Etusivu » Juttuarkisto aihealueittain » Nuorisorikollisuus

Nuorisorikollisuus

Ovatko nuorten ikätoverisuhteet riski vai resurssi? Houkuttelevatko nuoret toisiaan pahoille teille, vai tarjoavatko he toisilleen tukea ja turvaa? Nuorisoporukat kouluissa, kaduilla ja kauppakeskuksissa on totuttu näkemään kielteisessä valossa, mutta ystävät ja kaverit voivat olla nuorelle myös merkittävä hyvinvoinnin lähde. Nuorten omaehtoisa ystävyyksiä voidaan tarkastella myös voimavarana ja riskejä ennaltaehkäisevänä potentiaalina.

Graffiti muuttuvana nuorisoilmiönä ja kontrollin kohteena

Rikoksentorjunta-palstalla käsitellään nuorisorikollisuuden ehkäisyä.

Mielentilatutkimusten syyntakeisuusarvioissa tapahtui merkittävä muutos 1990-luvulla, joka heijastui suoraan rangaistuskäytäntöön ja viiveellä kriminaalipoliittisiin ratkaisuihin ja lainsäädäntöön. Artikkelissa kuvataan tätä muutosta nuoria henkirikoksentekijöitä koskevan aineiston ja asiantuntijakommenttien 1 pohjalta .

Artikkelissa kerrotaan lapsia koskevan erikoiskohtelun perusteista ja käytännöistä ja rikosvastuuikärajoista eri maissa.

RikoksenRikoksentorjunta-palstalla tuodaan esiin mentoroinnin mahdollisuudet nuorten rikollisuuden ehkäisyssä.Rikoksentorjunta-palstalla tuodaan esiin mentoroinnin mahdollisuudet nuorten rikollisuuden ehkäisyssä.Rikoksentorjunta-palstalla tuodaan esiin mentoroinnin mahdollisuudet nuorten rikollisuuden ehkäisyssä. Rikoksentorjunta-palstalla tuodaan esiin mentoroinnin mahdollisuudet nuorten rikollisuuden ehkäisyssä.

Pieni osa nuorista miehistä tekee runsaasti rikoksia. Tälle samalle osalle kasautuvat usein diagnosoimattomat ja hoitamattomat psykososiaaliset ongelmat, oppimisvaikeudet, päihdeongelmat, alhainen koulutustaso, työttömyys ja sosiaalinen syrjäytyminen. Viranomaisten ja järjestöjen nuorten lainrikkojien kanssa tekemässä työssä on kehitettävää.

Jenginuorihanke toteutetaan vuosina 2012–2016 pääkaupunkiseudulla ja sen päätavoitteena on rakentaa ennaltaehkäisevä etsivän työn malli rikoksilla oireilevien nuorten tavoittamiseen. Hanketta rahoittaa Raha-automaattiyhdistys ja hallinnoi Kriminaalihuollon tukisäätiö. Hankkeen taustana on eri sidosryhmien huoli muista kulttuureista tulevista, esimerkiksi romani- ja somalinuorista, mutta myös valtaväestöön kuuluvista nuorista, jotka toimivat rikollisesti ja oireilevat päihteiden käyttäjinä.

Rikosten sääntelyssä on epäillyn ikään perustuvia eroja. Lapsia ja nuoria kohdellaan rikosprosessissa lievemmin kuin aikuisia.

Nuorten, alle 18-vuotiaiden osuus rikoksentekijöistä Suomessa on suhteellisen pieni. Heihin kohdistuvassa esitutkinnassa on tiettyjä ominaispiirteitä, joiden huomioiminen voi olla ratkaisevaa uusien rikosten estämiseksi tai jo muodostuneen rikoskierteen katkaisemiseksi. Seuraavassa on huomioita nuoriin kohdistuvasta esitutkinnasta sekä esimerkkejä uudenlaisista haasteista poliisin työstä nuorten kanssa.

Nuorten rattijuopumukset nousevat usein esiin, kun pohditaan tieliikenteen turvallisuutta. Tie selväksi -toimintamallin ideana on tarjota alle 25-vuotiaille rattijuopumuksesta kiinnijääneille tukea ja ohjausta matalan kynnyksen ja nopean puuttumisen periaatteilla. Toimintamallissa poliisi ja sosiaali- ja terveystoimi tekevät yhteistyötä päihdeongelmien ehkäisemiseksi ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi mini-intervention keinoin.

Nuorten rikokset ovat vakiintunut poliitikkojen huolenaihe. Joskus huoli on ollut enemmän perusteltu, joskus vähemmän.

Nuorten rikosvelat ovat jääneet hankalasti katveeseen, kun lainsäädäntöä on uudistettu.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen nuorisorikollisuuskysely mittaa entistä laajemmin nuorten rikoskäyttäytymistä ja uhrikokemuksia. Uudistuneen nuorisorikollisuuskyselyn mukaan 15–16-vuotiaiden nuorten kielletyistä ja rikollisista teoista yleisin on luvaton tiedostojen lataaminen internetistä. Kun nuoret joutuvat rikoksen uhriksi, kyse on useimmiten heidän omaisuuteensa kohdistuneesta vahingonteosta tai varkaudesta.

Rikoksentorjunta-palstalla kerrotaan tuoreesta meta-analyysista, jossa on tarkasteltu eurooppalaisia tutkimuksia nuorten uusintarikollisuuden ehkäisyohjelmista. Meta-analyysi vahvistaa, että pätevät ja yksilöllisesti sovitetut nuorten rikoksentekijöiden hoito- ja tukiohjelmat vähentävät uusintarikollisuutta.

Ankkuri-toiminta käynnistyi syksyllä 2003 Hämeenlinnassa, aluksi määräaikaisena hankkeena. Se koettiin onnistuneeksi sekä tärkeäksi. Seurauksena siitä toimintamalli vakiintui ja sitä suunnitellaan levitettävän maanlaajuiseksi vuoteen 2015 mennessä.

Parhaillaan kehitetään nuorten rikosten käsittelyä

Nuorten asioiden sovittelu on jo vuosia ollut monessa sovittelutoimistossa keskeistä, jopa niin, että on soviteltu vain nuorten ja lasten asioita. Vantaan kaupungilla on alusta alkaen ollut mahdollisuus ottaa kaiken ikäisten asioita sovitteluun, mutta lasten ja nuorten asiat ovat etusijalla. Lähes puolet tekijäasiakkaista on alle 21-vuotiaita.

Kirjoituksessa puidaan Ranskan vuoden 2005 lähiötapahtumien erilaisia tulkintoja.

Nuorten rikosasioiden käsittely tarjoaa uusia ammatillisia haasteita sosiaalitoimen viranhaltijoille, sillä lainsäädäntö muuttui tämän vuoden alussa. Kirjoituksessa kuvataan sosiaalitoimen toimintamalleja nuorisoseuraamustyössä ja arvioidaan lainsäädännön muutosten vaikutusta sosiaalitoimen tehtäviin ja viranomaisten väliseen yhteistyöhön.

Rekisteriaineistojen avulla saadaan tarkempaa tietoa vakavan syrjäytymisen ja rikollisuuden välisestä yhteydestä. Heikossa asemassa olevien joukosta löytyy enemmän rikoksiin syyllistyviä, mutta lisäksi heidän joukossaan on enemmän toistuvasti rikoksia tekeviä henkilöitä.

Nuorten rikoskäyttäytymistä ja uhriksi joutumista koskevissa tutkimuksissa on havaittu, että samalla kun nuorten ajanvietto ja yhteydenpito on yhä enemmän siirtynyt internetiin myös nuorten rikoskäyttäytymisen ja uhrikokemusten kirjo on laajentunut tälle kentälle. Tämä artikkeli esittelee viimeisimpien kyselytutkimusten tuloksia internetissä tapahtuvan rikoskäyttäytymisen yleisyydestä ja piirteistä.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen kyselytutkimuksen mukaan valtaosa 15–16-vuotiaista nuorista on joskus ladannut tiedostoja vertaisverkoista. Vertaisverkkojen aktiivikäyttäjät ovat muita nuoria useammin syyllistyneet myös perinteiseen rikollisuuteen.

Nuoret käyttävät marihuanaa ja hasista sekä varastavat autoja vähemmän kuin neljä vuotta sitten. Koulukiusaaminen, kotoa varastaminen ja lääkkeiden käyttö päihteenä ovat sen sijaan lisääntyneet. Selvästi yleisin kielletty teko 15–16-vuotiailla on luvattomien tiedostojen lataaminen internetissä.

Nuorten kokemukset nuorisorangaistuksesta vaihtelevat, mutta yhdistävä piirre on epävarma suhtautuminen rikoksiin.

Ryöstörikokset ovat suurelta osin nuorten välisiä. Ne tapahtuvat iltaisin ja öisin kaduilla, puistoissa ja toreilla. Saaliina on tavallisimmin uhrin kännykkä tai lompakko. Uhri saa vammoja puolessa rikoksia ja viidesosa uhreista tarvitsee sairaala- tai lääkärinhoitoa vammoihinsa.

Suomen nuorisorikosoikeusjärjestelmä pärjäsi kansainvälisessä vertailussa hyvin.

Nuorisorangaistusta koskevassa sääntelyssä ei ole suuria ongelmia. Myös toimeenpanokäytännöt osoittautuivat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan tarkoituksenmukaisiksi ja toimiviksi. Seuraamuksen vähäiseksi jäänyt käyttö on kuitenkin selvä ongelma. Nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelmia laaditaan vähän ja kriminaalihuolto antaa joka toisessa tapauksessa kielteisen lausunnon nuorisorangaistuksen tarkoituksenmukaisuudesta.

Heini Ekholm ja Sanna Lahtinen kirjoittivat Haasteessa 1/2007 opinnäytetyöstään, jossa selvitettiin kahdeksan nuoren valvontakokemuksia. Kirjoituksessa tehtiin myös ehdotuksia eräiden valvonnan toimintatapojen parantamiseksi. Nuorten valvonta kaipaa kuitenkin perusteellisempaa remonttia. Mistä on kysymys? Mitä valvonnalle pitäisi tehdä?

Nuorten henkirikollisuus on Suomessa harvinaista sekä kansainvälisesti että historiallisesti. Henkirikollisuuden asukaslukuun suhteutettu kokonaistaso on meillä tunnetusti huomattavasti korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa tai läntisessä Euroopassa, mutta nuorten rikollisuudessa tätä eroa ei esiinny.

Arkipäivän rasismi tekee etnisten vähemmistöjen nuorten rikollisuudesta erityisen ilmiön. Esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten luokittelu joko rikosten tekijöiksi tai uhreiksi yksinkertaistaa heidän sosiaalista todellisuuttaan. Näiden nuorten rikollisuus on erityinen ilmiö myös heidän erityistarpeidensa näkökulmasta.

Sosionomin (AMK) opintoihin liittyvässä opinnäytetyössä selvitimme ehdollisesti rangaistujen nuorten ajatuksia valvontatyöstä: miten nuoret kokevat valvonnan ja minkä takia he siihen sitoutuvat. Lisäksi kysyimme nuorten ajatuksia valvonnan vaikutuksesta rikolliseen käyttäytymiseen. Tiedustelimme nuorten mielipidettä myös siitä, kokevatko he valvonnan rangaistuksena ja mikä merkitys valvonnalla on heidän elämässään.

Innovatiivinen Tanskan hanke "Ringsted Forsøget" voitti Euroopan rikoksentorjuntapalkinnon 2006. Kokeilussa annettiin kouluikäisille tietoa kyselytutkimusten ja keskustelujen avulla tupakoinnin yleisyydestä. Nuorten käsitykset muiden nuorten riskikäyttäytymisen yleisyydestä muuttuivat totuudenmukaisemmaksi ja itse riskikäyttäytyminen, rikollisuus ja ilkivalta mukaan lukien, vähentyi selvästi.

Nykyiset Helsingin yläasteikäiset nuoret tekevät vähemmän perinteisiä rikoksia kuin samanikäiset 15 vuotta sitten. Perinteisen rikollisuuden vähenemisen kääntöpuolena voi kuitenkin olla uudenlaisten rikollisten ja kiellettyjen tekojen lisääntyminen.

Suomen ehdokas vuoden 2006 Euroopan rikoksentorjuntapalkinnon saajaksi on Keravan koulujen päättäjäisviikonlopun katutapahtuma. Vuonna 2002 ensimmäisen kerran järjestetystä Katujen yöstä on muodostunut jokavuotinen käytäntö, joka pitää sisällään mm. katusählyä, makkaranpaistoa ja ilmaiskonsertin. Lisäksi vanhemmat ja järjestöt partioivat kaduilla aamuyöhön ja poliisi tehostaa valvontaansa. Toiminnalla on ollut hillitsevä vaikutus nuorten juhlintaan.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuoden 2004 tutkimus oli ensimmäinen kattava nuorisorikollisuuskysely, johon sisältyi myös ruotsinkielisiä vastaajia. Kieliryhmien välillä havaittiin sekä yhtäläisyyksiä että eroja. Ruotsinkieliset varastelevat kotoaan sekä ajavat ajokortitta ja humalassa, kun taas suomenkielisten rikoskäyttäytyminen "polarisoituneempaa" ja väkivalta tavallisempaa.

Rikollisuuden taustatekijöistä on jo maailmanlaajuisesti kertynyt paljon tutkimustuloksia. Silti edelleen on tarvetta pitkittäistutkimuksille, joissa on laaja koko väestöä edustava otos ja pitkä seuranta-aika. Rikollisen käyttäytymisen ennus- ja taustatekijöitä tutkitaan Suomessa vuonna 1981 syntyneessä kohortissa.

Annele Saikkalan ranskalaisen nuorisotuomarin haastatteluun perustuva kirjoitus on osuva kuvaus niin kutsutussa integroidusta tavasta käsitellä alaikäisten oikeudellisia ongelmia.

Ranskan nuoriso-oikeusjärjestelmä luotiin 60 vuotta sitten. Nuoret ja lapset kuuluvat järjestelmän piiriin sekä rikosten ja huonon kohtelun uhreina että rikoksentekijöinä, ja nuorisotuomarit tekevät sekä yksityis- että rikosoikeudellisia päätöksiä. Seuraavassa kerrotaan nuorten tekemien rikosten käsittelystä Ranskassa nuortentuomari Marie-Pierre Hourcaden haastattelun perusteella.

Nuorten rikoskäyttäytymisen kehitys vuosina 1995–2004 vaihtelee rikoslajeittain. Näpistely, varastelu ja omaisuuden tahallinen vahingoittaminen on selvästi vähentynyt.

Nuorten 15–17-vuotiaiden rikosasiat käsitellään 1,5 kuukautta aikuisten rikosasioita nopeammin. Erityisen myönteisiä tulokset olivat niillä paikkakunnilla, jotka olivat mukana nuorten rikoskäsittelyä nopeuttamaan pyrkineessä kokeilussa. Ensivaiheeseen osallistuneista käräjäoikeuksista Helsinki, Tampere, Turku ja Joensuu käsittelevät nuorten rikosasiasiat edelleen aikuisia nopeammin, vaikka kokeilu on loppunut jo kolme vuotta sitten. Kokeilun vaikutusten voidaankin sanoa jääneen pysyviksi.

Nuorisorangaistustuomioiden vuosimäärät vaihtelivat huomattavasti, siihen valikoitumisprosessissa oli ongelmia ja noin joka kolmas toimeenpano jouduttiin keskeyttämään. Ongelmista huolimatta sen tarpeellisuutta ei ole kyseenalaistettu.

Haaste 2/2001 Pääkirjoitus

 
Julkaistu 17.12.2013