Suomeksi

Haaste

Haaste

Asiantuntevasti rikoksentorjunnasta ja kriminaalipolitiikasta
Etusivu » Lehtiarkisto » Haaste 3/2014 » Liikenneturvallisuuden edunvalvoja

Riikka Kostiainen

Liikenneturvallisuuden edunvalvoja

Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvaisen mielestä liikennerikosten ehkäisyssä tarvitaan toimivaa lainsäädäntöä ja sen tueksi uskottavaa valvontaa ja elävää viestintää. Uusi tekniikka tarjoaa liikenneturvallisuustyölle paljon mahdollisuuksia, mutta myös lainsäädännön pitää pysyä kehityksessä mukana, jotta nämä mahdollisuudet saadaan käyttöön.

Liikenneturvallisuustyössä on monta toimijaa ja roolia. Asennepuolella arvokasta työtä tekee Liikenneturva, joka tänä vuonna täytti 75 vuotta. Sen tehtävänä on vaikuttaa kansalaisten arvoihin, asenteisiin ja liikennekäyttäytymiseen sekä liikenneturvallisuustietouden ja turvallisuuden arvostuksen lisäämiseen yhteiskunnassa. Järjestöllä on 57 jäsenyhteisöä ja toimintaa ympäri maata. Toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen kuvaa Liikenneturvan roolia sillanrakentajaksi kansalaisten ja viranomaisten välillä.

– Perustelemme kansalaisille, miksi esimerkiksi lainsäädäntö ja seuraamukset ovat tärkeitä ja toisaalta olemme myös äänitorvena viranomaisiin päin, jotta kansalaiset, mukaan lukien lapset ja iäkkäät, tulevat kuulluksi. Hyvätkin lait tarvitsevat puolestapuhujia, perustelijoita ja selittäjiä.

Erityisen tärkeää toiminnassa on viestinnällä vaikuttaminen, sekä kampanjointi että ajankohtaisviestintä. Tarvaisen mukaan viranomaisille tulisi valtavasti kyselyitä, jos Liikenneturva ei säännöllisesti tiedottaisi vaikka hiihtolomakauden alusta tai talvirenkaiden vaihtamistarpeesta. Järjestöllä on jatkuvasti myös näkyviä kampanjoita, ja vielä vuosien takaa muistetaan: "Jos otat, et aja". Elävällä viestinnällä paitsi autetaan hahmottamaan ilmiöitä ja niiden seurauksia myös pidetään yhteiskunnassa yllä sosiaalista painetta.

Koulutuspuolella johtoajatus on elämänkestävä oppiminen. Tarvainen kertoo, että ideana on tarjota ihmisille täkyjä herkkyysvaiheisiin, joita ovat mm. lapsen syntyminen perheeseen, koulun aloittaminen, mopovaihe, ajokortin saaminen ja eläköityminen. Kuntia tuetaan kouluttamalla niiden henkilökuntaa neuvoloissa, koulussa, nuorisotoimessa ja iäkkäiden palveluissa.

Liikenneturva on julkisoikeudellinen yhdistys, joka saa rahoitusta liikennevakuutusmaksuista ja sitä ohjataan liikenne- ja viestintäministeriöstä. Tällä hetkellä lakia Liikenneturvasta ollaan uudistamassa, minkä yhteydessä on keskusteltu, pitäisikö Liikenneturvan ohjaus siirtää ministeriöltä Liikenteen turvallisuusvirasto Trafille. Tarvainen pitää kuitenkin ministeriön ohjausta tärkeänä liikenneturvallisuustyön arvostuksen kannalta.

Liikenneturvallisuutta tekniikan keinoin

Anna-Liisa Tarvainen kertoo, että niin Suomessa kuin yleisesti Euroopassakin liikenneturvallisuuden keskeiset ongelmat liittyvät päihteisiin, koviin ajonopeuksiin ja turvavarusteiden käyttämisen laiminlyöntiin. Liikenneturvallisuuden parantamisen tarvitaan hyvin laajaa ja monipuolista keinovalikoimaa. Hän nostaa niistä päällimmäiseksi uuden älykkään tekniikan.

Ennen kaikkea Tarvainen haluaisi alkolukot huomattavasti nykyistä laajempaan käyttöön rattijuopumukseen syyllistyneille, minkä lainsäädäntö nykyään täysin mahdollistaa. Laite estää auton käynnistymisen, jos siihen puhaltaa alkoholinhuuruisen henkäyksen; muita päihteitä se ei tosin tunnista. Alkolukon voi kukin hankkia autoonsa myös vapaaehtoisesti ja koulu- ja päivähoitokuljetuksissa ne ovat pakollisia. Tarvaisen mielestä alkolukon käyttöä olisi syytä laajentaa myös muihin ammattikyyteihin, sillä kaikki ansaitsevat selväpäisen kuskin.

– Myös ylinopeuksien vähentämisessä voitaisiin käyttää tekniikkaa. Nopeuden rajoittimet ovat raskaassa liikenteessä pakollisia ja samalla lailla muidenkin ajoneuvojen korkeimpia nopeuksia voisi ajatella leikattavan vaikka 150 kilometriin tunnissa. Korkein nopeus Suomen teillä on 120 ja Euroopassakin vapaiden nopeuksien teitä on enää vähän. Tämä ei tietenkään ratkaise taajamien kovia ylinopeuksia, mutta aina joukossa on sellaisia, jotka haluavat kokeilla, kuinka lujaa autolla pääsee, ja siten vaarantavat liikenneturvallisuutta. Nopeudenrajoittimia älykkäämpää ajonopeuksien säätelyä on kyllä odotettavissa.

Teknisiä ratkaisuja kaipaa myös turvavyön käytön lisääminen, vaikka siitä säädetty jo 40 vuotta, minä aikana on askel askeleelta edetty etupenkin asennuspakosta turvavöiden käyttöpakkoon kaukoliikenteen linja-autoissa. Liikennevirrassa turvavyön käyttöaste on 90 prosenttia, mutta kuolonkolareissa käyttöaste on ollut selvästi vähäisempi. Muistuttimet ovat luultavasti lisänneet turvavyön käyttöä, mutta edelleen hyödyllinen olisi sellainen tekninen ratkaisu, että autolla pääsisi esimerkiksi enintään kahtakymppiä, jos turvavyö ei ole kiinni, Tarvainen ideoi.

– Ja auton "mustia laatikoita" voisi kenties hyödyntää myös seuraamuspuolella. Jos henkilö toistuvasti tai vakavasti rikkoo liikennesääntöjä, hänen autoonsa voitaisiin asentaa seurantalaite, josta nähtäisiin ajokäyttäytyminen ja nopeudet ja jonka sisällön tietyin väliajoin joku valvova viranomainen tarkistaisi. Valvottuna ajaminen olisi kohtuullisempi ratkaisu kuljettajan kannalta kuin ajokielto.

Yksi päällimmäisiä liikenneturvallisuuden ongelmia on Tarvaisen mukaan kuljettajan ajokunto. Väsymys on suurempi ongelma kuin ihmiset tiedostavat ja monissa vakavissa liikenneonnettomuuksissa on taustalla sairauksia. Terveysongelmiin on vaikeampi ottaa tekniikkaa avuksi, vaikka on sellaisiakin järjestelmiä, joilla esimerkiksi kuljettajan silmänliikkeitä pystytään seuraamaan väsymyksen merkkien tunnistamiseksi. Sairauspuolella olisi tarpeen lääkärikunnan suurempi valppaus puuttua tilanteisiin, joissa kuljettajan ajoterveys ei ole riittävä, hän painottaa.

– Uuden teknologian plussat ja miinukset näkyvät liikenneturvallisuudessa. Olemme nyt avaamassa keskustelua tarkkaamattomuus liikenteessä -teemasta. Kun kymmenen vuotta sitten tieliikennelakiin tuli matkapuhelimen käyttöä koskeva rajoitus, puhelin oli aivan erilainen laite kuin älypuhelin on nykyään – sitä hivellään jatkuvasti kaikkialla. Nyt täytyy olla tarkkana, miten uuteen tieliikennelakiin säädetään uusien viestintälaitteiden käyttö, miten niitä valvotaan ja miten asiasta tiedotetaan ihmisille.

Rattijuopumuksen ehkäisyyn uusia näkökulmia

Anna-Liisa Tarvainen pitää rattijuopumusta niin monisyisenä ongelmana, että yksistään sen ehkäisyssä pitää olla käytössä laaja toimenpidevalikoima. Kun rattijuopon profiilia on tutkittu, heillä on todettu usein olevan vaikea alkoholiongelma. Suomessa alkoholin suurkuluttajien määrä on merkittävä ja myös rattijuopumuksen uusiminen on yleistä. Nimenomaan vakavissa rattijuopumusonnettomuuksissa huomattava osa kuljettajista ylitti törkeän rattijuopumuksen rajan.

– Minusta sosiaali- ja terveyspuolen hoito- ja tukitoimet tarvitsisivat lisää ryhtiä ja potkua. Jo ennen kuin henkilö syyllistyy kertaakaan rattijuopumukseen, tästä riskistä on saattanut tulla jonkin yhteiskunnallisen järjestelmän kautta tietoon paljon merkkejä, esimerkiksi tapaturmia tai perheväkivaltaa. Viimeistään silloin kun ihminen syyllistyy ensimmäisen kerran rattijuopumukseen, myös sosiaali- ja terveyspuolen toimijoiden pitäisi havahtua hänen avuntarpeeseensa.

Tarvainen pitää hyvänä, että Tie selväksi -kokeilun vakinaistamista pohditaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Vaikka kokeilun tulokset olivat vähän ristiriitaisia, hän uskoo, että sitä pystytään kehittämään suomalaiseen järjestelmään sopivaksi. Ideana on, että 24 tunnin sisällä siitä, kun henkilö on syyllistynyt rattijuopumukseen, seuraamuspuolen asioinnin lisäksi häneen jollakin tavoin otetaan kontakti sosiaali- ja terveyspuolelta ja tarjotaan apua. Ruotsissa toimintatapa on ollut jo pitkään tuloksekkaasti käytössä.

– Sekin on ehkäisyn kannalta tärkeä viesti, että rattijuopumus on kirjattu rikoslakiin vakavana rikoksena. Teon paheksuttavuus ja sosiaalinen paine on säilynyt korkealla tasolla. Suomessa voidaan kyllä kehua ylinopeuksilla mutta ei humalassa ajolla, eikä rattijuoppoja ei pidetä hyvinä ja rohkeina tyyppeinä.

Koettu kiinnijäämisen todennäköisyys pitää myös olla riittävän korkealla, Tarvainen korostaa. Suomessa on järjestetty puhallutuksia kiitettävä määrä ja hän toivoo, että rattijuopumusvalvonta pystytään pitämän entisellä tasolla, pikemminkin lisäämään. Myös huumevalvonnan vuoksi tarvitaan riittävästi resursseja, sillä testerit ovat melko kalliita.

– Automaattinen ylinopeuksien valvonta ja muut poliisi tekniset uudistukset kuten rekisterikilpien lukulaitteet ovat hyvä asia, mutta tarvitaan myös perinteistä näkyvää poliisin valvontaa. Poliisin ja poliisiauton näkemisellä on rikoksia ennaltaehkäisevä vaikutus. Liikenteessä on kyse ihmisten terveydestä ja hengestä, ja ne ovat ne kaikkein kalleimmat oikeushyvät; ei liikenneturvallisuuden vaarantaminen ole vain juhlapuheen sana.

Kun tapahtuu vakavia rattijuopumusonnettomuuksia, erityisesti jos lapsi on uhrina, syntyy aina mediamyllerrystä ja Liikenneturvaankin sataa kansalaispalautetta. Herkästi syntyy mieliala, että rangaistukset pitää saada kovemmiksi. Silloin on tärkeä tuoda julki faktatietoa rattijuopumuksesta rikoksena ja pohtia keinovalikoimia, Tarvainen toteaa.

– Minusta rangaistusasteikkoa rattijuopumuksiin on riittävästi. Ne ovat vakavia rikoksia ja niistä on mahdollisuus vankeusrangaistuksiin. Tuomioistuin osaa kyllä sijoittaa teot oikeaan mittasuhteeseen muihin rikoksiin nähden.

Promilleraja julkisen keskustelun kestoaiheita

Liikenneturva teki jo kymmenisen vuotta sitten kirjallisen aloitteen liikenne- ja viestintäministeriölle promillerajan laskemisesta.

– Perusteena oli se, että naapurimaissakin – Ruotsissa, Norjassa ja Virossa – promilleraja on 0,2 ja niillä on siitä hyviä kokemuksia. Merkittää on myös, että rajan alentaminen leikkaisi siivet epäluotettavalta alkoholiannosten ja palamisaikojen laskemiselta. Liikenneturvan näkökulmasta pääviesti on se, että alkoholi ei sovi liikenteeseen, ja promillerajan alentaminen tukisi tätä viestiä. Minusta rattijuopumusrajan laskeminen ei kuitenkaan ratkaise rattijuopumusongelmaa eikä se ole ensimmäisenä keinolistassa.

Tarvainen ei pidä sellaisia ehdotuksia perusteltuina, että nuorille tai uusille kuljettajille olisi muita alempi promilleraja ja herkempi puuttuminen siihen. Hänen mielestään se tuo sellaisen viestin uudelle kuljettajalle, että kahden vuoden kuluttua tämä on pätevä ajamaan pari lasia nauttineena. Pienetkin alkoholimäärät vaikuttavat myös kokeneiden kuljettajien reaktioaikaan ja havainnointiin.

– Jos promillerajaa alennettaisiin, se ei kuitenkaan saisi syödä resursseja törkeämpien tekojen valvonnalta. Lisäksi prosessia pitäisi keventää niin, ettei alentaminen kuormittaisi syyttäjiä tai tuomioistuimia. Seuraamuksen pitäisi ehkä olla kiinteämääräinen mutta kuitenkin riittävän tuntuva, ettei se alenna rattijuopumuksen paheksuttavuutta. Toivoisin, että olipa promilleraja mikä hyvänsä, mukana olisi ajokiellon uhka ja kunnon seuraamukset. Kellekään ei saisi tulla sellainen ajatus, että voin ajaa pikkuisen humalassa, kun minulla on varaa maksaa, hän huomauttaa.

Hallinnollisia seuraamuksia harkittava tarkoin

Tieliikennelain uudistukseen liittyy liikenteen rangaistusjärjestelmän tarkastelu. Anna-Liisa Tarvainen ei tiedä työryhmän suunnitelmista, mutta toivoo, että rikosten ja rikkomusten siirtämisessä hallinnollisilla maksuilla hoidettaviksi käytettäisiin tarkkaa harkintaa. Hän haluaa pitää vakavimmissa liikennerikoksissa rikosoikeudellisen määrittelyn ja seuraamukset. Sen sijaan nykyisissä sakkorikoksissa voitaisiin ottaa laajemmin käyttöön nopeampia ja kevyempiä menettelyitä. Niissä on yleensä hyvin selvä näyttö, eikä niitä tarvitse rikosoikeudellisen arvioinnin vuoksi käsitellä pitkän kaavan mukaan. Esimerkiksi poliisin nopeusvalvonnan laitteet ovat nykyään hyvin luotettavia ja tien päälläkin poliisilla on jo käytössä tarkkuusalkometrejä, joilla pystytään saamaan todistusvoimainen näyttö.

– Rikesakkoa käytetään nykyisin lievimpiin enintään 20 kilometrin ylinopeuksiin, turvavyön ja kypärän käytön laiminlyöntiin ja tämäntyyppisiin. Dekriminalisoinnissa on aina se riski, että muuttuuko teko samalla ihmisten mielessä vähemmän vaaralliseksi. Täytyy huomata, että liikennerikkomukset ovat täysin erilaisia tekoja kuin pysäköintivirheet, jotka eivät vaaranna kenenkään henkeä, kun taas lievilläkin ylinopeuksilla tietynlaisissa paikoissa on turvallisuusmerkitys.

 
Julkaistu 26.9.2014
Sivun alkuun |