Etusivu » Juttuarkisto aihealueittain » Lainsäädäntö, rikosoikeus

Lainsäädäntö, rikosoikeus

Artikkelissa kerrotaan lapsia koskevan erikoiskohtelun perusteista ja käytännöistä ja rikosvastuuikärajoista eri maissa.

Rikollisuuden ja hulluuden pitkä yhteinen historia

#metoo-kampanja on nostanut esiin seksuaalisen häirinnän ja ahdistelun. Vaikka tärkeimmät tavat puuttua häirintään ja ahdisteluun löytyvät muualta kuin lainsäädännöstä, käytettävissä on myös lakiin perustuvia keinoja. Artikkelissa käydään lyhyesti läpi keskeiset lainsäännökset, joilla voi puuttua vakavimpiin tapauksiin.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio. Hän uskoo nuoriin ja oikeuden digitalisaatioon. Teknologian ja palvelumuotoilun linkitys voi tuoda oikeudelliset palvelut lähemmäs ihmistä ja tarjota vastauksia esimerkiksi oikeusavun järjestämiseen, oikeuskäytännön kehittämiseen ja uusintarikollisuuden ehkäisyyn.

Kolumnissa arvioidaan tiukentuneen turvapaikkapolitiikan vaikutusta suomalaisen oikeusvaltion perustaan.

Kirjoituksessa pohditaan, miksi Suomessa on päädytty käytäntöön, jossa nuoret voidaan ottaa huostaan ja sijoittaa lastensuojelullisin perustein samaan aikaan, kun heille langetetaan lieviä rangaistuksia myös oikeusistuimen puolelta.

Rankaisun oikeuttaminen kuuluu moraali- ja oikeusfilosofian klassisiin kysymyksiin. Väärintekijän rankaiseminen tuntuu lähtökohtaisesti moraalisesti oikealta ja oikeudenmukaiselta toiminnalta, mutta perustelut eivät kuitenkaan ole itsestään selviä. Kysymys rankaisun oikeuttamisesta on aina ajankohtainen, koska rankaisemisessa puututaan radikaalilla tavalla ihmisen henkilökohtaiseen koskemattomuuteen, vapauteen sekä ihmisarvoon. Rangaistus lähtökohtaisesti tuottaa jonkinasteista kärsimystä.

Artikkelissa pohditaan, onko yleisestävyyttä korostava pitkä linja murtumassa suomalaisessa kriminaalipolitiikassa uusien rangaistusmuotojen myötä.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksessa on tarkasteltu suomalaisten käsityksiä rangaistusten oikeudenmukaisesta tasosta. Väestön yhtenäistä käsitystä sopivasta rangaistuksesta ei kuitenkaan löytynyt yhdenkään tutkimuksessa kuvatun tapauksen kohdalla.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana asianajaja Markku Fredman. Hän näkee, että rikosasianajajalla on tärkeä rooli oikeus- ja rangaistuskäytännön kehittämisessä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätösten takana on usein asianajajan tekemä valituslupahakemus joko rikoksen uhrin tai rikoksesta tuomitun puolesta.

Eutanasia sallimisesta käydään vilkasta julkista keskustelua.

Dopingaineisiin on ajatuksellisesti helppoa kohdistaa voimakkaita rikosoikeudellisia keinoja. Kuitenkaan urheilun sisäisessä dopingsäännöstössä määritelty dopingrikkomus ei välttämättä ole rikos rikosoikeudellisessa mielessä.

Urheilun kurinpidolla on monta yhtymäkohtaa rikosoikeuteen. Molemmilla on samankaltaiset tavoitteet ja molemmissa noudatetaan laillisuusperiaatetta ja menettelyiltä vaaditaan korkeaa oikeusturvatasoa.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus valittiin keskeiseksi suojeltavaksi oikeushyväksi seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistuksessa (L 563/1998). Keskeinen rikos on raiskaus, jonka soveltamisalaa on laajennettu 2010-luvulla kahdella lainmuutoksella (L 495/2011 ja L 509/2014). Edelleen keskustellaan siitä, tulisiko raiskaus määritellä Suomessa suostumuksen puutteeseen perustuvan tunnusmerkistön kautta vai pitäytyä nykyisessä pakottamiseen perustuvassa tunnusmerkistössä.

Kirjoituksessa pohditaan seksuaalirikoslainsäädännön tavoitteisiin, sisältöön ja muuttamiseen liittyviä näkökohtia.

Puolueiden koko historian ajan on varainhankinnalla ollut niille tärkeä merkitys. Julkisen tuen lisäksi keskeisiä tulonlähteitä puolueille ovat muun muassa jäsenmaksut, arpajaiset, erilaiset myyntitulot ja keräykset, liiketoiminnan tulot sekä lahjoitukset. Vaali- ja puoluerahoituslainsäädännön tavoitteena on ehkäistä korruptiota ja epäasiallisiin sidonnaisuuksiin perustuvaa vaikuttamista puolueiden toimintaan.

Suomessa on arvioitu ja harkittu vaikutusvallan väärinkäytön kriminalisointia. Pulmat liittyvät ennen kaikkea päätöksentekoon vaikuttamisen "epäasiallisuutta" koskevaan kriteeriin.

Suomalaiset yhtiöt kiinnittävät lahjonnan ehkäisemiseen enemmän huomiota kuin koskaan. Kansainvälisen lahjontasääntelyn kehitys sekä kiristyvät raportointivaatimukset ovat lisänneet yritysten paineita torjua korruptioriskejä.

Lyhyt katsaus rattijuopumusrikollisuuden ja sen sääntelyn historiaan

Yhteiskunnan mukana muuttuvat rikossäännökset

Esitutkintaa, pakkokeinoja ja poliisin toimivaltuuksia sääntelevät normit muuttuivat vuoden 2014 alusta. Nykyään ihmiset ovat tulleet tietoisemmiksi oikeuksistaan ja edellyttävät, että viranomaiset omassa toiminnassaan noudattavat lainsäädäntöä hyvin tarkasti.

05.06.2015

Vierastaistelijailmiö työllistää kansainvälistä terrorismin torjuntaa

Kiinnitän tässä artikkelissa huomiota päihtyneen rikosvastuuseen suhtautumisessa tapahtuneisiin muutoksiin ja niiden käytännön vaikutuksiin.

Lainmuutos parantaa mahdollisuuksia ennakoivaan valvontaan

Etnisesti yhä monimuotoisempi väestö luo paineita Suomen kulttuurisesti kapea-alaiselle rikosoikeudelle. Rikoksen motiivien perinpohjainen selvittäminen edellyttää kuitenkin aika ajoin myös kulttuuristen tekijöiden huomioon ottamista – niiden ongelmallisuudesta huolimatta.

Rikosten sääntelyssä on epäillyn ikään perustuvia eroja. Lapsia ja nuoria kohdellaan rikosprosessissa lievemmin kuin aikuisia.

Liikennelääketieteen professori Timo Tervo toivoo lääkäreiden puuttuvan rohkeammin potilaansa ajokykyyn. Ajoterveysvalvontaan tarvitaan lisää velvoittavuutta ja tueksi ilmoitusrekisteriä. Myös lääkärien koulutusta ajoterveysasioissa pitäisi lisätä.

Onko humalassa ajaminen rangaistuskäytännön valossa moitittavampaa kuin liikenneturvallisuuden vaarantaminen?

Yksi rangaistustuomio siihen liitettyine ajokieltoineen riittää opetukseksi monille rattijuopumusrikoksiin syyllistyneille. Toisaalta uusijoidenkin määrä on suuri, samoin ajokiellon rikkojien. Tuomittu ehdoton vankeusrangaistus estää rattijuopumusrikoksen uusimisen, mutta vain rangaistuksen täytäntöönpanon ajan. Muut rangaistuslajit ovat tässä suhteessa vielä tehottomampia. Alkolukko puolestaan estää kuljettamasta vain sitä ajoneuvoa, johon laite on asennettu. Lisätehoa uusintarikollisuuden estämiseen tuo menettämisseuraamus.

Alkoholin käyttö liikenteessä on monisyisempi asia kuin vain rangaistavan alkoholipitoisuusrajan määrittely. On analysoitava rattijuopumuksen yleisyyttä ja ilmaantuvuutta sekä siihen syyllistyvien ja rikoksen uusivien erityispiirteitä sekä tarkasteltava rattijuopumuksen valvontaa, seuraamuksia ja kustannuksia.

Liikenne- ja viestintäministeriön johdolla on käynnistetty syksyllä 2013 tieliikennelainsäädännön uudistamishanke. Vuosien mittaan on tullut selväksi, että lainsäädäntökokonaisuus on paikoitellen vanhentunut. Välttämättömäksi on tullut sääntelyn arvioiminen uuden perustuslain jälkeisessä tilanteessa. Vuosina 1983–2012 tieliikennelakiin on tehty lähes 80 muutosta ja sen nojalla on annettu yli 40 säädöstä.

Liikennepolitiikalla tavoitellaan ensinnäkin turvallisempaa liikennettä eli vähemmän kuolleita ja vammautuneita liikenteessä. Tämä tavoite on keskeinen myös rikospolitiikassa ja rikosoikeudessa. Myös ympäristöhaittojen vähentämisellä on liittymäkohtia rikosoikeuteen. Kolmantena liikennepolitiikan tavoitteena on ihmisten liikkumisoikeuden turvaaminen. Tässäkin rikosoikeus voi olla liikennepolitiikan tukena. Neljäs liikennepolitiikan tavoite, Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen, liittyy liikennerikospolitiikkaan lähinnä työturvallisuuden ja työaikojen valvonnan alueella.

Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvaisen mielestä liikennerikosten ehkäisyssä tarvitaan toimivaa lainsäädäntöä ja sen tueksi uskottavaa valvontaa ja elävää viestintää. Uusi tekniikka tarjoaa liikenneturvallisuustyölle paljon mahdollisuuksia, mutta myös lainsäädännön pitää pysyä kehityksessä mukana, jotta nämä mahdollisuudet saadaan käyttöön.

Vankeutta ja tutkintavankeutta koskevaa lainsäädäntöä ehdotetaan muutettavaksi lakien soveltamisessa ilmenneiden muutostarpeiden pohjalta. Keskeisimmät ehdotukset koskevat vankien tapaamista, sähköistä viestintää ja muutoksenhakua koskevia säännöksiä. Hallituksen esitys (HE 45/2014 vp) annettiin eduskunnalle huhtikuussa.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola. Hän uskoo, että uudet välineet tulevat parantamaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia lainsäädäntöön. Erityisen paljon hän odottaa keväällä avattavalta lausuntopalaute.fi-palvelulta. Ministeriön ajankohtaisena huolena on varmistaa oikeusturvan toteutuminen taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.

Elämme maailmassa, jossa olemme jatkuvasti riippuvaisia informaatiojärjestelmistä ja rekistereistä. Viranomaisilla ja muilla rekisterinpitäjille on tietyt lain asettamat oikeudet ja velvollisuudet henkilötietojen käsittelyn suhteen. Samoin on rekisteröidyillä. Yhden alueen näistä muodostavat erilaiset kiellot.

Nuorten rikosvelat ovat jääneet hankalasti katveeseen, kun lainsäädäntöä on uudistettu.

Oppilaitosturvallisuudesta on käyty keskustelua julkisuudessa viime vuosien aikana. Vireillä on useampi lakiuudistus, joilla on siihen vaikutusta. Näiden lakiuudistusten välillä ei kuitenkaan ole käyty keskustelua.

Lainsäädännön, oikeuskäytännön, vakavien rikosten määrän ja oikeuspsykiatristen näkemysten muutokset ovat vähentäneet selvästi ratkaisuja, joissa syyllinen on vapautettu tai rangaistusta alennettu tekijän mielentilan perusteella. Mielentilaratkaisujen hajautuminen kahteen järjestelmään, oikeustoimeen ja terveydenhoitotoimeen, tuo erilaisia ongelmia sekä oikeudellisen toiminnan että mielenterveysongelmaisen rikoksentekijän hoidon näkökulmasta.

Todistaminen on yleinen kansalaisvelvollisuus ja yhteiskunnan on taattava todistajan turvallisuus. Todistajien uhkailu ei ole poliisin tietoon tulleiden tapausten lukumäärän perusteella suuri ongelma, mutta sitä esiintyy Suomessakin. Kirjoituksessa esitellään lainsäädännön keinoja todistajien turvallisuudesta huolehtimiseen ja pohditaan todistajansuojelun kehittämisen mahdollisuuksia.

Rikollisuuden kansainvälistyminen näkyy myös tavanomaisessa rikollisuudessa. Viime vuosina ulkomailta, erityisesti Baltian maista tai Baltian maiden kautta, tulevat liikkuvat rikollisryhmät ovat tehneet hyvin suunniteltuja omaisuusrikoksia. Tekijät ja saalis poistuvat maasta välittömästi teon jälkeen. Viranomaiset ovat kehittäneet yhteisen toimintamallin kyseiseen ns. "Hit and run" -tyyppisen rikollisuuden torjuntaan.

Sakon muuntorangaistusjärjestelmää uudistettiin vuosina 2007 ja 2008. Kohtuullisella varmuudella voidaan arvioida, että uudistuksilla ei ole ollut välittömiä vaikutuksia sakkorikosten tekemiseen. Kauppa ilmoittaa rikoksista herkemmin poliisille, mikä nostaa rikostilastoja.

Rikosoikeustieteessä eikä kriminaalipolitiikassakaan juuri keskustella hallinnollisista sanktioista rikosoikeudellisen sääntelyn vaihtoehtona. On tärkeää pohtia, millä tavalla 2010-luvulle tultaessa järkevää ja tarkoituksenmukaista rangaista.

Keskeinen ongelma on määritellä rikoksen valmistelutoimet.

Uutta on, että esitutkintaa ei tehdä enää vain syyttäjän ja tuomioistuimen tarpeisiin. Useilla uudistuksilla pyritään parantamaan kuulusteltava, erityisesti asianomistajan asemaa.

Esitutkinta-, pakkokeino- ja poliisilakien uudistus koskettaa poliisitoiminnan kaikkia osa-alueita, erityisesti rikostorjuntaa.

Edellinen eduskunta hyväksyi viimeisenä istuntopäivänään 15.3.2011 uuden esitutkintalain ja uuden pakkokeinolain lakivaliokunnan ehdottamin muutoksin. Samassa yhteydessä hyväksyttiin uusi poliisilaki, joka salaista tiedonhankintaa koskevilta osiltaan liittyy uuteen pakkokeinolakiin. Lakeja ei ole vielä vahvistettu, mutta niiden arvioidaan tulevan voimaan vuoden 2014 alussa.

Valvontarangaistus on yhdyskuntaseuraamus, joka asettuu ankaruudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. Tarkoituksena on, että uutta rangaistusta koskevat säännökset tulevat voimaan syksyllä 2011.

Kehitys voi näyttää siltä, että poliisin tehtäviä olisi yhä enemmän annettu vartioimisliikkeille. Yksityistämistä ei kuitenkaan pidä nähdä siellä, missä sitä ei tosiasiassa ole tapahtunut.

Kysymys häiritsevien tekstiviestien rangaistavuudesta on erinomainen esimerkki rikoslainsäädännön ongelmallisesta suhteesta tekniikan kehitykseen. Tekniikan kehitys on nopeaa ja rikoslakia taas ei haluttaisi muuttaa nopeasti tai tehdä rikoslainsäädännöstä liian kasuistista. Toisaalta ei kuitenkaan olisi hyvä, jos rikoslaki jäisi tekniikan kehityksestä auttamattomasti jälkeen. Kysymys on tietynlaisesta tasapainoilusta, jossa lopputulos ei välttämättä ole ainakaan kaikkia tyydyttävä.

Maaliskuun viimeisenä päivänä tuli kuluneeksi kolmekymmentä vuotta oikeusministeriön rikoslakiprojektin asettamisesta.

Oikeusministeriön työryhmä ehdottaa lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista nykyistä ankarampia rangaistuksia ja uusia tekoja rangaistaviksi. Uudistuksella halutaan korostaa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten paheksuttavuutta ja estää niitä. Lasten suojaa parannettaisiin tarkastamalla heidän kanssaan toimivien rikostaustat nykyistä tarkemmin.

Rasistisia rikoksia pohtineen työryhmän ehdotuksista suurin merkitys lienee säännösten laajentumisella viharikossuuntaan ja oikeushenkilön (esimerkiksi yhteisön tai yhdistyksen) rangaistusvastuun ulottamisella syrjintärikoksiin. Säännösten täsmentämisen odotetaan lisäksi helpottavan rikosten selvittämistä ja säännösten soveltamista.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana lainsäädäntöjohtaja Asko Välimaa oikeusministeriöstä. Hän pitää suomalaista rikoslainsäädäntöä varsin laadukkaana. Se tiedetään herkäksi alueeksi, jolla muutokset on pohdittava tarkoin. Hänen mielestään lainsäädäntö saadaan vielä paremmaksi käymällä enemmän yhteiskunnallista keskustelua, esimerkiksi järjestämällä perusteelliset lausuntokierrokset. Luonnollisesti kyse on myös riittävistä resursseista. Iso haaste nykyään on EU-perusteisen rikoslainsäädännön lisääntyminen.

14.12.2009

Kansallinen rikosoikeus kohtaa kansainvälisen rikoksen, kun Ruandassa 1994 tapahtunutta joukkotuhontaa käsitellään Porvoon käräjäoikeudessa.

Tuore tutkimus suosittaa syyteoikeussääntelyn uudistamista

Artikkelissa käsitellään kilpailunrikkomuksia ja arvioidaan Kilpailulaki 2010 -työryhmän edotuksia.

Elinkautisvangit ovat lokakuusta 2006 alkaen voineet hakea ehdonalaiseen vapauteen pääsyä Helsingin hovioikeudelta. Ehdonalaiseen vapauteen päästetyn elinkautisvangin koeaika ja jäännösrangaistus on kolme vuotta. Presidentillä on myös edelleen mahdollisuus vapauttaa elinkautisvanki armahtamalla. Tähän mennessä hovioikeus on vapauttanut 12 elinkautisvankia.

Uskonnon asema rikosoikeudessa pitäisi arvioida uudelleen.

Rikoksentekijän luovuttaminen on vanhin kansainvälisen rikosoikeusyhteistyön muoto. Siinä on kuitenkin tapahtunut viime vuosikymmenten aikana merkittäviä muutoksia, kun tarve yksilön ihmisoikeuksien suojaamiselle on kasvanut. Euroopan maiden ja Yhdysvaltojen välistä luovuttamisyhteistyötä on vaikeuttanut erilainen suhtautuminen kuolemanrangaistukseen. Seuraavassa esitellään lyhyesti keskeisimpiä oikeudellisia sääntöjä, jotka koskevat luovuttamista Suomesta Yhdysvaltoihin.

Terrorismin vastaisia toimia on vaikea arvostella. Tämä johtuu siitä, että terrorismi on eräänlainen inhimillisen pahan äärimuoto. Jokaisen kriittisen terrorismitutkijan on aloitettava esitelmänsä ja artikkelinsa vakuuttamalla, ettei hänen sanomaansa saa tulkita missään määrin terrorismin puolustamiseksi.

29.09.2008

Kidutus syytä määritellä omaksi rikoksekseen Suomessakin.

Lissabonin sopimus joulukuulta 2007 jatkaa yritystä uudistaa Euroopan unionin rakennetta koskeva sääntely. Uudistuksen taustana on Perustuslakisopimuksen laatiminen. Lissabonin sopimuksen läpimenoon uskotaan.

Tunnusmerkistöjen välisellä rajanvedolla on merkitystä ihmiskaupan uhrien kannalta. Toisaalta tulkinta vaikuttaa myös ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen.

Suomen nuorisorikosoikeusjärjestelmä pärjäsi kansainvälisessä vertailussa hyvin.

Kampanjalla pyritään vakuuttamaan poliitikot, jotta lasten väkivaltainen kuritus ymmärrettäisiin ihmisoikeusasiana.

Kannabis on Suomessa yleisimmin käytetty laiton huumausaine. Koko väestöstä kannabista kertoo kokeilleensa 12 prosenttia, 450 000 suomalaista. Muihin laittomiin huumausaineisiin verrattuna kannabista kokeillaan ja käytetään moninkertaisesti. Kannabikseen liittyvää yhteiskunnallista keskustelua ei kuitenkaan käydä Suomessa juuri lainkaan. Miksi?

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa huumeiden käyttäjäkontrollin tulee perustua ennen muuta sosiaali- ja terveydenhuollollisiin interventioihin. Rikosoikeuden tulee olla sosiaalisten ja yhteiskunnallisten ongelmien sääntelyn viimeinen keino.

Suomen huumepoliittiset linjaukset tukeutuvat ennen muuta hyvinvointi- ja sosiaalipolitiikkaan. Se, että huumausaineisiin liittyvät teot ovat laissa pääosin määritelty rikoksiksi, ohjaa kuitenkin sääntelykeinoja rikoslain piiriin. Sosiaali- ja terveyspoliittisten sekä kriminaalipoliittisten keinojen yhdistämispyrkimyksestä huolimatta suomalainen huumepolitiikka on aina ollut perustaltaan kaksijakoista. Huumepolitiikka samanaikaisesti sekä työntää käyttäjiä ulos yhteiskunnasta (ekskluusio) että yrittää integroida heitä keskuuteensa (inkluusio).

Nuorisorangaistusta koskevassa sääntelyssä ei ole suuria ongelmia. Myös toimeenpanokäytännöt osoittautuivat Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen mukaan tarkoituksenmukaisiksi ja toimiviksi. Seuraamuksen vähäiseksi jäänyt käyttö on kuitenkin selvä ongelma. Nuorisorangaistuksen toimeenpanosuunnitelmia laaditaan vähän ja kriminaalihuolto antaa joka toisessa tapauksessa kielteisen lausunnon nuorisorangaistuksen tarkoituksenmukaisuudesta.

Rikosoikeudellisen järjestelmän oikeutusta on perinteisesti etsitty rangaistuksesta käsin. Rangaistusteoriat ovat vakiintunut aihe niin oikeustieteellisessä kuin filosofisessa kirjallisuudessa. Rangaistavaksi säätäminen, kriminalisointi, sen sijaan on saanut melko vähän huomiota.

Rikosoikeudelliset keinot ovat osoittautuneet kansainvälisesti ja kansallisesti varsin tehottomiksi ammattimaisen rahanpesun torjunnassa. Kansallisesti säännöksiä ei sovelleta kovin usein edes tavanomaiseen rikollisuuteen. Näin ollen kriminalisoinnin tavoitteet ja yhä laajenevat kansainväliset toimet rahanpesun torjumiseksi eivät vastaa niitä tuloksia, joita oikeuskäytäntö ilmentää. Tämän vuoksi myös keskustelu rahanpesun kriminalisoinnin perusteista olisi tarpeen.

Tähän mennessä kymmenisen tapausta on alustavasti tutkittu ihmiskauppana, mutta vain yksi on edennyt sellaisena tuomioistuimeen asti. Ensimmäinen ihmiskauppatuomio annettiin maaliskuussa 2007.

Viranomaisten tietoon tulleiden törkeiden huumausainerikosten määrä kasvoi 1990 luvulla mutta on 2000-luvulla vähentynyt. Törkeistä huumausainerikoksista on tuomittu varsin pitkiä vankeusrangaistuksia. Kuitenkin vuosina 2002–2005 yli puolet käräjäoikeuksien tuomitsemista ehdottomista tuomioista oli pituudeltaan alle kolme vuotta.

Sosiologit kiistelevät aikakautemme luonteesta ja siitä, millä etuliitteellä sitä pitäisi nimittää. Selkeää yksimielisyyttä ei vallitse myöskään siitä, minkälaista vaihetta elämme rankaisujärjestelmien historiassa ja miten sitä tulisi luonnehtia. Mutta samaan suuntaan kulkevia näkemyksiä ja käsitteitä on myös noussut esiin. Viime vuosikymmeninä on puhuttu mm. "uudesta penologiasta", "seuraamus-kaupallisesta kompleksista" ja "mcdonaldisaatiosta".

Oikeusistuimet luottavat ratkaisuissaan usein lääkärin diagnooseihin. Sairauksissa ja vammoissa lääkärit ovatkin kiistattomia asiantuntijoita. Seksuaalisen hyväksikäytön tai insestin kohteeksi joutuminen ei kuitenkaan ole sairaus vaan tapahtuma. Virheellinen käsitys hyväksikäyttödiagnoosin statuksesta tautiluokituksessa ja sen merkityksestä oikeudenkäynnissä voi aiheuttaa oikeusturvaongelmia. Voidaanko ihminen tuomita diagnoosin perusteella?

Poliisiammattikorkeakoulussa tehtiin 2003 tutkimus työturvallisuusrikosten tutkinnan ongelmista. Työturvallisuustapausten tutkintatyö ei ole poliisin keskuudessa kovinkaan suosittua eikä arvostettua. Poliisiorganisaatio tarjoaa koulusta vähän, ja tutkinta perustuu paljolti poliisin peruskoulutuksen antamiin valmiuksiin. Myös poliisien asennoitumisella työturvallisuustapauksiin saattaa olla merkitystä tutkinnan suorittamiseen ja sen tehokkuuteen.

Oikeusministeriössä on valmistunut kriminaalipoliittinen toimintaohjelma vuosille 2007–2011. Se on kovien haasteiden edessä.

Heini Ekholm ja Sanna Lahtinen kirjoittivat Haasteessa 1/2007 opinnäytetyöstään, jossa selvitettiin kahdeksan nuoren valvontakokemuksia. Kirjoituksessa tehtiin myös ehdotuksia eräiden valvonnan toimintatapojen parantamiseksi. Nuorten valvonta kaipaa kuitenkin perusteellisempaa remonttia. Mistä on kysymys? Mitä valvonnalle pitäisi tehdä?

Norjan oikeusministeriö järjesti marraskuussa Oslossa restoratiivisen oikeuden seminaarin, johon osallistui sovittelun asiantuntijoita kaikista Pohjoismaista (Nordic Seminar on Restorative Justice). Seuraava katsaus perustuu kunkin maan edustajan alustuksiin, jotka on kokonaisuudessaan julkaistu seminaarin loppuraportissa.

Tuotteita on tapana testata eli koestaa kestävyyden ja toimivuuden varmistamiseksi ennen varsinaisen tuotannon käynnistämistä. Tämä ajattelutapa on hiljalleen leviämässä myös muille yhteiskunnan sektoreille. Yhtä lailla tulisi voida koestaa rikosriskien varalta niin lainsäädäntöä jo valmisteluvaiheessa kuin myös tässä mielessä potentiaalisesti riskialttiita teollisuustuotteita ja palvelutuotteita.

Vankiloissa oli 1930-luvun taitteessa useita tuhansia vankeja enemmän kun nykyisin. Poliittis-taloudellinen tilanne eroaa kuitenkin jyrkästi 2000-luvun alun tilanteesta. Tästä huolimatta ajankohdille on yhteistä vankiluvun nopea kohoaminen, ja sen seurauksena vankiloiden yliasuttaminen ja toimintojen vaikeutuminen.

Parisuhdeväkivallan vorovaikutusluonne, naisen väkivaltaisuus, miehen kokemukset väkivallan uhrina ja väkivallan erilaiset ilmenemismuodot ovat jääneet tutkimuksessa vähälle huomiolle. Kehittämistyötä on tehty kapeasta näkökulmasta eikä menetelmien vaikuttavuutta ole juuri arvioitu. Toivottua tulosta väkivallan vähentämisessä ei ole saavutettu.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Raimo Lahti. Hän toteaa, että aina pitäisi nostaa esiin kysymys kriminaalipolitiikan koko keinovalikoimasta ja nähdä, että rikosoikeus on vain yksi sen osa-alue. Tämä näkökulma ei nouse tarpeeksi esille EU:n rikoslainsäädännön kehittämisessä.

1970-luvulla alkanut yhteiskunnallinen keskustelu johti lainmuutokseen ja ruumiillisen kurituksen yksiselitteiseen kieltämiseen 1984. Neljännesvuosisadan aikana on tapahtunut merkittävä historiallinen muutos suhtautumisessa lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Prosessi on kuitenkin vielä puolitiessään.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia - sarjassa on haastateltavana Euroopan komission neuvonantaja Sönke Schmidt. Hän ei näe tarvetta yhdelle yhtenäiselle rikoksentorjuntapolitiikalle EU:ssa. Euroopan rikoksentorjuntaverkoston EUCPN:n vahvistaminen ja ammatillistaminen Haagin ohjelman mukaisesti on erityisen tärkeää.

Annele Saikkalan ranskalaisen nuorisotuomarin haastatteluun perustuva kirjoitus on osuva kuvaus niin kutsutussa integroidusta tavasta käsitellä alaikäisten oikeudellisia ongelmia.

Ranskan nuoriso-oikeusjärjestelmä luotiin 60 vuotta sitten. Nuoret ja lapset kuuluvat järjestelmän piiriin sekä rikosten ja huonon kohtelun uhreina että rikoksentekijöinä, ja nuorisotuomarit tekevät sekä yksityis- että rikosoikeudellisia päätöksiä. Seuraavassa kerrotaan nuorten tekemien rikosten käsittelystä Ranskassa nuortentuomari Marie-Pierre Hourcaden haastattelun perusteella.

Oikeusministeriön työryhmä on saanut valmiiksi ehdotuksensa valtakunnalliseksi todistajantukiohjelmaksi. Tavoitteena on järjestää todistajalle mahdollisuus keskustella tulevasta oikeudenkäynnistä, vastata todistajaa askarruttaviin kysymyksiin sekä järjestää mahdollisuus tukihenkilöön koko maan kattavaksi. Olennaista todistajan tukemisessa on tiedottamisen parantaminen monin eri tavoin. Lainmuutoksia ehdotukset eivät edellytä.

Poliisin tietoon saamista huumausainerikoksista suurin osa on nykyisin käyttörikoksia. Vuonna 2005 poliisin tietoon tuli noin 14 400 huumausaine-rikosta, joista käyttörikoksia oli noin 9 200 (64 %). Huumeiden käyttäjien sakottaminen rangaistusmääräysmenettelyssä on yleistynyt, samalla kun käräjäoikeuksissa käsiteltävien huumausainerikosten määrä on vähentynyt.

Yksityisten turvallisuuspalvelujen yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut. Vartija on muuttunut perinteisestä yöaikaan kiertävästä teollisuusvartijasta näkyväksi yksityisten ja yhteisöjen palvelijaksi. Kauppakeskuksissa ja keskustakortteleissa on huomattavasti todennäköisempää törmätä vartijaan kuin poliisiin.

13.03.2006

Pedofiliaksi ja insestiksi luokitellaan julkisuudessa sekalaisia ilmiöitä.

15.12.2005

Tahallisuus peruskäsitteenä rikosoikeudessa.

Siinä missä Suomessa aiemmin keskityttiin passiivisesti vain syrjinnän kieltämiseen, pyritään nykyisin aktiivisesti edistämään yhdenvertaisuuden toteutumista. Kun aiemmin kiinnitettiin erityistä huomiota vain sukupuolisyrjintään, ymmärretään nykyisin ihmisten voivan joutua kielletyn syrjinnän kohteeksi myös ikänsä, vammaisuutensa, etnisen taustansa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Tähän murrokseen tarvittiin EU-direktiivejä, kansalaisjärjestöjä, empiiristä tutkimusta, Jörg Haideria ja mediajulkisuutta. Se on kuitenkin vielä kesken.

Perustuslain 12 §:ssä säädetään sananvapaudesta. Siihen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Säännös näyttää yksiselitteiseltä ja selvältä: jokainen saa sanoa mitä tahtoo eikä kenelläkään ole oikeutta puuttua siihen, mitä toinen haluaa ilmaista. Totta onkin, että sananvapaudella on perustava merkitys sekä demokraattisen yhteiskunnan että yksilön kannalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut sananvapauden ulottuvan myös arvosteleviin kannanottoihin ja jopa loukkaaviin mielipiteisiin. Onko sananvapaus siis rajaton?

Tässä kirjoituksessa haluan kytkeä ympäristörikosoikeudellisen sääntelyn ja tutkimuksen osaksi kriminaalipoliittisia pohdintoja. Pyrkimyksenäni on myös luoda yleiskuva siitä, millaista ympäristörikosoikeus säädösteknisessä mielessä on. Ympäristörikosten määrää tai niiden konkreettisia ilmenemismuotoja ei tässä käsitellä.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana osastopäällikkö, ylijohtaja Jarmo Littunen oikeusministeriöstä. Hän haluaa edistää sellaista kriminaalipolitiikkaa, jossa ankaria rangaistuksia tuomitaan vähemmän, rangaistusten sisältöä kehitetään ja painopistettä siirretään rikoksentorjuntaan. Rikollisuutta täytyy pystyä vähentämään jo seuraamusjärjestelmän kustannustenkin vuoksi.

Kriminaalihuollon yksityisvalvojat ovat selvityksen mukaan naisvaltainen, keski-ikäinen ja hyvin koulutettu ryhmä, joka hoitaa valvontatyötä paljolti oman työnsä ohella korvauksetta.

Nuorisorangaistustuomioiden vuosimäärät vaihtelivat huomattavasti, siihen valikoitumisprosessissa oli ongelmia ja noin joka kolmas toimeenpano jouduttiin keskeyttämään. Ongelmista huolimatta sen tarpeellisuutta ei ole kyseenalaistettu.

Alle 10 prosenttia raiskausta koskevista ilmoituksista johtaa syytteen nostamiseen. Tuoreessa tutkimuksessa on etsitty syitä sille, miksi vain harvaa raiskausrikosta on käsitelty tuomioistuimessa.

Haaste 4/2003 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana eduskunnan lakivaliokunnan uusi puheenjohtaja Tuija Brax. Hän odottaa Euroopan Unionin oikeudellisen kehityksen etenevän seuraavan neljän vuoden aikana kovaa vauhtia. Lisäksi valiokunta aikoo perehtyä mm. arjen rikollisuuden, erityisesti perheväkivallan, sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisyyn.

Haaste 2/2003 Pääkirjoitus

 
Julkaistu 17.12.2013