vankeinhoito, vapautuminen

Vankeinhoito, vapautuminen

YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti (HEUNI) on mukana kansainvälisessä FAIR-hankkeessa. Osana hanketta HEUNI on kartoittanut vankilahenkilökunnan näkemyksiä ja koulutustarpeita sekä lupaavia käytäntöjä väkivaltaisen ekstremismin ja radikalisoitumisen ehkäisemiseksi Suomen vankiloissa.

Kolumnissa lähestytään syyntakeisuuden problematiikkaa käytännönläheisesti.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana vankilapsykiatri Alo Jüriloo. Hän on huolestunut siitä, että psykoottisten vankien määrä on kymmenkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa. Taustalla on psykiatrisen hoitojärjestelmän muutokset ja mielentilatutkimusten vähentyminen. Suomessa hyvää osaamista vankien mielenterveyshoidossa, mutta parantamisen varaa on vieläkin.

Työssäkäynti on yksi keino kiinnittää vapautuva vanki yhteiskuntaan ja normaaliin arkeen kriittisessä vapautumisen vaiheessa. Käytännön toimijat kertovat, millaisia haasteita rikostaustaisten ihmisten työllistymisessä on.

Artikkelissa tarkastellaan työttömyyden yhteyttä rikoskäyttäytymiseen rekisteriaineistojen ja viimeaikaisten kansainvälisten tutkimusten valossa.

Rikosennustemalleja on kehitetty maailmalla rikosoikeusjärjestelmän tarpeisiin

Porttiteatteri samoin kuin muutkin vankiteatteriprojektit ovat osoittaneet, että taidepohjaisella kuntoutuksella on tarvetta myös Suomessa.

Hallitus esittää uuden yhdistelmärangaistuksen käyttöönottoa. Esityksen mukaan yhdistelmärangaistus koostuisi ehdottomasta vankeudesta ja sen jälkeisestä vuoden pituisesta valvonta-ajasta. Yhdistelmärangaistus voitaisiin tuomita vakavan rikoksen uusijalle, jota on pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle.

Naisvankien tausta on yleensä vaikea ja itsetunnon ongelmat suuria, mikä vankilanjohtaja Kaisa Tammi-Moilasen mukaan tuo erityisiä haasteita heidän vapautumisensa valmisteluun. Naisvangeilla uusintarikollisuus on kuitenkin alhaisempaa kuin miehillä.

Viime vuonna Kriminaalityön palkinnon sai ViaDia Pohjois-Savo. Järjestö rakentaa vankilasta vapautuvalle tuetun polun, johon sisältyy myös vertaistukea.

Vankien ja rikostaustaisten parissa työskentelevä kansalaisjärjestö KRIS tukee asiakkaitaan rikoksettomassa ja päihteettömässä elämässä. Vertaistyö auttaa asiakkaita käytännön asioissa ja uusien ajattelutapojen omaksumisessa.

Kriminaalihuollon tukisäätiön tavoitteena kuntouttavampi kriminaalipolitiikka

Uusi hanke pyrkii lisäämään rikostaustaisten osallisuutta

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin arviointitutkimuksen mukaan vankeuslainsäädännön kokonaisuudistuksen tavoitteet toteutuvat jokseenkin hyvin avovankiloissa ja heikommin suljetuissa. Rangaistusajan suunnitelmia laaditaan melko kattavasti, mutta niiden laadussa, toteutumisessa ja seurannassa on puutteita. Kehitystarpeet kohdistuvat erityisesti vankeinhoidon toimintaedellytysten turvaamiseen sekä vankilakäytäntöjen yhdenmukaistamiseen.

Mitä rikosseuraamusten laatu on ja miten sitä mitataan?

Kuvaamme artikkelissa lyhyesti uusintarikollisuutta koskevat perustiedot sekä rikosseuraamusalalla tehdyt kotimaiset vaikutustutkimukset. Tämän jälkeen käsittelemme laadukkaan tilastollisen vaikutustutkimuksen piirteitä mutta myös ongelmia, joiden olemassaoloon on herätty viime aikoina useilla tieteenaloilla. Esitämme lopuksi joitain näkemyksiä vaikutustutkimuksen mahdollisuuksista rikosseuraamusalalla.

10.03.2017

Esittelemme käynnissä olevan tutkimuksemme ensimmäisiä havaintoja vankilassa olevien isien haastatteluista. Mitä isyys merkitsee näille miehille ja miten se näkyy miesten tulevaisuutta ja vapautumista koskevissa pohdinnoissa?

Päihdeongelma on vangeilla yleinen

Valtakunnallisessa asunnottomuuden vähentämiseen ja ennaltaehkäisyyn keskittyvässä AUNE-ohjelmassa (2016–2019) etsitään keinoja myös rikostaustaisten asumisedellytysten parantamiseen. Asunnottomuus ja rikoskierre kulkevat usein käsi kädessä: rikoskierteestä on vaikea päästä irti, jollei vapautuvalle ole tarjolla konkreettisia keinoja irrottautua entisestä elämästä.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Rikosseuraamuslaitoksen kehitysjohtaja Pauli Nieminen. Hän näkee seuraamusjärjestelmän kehittämisessä tärkeäksi vaikuttavuuden parantamisen, yhteiskunnan normaalipalvelujen käytön tehostamisen ja yhteistyöverkostojen rakentamisen. Rikosseuraamuslaitoksen keskeisenä tavoitteena on vähentää rangaistusta suorittavien riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin.

Vankilatutkimus oli pitkään värisokeaa

Valvottu koevapaus ja siihen yhdistetty päihdehoito tukevat monin tavoin rikoksentekijöiden kuntoutumista. Nämä myönteiset vaikutukset tulivat selkeästi näkyviin Rikosseuraamusalan tutkimus- ja kehittämismäärärahoista rahoitetussa ja Laurea-ammattikorkeakoulun koordinoimassa tutkimuksessa. Toisaalta muun muassa yhteistyössä ja käytänteiden yhtenäistämisessä on vielä kehitettävää.

2000-luvulla vankien perhesuhteet ovat tulleet vahvemmin huomion kohteeksi uusien kriminaalipoliittisten linjausten kuten rangaistusaikaisen kuntoutuksen korostamisen ja aikaisempaa avoimempien rangaistusmuotojen myötä. Erityisesti lapsen oikeuksien näkökulman vahvistuminen on haastanut katsomaan vanhempien vankeutta ja siihen liittyviä käytäntöjä uusilla tavoilla. Nykytilanteessa tarvitaan tutkimustietoa vankien perhesuhteista sekä ymmärrystä siitä, kuinka perhettä tarkastellaan rikosseuraamusalalla.

Suomessa seksuaalirikollisten kuntoutus on painottunut seksuaalirikoksesta tuomittujen kuntoutukseen. Vuosittain seksuaalirikoksista tuomitaan alioikeuksissa noin 500 henkilöä, joista osa osallistuu kuntoutusohjelmaan rangaistusajan suunnitelman mukaisesti. Stop-ohjelma on käytössä Riihimäen vankilassa ja Uusi suunta -ohjelma useissa suljetuissa laitoksissa, avolaitoksissa ja yhdyskuntaseuraamustoimistoissa. Kuntoutusohjelmien tavoitteena on edistää rikollisesta käyttäytymisestä irrottautumista ja vähentää seksuaalirikosten uusimista.

Rikosalan museoiden kokoelmat antavat tietoa itse rikoksista, rikosten selvittämisestä ja rikosseuraamuksista Suomessa. Historialliset tapahtumat ja esineet avaavat näkymiä paitsi rikoksiin myös koko kansan historiaan.

Eurooppalainen komitea kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen estämiseksi (CPT) antoi Suomelle jälleen moitteita tarkastuskäyntinsä jälkeen.

25.09.2015

Kriminologia-palstalla käsitellään sellivankilan syntyä ja Venäjän vankeinhoitoa.

05.06.2015

Kokemuspuheenvuoro

Rikosseuraamusalan asiakkaiden koulutustausta, sosiaalinen asema ja terveydentila ovat selkeästi heikommat kuin muulla väestöllä. Suuri osa rikoksista tehdään päihtyneenä ja vankilassa kohdataan niitä, joiden päihdeongelma on kehittynyt kaoottiseksi ja johtanut syrjäytymiseen. Tämä on synnyttänyt tarpeen tarjota päihdekuntoutusta vankilassa. Usein vankeustuomiot ovat lyhyitä, joten tulosten saavuttamiseksi tarvitaan kiinteää yhteistyötä siviilipuolen kanssa.

Kriminologia-palstalla on aiheena asteittaisen vapautumisen käsitteen historia.

Rikosseuraamusalan tutkimushankkeessa selvitettiin lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista tuomittujen vankien uusintarikollisuutta ja STOP-ohjelman vaikuttavuutta. Tutkimuksen mukaan tällaiset seksuaalirikosvangit tuomitaan harvoin uudesta seksuaalirikoksesta. STOP-ohjelman suorittaneiden uusimisaste oli alempi kuin verrokkivankien, mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Vankeutta ja tutkintavankeutta koskevaa lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi lakien soveltamisessa ilmenneiden muutostarpeiden pohjalta. Keskeisimmät ehdotukset koskevat vankien tapaamista, sähköistä viestintää ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Hallituksen esitys (HE 45/2014 vp) annettiin eduskunnalle huhtikuussa.

Ensimmäinen selvitys vankilassa olevista romaninaisista valmistui

Marraskuun liike oli kontrollipoliittinen yhdistys, joka toimi vuosina 1967–1972. Vankeuden käytön vähentämisen lisäksi liike oli edistämässä montaa sosiaalista uudistusta. Ilkka Taipale ja muut liikkeen veteraanit ovat pitäneet liikkeen teemoja esillä myöhemminkin.

Vertailevan tutkimuksen perusteella palvelutuotannosta on tullut yhä merkittävämpi rahoituslähde myös rikostaustaisten henkilöiden parissa työskenteleville järjestöille. Järjestöjen rahoituspohjan muuttumiseen liittyy ongelmia, jotka eivät vaikuta yksinomaan järjestöihin vaan lopulta myös niiden asiakkaisiin.

Kriminologia-palstalla käsitellään Yhdysvaltain kriminaalipolitiikkaa. Yhdysvaltain vankiluku ylitti 1980-luvulla päivittäisen yhden miljoonan vangin rajan. Jo tuolloin monet kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijat katsoivat, että tien päähän on tultu. Mutta toisin kävi.

Oireilua jo päiväkodissa, osa ilman päättötodistusta

Rikosseuraamuslaitoksen arviointikeskusten tehtävänä on tukea oikeusprosessia ja rangaistuksen täytäntöönpanoa. Tuomioistuimille avoseuraamusharkintaa varten annettavat lausunnot ja tutkintavankien sijoittelu esimerkiksi erillään pidon varmistamiseksi tukevat oikeusprosessia. Täytäntöönpanon tukeen sisältyvät vankien rangaistusajan suunnitelmat sekä vankiloihin sijoittaminen ja niiden käyttöasteen tasaaminen.

Kriminologia-palstalla tarkastellaan tällä kertaa vankilaa organisaationa.

Jopa seitsemän kymmenestä naisvangista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa ja moni on kokenut väkivaltaa myös lapsena. Toisaalta suuri osa naisvangeista Suomessa on tuomittu väkivaltarikoksista. Naisvangit voivat siis samanaikaisesti olla väkivallan uhreja, tekijöitä ja todistajia. Vankilahenkilökunnalle järjestetty koulutus keskittyi lähisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen.

Kriminologia-palstalla käsitellään rikoksentekijöiden kuntouttamista ja What works -liikkeen kritiikkiä.

Suurin osa restoratiiviseen oikeuteen pohjautuvista ohjelmista toteutuu vankilan ulkopuolella, mutta ohjelmia käytetään maailmalla myös vankiloissa.

"Ei meidän pihallemme" -ilmiö (nimby, not in my backyard) on tuttu kaikille rikostaustaisten kanssa työskenteleville. Vankilasta vapautuneelle suodaan oma asunto ja mahdollisuus uuteen elämään, mutta omaksi naapuriksi linnakundia ei haluta. Muun muassa Helsingin Diakonissalaitoksella on nykyisin työntekijöitä, jotka keskittyvät pelkästään naapuruston pitämiseen tyytyväisenä.

Kriminologia-palstalla kerrotaan rituaalien merkityksestä vankien kuntoutuksessa.

Entiset lainrikkojat voivat muuttaa elämäänsä niin, että rikokset ja päihteet jäävät taakse. Elämänmuutos edellyttää niin ammatillista kuin vertaistukea. Muutos alkaa henkilön omasta valinnasta lähteä toiselle tielle. Sami Nieminen vapautui päihderiippuvuudesta ja pääsi eroon myös rikoskierteestä .

Naarajärven vankilassa kokeiluna olleella Selvä kaista -toimintaohjelmalla on saatu rohkaisevia tuloksia. Se on uusi interventiomalli rattijuopumuksesta ehdottomaan vankeuteen tuomituille.

Ryhmä suomalaisia virkamiehiä ja järjestöjen edustajia tutustui joulukuussa lasten edun toteutumiseen Ruotsin vankiloissa. Vierailu vakuutti, että Suomessakin voidaan lähteä turvallisin mielin uudistamaan vankiloiden tiloja ja yhteydenpitokäytäntöjä ilman vakavaa turvallisuusriskiä.

Ehdonalaisvalvontaan määrätyt kokevat vankilan jälkeisen arjen vaikeaksi. Haastattelututkimuksessa nousi esiin vapautuvien köyhyys, työttömyys, vähäosaisuus, juominen ja asunnottomuus. Kasautuva huono-osaisuus näkyi haastatteluissa selvästi.

Rikosseuraamuslaitoksessa valmistui vuonna 2010 turvallisuusstrategia. Olennaista strategiassa on henkilöstön turvallisuus ja rikoksesta tuomitun oikeus turvalliseen ja häiriöttömään rangaistuksen suorittamiseen.

Kriminologia-palstalla arvioidaan tällä kertaa Yhdysvaltain vankilukujen kehitystä ja vankilukujen vaikutusta rikollisuuden määrään.

Tuoreen tutkimuksen mukaan vankien poistumislupien myöntämisperusteiden soveltamisessa ei ole huolestuttavia eroja, lupien myöntäminen on yleisesti ottaen yhdenvertaista ja lupaehtoja rikotaan melko harvoin. Lupaehtojen rikkomiseen reagoidaan kuitenkin vaihtelevasti ja seuraamusten määräämisessä on merkittäviäkin eroja.

Vaikeasti asutettavina on perinteisesti pidetty sellaisia vapautuvia vankeja, jotka kärsivät akuuteista päihde- ja mielenterveysongelmista ja ovat syrjäytyneitä yhteiskunnan palvelurakenteista. Joidenkin vapautuvien vankien asumisen ongelmat johtuvat kuitenkin pitkäaikaisesta vankeusrangaistuksesta, oletetusta korkeasta uusimisriskistä, tunnettavuudesta tai rikoksen laadusta johtuvasta ulkopuolisesta paineesta.

Kriminaalipolitiikan linjauksissa korostetaan hallittua vapautumista. Jos vanki vapautuu suoraan suljetusta vankilasta kadulle, hänen syyllistymisensä uusiin rikoksiin on hyvin todennäköistä. Vapautumiseen on jo tarjolla erilaisia portaita avolaitossijoituksista valvottuun koevapauteen. Vankilassa siihen valmistaudutaan arkielämän taitojen opettelulla ja kuntoutuksella sekä vapauttamisen suunnittelun ja sidosryhmäyhteistyön avulla. Kaikesta huolimatta on vielä paljon tehtävää sen ymmärtämisessä, että koko vankeusajan tulisi tähdätä vapautumiseen.

Lyhytaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomituista ei Suomessa ole tähän mennessä tehty erillisiä tutkimuksia. Muissa maissa lyhytaikaisvankeutta on tutkittu jonkin verran. Eri aikoina tehty tutkimus on melko yhtäpitävästi osoittanut lyhytaikaisvankien olevan ongelmainen ja kriminaalipoliittisesti haasteellinen ryhmä.

Artikkelissa tarkastellaan, voidaanko tutkintavankeudella vaikuttaa tehokkaasti uusintarikollisuuteen, ja miten tuomioistuimen ja vankilan välinen yhteistyö tukee tätä tavoitetta. Vantaan vankila on kehittänyt yhteistyömallia tutkintavankien päihdekuntoutukseen.

Kriminologia-palstalla paneudutaan tällä kertaa Neuvostoliiton, erityisesti Stalinin ajan, rikosoikeudelliseen ajatteluun.

Haastattelututkimuksen yksi merkittävimmistä havainnoista oli vankilaturvallisuuden kirjavuus eri vankiloissa. Turvallisuuskäytäntöjen ohjeistus ja ilmenneisiin ongelmien reagoiminen vaihtelee suuresti vankiloittain. Eritasoisia turvallisuusongelmia ilmenee kaikissa vankiloissa, joissakin enemmän ja joissakin vähemmän, mutta niihin varautuminen ja niistä selviäminen on satunnaista ja vaihtelevaa. Artikkelissa nostetaan esiin muutamia vankilaturvallisuuden epäkohtia.

Vuonna 2008 Suomen vankiloissa oli päivittäin keskimäärin 201 omasta pyynnöstääm erillään asuvaa vankia. Viiden vuoden aikana pelkääjävankien määrä on kaksinkertaistunut. Vankiloiden ilmoittamiskäytäntöjen eroista johtuen pelkääjiä lienee todellisuudessa selvästi ilmoitettua enemmän. Nämä ns. pelkääjävangit työllistävät ja aiheuttavat kustannuksia vankiloissa. Pelkääminen hankaloittaa myös rangaistusajan suunnitelmien toteuttamista. Pelkäämisen syitä ovat mm. huumausaineisiin liittyvät velat, vangin toimiminen todistajana toista vankia koskevassa rikosprosessissa tai vangin menneisyyteen liittyvä seksuaalirikos.

Artikkelissa esitellään käytettävissä olevia hoito- ja tukimuotoja uusimisriskin pienentämiseksi.

Kriminologia-palstalla käsitellään tällä kertaa vankien eristämistä yksinäisyyteen ja tästä aiheutuvia haittavaikutuksia.

Elinkautisvangit ovat lokakuusta 2006 alkaen voineet hakea ehdonalaiseen vapauteen pääsyä Helsingin hovioikeudelta. Ehdonalaiseen vapauteen päästetyn elinkautisvangin koeaika ja jäännösrangaistus on kolme vuotta. Presidentillä on myös edelleen mahdollisuus vapauttaa elinkautisvanki armahtamalla. Tähän mennessä hovioikeus on vapauttanut 12 elinkautisvankia.

Rikosseuraamusviraston työryhmä haluaa kehittää vankiloiden kuntouttavaa toimintaa paremmin naisvankien tarpeita vastaavaksi, sillä naisvangit eroavat monessa suhteessa miesvangeista. Lisäksi avolaitospaikkojen, ryhmäkuntoutuksen ja ammatillisen koulutuksen järjestäminen naisvangeille valtakunnallisesti olisi perusteltua.

Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi 2006 selvityksen vankien velkaantumisesta. Pirjo Näkin tutkimuksen mukaan vangit ovat monella eri mittarilla mitattuna huono-osaisia. Yli 80 prosenttia vapautuvista vangeista oli velkaantuneita. Velkaantuminen painottui rikosperusteisiin korvauksiin ja maksamattomiin sakkoihin. Keskeinen tutkimustulos oli, että velkaantuneet vangit vapautuvat joko sosiaaliturvariippuvuuteen tai siirtyvät tekemään työtä ilman verokirjaa. Myös laittomaan toimintaan liittyvät velat pitävät huolen siitä, että osa vapautuvista vangeista pysyy rikoskierteessä.

Valvotun koevapauden käyttö on lähtenyt käyntiin tasaiseen, joskin melko hitaaseen tahtiin.

Vaihtoehtoseuraamusten ajatellaan olevan yksi keino vähentää vankilukua ja niiden kehittämistä korotetaan mm. oikeusministeriön strategioissa.

Vankiloissa oli 1930-luvun taitteessa useita tuhansia vankeja enemmän kun nykyisin. Poliittis-taloudellinen tilanne eroaa kuitenkin jyrkästi 2000-luvun alun tilanteesta. Tästä huolimatta ajankohdille on yhteistä vankiluvun nopea kohoaminen, ja sen seurauksena vankiloiden yliasuttaminen ja toimintojen vaikeutuminen.

Suomessa nuorten vankien huumausaineongelmat ratkaistaan pikemminkin ehdottomalla päihteettömyydellä kuin hyödyntämällä haittoja vähentäviä menetelmiä ja toisin kuin monissa muissa vankilajärjestelmissä terveydenhuolto on ensisijaisesti sairaanhoitajien eikä lääkäreiden käsissä. Nämä olivat päähavaintoni vierailuillani kahteen nuorisovankilaan.

Peruspalveluiden saamisessa eroja rikosseuraamuksiin tuomituilla.

Vankeinhoidon käytännöissä on epätietoisuutta lapsen edusta.

Olot venäläisissä vankiloissa ovat parantuneet neuvostoajoista, mutta humaaneja ne eivät ole vielä lähimainkaan. Näin luonnehtii tilannetta pietarilainen ihmisoikeusaktivisti Gennadi Tshernjavski, joka on viime vuosina ajanut useiden vankien asiaa venäläisen vankilahallinnon sokkeloissa – ilman varsinaista juristin koulutusta.

Oikeusministeriön sähköisen valvonnan työryhmän ehdotus välimietinnössä puhuu matkapuhelinvalvonnan puolesta.

Vangit hakeutuvat eristykseen hyvin monista eri syistä. Vankien turvattomuutta lisäävät sekä vankiloiden korkeat vankiluvut että järjestäytyneiden rikollisliigojen toimintatavat.

Kirjoituksessa selvitetään Cognitive Skills® -ohjelman vaikutusta vankilasta vapautuneiden uusintarikollisuuteen. Viime vuosina keskimäärin 60–70 vankia vuodessa on osallistunut CS-kurssille. Tutkimuksen mukaan ohjelman läpikäyneillä vangeilla on pienempi riski palata vankilaan kuin muilla vangeilla.

"Vilkkaan pojan koti se on rakennettu paikalle niin ihanalle Aurajoen rannalle kalliolle vankalle vuorelle niin korkialle"

Keväällä Hollannissa pidettiin neljäs elektronista valvontaa Euroopassa käsitellyt konferenssi. Elektroninen valvonta on professori Hans-Jörg Albrechtin mukaan löytämässä paikkansa rikosseuraamusten täytäntöönpanossa EU-maissa. Myös kriitikot ovat huomanneet, että hyvin suunniteltu ja toimeenpantu elektroninen valvonta voi edistää monia hyviä kriminaalipoliittisia tavoitteita kuten pitkäaikaisvankien ennenaikaista vapauttamista ja helpottaa vankien kontrollia avovankiloissa.

Suomen vankiloissa on toteutettu virolaisille ja venäläisille vangeille suunnattua päihde- ja hiv/aids-ohjelmaa. Lusia päihteittä -hanke osoitti, että ulkopuolisten asiantuntijoiden panos on usein korvaamaton molemminpuolisen luottamuksen takaamiseksi ja innovaatioiden tuottamiseksi vankilan päihde- ja hiv/aids-ehkäisyyn.

Empiiristen tulosten mukaan aikaisempien vankeuskertojen määrän lisääntyminen lisää yksilön vankilaan palaamisen todennäköisyyttä, mutta edellisen vankeuden kestolla ei ole vaikutusta palaamisalttiuteen.

Suomessa ja Yhdysvalloissa on erilainen vankeinhoitofilosofia, joka heijastuu myös mielenterveysongelmaisten vankien valvontaan ja hoitoon. Suomessa vallitsee humaani, kuntouttava ote verrattuna Yhdysvaltain rankaisevampaan malliin. Artikkelissa kuvaillaan hoitokäytäntöjä Vantaan vankilan psykiatrisessa sairaalassa ja Northern State -vankilassa New Jerseyssä.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana kansanedustaja Ilkka Taipale (sd.). Hän on seurannut kriminaalipolitiikkaa pitkään. Viimeaikaista kehitystä – vankiluvun kääntymistä kasvuun 2000-luvun vaihteessa ja jatkuvasti hieman kovenevia tuomioita – hän on katsellut murheellisena. Vankiluvun alentamisen tärkeimpiä keinoja olisivat köyhyyden ja asunnottomuuden puolittaminen sekä eläkkeen myöntäminen työkyvyttömille.

Entisen elämän vanki -projektissa kerättiin kokemuksia ja luotiin psykososiaalisen kuntoutuksen malli vapautumassa oleville päihdeongelmaisille vangeille. Kuntoutusprosessi käynnistyi jo vankilassaoloaikana. Kokemusten mukaan keskeistä oli vangin psykososiaalisen voinnin yksilöllinen lähtöarviointi jo ennen vapautumista. Projektin aikana ilmeni, että yhteiskunnalliset odotukset vangin palaamisesta työelämään ovat usein liian korkeat.

13.12.2004

Haaste 4/2004 – Kriminologia-palstalla käydään läpi suomalaisen kriminaalipolitiikan historiallista kehitystä.

27.09.2004

Haaste 3/2004 – Kriminologia-palstalla esitellään yhtä venäläistä rikollista alakulttuuria "vor v zakoniea" ja pohditaan alakulttuurien merkitystä nykyajassa.

Haaste 2/2004 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on rikosseuraamusalan neuvottelukunnan puheenjohtaja, Helsingin hovioikeuden presidentti Lauri Melander. Hän pitää vankeinhoidon ja kriminaalihuollon kehittämistä tärkeänä. Seuraamuksen määräämisen lisäksi tarvitaan korjaavaa toimintaa. Rikoksesta tuomitun yhteiskuntaan sijoittumisessa ja uusintarikollisuuden ehkäisyssä tarvitaan kuitenkin muutakin. Uusi neuvottelukunta pyrkiikin toimimaan sillanrakentajana rangaistusjärjestelmän ja yhteiskunnan tukijärjestelmien välillä.

Haaste 4/2002 Pääkirjoitus

Haaste 2/2001 – Kriminologia-palstalla todetaan keskustelun rikoksentekijöiden ja vankien uudenlaisesta kuntouttamisesta vilkastuneen myös Suomessa. Kuntoutusohjelmilla on paikkansa, mutta milloin niiden paikka on muurien sisällä ja milloin niiden ulkopuolella?

 
Julkaistu 14.10.2013