Etusivu » Juttuarkisto aihealueittain » Uhrit, uhritutkimukset, rikoksen pelko

Uhrit, uhritutkimukset, rikoksen pelko

Rakenteilla oleva palvelu tarjoaa neuvoja nuorille, joita on loukattu sosiaalisessa mediassa. Palvelun kehittäjien mukaan nuoriin kohdistuvat loukkaukset ovat hyvin arkipäiväinen mutta vakava ilmiö, jonka kitkemiseen tarvitaan uusia keinoja.

Eri alojen asiantuntijat kantavat huolta eriarvoistumisen lisääntymisestä yhteiskunnassa, syrjäytymisestä ja asenneilmapiiristä. Rikollisuuden nähdään siirtyvän entistä enemmän verkkoon ja kansainvälistyvän. Rikollisuuden määrään nähdään vaikuttavan paljolti valvonnan määrän, jossa on myös omat haasteensa perusoikeuksien kannalta.

Kansallinen rikosuhritutkimus osoittaa, että 65–74-vuotiaat kokevat olennaisesti vähemmän väkivaltaa ja uhkailua kuin nuoremmat ikäryhmät. Tällä ikäryhmällä väkivallan pelkokin on verraten matalalla tasolla. Yli 75-vuotiaiden turvallisuutta ei ole uhritutkimuksissa selvitetty.

Viime vuonna valmistui oikeusministeriön työryhmän ehdotus siitä, miten uhreille kohdennettavaa viranomaisviestintää tulisi kehittää. Työryhmän työ liittyi uhridirektiivin mukaisten käytäntöjen edistämiseen. Ehdotuksista saatu lausuntopalaute oli myönteistä, ja lisätoiveitakin esitettiin.

Rikosprosessiin lähteminen on monesta syystä vaikeaa

Juttukokonaisuudessa kerrotaan mm. Tukinaisen, Välitä!-yksikön, Naisten Linjan, Nuorten Exitin ja Tyttöjen Talon kuulumisia ja näkemyksiä seksuaaliväkivaltatyön haasteista sekä esitellään uusia hankkeita.

Raiskauksen tai muun seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan uhreille ei ole palveluja riittävästi. Lisäksi palvelut ovat keskenään koordinoimattomia. THL:n julkaisema ohjeistus auttaa sairaanhoitopiirejä ja tulevaisuudessa sote-alueita luomaan alueellisia hoitoketjuja.

Uhripoliittinen toimikunta on saanut parivuotisen urakkansa päätökseen. Loppuraportissa esitellään suunnitelma tukipalveluiden rakenteellisista ratkaisuista ja rahoitusmalleista. Lisäksi ehdotetaan laajojen uhripoliittisten kysymysten edistämiseksi jatkotoimia, joilla uhrin asemaa voidaan edelleen parantaa ja uhrin oikeudet turvata käytännössä EU:n uhridirektiivin tavoitteiden mukaisesti. Toimikunta katsoo, että tarvittaisiin vahva poliittinen päätös ja kirjaus rahoitusratkaisuista hallitusohjelman toimintasuunnitelmaan.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos selvitti kyselyllä uhrien tarpeita ja tyytyväisyyttä rikosprosessiin.

Ihmisillä on luontainen halu ja taipumus olla kontaktissa toisiin ihmisiin. Netti ja erilaiset sosiaaliset verkkoympäristöt kuuluvat monen ihmisen arkipäivään ja tarjoavat parhaimmillaan laajat mahdollisuudet kanssakäymiseen, myös rikosuhrityössä.

Nils Christie toi 1970-luvulla esille, miten rikoksen uhri oli rikosprosessissa unohdettu osapuoli. Hänen kritiikkinsä osui oikeaan, sillä rikosten uhrit olivat pitkään niin tutkimuksen kuin kriminaalipolitiikankin marginaalissa. Tilanne on kuitenkin muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, sillä rikoksen uhri on noussut keskiöön niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin kentillä. Rikosten uhrien esiin nousu on herättänyt ihastusta, mutta myös vihastusta.

Poliisille vuonna 2011 tehtyjen rikosilmoitusten perusteella tyypillisin toistuvan väkivallan uhri on korkeintaan 40-vuotias suomalainen nainen, jolla on vakava päihdeongelma ja joka kokee parisuhteessa puolisonsa tekemää väkivaltaa. Parisuhdeterrorin uhreiksi nimetyn ryhmän lisäksi poliisin rikosilmoitusjärjestelmästä on tunnistettavissa neljä muuta toistuvan väkivallan uhrien ryhmää. Uhrien tunnistaminen on ensisijaisen tärkeää, jotta heitä voitaisiin auttaa nykyistä paremmin.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen nuorisorikollisuuskysely mittaa entistä laajemmin nuorten rikoskäyttäytymistä ja uhrikokemuksia. Uudistuneen nuorisorikollisuuskyselyn mukaan 15–16-vuotiaiden nuorten kielletyistä ja rikollisista teoista yleisin on luvaton tiedostojen lataaminen internetistä. Kun nuoret joutuvat rikoksen uhriksi, kyse on useimmiten heidän omaisuuteensa kohdistuneesta vahingonteosta tai varkaudesta.

Yhdeksän prosenttia uhritutkimukseen vastanneista oli vuoden aikana kokenut vähintään läimäisyn käsittävää fyysistä väkivaltaa ja noin neljä prosenttia oli saanut väkivallan seurauksena fyysisen vamman. Nuorten väkivaltakokemukset olivat muita ikäryhmiä yleisempiä. Tiedot käyvät ilmi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2012 toteuttamasta kansallisesta rikosuhritutkimuksesta (KRT).

Maailman viktimologisen yhdistyksen 14. symposiumi järjestettiin toukokuussa Haagissa. Osanottajia nelipäiväisessä konferenssissa oli satoja. Täysistunnoissa ja työryhmissä rikosten uhrikokemuksia käsiteltiin niin tutkimuksen, uhrien tukemisen ammattilaisten, uhriaktivismin kuin myös uhripolitiikan näkökulmista.

Oikeusministeriö ja rikosasioiden sovittelun neuvottelukunta järjestivät helmikuussa Helsingissä seminaarin, joka keskittyi erityisesti uhrin asemaan sovittelussa. Keskeiseksi puheenaiheeksi nousivat myös vakavien rikosten ja lähisuhdeväkivallan sovittelu.

Asiakaspalvelutehtävissä työskentelevät joutuvat enenevissä määrin kohtaamaan väkivaltaa tai sen uhkaa. Enää ei voida keskittyä pelkästään fyysisten väkivallantekojen ennaltaehkäisyyn asiakaspalvelupisteillä, vaan on myös otettava huomioon, että monilla aloilla asiakaspalvelu on siirtymässä entistä enemmän puhelinpalveluun ja internetiin. Samalla kynnys uhkailulle saattaa pienentyä, sillä uhkailija voi kokea, että nimetön puhelu tai sähköpostiviesti takaa anonymiteetin.

Rikoksista ja eritoten väkivallasta uutisointi on lisääntynyt merkittävästi Suomessa kahdenkymmenen vuoden aikana. Myös rikosuutisten sisältöpainotukset ja uutisoinnin tavat ovat muuttuneet. Yksittäistä rikostapausta seurataan nyt aikaisempaa pidempään ja huomio on alkanut kohdistua yhä enemmän rikosten uhreihin.

Rikoksentorjunta-palstalla pohditaan uusiutuvan uhriksi joutumisen ehkäisyn mahdollisuuksia. Jos uudelleen rikoksen uhriksi joutuminen onnistuttaisiin estämään, rikokset vähenisivät olennaisesti. Koeteltuja menetelmiä tähän on vielä vähän, mutta joitakin hyviä hankkeita löytyy.

Tuoreen tutkimuksen mukaan rikoksen uhreille tarkoitetuista tukipalveluista haetaan yleensä apua vakavien kokemusten jälkeen. Suuri osa yhteyttä ottaneista on kokenut väkivaltaa.

Ulkomaalaisten työntekijöiden hyväksikäyttötapausten määrä on kasvanut Suomessa viime vuosina. Työperäisestä ihmiskaupasta ei ole kuitenkaan toistaiseksi annettu tuomioita, vaikka eri toimijoiden tietoon tulee kymmeniä epäilyttäviä tapauksia vuosittain. Tämä on vain jäävuoren huippu, sillä tunnistamisessa on ongelmia. Tutkimus osoittaa, että ulkomaalaiset työntekijät ovat Suomessa kohdanneet monenlaisia hyväksikäytön muotoja. Pahimmillaan hyväksikäyttö on työperäistä ihmiskauppaa.

Runsas puolet suomalaisista miehistä on kokenut joskus 15 vuotta täytettyään fyysistä väkivaltaa, väkivallalla uhkailua tai seksuaalista väkivaltaa. Väkivalta oli usein tuntemattoman tekemää. Nykyisen kumppaninsa tekemää parisuhdeväkivaltaa oli kokenut 16 prosenttia parisuhteessa olevista miehistä.

Rikoksentorjunta-palstalla käsitellään tällä kertaa itsemurhien ja henkirikosten sekä niiden torjunnan yhteyksiä. Sekä itsemurhia että väkivaltakuolemia on edelleen vähennettävä.

Noin 12 prosenttia suomalaisista on vuoden aikana kokenut väkivaltaa tai uhkailua. Kuusi prosenttia on joutunut fyysisen väkivallan uhriksi ja kaksi prosenttia on saanut väkivallasta fyysisen vamman. Nämä tiedot käyvät ilmi vuoden 2009 kansallisesta uhritutkimuksesta. Vastaava tutkimus on toistettu seitsemästi vuoden 1980 jälkeen ja muodostaa tärkeimmän kokonaisrikollisuutta koskevan tietolähteen maassamme.

Uuden kyselytutkimuksen mukaan lapset ja nuoret kokevat väkivaltaa useammin kuin aikuiset. Pojista runsaat 20 ja tytöistä noin 15 prosenttia ilmoitti joutuneensa pahoinpitelyn kohteeksi kuluneen vuoden aikana. Tyypillisesti väkivallan tekijänä on ikätoveri kotona tai koulussa; noin joka kymmenennessä tapauksessa on kyse aikuisen lapseen kohdistamasta väkivallasta.

Naisuhritutkimus on kartoittanut naisiin kohdistuvan väkivallan piirteitä ja keinoja sen ehkäisemiseksi eri kulttuureissa.

Väkivaltakokemukset yleisiä lapsilla ja nuorilla.

Helsingissä pidettiin maaliskuussa pohjoismainen uhrikonferenssi teemalla Väkivallan uhrit – meidän vastuumme. Ohjelmassa keskityttiin lapsiin, vanhuksiin ja muihin väkivallan uhreihin, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle. Lisäksi painopisteenä oli väkivalta ja terveys sekä vähemmistöryhmien kohtaama väkivalta. Konferenssiin osallistui parisataa tutkijaa ja uhriasioiden parissa työskentelevää ammattilaista.

Järvenpää on kansallisen väkivallan vähentämisen ohjelman pilottikaupunki. Osana hanketta toukokuussa 2006 toteutettiin "Turvallinen arki" -kysely, jossa kerättiin tietoa Järvenpään lasten ja nuorten arjesta, ajankäytöstä, tupakoinnista ja päihteiden käytöstä, väkivallan uhriksi joutumisesta sekä muista asioista, jotka huolestuttavat nuoria. Kyselyn mukaan järvenpääläiset nuoret kokivat kaupunkinsa turvalliseksi asuinpaikaksi.

Noin yksi kymmenestä suomalaisesta on vuoden aikana kokenut väkivaltaa tai uhkailua. Noin kaksi prosenttia on saanut väkivallasta fyysisen vamman. Nämä tiedot käyvät ilmi vuoden 2006 kansallisesta uhritutkimuksesta. Vastaava tutkimus on toistettu kuudesti vuoden 1980 jälkeen ja muodostaa tärkeimmän kokonaisrikollisuutta koskevan tietolähteen maassamme.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Petra Kjällman. Hän nostaa tämän hetken suurimmaksi haasteeksi muuttuvan toimintaympäristön. Eniten hän on huolissaan yhteiskunnan arvojen muutoksesta, mikä heijastuu monin tavoin kolmannen sektorin työhön. Paljon rikoksen uhrin ja todistajan asemaa pystyttäisiin silti parantamaan pienillä käytäntöjen muutoksilla.

14.03.2007

Lehtien palstoilla väkivalta näkyy järvenpääläisille ravintolaillan päätteeksi tapahtuvina tappeluina ja humalaisten puukotuksina. Poliisin tilastoimissa rikoksissakin alkoholi on mukana kahdessa tapauksessa kolmesta. Suuri osa väkivallasta ei kuitenkaan tule viranomaisten tietoon. Järvenpään pilottihankkeen yhtenä tarkoituksena on hakea keinoja väkivallan kattavampaan ehkäisyyn ja puuttua piiloon jäävään rikollisuuteen. Lapset ja nuoret sekä alkoholiehtoisen väkivallan vähentäminen nousevat avainasemaan.

Vuonna 2005 tehdyn kyselyn mukaan naisten aikuisiällä kokema väkivalta on hieman lisääntynyt. Väkivallan rakenteessa on tapahtunut muutos siten, että väkivaltaa parisuhteessa oli hieman aikaisempaa vähemmän. Sen sijaan naisten kokema väkivalta ja uhkailu parisuhteen ulkopuolella ovat yleistyneet.

Kansainvälinen rikosuhritutkimus aloitettiin vuonna 1989. Sen tavoitteena on hankkia väestöön kohdistuvilla haastattelututkimuksilla vertailukelpoisia tietoja eräistä rikoksista ja rikollisuuteen liittyvistä tekijöistä. Tutkimus on toistettu vuosina 1992, 1996 ja 2000. Kaikkiaan siihen on osallistunut yli 70 maata kaikista maanosista. Se on toteutettu eri maissa kansallisten asiantuntijoiden johdolla.

13.03.2006

Asiakasnäkökulmasta on tullut yksi poliisin toiminnan hallinnollisista arviointikriteereistä. Hyvä yleisösuhde on lisäksi edellytys sille, että rikokset ilmoitetaan poliisille ja että poliisi saa yleisöltä rikosten selvittämiseen tarvittavia vihjeitä.

10.06.2005

Pelkokeskustelu uhkaa tutkimuksen puutteiden takia jäädä varsin epämääräiseksi. Vaarana on, että epämääräinen tieto on omiaan vahvistamaan pelkoa ja epävarmuuden tai levottomuuden tunteita ja myös antamaan tahatonta tukea demagogiaan taipuvaisille puheenvuoroille.

Haaste 3/2002 Pääkirjoitus

 
Julkaistu 17.12.2013