Etusivu » Juttuarkisto aihealueittain » Kriminaalipolitiikka

Kriminaalipolitiikka

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana YK:n yhteydessä toimivan Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) johtaja Natalia Ollus. Hän painottaa, että kriminaalipolitiikan pohjaksi tarvitaan tutkimustietoa rikosilmiöistä ja hyvistä käytännöistä. Esimerkiksi työperäisen ihmiskaupan tutkimisessa ja työkalujen kehittämisessä sen torjumiseksi HEUNI on ollut eurooppalaisittain edelläkävijä.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio. Hän uskoo nuoriin ja oikeuden digitalisaatioon. Teknologian ja palvelumuotoilun linkitys voi tuoda oikeudelliset palvelut lähemmäs ihmistä ja tarjota vastauksia esimerkiksi oikeusavun järjestämiseen, oikeuskäytännön kehittämiseen ja uusintarikollisuuden ehkäisyyn.

15.12.2017

Marraskuun 11. päivä vuonna 1967 joukko nuoria sosiologeja, juristeja, kirjailijoita ja lääkäreitä perusti Marraskuun liikkeen. Kontrollipoliittinen yhdistys halusi parantaa erilaisten vähemmistöryhmien asemaa ja vaati sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Yksi Marraskuun liikkeen toimijoita oli Lars D. Eriksson.

Portugali dekriminalisoi huumeidenkäytön vuonna 2001 ja lähti hoidon tielle. Huumeidenkäyttö on kuitenkin yhä kiellettyä ja siitä seuraa sanktioita, muttei rikosoikeudellisia. Portugalin malli muodostuu ns. ehkäisevästä puuttumisesta, ennaltaehkäisystä, haittojen vähentämisestä sekä huumeidenkäyttäjien kuntoutuksesta ja hoidosta.

Erittäin laajalle levinneen ja usein toistetun näkemyksen mukaan kansa tai kadunmies edustaa keskimääräistä ankarampaa kriminaalipoliittista linjaa. Näkemys on historian valossa virheellinen ja nykyaikaankin liitettynä vähintään ongelmallinen. Kiinnostavaa on, miksi tämä sitkeä käsitys elää ja on ehkä jopa vahvistunut. Samoin on huomionarvoista se, että rankaisemiseen ja kontrolliin liittyvien asenteiden ja niiden vaihteluiden syyt jäävät säännöllisesti avoimeksi, kun kansan mielipiteistä ja asenteista puhutaan.

Artikkelissa pohditaan, onko yleisestävyyttä korostava pitkä linja murtumassa suomalaisessa kriminaalipolitiikassa uusien rangaistusmuotojen myötä.

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin tutkimuksessa on tarkasteltu suomalaisten käsityksiä rangaistusten oikeudenmukaisesta tasosta. Väestön yhtenäistä käsitystä sopivasta rangaistuksesta ei kuitenkaan löytynyt yhdenkään tutkimuksessa kuvatun tapauksen kohdalla.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Rikosseuraamuslaitoksen kehitysjohtaja Pauli Nieminen. Hän näkee seuraamusjärjestelmän kehittämisessä tärkeäksi vaikuttavuuden parantamisen, yhteiskunnan normaalipalvelujen käytön tehostamisen ja yhteistyöverkostojen rakentamisen. Rikosseuraamuslaitoksen keskeisenä tavoitteena on vähentää rangaistusta suorittavien riskiä syyllistyä uusiin rikoksiin.

16.12.2016

Yksi historian kriminaalipoliittinen pääopetus on, että ovat kriminaalipolitiikalla aikaansaadut rikollisuusmuutokset suunnaltaan millaisia hyvänsä, mittaluokaltaan ne tapaavat jäädä vähäisiksi, kun vertailukohteena ovat rikollisuuteen vaikuttavat rakennetason tekijät.

Mitä historiasta oppiminen voisi tämän päivän näkökulmasta tarkoittaa erityisesti oikeushistoriaa mutta muutakin ihmistieteellistä tutkimusta ajatellen?

11.12.2015

Uskomuksia purkamassa II.

Nils Christie toi 1970-luvulla esille, miten rikoksen uhri oli rikosprosessissa unohdettu osapuoli. Hänen kritiikkinsä osui oikeaan, sillä rikosten uhrit olivat pitkään niin tutkimuksen kuin kriminaalipolitiikankin marginaalissa. Tilanne on kuitenkin muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, sillä rikoksen uhri on noussut keskiöön niin kansallisilla kuin kansainvälisilläkin kentillä. Rikosten uhrien esiin nousu on herättänyt ihastusta, mutta myös vihastusta.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana oikeusministeriön kansliapäällikkö Tiina Astola. Hän uskoo, että uudet välineet tulevat parantamaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia lainsäädäntöön. Erityisen paljon hän odottaa keväällä avattavalta lausuntopalaute.fi-palvelulta. Ministeriön ajankohtaisena huolena on varmistaa oikeusturvan toteutuminen taloudellisesti vaikeassa tilanteessa.

Talouden nousukaudella rekisteröidyt sosiaaliset ongelmat ja haitat pääsääntöisesti lisääntyvät ja laskukaudella vähenevät. Yhteys ei ole aivan suoraviivainen, ja tästä yleistyksestä on myös poikkeuksia. Poikkeuksellisen syvästä 1990-luvun taloudellisesta lamasta on tehty yllättävän vähän kokonaisanalyysia rikollisuuden ja kriminaalipolitiikan näkökulmasta. Lamalla oli myös pitkä varjo, ja kokonaisuutta onkin syytä tarkastella paitsi välittöminä vaikutuksina, myös hieman pidemmällä aikavälillä.

Artikkelissa käydään läpi, millaista on taloustieteellinen ajattelutapa rikosoikeudesta, rikollisen käyttäytymisestä ja kriminaalipolitiikasta. Sekä taloustieteilijät että oikeustieteilijät ovat asettaneet kriminaalipolitiikan tavoitteeksi rikollisuuden kustannusten minimoinnin.

Rikollisuus aiheuttaa yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia. Tästä on helppo olla yhtä mieltä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen Rikollisuustilanne-katsauksen mukaan rikollisuuden kontrollijärjestelmän nettokustannukset valtiolle ovat tänä vuonna noin 1,7 miljardia euroa. Rikollisuuden seurausten ja niihin varautumisen kustannukset ovat puolestaan vähintään 11 miljardia euroa. Mutta mistä nämä yhteensä 13 miljardia euroa muodostuvat? Mikä tulee laskea rikollisuuden kustannukseksi? Olisiko tehokkaalla rikoksentorjunnalla mahdollista saada aikaan 13 miljardin euron säästöt?

Kriminologia-palstalla käsitellään Yhdysvaltain kriminaalipolitiikkaa. Yhdysvaltain vankiluku ylitti 1980-luvulla päivittäisen yhden miljoonan vangin rajan. Jo tuolloin monet kotimaiset ja kansainväliset asiantuntijat katsoivat, että tien päähän on tultu. Mutta toisin kävi.

Päätöksentekoon tarvittavaa tutkimustietoa ei aina ole saatavilla.

Esimerkkialoina rikosoikeus sekä lääkintä- ja bio-oikeus

Lainsäädännön, oikeuskäytännön, vakavien rikosten määrän ja oikeuspsykiatristen näkemysten muutokset ovat vähentäneet selvästi ratkaisuja, joissa syyllinen on vapautettu tai rangaistusta alennettu tekijän mielentilan perusteella. Mielentilaratkaisujen hajautuminen kahteen järjestelmään, oikeustoimeen ja terveydenhoitotoimeen, tuo erilaisia ongelmia sekä oikeudellisen toiminnan että mielenterveysongelmaisen rikoksentekijän hoidon näkökulmasta.

Tuomiot ja rangaistukset herättävät keskustelua kansalaisten keskuudessa. Sosiaalisessa mediassa suomalaiset keskustelevat etenkin sakkorangaistuksista hyvin negatiiviseen sävyyn. Yhdyskuntaseuraamuksista puolestaan ei juuri sosiaalisessa mediassa keskustella. Erityisesti niistä olisikin tuotettava enemmän tietoa kansalaisille.

ESC (European Society of Criminology) myönsi syyskuun vuosikonferenssissa kriminologin elämäntyöpalkinnon Inkeri Anttilalle. Anttila toimi urallaan mm. rikosoikeuden professorina sekä Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Euroopan kriminaalipolitiikan instituutin (HEUNI) ensimmäisenä johtajana. Ohessa julkaistaan hänen kiitospuheensa suomennos.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.). Hän painottaa hyvän sosiaalipolitiikan olevan parasta kriminaalipolitiikkaa. Henriksson nostaa suomalaisen yhteiskunnan pahimmiksi rikollisuusongelmiksi vakavan väkivallan ja talousrikollisuuden.

Rikosoikeustieteessä eikä kriminaalipolitiikassakaan juuri keskustella hallinnollisista sanktioista rikosoikeudellisen sääntelyn vaihtoehtona. On tärkeää pohtia, millä tavalla 2010-luvulle tultaessa järkevää ja tarkoituksenmukaista rangaista.

Kriminaalipolitiikassa pyritään rikollisuuden vähentämiseen mm. kytkemällä rikosoikeusjärjestelmä selvemmin osaksi hyvinvointivaltion palvelujärjestelmää. Tavoite on haasteellinen erityisesti kuntasektorille, jonka vastuulla hyvinvointipalveluiden tuottaminen pääsääntöisesti on.

Valvontarangaistus on yhdyskuntaseuraamus, joka asettuu ankaruudeltaan yhdyskuntapalvelun ja ehdottoman vankeuden väliin. Tarkoituksena on, että uutta rangaistusta koskevat säännökset tulevat voimaan syksyllä 2011.

Arikkelissa pohditaan käsitteille politiikassa annettuja merkityksiä – erityisesti sitä, mitä lause "sosiaalipolitiikka on parasta kriminaalipolitiikkaa" nykyään merkitsee.

Rikoksentorjunta-palstalla arvioidaan rikoksenehkäisyä sijoituskohteena. Sijoitus on pitkäaikainen ja kustannukset ja tuotot jakautuvat eri tahoille.

16.03.2011

Teemana sosiaalipolitiikka ja kriminaalipolitiikka

Suomessa tarvitaan uutta vertailukelpoista tietoa kansalaisten luottamuksesta rikosoikeusjärjestelmään. EUROJUSTIS-projekti ja tänä vuonna toteutettava European Social Survey tuottavat aiheeseen liittyviä mittareita. Näiden tutkimusten taustalla on ajatus siitä, että ihmisten luottamus rikosoikeusjärjestelmään perustuu pikemminkin oikeudenmukaiseen kohteluun kuin järjestelmän tehokkuuteen.

Rikollisuus aiheuttaa paitsi inhimillisiä kärsimyksiä myös taloudellisia kustannuksia. Toisaalta myös inhimillisille kärsimyksille voidaan koettaa antaa jokin hinta. Jos kykenemme arvioimaan yksittäisen rikoksen yksikkökustannuksen, voimme yrittää arvioida rikollisuuden taloudellisia vaikutuksia. Maailmalla on tehty joitakin laskelmia ja arvioita yksittäisten rikosten kokonaiskustannuksista. Nämä perustuvat yleensä tietoihin kokonaisrikollisuudesta ja eri rikosten ilmituloprosentista.

Rikollisuuden kustannukset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: rikoksilta suojautumisen, rikollisuuden seurausten ja rikosoikeusjärjestelmän kustannukset. Samanlaisia kustannuseriä syntyy myös talousrikollisuuden alueella. Tässä artikkelissa tarkastellaan talousrikosten torjunnasta ja tutkinnasta poliisille aiheutuvia välittömiä kustannuksia. Nouseeko niiden määrä suuremmaksi kuin tutkinnassa takaisin saadun omaisuuden arvo?

Kriminologia-palstalla arvioidaan tällä kertaa, onko suomalainen kriminaalipolitiikka sellainen menestystarina kuin sen on sanottu olevan.

Lyhytaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomituista ei Suomessa ole tähän mennessä tehty erillisiä tutkimuksia. Muissa maissa lyhytaikaisvankeutta on tutkittu jonkin verran. Eri aikoina tehty tutkimus on melko yhtäpitävästi osoittanut lyhytaikaisvankien olevan ongelmainen ja kriminaalipoliittisesti haasteellinen ryhmä.

Kriminaalipoliittisessa päätöksenteossa joudutaan usein tukeutumaan ennusteisiin. Niiden taso vaihtelee rikollisuuden määrän ennustamisesta yksittäistä henkilöä koskeviin ennusteisiin. Yleensä ennusteet perustuvat päätöksentekijän omiin kokemuksiin. Tähän liittyy monia ongelmia.

Rikosten törkeys vaihtelee huomattavasti tuomioistuimissa käsiteltävissä lapsen seksuaalisissa hyväksikäytöissä. Lievimmillään kysymys on seksuaalissävytteisistä vihjauksista tai tekstiviesteistä, törkeimmillään lapsi on voitu pakottaa väkivallalla sukupuoliyhteyteen useiden vuosien ajan.

Kriminologia-palstalla pohditaan, onko elinkautinen rangaistus Suomessa vielä perusteltu.

29.09.2008

Kidutus syytä määritellä omaksi rikoksekseen Suomessakin.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana johtaja Kari Paaso sosiaali- ja terveysministeriöstä. Hän arvioi, että jos alkoholipolitiikka saataisiin tehokkaaksi, myös rikollisuus alenisi huomattavasti. Ministeriön ensisijainen tavoite alkoholipolitiikan ja muiden asioiden suhteen kuitenkin on kansanterveyden parantaminen.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana kansanedustaja, lakivaliokunnan puheenjohtaja Heidi Hautala. Hän haluaa oikeushallinnolle riittävät resurssit, sillä niukat voimavarat uhkaavat uuden vankeuslain toteutumista ja jopa kansalaisten oikeusturvaa. Myös oikeuspoliittiseen tutkimukseen on saatava lisäresursseja.

Suomen huumepoliittiset linjaukset tukeutuvat ennen muuta hyvinvointi- ja sosiaalipolitiikkaan. Se, että huumausaineisiin liittyvät teot ovat laissa pääosin määritelty rikoksiksi, ohjaa kuitenkin sääntelykeinoja rikoslain piiriin. Sosiaali- ja terveyspoliittisten sekä kriminaalipoliittisten keinojen yhdistämispyrkimyksestä huolimatta suomalainen huumepolitiikka on aina ollut perustaltaan kaksijakoista. Huumepolitiikka samanaikaisesti sekä työntää käyttäjiä ulos yhteiskunnasta (ekskluusio) että yrittää integroida heitä keskuuteensa (inkluusio).

Eurobarometri on EU:n komission väline seurata jäsenmaiden kansalaisten mielipiteitä unionista ja elämästä yleensä. Mielipiteiden ja asenteiden ohella siinä kysellään väestön kokemuksista. Kerron esimerkein, millaista kriminaalipoliittista tietoa Eurobarometri on tuottanut. Lähinnä vertaan Suomea kulloiseenkin EU:n jäsenmaiden keskiarvoon tai toisiin Pohjoismaihin.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana arkkipiispa Jukka Paarma. Hän näkee kirkon roolin kriminaalipolitiikassa hyvin käytännölliseksi. Kriminaalipolitiikka ei ole kirkon ominta alaa, mutta kirkko voi toimia siinä kriittisenä äänenä ja yhteistyökumppanina. Kirkon työntekijöillä on paljon kentän käytännön kokemusta ja asiantuntemusta, joka voi olla tärkeää kriminaalipolitiikan päättäjille.

Toisen kerran järjestetty kriminologian symposiumi keräsi kesäkuussa Tukholmaan tutkimuksen kansainvälisiä huippunimiä ja satoja osallistujia. Kolmen alakonferenssin aiheita olivat lasten suojeleminen rikoksilta, tehokas ja oikeudenmukainen kriminaalipolitiikka ja rikoksentorjunta sekä rikollisen uran käännekohdat. Muita erityisteemoja olivat naisiin kohdistuva väkivalta, järjestäytynyt ja talousrikollisuus sekä kansalliset rikoksentorjunnan strategiat.

Rikosoikeudellisen järjestelmän oikeutusta on perinteisesti etsitty rangaistuksesta käsin. Rangaistusteoriat ovat vakiintunut aihe niin oikeustieteellisessä kuin filosofisessa kirjallisuudessa. Rangaistavaksi säätäminen, kriminalisointi, sen sijaan on saanut melko vähän huomiota.

Kesäkuussa valmistui oikeusministeriön tutkimusstrategia. Oikeuspoliittista ja kriminaalipoliittista tutkimusta pitäisi laajentaa tuntuvasti, jotta se täyttäisi yhteiskunnan ja ministeriön omat tietotarpeet. Tällä hetkellä myös koko sektoritutkimusjärjestelmä on voimakkaan muutoksen kohteena.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Rikosoikeuden professori Pekka Koskinen. Hän on ollut lähes koko työuransa keskeisesti mukana rikoslain kokonaisuudistuksessa eikä ole päässyt siitä irti eläkkeelläkään: hän on oikeusministeriön selvitysmiehenä pohtinut uudistuksen loppuunsaattamista.

Väittelin toukokuussa Suomen huumepolitiikassa 1990- ja 2000-luvuilla tapahtuneista muutoksista. Erityinen kiinnostuksen kohteeni oli niin kutsuttu haittojen vähentämisen politiikka. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjäni Harry Levine kysyi, mitä kertoisin Suomen nykyisestä huumepolitiikasta suomalaisen päihdetutkimuksen "Grand Old Manille" Kettil Bruunille (1924–1985), jos saisin mahdollisuuden. Vastaukseni Levinen kysymykseen oli niukka ja kysymys jäi pyörimään mieleeni. Mitä siis kertoisin...

Oikeusministeriössä on valmistunut kriminaalipoliittinen toimintaohjelma vuosille 2007–2011. Se on kovien haasteiden edessä.

Lastensuojelulaki uudistettiin menneenä talvena ja uuden lain on määrä tulla voimaan vuoden 2008 alussa. Pohjana on sosiaali- ja terveysministeriön alaisuudessa tehty laaja kehittämistyö. Rikoksen tematiikka näkyy uudessa laissa monin paikoin.

Rikosuralle ajautuvat helsinkiläislapset ovat usein lastensuojelun asiakkaita jo ennen ensimmäistä rikostaan. Peräti 70 prosenttia rikoksia usein uusineista lapsista oli joutunut tekemisiin lastensuojelun kanssa jo ennen ensimmäistä rikollista tekoaan.

Arkipäivän rasismi tekee etnisten vähemmistöjen nuorten rikollisuudesta erityisen ilmiön. Esimerkiksi etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten luokittelu joko rikosten tekijöiksi tai uhreiksi yksinkertaistaa heidän sosiaalista todellisuuttaan. Näiden nuorten rikollisuus on erityinen ilmiö myös heidän erityistarpeidensa näkökulmasta.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana rikostoimittaja Jarkko Sipilä. Hänen mukaansa media vaikuttaa kriminaalipolitiikkaan lähinnä aihevalinnoillaan. Toimittajan työn lähtökohtana on hakea yhteiskunnallisia epäkohtia – asioita, joita voidaan parantaa. Siitä tulee hänestä myös se, että huono uutinen vain on suurempi uutinen.

Yleisistä syyttäjistä annetun lain mukaan syyttäjän pitää huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Yhtenä lähtökohtana tehtävän hoidossa voidaan pitää sitä, että päämääränä pitäisi olla kriminaalipolitiikan tavoitteiden toteutuminen.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja Petra Kjällman. Hän nostaa tämän hetken suurimmaksi haasteeksi muuttuvan toimintaympäristön. Eniten hän on huolissaan yhteiskunnan arvojen muutoksesta, mikä heijastuu monin tavoin kolmannen sektorin työhön. Paljon rikoksen uhrin ja todistajan asemaa pystyttäisiin silti parantamaan pienillä käytäntöjen muutoksilla.

14.03.2007

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Raimo Lahti. Hän toteaa, että aina pitäisi nostaa esiin kysymys kriminaalipolitiikan koko keinovalikoimasta ja nähdä, että rikosoikeus on vain yksi sen osa-alue. Tämä näkökulma ei nouse tarpeeksi esille EU:n rikoslainsäädännön kehittämisessä.

Oikeusministeriön tulevaisuuskatsauksessa kriminaalipolitiikan alueella keskeisiksi tulevaisuuden haasteiksi nostettiin rikosasioiden käsittelyketjun virtaviivaistaminen ja aukkojen paikkaaminen, vankeinhoidon uudistaminen sekä lainrikkojien kuntouttaminen.

Peruspalveluiden saamisessa eroja rikosseuraamuksiin tuomituilla.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia - sarjassa on haastateltavana Euroopan komission neuvonantaja Sönke Schmidt. Hän ei näe tarvetta yhdelle yhtenäiselle rikoksentorjuntapolitiikalle EU:ssa. Euroopan rikoksentorjuntaverkoston EUCPN:n vahvistaminen ja ammatillistaminen Haagin ohjelman mukaisesti on erityisen tärkeää.

Poliisin tietoon saamista huumausainerikoksista suurin osa on nykyisin käyttörikoksia. Vuonna 2005 poliisin tietoon tuli noin 14 400 huumausaine-rikosta, joista käyttörikoksia oli noin 9 200 (64 %). Huumeiden käyttäjien sakottaminen rangaistusmääräysmenettelyssä on yleistynyt, samalla kun käräjäoikeuksissa käsiteltävien huumausainerikosten määrä on vähentynyt.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Securitas Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Mikkonen. Yksityinen turvallisuusala on kasvanut jatkuvasti viime vuosikymmeninä ja myös sen rooli on muuttunut. Mikkonen näkee yksityisen turvallisuusalan roolin yhteiskunnassa kuitenkin selkeäksi ja viranomaistoimintaa tukevaksi.

13.03.2006

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana rikosasianajaja Riitta Leppiniemi. Hän pitää rikosprosessin suurimpana ongelmana sen pitkää kestoa. Haittoja siitä koituu niin rikoksen uhrille kuin siitä epäillyllekin. Lisäksi hänen mielestään oikeusprosessia pitäisi saada painotettua enemmän käräjäoikeuteen.

Tässä kirjoituksessa haluan kytkeä ympäristörikosoikeudellisen sääntelyn ja tutkimuksen osaksi kriminaalipoliittisia pohdintoja. Pyrkimyksenäni on myös luoda yleiskuva siitä, millaista ympäristörikosoikeus säädösteknisessä mielessä on. Ympäristörikosten määrää tai niiden konkreettisia ilmenemismuotoja ei tässä käsitellä.

Keväällä Hollannissa pidettiin neljäs elektronista valvontaa Euroopassa käsitellyt konferenssi. Elektroninen valvonta on professori Hans-Jörg Albrechtin mukaan löytämässä paikkansa rikosseuraamusten täytäntöönpanossa EU-maissa. Myös kriitikot ovat huomanneet, että hyvin suunniteltu ja toimeenpantu elektroninen valvonta voi edistää monia hyviä kriminaalipoliittisia tavoitteita kuten pitkäaikaisvankien ennenaikaista vapauttamista ja helpottaa vankien kontrollia avovankiloissa.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana osastopäällikkö, ylijohtaja Jarmo Littunen oikeusministeriöstä. Hän haluaa edistää sellaista kriminaalipolitiikkaa, jossa ankaria rangaistuksia tuomitaan vähemmän, rangaistusten sisältöä kehitetään ja painopistettä siirretään rikoksentorjuntaan. Rikollisuutta täytyy pystyä vähentämään jo seuraamusjärjestelmän kustannustenkin vuoksi.

Yhdysvalloissa kokeillaan parhaillaan erilaisia ongelmakeskeisiä tuomioistuimia. Brooklyn Mental Health Court valitsee asiakkaansa syytteen ja mielenterveysongelman perusteella. Kysymyksessä on vaihtoehtoinen seuraamus vähintään vuoden pituiselle ehdottomalle vankeusrangaistukselle.

Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana uusi poliisiylijohtaja Markku Salminen. Hän etsii vastauksia rikollisuusongelmiin myös rikosoikeudellisen järjestelmän ulkopuolelta. Vankeinhoidossa työskentelyn jälkeen hän arvostaa erityisesti sosiaalityön keinoja.

Haaste 4/2004 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana vähemmistövaltuutettu Mikko Puumalainen. Hän ei usko kriminaalipolitiikkaamme olevan riittävän valistunutta etnisesti. Nyt pitäisi ottaa vastaan monikulttuuristumisen haaste. Siihen 60–70-lukujen valistunut ja humaani kriminaalipolitiikka tarjoaa hyvän perustan.

13.12.2004

Haaste 4/2004 – Kriminologia-palstalla käydään läpi suomalaisen kriminaalipolitiikan historiallista kehitystä.

Haaste 3/2004 Pääkirjoitus

Haaste 3/2004 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on A-klinikkasäätiön toimitusjohtaja, professori Lasse Murto. Kriminaalipolitiikkaa hän katselee niiden ongelmiin ajautuneiden ihmisten näkökulmasta, joilla on taustalla rikosten lisäksi usein päihdeongelmaa, työttömyyttä ja asunnottomuutta. Tämän ongelmavyyhdin käsittely on vaikeaa ja turhauttavaa tulosta vaativassa ja yhä kovenevassa yhteiskunnassa.

Haaste 2/2004 Pääkirjoitus

Haaste 2/2004 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on rikosseuraamusalan neuvottelukunnan puheenjohtaja, Helsingin hovioikeuden presidentti Lauri Melander. Hän pitää vankeinhoidon ja kriminaalihuollon kehittämistä tärkeänä. Seuraamuksen määräämisen lisäksi tarvitaan korjaavaa toimintaa. Rikoksesta tuomitun yhteiskuntaan sijoittumisessa ja uusintarikollisuuden ehkäisyssä tarvitaan kuitenkin muutakin. Uusi neuvottelukunta pyrkiikin toimimaan sillanrakentajana rangaistusjärjestelmän ja yhteiskunnan tukijärjestelmien välillä.

Haaste 1/2004 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana rikoksentorjuntaneuvoston uusi puheenjohtaja Timo Kvist. Hän arvioi, että rikoksentorjunnan sanoma ei ole vielä mennyt riittävästi läpi paikallishallinnossa. Esimerkiksi olisi tärkeää oivaltaa, mikä on kuntien rooli rikosten ennaltaehkäisijänä mutta myös niiden seurauksista vastaajana – vaikkapa terveydenhuollon kustannusten muodossa. Kriminaalipolitiikan ongelmista hän painottaa väkivaltarikollisuutta.

16.12.2003

Haaste 4/2003 Pääkirjoitus

Haaste 4/2003 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana eduskunnan lakivaliokunnan uusi puheenjohtaja Tuija Brax. Hän odottaa Euroopan Unionin oikeudellisen kehityksen etenevän seuraavan neljän vuoden aikana kovaa vauhtia. Lisäksi valiokunta aikoo perehtyä mm. arjen rikollisuuden, erityisesti perheväkivallan, sekä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisyyn.

Haaste 3/2003 Pääkirjoitus

Haaste 3/2003 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana kirkon entinen kriminaalityön sihteeri, rovasti Pekka Viirre. Hän ehti työurallaan olla monessa mukana, mm. käynnistämässä kirkon ja vankeinhoidon sekä kirkon ja poliisin yhteistapaamisia, vankilapappien kansainvälistä yhteistyötä, sovittelua ja velkajärjestelyä.

Haaste 2/2003 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Kriminaalihuoltolaitoksen ylijohtaja Maija Kukkonen. Pari vuotta sitten toteutetun organisaatiouudistuksen lisäksi kriminaalihuollon toimintaa voivat myllertää mm. uudet yhdyskuntaseuraamukset ja vankeuslaki.

Haaste 1/2003 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on oikeusministeriön kriminaalipoliittisen osaston päällikkö Esa Vesterbacka. Hän pitää oikeusministeriön ensimmäistä oikeuspolitiikan strategiaa vaativana mutta hyvänä pohjana tulevalle kriminaalipolitiikan toteuttamiselle.

Haaste 4/2002 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana eduskunnan apulaisoikeusasiamies Ilkka Rautio. Hän näkee oikeusasiamiehen laillisuusvalvojaksi, ei toimijaksi kriminaalipolitiikassa. Alan viranomaisten toimintaan kohdistuu kuitenkin paljon kanteluita. Vankeinhoidossa ja poliisitoimessa viranomaiset joutuvat puuttumaan kansalaisten perusoikeuksiin, jolloin ristiriitoja tulee väistämättä eikä varsinaisia muutoksenhakukeinoja useinkaan ole käytettävissä. Kantelut kun usein kohdistuvat virkamiesten menettelytapoihin eikä hallintopäätöksiin.

Haaste 3/2002 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki. Hän painottaa syyttäjän roolin muutosta rikosvastuun toteuttamisessa. Syyttäjän on oltava aktiivinen rikosilmoituksesta korkeimman oikeuden tuomioon saakka. Kriminaalipolitiikassa hänellä on huoli kansalaisten yhdenvertaisuuden toteutumisesta.

Haaste 2/2002 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on Mielenterveysseuran toiminnanjohtaja Pirkko Lahti. Hän toivoisi kriminaalipolitiikan keskustelua ihmiskäsityksen muotoutumisesta, ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista, etiikasta ja moraalista. Suurena haasteena hän pitää ihmisten turvallisuusmielikuvan hallintaa. Tässä Suomen Mielenterveysseurakin voisi olla voimakkaammin mukana.

Haaste 1/2002 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa haastateltavana on poliisiylijohtaja Reijo Naulapää. Hän sanoo, että kriminaalipolitiikassa eletään nyt kokonaisvaltaista arviointikautta. Poliisi, syyttäjä, oikeuslaitos ja vankeinhoito pyrkivät tosissaan löytämään yhteistä linjaa ja yhdessä kehittämään toimintaansa.

Haaste 3–4/2001 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana Teuri Brunila, Turun käräjäoikeuden laamanni. Hän näkee nykyisen kriminaalipolitiikan olevan kohtalaisen hyvää ja oikeaa, mutta uudistuksillekin olisi tarvetta.

Haaste 2/2001 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana professori Inkeri Anttila. Hänen mielestään suomalainen kriminaalipolitiikka on järkevää ja sitä tehdään asiantuntemuksella. Hän toivoo kuitenkin, että keskustelussa olisi enemmän esillä muutkin rikollisuuden sääntelykeinot kuin rangaistusten korottaminen.

Haaste 1/2001 – Kriminaalipolitiikan vaikuttajia -sarjassa on haastateltavana lakivaliokunnan puheenjohtaja Henrik Lax (rkp). Hänen mukaansa painopisteet ovat muualla kuin nykyään jo kattavan lainsäädännön uudistamisessa.

 
Julkaistu 17.12.2013