Etusivu » Juttuarkisto aihealueittain » Syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, päihdehoito

Syrjäytyminen, mielenterveysongelmat, päihdehoito

Artikkelissa kerrotaan ikääntyvistä ihmisistä, jotka ovat aloittaneet kovien huumeiden käytön nuoruudessaan ja jatkavat sitä edelleen, ja yhteiskunnan suhtautumisesta heihin.

Mielentilatutkimusten syyntakeisuusarvioissa tapahtui merkittävä muutos 1990-luvulla, joka heijastui suoraan rangaistuskäytäntöön ja viiveellä kriminaalipoliittisiin ratkaisuihin ja lainsäädäntöön. Artikkelissa kuvataan tätä muutosta nuoria henkirikoksentekijöitä koskevan aineiston ja asiantuntijakommenttien 1 pohjalta .

Suomalaisen 2015 julkaistun rekisteritutkimuksen tulosten mukaan joidenkin keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden käyttöön voi liittyä kohonnut henkirikokseen syyllistymisen riski. Suurin riski liittyy kipulääkkeiden ja rauhoittavien bentsodiatsepiinien käyttöön. Masennuslääkkeiden käyttö on sen sijaan yhteydessä vain hieman kohonneeseen riskiin.

Vanhan Vaasan sairaalan potilaista suunnilleen puolet on oikeuspsykiatrisia ja puolet vaarallisia ja vaikeahoitoisia. Oikeuspsykiatriset potilaat ovat yleensä hoidossa pitkään. Hoitosuunnitelmat rakennetaan yksilöllisesti ja potilaan kanssa keskustellen. Tavoitteena on paluu yhteiskuntaan .

Psykopatia oli kriminaalipoliittisesti merkittävä diagnoosi 60 vuoden ajan. Väitöstutkimuksessa on tarkasteltu psykopaitadiagnoosin syntyä ja käyttöä.

Rikokseen syyllistyneiden vapauttaminen syyntakeettomuuden perusteella ja rangaistuksen määrän alentaminen alentuneen syyntakeisuuden vuoksi ovat olleet tuomioistuinratkaisuissa melko harvinaisia ja niiden määrä ja osuus tuomioissa on jatkuvasti vähentynyt. Syynä tähän ovat vakavien rikosten vähentyminen sekä syyllisen mielentilan sisältöön liittyvien määrittelyjen ja ratkaisuprosessia koskevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön tiukentuminen .

Kolumnissa lähestytään syyntakeisuuden problematiikkaa käytännönläheisesti.

Mielentilatutkimus on laaja henkilön terveydentilaa kartoittava tutkimus, jossa selvitetään henkilön syyntakeisuus rikoksen suhteen sen tekohetkellä sekä tutkitaan, täyttyvätkö edellytykset määrätä henkilö tahdosta riippumattomaan psykiatriseen hoitoon. Artikkelissa kuvataan mielentilatutkimuksen tarkoitusta ja tutkimuksen suorittamista sekä arvioidaan kehittämistarpeita Suomessa.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana vankilapsykiatri Alo Jüriloo. Hän on huolestunut siitä, että psykoottisten vankien määrä on kymmenkertaistunut reilussa kymmenessä vuodessa. Taustalla on psykiatrisen hoitojärjestelmän muutokset ja mielentilatutkimusten vähentyminen. Suomessa hyvää osaamista vankien mielenterveyshoidossa, mutta parantamisen varaa on vieläkin.

Työssäkäynti on yksi keino kiinnittää vapautuva vanki yhteiskuntaan ja normaaliin arkeen kriittisessä vapautumisen vaiheessa. Käytännön toimijat kertovat, millaisia haasteita rikostaustaisten ihmisten työllistymisessä on.

Päihdeongelma on vangeilla yleinen

Kollektiivisessa kulttuurissa kasvaneiden on vaikea taipua suomalaisiin päihdehoito-ohjelmiin.

Valvottu koevapaus ja siihen yhdistetty päihdehoito tukevat monin tavoin rikoksentekijöiden kuntoutumista. Nämä myönteiset vaikutukset tulivat selkeästi näkyviin Rikosseuraamusalan tutkimus- ja kehittämismäärärahoista rahoitetussa ja Laurea-ammattikorkeakoulun koordinoimassa tutkimuksessa. Toisaalta muun muassa yhteistyössä ja käytänteiden yhtenäistämisessä on vielä kehitettävää.

Sosiaalityöntekijän osaaminen täydentää merkittävällä tavalla poliisin osaamista. Johtavalla sosiaalityöntekijällä Marko Timosella on vuosien kokemus poliisin kanssa työskentelemisestä ja sosiaalitoimen erilaisten asiakkaiden kohtaamisesta. Poliisin ja sosiaalitoimen ajankohtaisiksi haasteiksi hän nimeää syrjäytymisen ja monikulttuurisuuden.

Pakka-toimintamalli on suomalainen sovellus päihdehaittoja ehkäisevälle paikalliselle työlle. Painopiste on alkoholin, tupakan ja rahapelien saatavuuteen puuttumisessa. Mallin kehittäminen aloitettiin kymmenen vuotta sitten ja nykyään sen piirissä on jo yli kolmannes suomalaisista.

Vuosina 2009–2011 toteutetussa ennakointitutkimuksessa valtaosa suomalaisista huumausainealan asiantuntijoista oli sitä mieltä, että lääkkeiden päihdekäyttö tulee vuonna 2020 olemaan yleisempää kuin laittomien aineiden käyttö. Tuoreet analyysit viittaavat siihen, että ennustus on toteutunut jo etuajassa: lääkkeet ovat jo nyt keskeinen osa huumeongelmaa.

Päihdekuntoutuksen käyttöä rikosseuraamusten osana voisi edistää kehittämällä päihdekuntoutusta yhtenä yhteiskunnallisen sovittelun muotona.

Rikosseuraamusalan asiakkaiden koulutustausta, sosiaalinen asema ja terveydentila ovat selkeästi heikommat kuin muulla väestöllä. Suuri osa rikoksista tehdään päihtyneenä ja vankilassa kohdataan niitä, joiden päihdeongelma on kehittynyt kaoottiseksi ja johtanut syrjäytymiseen. Tämä on synnyttänyt tarpeen tarjota päihdekuntoutusta vankilassa. Usein vankeustuomiot ovat lyhyitä, joten tulosten saavuttamiseksi tarvitaan kiinteää yhteistyötä siviilipuolen kanssa.

Tutkimuksessani on selvitetty laitosmuotoisen päihdehuollon työnjakoa sosiaali- ja terveydenhoidon, poliisin säilön ja vankilan välillä vuosina 1985–2006. Työnjako on muuttunut pakkokeinoja korostavaan suuntaan laman jälkeen. Erityisesti vankilan osuus on kasvanut.

Sosiaali- ja terveysministeriöstä eläköitynyt sosiaalineuvos Tapani Sarvanti näkee, että Suomessa on pystytty toteuttamaan maltillista huumausainepolitiikkaa siksi, ettei huumekysymys ole koskaan vahvasti politisoitunut. EU:n tuki on ollut merkittävä maltillisen, myös haittojen vähentämiseen tähtäävän politiikan kehittämisessä. Huumeidenkäyttäjiin kohdistuvaa kontrollia hän haluaisi keventää muutamien Euroopan maiden mallin mukaan.

Etsivän työn menetelmä kehitettiin alun perin tavaksi ottaa kontaktia ja työskennellä marginalisoitujen ihmisryhmien parissa. Tarkoitus on yhdistää haittojen vähentämistä aikaiseen väliintuloon ja pyrkiä saamaan kontakti riskiryhmiin ennen heidän tilanteidensa ja ongelmiensa syvempää eskaloitumista.

Nuorten rattijuopumukset nousevat usein esiin, kun pohditaan tieliikenteen turvallisuutta. Tie selväksi -toimintamallin ideana on tarjota alle 25-vuotiaille rattijuopumuksesta kiinnijääneille tukea ja ohjausta matalan kynnyksen ja nopean puuttumisen periaatteilla. Toimintamallissa poliisi ja sosiaali- ja terveystoimi tekevät yhteistyötä päihdeongelmien ehkäisemiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi mini-intervention keinoin.

Päihde- ja mielenterveyspalveluissa on hyvä mahdollisuus ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa. Palveluissa kohdataan runsaasti niin lähisuhdeväkivaltaa kokeneita naisia, miehiä, lapsia ja perheitä kuin väkivallantekijöitäkin. Systemaattisen kartoituksen avulla vältytään hankalalta väkivallan merkkien tulkinnalta ja voidaan luoda vaikean asian käsittelyssä auttava rutiini.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana johtaja Georg Henrik Wrede opetus- ja kulttuuriministeriön nuorisoyksiköstä. Hän näkee etsivän nuorisotyön tärkeäksi keinoksi ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Osa nuorista tarvitsee selvästi etsivän nuorisotyön kaltaista tukea ja kanssakulkemista. Kriminaalipolitiikassa on hänen mukaansa samantyyppistä ajattelua: yritetään ennaltaehkäistä mahdollisimman paljon ja sopeuttaa sopivalla tavalla yhteiskuntaan .

Suomessa, erityisesti Helsingin yliopiston oikeuspsykiatrian tutkimusryhmässä, on viime vuosina tehty useita kansainvälistä arvostusta saaneita tutkimuksia, joissa on selvitetty alkoholin käytön yhteyttä väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Alkoholiriippuvuuden hoitoon on olemassa tehokkaita keinoja. Hoitopessimismi on kuitenkin vaikeuttanut niiden käyttöönottoa maassamme.

"Ei meidän pihallemme" -ilmiö (nimby, not in my backyard) on tuttu kaikille rikostaustaisten kanssa työskenteleville. Vankilasta vapautuneelle suodaan oma asunto ja mahdollisuus uuteen elämään, mutta omaksi naapuriksi linnakundia ei haluta. Muun muassa Helsingin Diakonissalaitoksella on nykyisin työntekijöitä, jotka keskittyvät pelkästään naapuruston pitämiseen tyytyväisenä.

Vuokrat rästissä tai varoituksia häiriöistä ja häätö uhkaa? Naapuririitoja, kun kulttuurit kohtaavat? Vai onko nuorella vaikeuksia asumisen alkutaipaleella? Esimerkiksi näitä kysymyksiä asumisneuvojat auttavat ratkaisemaan. Asumisneuvojat, asumisohjaajat ja sosiaali-isännöitsijät kohtaavat työssään asumisen ja ihmisen elämän moninaisen kirjon. Asiakkaita on mielenterveys- ja päihdeongelmaisista lapsiperheisiin ja ikäihmisiin.

Entiset lainrikkojat voivat muuttaa elämäänsä niin, että rikokset ja päihteet jäävät taakse. Elämänmuutos edellyttää niin ammatillista kuin vertaistukea. Muutos alkaa henkilön omasta valinnasta lähteä toiselle tielle. Sami Nieminen vapautui päihderiippuvuudesta ja pääsi eroon myös rikoskierteestä .

Naarajärven vankilassa kokeiluna olleella Selvä kaista -toimintaohjelmalla on saatu rohkaisevia tuloksia. Se on uusi interventiomalli rattijuopumuksesta ehdottomaan vankeuteen tuomituille.

Myrsky-toiminnan arviointitutkimus osoittaa, että nuorten omista lähtökohdista lähtevä ja taiteilijoiden ohjaama taiteen tekeminen vahvistaa nuorten hyvinvointia. Tutkimuksen mukaan taide lisää nuorten tyytyväisyyttä, elämäniloa sekä yhteisöllisiä valmiuksia ja taitoja. Taide myös vahvistaa nuorten yhteiskunnallista osallisuutta.

Ehdonalaisvalvontaan määrätyt kokevat vankilan jälkeisen arjen vaikeaksi. Haastattelututkimuksessa nousi esiin vapautuvien köyhyys, työttömyys, vähäosaisuus, juominen ja asunnottomuus. Kasautuva huono-osaisuus näkyi haastatteluissa selvästi.

Arikkelissa pohditaan käsitteille politiikassa annettuja merkityksiä – erityisesti sitä, mitä lause "sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa" nykyään merkitsee.

Sanktioiden käyttö aktivoinnissa on arvelluttavaa sekä oikeudellisesti että sosiaalisesti.

Rekisteriaineistojen avulla saadaan tarkempaa tietoa vakavan syrjäytymisen ja rikollisuuden välisestä yhteydestä. Heikossa asemassa olevien joukosta löytyy enemmän rikoksiin syyllistyviä, mutta lisäksi heidän joukossaan on enemmän toistuvasti rikoksia tekeviä henkilöitä.

Suomessa suurimmalla osalla nuorista on koulutusta, toimeentuloa ja terveyttä ja erilaisia mahdollisuuksia ja kykyjä toteuttaa asioita sekä selviytyä ja osallistua yhteiskunnassa. Sitten on nuoria, joilla nämä ovat lähtökohtaisesti heikompia. On joukko, jolle monenlaiset ongelmat kasautuvat. Huono-osaisuuden kasautumiseen viittaavana käsitteenä syrjäytyminen on elämänkulussa etenevä moniulotteinen prosessi, joka liittyy kulttuurisiin, terveydellisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Nuoren syrjäytymisen ymmärtämiseksi tulisi ottaa huomioon hänen nykyisen elämäntilanteensa hyvinvoinnin vajeet ja niiden kasautuminen, mutta myös aikaisempien elämänvaiheiden rooli: selviämistä tukeneet ja syrjäytymisen riskiä lisänneet piirteet ja tekijät.

Rikoksentorjunta-palstalla arvioidaan rikoksenehkäisyä sijoituskohteena. Sijoitus on pitkäaikainen ja kustannukset ja tuotot jakautuvat eri tahoille.

16.03.2011

Teemana sosiaalipolitiikka ja kriminaalipolitiikka

Vaikeasti asutettavina on perinteisesti pidetty sellaisia vapautuvia vankeja, jotka kärsivät akuuteista päihde- ja mielenterveysongelmista ja ovat syrjäytyneitä yhteiskunnan palvelurakenteista. Joidenkin vapautuvien vankien asumisen ongelmat johtuvat kuitenkin pitkäaikaisesta vankeusrangaistuksesta, oletetusta korkeasta uusimisriskistä, tunnettavuudesta tai rikoksen laadusta johtuvasta ulkopuolisesta paineesta.

Huumeiden ongelmakäytön ja muun rikollisen toiminnan välillä on vahva yhteys. Huumeita käyttävien taparikollisten toiminta ei keskity pelkästään aineen ja rahan hankintaan, vaan heidän rikoshistoriansa koostuvat lukuisista eri rikosnimikkeistä.

Artikkelissa tarkastellaan, voidaanko tutkintavankeudella vaikuttaa tehokkaasti uusintarikollisuuteen, ja miten tuomioistuimen ja vankilan välinen yhteistyö tukee tätä tavoitetta. Vantaan vankila on kehittänyt yhteistyömallia tutkintavankien päihdekuntoutukseen.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Suomen Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Marita Ruohonen. Hän pitää hyvänä, että väkivaltatyöhön on jo kehitetty paljon hyviä toimintatapoja. Silti hyvien mallien vakiinnuttaminen projekteista kunnan pysyväksi toiminnaksi tahtoo olla vaikeaa, samoin niiden levittäminen muualle maahan.

Päihteet, mielenterveysongelmat ja syrjäytyminen palojen määrän kasvun taustalla.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana johtaja Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hän arvioi, että jos alkoholipolitiikka saataisiin tehokkaaksi, myös rikollisuus alenisi huomattavasti. Ministeriön ensisijainen tavoite alkoholipolitiikan ja muiden asioiden suhteen kuitenkin on kansanterveyden parantaminen.

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa huumeiden käyttäjäkontrollin tulee perustua ennen muuta sosiaali- ja terveydenhuollollisiin interventioihin. Rikosoikeuden tulee olla sosiaalisten ja yhteiskunnallisten ongelmien sääntelyn viimeinen keino.

Suomen huumepoliittiset linjaukset tukeutuvat ennen muuta hyvinvointi- ja sosiaalipolitiikkaan. Se, että huumausaineisiin liittyvät teot ovat laissa pääosin määritelty rikoksiksi, ohjaa kuitenkin sääntelykeinoja rikoslain piiriin. Sosiaali- ja terveyspoliittisten sekä kriminaalipoliittisten keinojen yhdistämispyrkimyksestä huolimatta suomalainen huumepolitiikka on aina ollut perustaltaan kaksijakoista. Huumepolitiikka samanaikaisesti sekä työntää käyttäjiä ulos yhteiskunnasta (ekskluusio) että yrittää integroida heitä keskuuteensa (inkluusio).

19.12.2007

Stakesin kustantama teos analysoi syrjäytymisen syitä. Se on myös puheenvuoro hyvinvointipoliittiseen keskusteluun. Kirjoittaneet: Sakari Hänninen, Jouko Karjalainen & Kirsi-Marja Lehtelä (toim.).

Takuu-Säätiön hallinnoimassa Omille jaloille -hankkeessa autetaan talous- ja velkaongelmissa olevia ihmisiä, jotka ovat syrjäytyneet tai elävät syrjäytymisuhan alla. Varhaisella puuttumisella talousohjauksen ja sosiaalisen tuen eri keinoin voidaan estää heitä joutumasta syvempään velkaantumiskierteeseen tai ainakin auttaa löytämään keinoja selviytyä velkojen kanssa. Tarkoituksena on luoda vertaistukimalli, jossa koulutetut tukihenkilöt antavat matalan kynnyksen talousohjausta ja ohjaavat talous- ja velkaongelmaisia auttamisjärjestelmän piiriin.

Arkipäivän rasismi tekee etnisten vähemmistöjen nuorten rikollisuudesta erityisen ilmiön. Esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten luokittelu joko rikosten tekijöiksi tai uhreiksi yksinkertaistaa heidän sosiaalista todellisuuttaan. Näiden nuorten rikollisuus on erityinen ilmiö myös heidän erityistarpeidensa näkökulmasta.

Suomessa nuorten vankien huumausaineongelmat ratkaistaan pikemminkin ehdottomalla päihteettömyydellä kuin hyödyntämällä haittoja vähentäviä menetelmiä ja toisin kuin monissa muissa vankilajärjestelmissä terveydenhuolto on ensisijaisesti sairaanhoitajien eikä lääkäreiden käsissä. Nämä olivat päähavaintoni vierailuillani kahteen nuorisovankilaan.

Oikeusministeriön työryhmä lisäisi yhdyskuntaseuraamusten käyttöä ja vaikuttavuutta. Tavoitteena olisi, että rikoksentekijä voisi nykyistä useammin suorittaa työpalvelun päihdeongelmastaan huolimatta.

A-klinikkasäätiö järjesti muutaman yhteistyökumppanin kanssa päihdetiedotusseminaarin Saksassa syyskuussa. Siellä käsiteltiin monipuolisesti päihteiden ja väkivallan yhteyksiä. Näkökulmia olivat mm. katuväkivalta, vankilat ja perheväkivalta. Seminaarin puhujat tulivat sekä Saksasta että Suomesta.

Uskomuksia purkamassa osa I.

Vangit hakeutuvat eristykseen hyvin monista eri syistä. Vankien turvattomuutta lisäävät sekä vankiloiden korkeat vankiluvut että järjestäytyneiden rikollisliigojen toimintatavat.

"Vilkkaan pojan koti se on rakennettu paikalle niin ihanalle Aurajoen rannalle kalliolle vankalle vuorelle niin korkialle"

Suomen vankiloissa on toteutettu virolaisille ja venäläisille vangeille suunnattua päihde- ja hiv/aids-ohjelmaa. Lusia päihteittä -hanke osoitti, että ulkopuolisten asiantuntijoiden panos on usein korvaamaton molemminpuolisen luottamuksen takaamiseksi ja innovaatioiden tuottamiseksi vankilan päihde- ja hiv/aids-ehkäisyyn.

Suomessa ja Yhdysvalloissa on erilainen vankeinhoitofilosofia, joka heijastuu myös mielenterveysongelmaisten vankien valvontaan ja hoitoon. Suomessa vallitsee humaani, kuntouttava ote verrattuna Yhdysvaltain rankaisevampaan malliin. Artikkelissa kuvaillaan hoitokäytäntöjä Vantaan vankilan psykiatrisessa sairaalassa ja Northern State -vankilassa New Jerseyssä.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana kansanedustaja Ilkka Taipale (sd.). Hän on seurannut kriminaalipolitiikkaa pitkään. Viimeaikaista kehitystä – vankiluvun kääntymistä kasvuun 2000-luvun vaihteessa ja jatkuvasti hieman kovenevia tuomioita – hän on katsellut murheellisena. Vankiluvun alentamisen tärkeimpiä keinoja olisivat köyhyyden ja asunnottomuuden puolittaminen sekä eläkkeen myöntäminen työkyvyttömille.

Entisen elämän vanki -projektissa kerättiin kokemuksia ja luotiin psykososiaalisen kuntoutuksen malli vapautumassa oleville päihdeongelmaisille vangeille. Kuntoutusprosessi käynnistyi jo vankilassaoloaikana. Kokemusten mukaan keskeistä oli vangin psykososiaalisen voinnin yksilöllinen lähtöarviointi jo ennen vapautumista. Projektin aikana ilmeni, että yhteiskunnalliset odotukset vangin palaamisesta työelämään ovat usein liian korkeat.

Yhdysvalloissa kokeillaan parhaillaan erilaisia ongelmakeskeisiä tuomioistuimia. Brooklyn Mental Health Court valitsee asiakkaansa syytteen ja mielenterveysongelman perusteella. Kysymyksessä on vaihtoehtoinen seuraamus vähintään vuoden pituiselle ehdottomalle vankeusrangaistukselle.

Haaste 3/2004 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja, professori Lasse Murto. Kriminaalipolitiikkaa hän katselee niiden ongelmiin ajautuneiden ihmisten näkökulmasta, joilla on taustalla rikosten lisäksi usein päihdeongelmaa, työttömyyttä ja asunnottomuutta. Tämän ongelmavyyhdin käsittely on vaikeaa ja turhauttavaa tulosta vaativassa ja yhä kovenevassa yhteiskunnassa.

Haaste 2/2002 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti. Hän toivoisi kriminaalipolitiikan keskustelua ihmiskäsityksen muotoutumisesta, ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista, etiikasta ja moraalista. Suurena haasteena hän pitää ihmisten turvallisuusmielikuvan hallintaa. Tässä Suomen Mielenterveysseurakin voisi olla voimakkaammin mukana.

 
Julkaistu 17.12.2013