Mika Junninen

Oikeusviranomaisia uhkaillaan ja painostetaan

Suomalaisiin oikeusviranomaisiin kohdistunutta epäasiallista vaikuttamista on selvitetty kahdessa tutkimuksessa: vuonna 1999 kysyttiin koko maan syyttäjiltä ja tuomareilta ja vuonna 2005 Helsingin rikospoliisin virkamiehiltä yrityksistä vaikuttaa heidän työhönsä lainvastaisilla tavoilla.

Syyttäjille ja tuomareille tehty kysely oli koko Suomen (lukuun ottamatta Ahvenanmaata) kattava kokonaisotos, jossa syyttäjien vastausprosentti oli 78,4 ja tuomareiden 74,2. Vastausprosentteja alensivat Helsingin ja Turun syyttäjien ja tuomareiden heikot vastausprosentit; vain noin puolet vastasi kyselyyn. Syyttäjä- ja tuomarikyselyä täydentämään teemahaastateltiin kahdeksaa syyttäjää ja neljää tuomaria pääkaupunkiseudulla. Teemahaastatteluissa keskusteltiin epäasiallisen vaikuttamisen kohteiksi joutuneiden uhrikokemuksista ja järjestäytyneen rikollisuuden osuudesta tapauksiin.

Helsingin rikospoliisille tehty kysely oli kokonaisotos, jonka vastausprosentti oli 65,3. Sitä voidaan pitää tyydyttävänä. Niissä ei tullut esiin tutkimuksen ennakkotapaamisissa kerrottuja vakavia vaikuttamisyrityksiä, jotka olivat kohdistuneet yksittäisiin poliiseihin ja heidän koteihinsa.

Tiedon keruun ongelmiin Helsingissä niin poliisi-, syyttäjä- kuin tuomarikyselyissä voi vaikuttaa kyselyjen suuri määrä ja toistuvuus: vastaajat ovat turhautuneita täyttämään virkatehtäviinsä kuulumattomia kyselykaavakkeita. Toinen syy tähän voi olla se, että kysytyt ongelmat ovat yleisempiä ja vakavampia kuin muualla Suomessa, mutta niistä vaikenemalla vältetään asioiden kiusallinen esiinnostaminen työyhteisössä ja julkisessa keskustelussa.

Epäasiallista vaikuttamisyrityksiä yllättävän paljon

Epäasiallisilla vaikuttamisyrityksillä tarkoitettiin uhkauksia, väkivaltaa, lahjontaa, kiristämistä ja painostusta, joka on saattanut kohdistua virkamieheen itseensä tai tämän läheisiin tai omaisuuteen. Kuviossa 1 on esitetty poliisien, syyttäjien ja tuomareiden ja heidän perheidensä kokemat epäasialliset vaikuttamisyritykset kyselyjä edeltäneiden viiden vuoden aikana. Poliisitiedot perustuvat Helsingin rikospoliisissa elokuussa 2005 tehtyyn kyselyyn. Syyttäjien ja tuomareiden tiedot koottiin syksyllä 1999.

Kuvio 1. Poliisiin, syyttäjiin ja tuomareihin sekä heidän omaisiinsa kohdistuneet vaikuttamisyritykset.

Epäasiallisten vaikuttamisyritysten suuri määrä oikeusviranomaisten työhön heidän itsensä ja perheiden kautta oli yllätys. Poliiseista yli puolet, syyttäjistä lähes joka kolmas ja tuomareistakin noin joka kuudes oli kokenut jonkinlaista työhönsä liittyvää epäasiallista vaikuttamista kyselyssä selvitettyjen viiden vuoden aikana. Suurin osa epäasiallisesta vaikuttamisesta kohdistuu viranomaisiin itseensä ja vain murto-osa heidän omaisiinsa.

Erilaiset epäasiallisen vaikuttamisen yritykset tapahtuvat oikeusprosessin etenemisen mukaisessa järjestyksessä. Poliisi kokee uhkia kiinniottotilanteissa ja kuulusteluissa, mutta vain todella harvoin esitutkinnan jälkeen. Syyttäjiä uhkaillaan ja painostetaan pääasiassa syyteharkinnan kuluessa. Tuomareihin koetetaan vaikuttaa lähinnä oikeusprosessin aikana. Vain harvat ammattirikolliset kantavat kaunaa yli esitutkinnan, syyteharkinnan ja tuomionsa. Pienten kaupunkien taparikolliset usein jopa tervehtivät selvänä ollessaan poliisia, syyttäjiä ja tuomareita, eivätkä pidä tarpeellisena muistella menneitä, kun rikokset on sovitettu.

Kyselyillä tuskin saatiin asian koko laajuutta selville. Epäasiallisen vaikuttamisen piiloon jäämistä puoltaa muistivirheiden lisäksi ainakin kaksi teemahaastatteluissa kerrottua asiaa. Ensiksikin haastateltavat arvelivat, että vuosien virkauran myötä kynnys reagoida tai raportoida epäasiallisesta vaikuttamisesta nousee, kun suunsoittoon tottuu. Toiseksi kävi ilmi, että epäasiallisen vaikuttamisen kohteeksi joutuminen voidaan kokea epäonnistumiseksi työtehtävissä. Niinpä työntekijä voi vaieta asiasta visusti häpeän ja itsesyytösten vuoksi tai välttääkseen epäonnistujan leiman. Eräät vastaajat arvelivat toisaalta, että virkamies saattaa ammattinsa vuoksi aikaa myöten herkistyä näkemään epäasiallisen vaikuttamisen yrityksiä sielläkin, missä niitä ei ole.

Työnantajalle epäasiallisten vaikuttamisyritysten yleisyyden pitäisi olla huolenaihe. Ongelmien yleisyydestä ja vakavuudesta ei ole riittävästi tietoa. Suuri osa epäasiallisista vaikuttamisyrityksistä pidetään omana tietona, loput hoidetaan työpaikoilla kahvipöydissä tai esimiesten kanssa keskustelemalla. Viranomaisten keskushallintojen tietoon tulee vain muutamia räikeimpiä yksittäistapauksia. Kun ongelman yleisyydestä ei ole ollut tietoa, niiden hoitamiseen tai käsittelemiseen organisaation sisällä ei ole varauduttu. Työntekijä jää yleensä yksin ongelmansa kanssa. Vain kaikkein vaarallisimmissa tilanteissa on poliisilta pyydetty apua suojelun järjestämiseksi ja kodin turvaamiseksi. Monesti tapaukset ovat olleet niin lieviä, ettei rikosilmoitusta tai muutakaan ilmoitusta ole pidetty tarpeellisena.

Uhkailu yleisin epäasiallisuuden muoto

Kuviossa 2 on esitetty tuomareihin, syyttäjiin ja poliiseihin kohdistuvan epäasiallisen vaikuttamisen eri muotojen yleisyys

Kuvio 2. Poliiisien, syyttäjien ja tuomareiden kokema epäasiallinen vaikuttaminen.

Uhkaukset ovat yleisin epäasiallisen vaikuttamisen muoto kaikilla tutkituilla viranomaistahoilla. Poliiseista joka kolmatta oli uhkailtu viiden viime vuoden aikana. Syyttäjistä joka neljäs ja tuomareista joka seitsemäs oli saanut uhkauksia tutkittujen viiden vuoden aikana. Uhkailut ovat usein pikaistuksissa huudettuja sanallisia solvauksia, mutta myös erilaisia puhelinsoittoja, kirjeitä ja kortteja hautaristeineen oli vastaanotettu. Syyttäjä- ja tuomarikyselyssä uhkaukseksi oli ymmärretty myös esimerkiksi tyhjien alkoholipullojen jättäminen lukitun auton takapenkille. Myös tuomareiden ja syyttäjien autoja, asuntoja ja omaisia oli valokuvattu. Poliiseja oli uhattu mm. tappamisella, väkivallalla ja pommeilla sekä perheiden vahingoittamisella.

Lahjontayritysten kohteeksi olivat eniten joutuneet poliisit (5,6 %), kun syyttäjistä lahjontayrityksiä kertoi alle kaksi prosenttia ja tuomareista alle prosentti (0,7 %). Poliisit olivat saaneet lahjontayrityksiä kuulusteluissa ja kiinniottotilanteissa, syyttäjät ja tuomarit taas oikeusprosessin aikana. Oikeusviranomaisten kiristäminen on tutkimusten mukaan erittäin harvinaista, sillä reilu prosentti poliiseista ja kaksi prosenttia syyttäjistä kertoi joutuneensa kiristyksen kohteeksi.

Fyysinen väkivalta oli erittäin harvinaista syyttäjillä ja tuomareilla, mutta noin 3,5 prosenttia poliiseista kertoi kokeneensa väkivaltaa työssään viiden viime vuoden aikana. Poliisilla kriisitilanteet ovat konkreettisia ja fyysisetkin tilanteet saattavat ikään kuin kuulua asiaan, kun rikoksesta epäiltyä otetaan kiinni tai väkivaltaista tilannetta mennään rauhoittamaan. Todennäköistä toki on, että rikospoliisit kokevat vähemmän väkivaltaa työssään kuin tilanteiden rauhoittelusta ja järjestyksen pidosta huolehtivat järjestyspoliisit.

Muuta epäasiallista vaikuttamista ei kysytty erikseen tuomareiden ja syyttäjien tutkimuksessa, vaan tätä asiaa koskeva kysymys lisättiin vasta poliisitutkimukseen. Poliisitutkimuksen vastauksissa muu epäasiallinen vaikuttaminen oli lähinnä puhelinsoittoja ja muita yhteydenottoja, joilla koetettiin painostaa lopettamaan talousrikoksen tutkinta. Soittajat ilmoittivat tuntevansa jonkun "ison" tahon, joka voisi aiheuttaa ongelmia, mikäli asian ei annettaisi olla. Samanlaisia tapauksia kerrottiin myös syyttäjä- ja tuomarikyselyssä, jossa ne on tulkittu uhkauksiksi. Toinen yleinen muun epäasiallinen vaikuttamisen muoto poliiseilla olivat kantelut ja aiheettomat rikosilmoitukset.

Viranomaisten omaisiin vaikuttamista vähän

Painostus tai kosto voi tapahtua myös epäsuorasti niin, että se kohdistuu virkamiehen läheisiin tai omaisuuteen. Poliisien, syyttäjien ja tuomareiden perheenjäseniin ja lähiomaisiin kohdistui epäasiallista vaikuttamista suhteellisen vähän (Kuvio 3).

Kuvio 3. Poliisien, syyttäjien ja tuomareiden omaisiin kohdistunut epäasiallinen vaikuttaminen kokonaisuudessaan.

Noin neljä prosenttia rikospoliiseista ja syyttäjistä ja puolitoista prosenttia tuomareista kertoi, että heidän omaisiaan oli tutkitulla viisivuotiskaudella joutunut epäasiallisen vaikuttamisen kohteeksi. Myös omaisiin kohdistuvat vaikuttamisyritykset tapahtuvat silloin, kun asiaa käsitellään kyseisessä viranomaisessa ja sen käsittelyyn yritetään vaikuttaa.

Noin 3,5 prosenttia poliiseista ja reilut kolme prosenttia syyttäjistä ilmoitti yhden tai useamman omaisensa saaneen uhkauksia vastaajan ammatin vuoksi tutkitulla ajanjaksolla. Tuomareista puolitoista prosenttia kertoi että heidän omaisiaan oli uhkailtu. Lahjonta- ja kiristysyritysten tai muun epäasiallisen vaikuttamisen kohteeksi oikeusviranomaisten omaiset eivät olleet joutuneet. Alle prosentti viranomaisista mainitsi omaisilleen aiheutetun fyysisiä vammoja.

Vaikuttamisyritykset jääneet tuloksettomiksi

Kokonaisuutena arvioiden oikeusviranomaisiin kohdistuu huomattava määrä epäasiallista vaikuttamista. Prosenttiset erot poliisien, syyttäjien ja tuomareiden kokemassa epäasiallisessa vaikuttamisessa ovat myös melko suuret. Erot voivat kertoa osaksi eri ammattiryhmien välisestä ilmoitusherkkyydestä, osaksi epäasiallisen vaikuttamisen todellisista eroista. Voi olla, että johtuen oikeusprosessin luonteesta viimeksi asian kanssa työskentelevät saavat osakseen vähemmän spontaaneja tunneilmaisuja kuin tekijän itse teosta nappaava viranomainen. Toisaalta syyttämispäätös ja oikeudessa annettu tuomio lisäsivät spontaaneja tunnereaktioita syytetyissä ja tuomituissa. Oikeuden toteutumiselle on merkitystä sillä, tapahtuuko vaikuttamisyritys ennen päätöksentekoa vai kostona tai turhautumisen ilmauksena sen jälkeen. Ennen esitutkinnan valmistumista, syytettä tai tuomiota asiaan voidaan vielä yrittää vaikuttaa konkreettisemmin kuin asian ollessa jo paperilla ja useiden viranomaisten tiedossa.

Tutkimusaineistosta kävi hyvin ilmi myös se, että epäasiallisen vaikuttamisen kohteeksi joutuneet henkilöt ovat usein yksin ongelmiensa kanssa. Yksikään kyselyyn vastanneista tai teemahaastatteluun osallistuneista henkilöistä ei ollut jättänyt rikosta tutkimatta, syyttämättä tai tuomitsematta epäasiallisen vaikuttamisen vuoksi. Päinvastoin vastauksissa korostui se, että epäasiallisen vaikuttamisen uhriksi jouduttuaan viranomaiset olivat entistä vakuuttuneempia siitä, että juttu täytyi tutkia perin pohjin ja saattaa rikoksen tehneet henkilöt vastuuseen teoistaan.

Lähteet: Aromaa, Kauko & Junninen, Mika (2005). Irregular influences in the work of Finnish and Lithuanian judges and prosecutors. Helsinki: HEUNI (painossa).

Junninen, Mika: Helsingin rikospoliisiin kohdistunut epäasiallinen vaikuttaminen vuosina 2000-2005.

Kirjoittaja on erikoissuunnittelija HEUNIssa.

 
Julkaistu 15.12.2005