Haaste

Asiantuntevasti rikoksentorjunnasta ja kriminaalipolitiikasta
Etusivu » Lehtiarkisto » Haaste 3/2014 » Lääkärin rooli kasvamassa liikenneturvallisuustyössä

Riikka Kostiainen

Lääkärin rooli kasvamassa liikenneturvallisuustyössä

Liikennelääketieteen professori Timo Tervo toivoo lääkäreiden puuttuvan rohkeammin potilaansa ajokykyyn. Ajoterveysvalvontaan tarvitaan lisää velvoittavuutta ja tueksi ilmoitusrekisteriä. Myös lääkärien koulutusta ajoterveysasioissa pitäisi lisätä.

Silmälääketieteen professori Timo Tervo Helsingin yliopistosta alkoi maaliskuussa hoitaa osa-aikaisesti pohjoismaiden ensimmäistä liikennelääketieteen professuuria. Liikennelääketiede käsittelee ihmisen fyysisen ja psyykkisen terveydentilan ja liikenteen välisiä vuorovaikutuksia ja pyrkii osaltaan parantamaan liikenneturvallisuutta. Siinä arvioidaan sairauksien, vammojen ja päihteiden käytön vaikutuksia liikenneturvallisuuteen sekä selvitetään liikenneonnettomuuksien vammamekanismeja. Liikennelääketieteellistä osaamista tarvitaan myös turvavälineiden kehittelyssä.

Tervo toimii myös Uudenmaan tieliikenneonnettomuuksien tutkijalautakunnan lääkärijäsenenä. Tässä työssä hän on nähnyt ajokyvyn nousevan merkityksen liikenneturvallisuudessa. Tällä hetkellä kuljettajan tila on suurin riskitekijä kuolonkolareissa, vuosittain 65–68 prosentissa tapauksista, ja vasta toisena riskitekijänä tulee ylinopeus. Näissäkin kuljettajan riski on mukana kolmessa neljästä.

– Lääkärin roolia voi verrata ylinopeusvalvonnan rooliin 70-luvulla. Silloin ei ollut nopeusrajoituksia, meno maanteillä oli sen mukaista, ja maassa tapahtuikin toistatuhatta liikennekuolemaa vuodessa. Liikenneturvallisuudessa saatiin aikaan valtava paraneminen, kun nopeusvalvonta otettiin käyttöön muutamien muiden toimenpiteiden ohella. Uudeksi liikenneturvallisuuden ongelmaksi on tullut, että liikenteessä on mukana yhä enemmän väkeä, jolla on ajokykyyn vaikuttavia sairauksia. Suuret ikäluokat ovat hyvää vauhtia vanhenemassa ja ylipäätään ajo-oikeus on paljon useammalla kuin 60–70-luvulla. Nopeusvalvonta on nykyään hyvin tehokasta mutta terveysvalvonta erittäin ontuvaa, Tervo huomauttaa.

Lääkärit eivät sisäistä ajoterveysvalvontaa

Lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa ajokorttiasioita hoitavalle poliisille, jos ajokortin hakijan tai haltijan terveydentila on muuten kuin tilapäisesti heikentynyt niin, ettei hän enää täytä ajokortin edellyttämiä terveysvaatimuksia.

– Ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti on äärettömän yleistä. Meillä Uudenmaan tutkijalautakunnassa on vahvaa näyttöä, että lääkärien laiminlyönnit todella johtavat vakaviin liikenneonnettomuuksiin ja ovat luonteeltaan vakavia. Lääkäri on voinut kirjoittaa ajo-oikeuden, vaikka on itsekin tunnistanut ajokyvyn ongelmat. Monet lääkärit kokevat potilaan ajo-oikeuteen puuttumisen epämiellyttäväksi tehtäväksi ja haluavat keskittyä vain sairauden hoitoon vaarantamatta luottamuksellista hoitosuhdetta. Syynä voi olla myös, ettei jakseta riidellä korkean työpaineen alaisena, haluta tuottaa firmalle huonoa mainetta tai saada esimiehen moitteita, jos asiakas valittaa ajo-oikeuspäätöksestä. Aika yleistä on sekin, että lääkäriä uhataan tai painostetaan, kun hän ottaa ajo-oikeuden puheeksi.

Timo Tervo näkee taustalla osaltaan terveydenhuoltojärjestelmän hajaannuksen ja liiketaloudellisten intressien kasvamisen lääkärin työssä. Yksityisellä puolella lakisääteisten ilmoitusten teon motiivi ei ole kovin korkea ja julkisen terveydenhuollon osuus palveluntuotannossa on laskenut.

Ratkaiseva parannus ilmoittamisvelvollisuuden noudattamisessa olisi, että lääkärille tulisi velvollisuus tarkistaa aina hoitokontakteissa potilaan ajo-oikeus ja merkitä tieto sairaskertomukseen. Silloin lääkäri ei voisi vedota siihen, ettei tullut mieleen, että huonokuntoinen potilas ajaa vielä autoa. Toinen tärkeä uudistus olisi ilmoitusrekisterin perustaminen, jota jokin valvova viranomainen, esimerkiksi Trafi, ylläpitäisi, Tervo ehdottaa. Se tosiasia, että potilas voi estää terveystietojensa näkymisen elektronisessa sairauskertomuksessa, on ristiriidassa ilmoitusvelvollisuutta koskevan lainsäädännön kanssa ja pitäisi arvioida työtyhmässä.

– Nykyään ei ole olemassa sellaista rekisteriä, josta lääkärien tekemät ajoterveysilmoitukset ja niiden määrät ja syyt saisi selville. Esimerkiksi poliisilla ei ole tällaista tietokantaa, vaan tiedot ovat saatavissa vaihtelevasti eri poliisiyksiköissä. Jos ilmoitukset olisi rekisteröity, niitä voitaisiin käyttää hyödyksi myös tutkimuksessa.

Tervon mielestä "pehmolinja" alkaa tulla tiensä päähän ja on aika siirtyä sanktiolinjalle. Ilmoittamisvelvollisuuden noudattamiseen tarvitaan tukea sekä riittävän vahvaa velvoitetta. Jos ajoterveysvalvonta toimisi siten kuin pitäisi, vuodessa vältyttäisiin muutamalta kymmeneltä liikennekuolemalta. Toisaalta hän varoittaa myös liiasta uskosta lääkärin kaikkivoipuuteen, mitä on näkynyt esimerkiksi aselupakeskustelussa.

Lääkäreiden osaamisessakin puutteita

Ilmoitusvelvollisuuden tahallisen noudattamatta jättämisen lisäksi suuri ongelma on lääkäreiden osaamistaso.

– Osaaminen on huonoa, sillä aiemmin lääkäreitä ei koulutettu ollenkaan liikennelääketieteeseen. Virkaurani aikana ehdin ainoastaan aloittaa tällaisen koulutuksen ja puhua sen puolesta. Liikennelääketiedettä on nyt yritetty integroida eri kliinisten alojen kursseihin. Lisäksi ensi keväänä on tarjolla liikennelääketieteen vapaavalintainen kurssi.

Liikennelääketiede kyllä herättää kiitettävästi kiinnostusta vanhemmassa lääkärikunnassa ja ainakin yliopistolla. Tervo on saanut paljon kutsuja eri klinikoille luennoimaan kyseisen alan ajoterveysnäkökulmista ja esimerkkitapauksista. Hän käy syksyn aikana sisätautien, psykiatrian, neurologian ja syöpätautien klinikoilla. Myös yksityiseltä puolelta häntä on jossain määrin konsultoitu ajokunnon arvioinnin järjestämisessä. Eräs yritys oli pohtinut liikennelääkäriryhmän perustamista, mitä Tervo pitää hyvänä ajatuksena. Ajoterveyteen paneutunut lääkäri osaisi arvioida ajokuntoa paremmin. Lisäksi hoitosuhteeseen nähden ulkopuolisen liikennelääkärin tekemä arviointi ei heikentäisi potilaan luottamusta lääkäriinsä.

Myös väestön koulutusta liikenneterveysasioissa tarvittaisiin. Jo autokoulussa ihmisiä pitäisi valmentaa henkisesti ikääntymisen tuomiin muutoksiin, jottei ajokielto merkitsisi katastrofia. Myös poliisilla on merkittävä rooli liikenneterveyden asiantuntijana. Tervo näkeekin tärkeäksi liikenneturvallisuuden kannalta, että poliisissa olisi edelleen liikenteeseen ja sen valvontaan erikoistuneita yksiköitä.

Jotkin ajoterveysongelmat vähällä huomiolla

Professori Timo Tervon mielestä liikennepolitiikassa tunteet jylläävät sen kustannuksella, että päätökset perustettaisiin tutkimustietoon. Liikennelääketieteellistä tutkimusta myös tehdään vähän, jopa Euroopan tasolla.

– Esimerkiksi vaikka promillerajan laskeminen voi maallikosta tuntua tehokkaalta uudistukselta, se ei tavoita varsinaista turvallisuusongelmaa: alkoholin runsasta kulutusta ja käytön hyväksyttävyyttä Suomessa. Tilastojen mukaan 0,2–0,5 promillen vaikutuksen alaisena liikenneonnettomuuksia ajetaan melko vähän. Yhteiskunnassa pitäisi päästä alkoholin suhteen samanlaiseen tilanteeseen kuin tupakan suhteen ollaan pääsemässä. Jos yleinen kulutus saadaan laskettua, myös rattijuopot vähenevät liikenteessä.

Tervo muistuttaa, että sairautena alkoholismi tuo mukaan muitakin riskejä liikenteeseen kuin päihtyneenä ajon. Hän mainitsee esimerkkinä, että on melko paljon ihmisiä, joilla on tietämättään maksakirroosi runsaan alkoholinkäytön vuoksi. Heidän kognitiiviset toimintonsa ovat heikentyneet silloinkin, kun he ovat selvin päin. Myös väsymys iskee toisella lailla alkoholia runsaasti käyttäviin.

– Päihteidenkäyttäjistä pitäisi direktiivin mukaan tehdä tietyillä edellytyksillä ilmoitus poliisiviranomaisille, mutta lääkärit tekevät tiettävästi näitä ilmoituksia todella vähän. Myös psykiatrisessa hoidossa ilmoituksia pitäisi tehdä aktiivisemmin. Jos henkilöllä on useampi tai tuore itsemurhayritys, pitäisi määrätä ajokielto, Tervo pohtii.

– Sen sijaan silmälääkärit tekevät suhteellisen paljon ilmoituksia ajokyvyn huonontumisesta, vaikka näkökyky on marginaalinen terveysperusteinen liikenneonnettomuuksien aiheuttaja; yleensä kyse ei silmän huonosta näkökyvystä vaan esimerkiksi päihtymystilasta tai dementiasta johtuvasta havaintovirheestä. Ilmoitusherkkyyteen vaikuttaa se, että näkövaatimukset ovat ajokorttilaissa ja kaikki muut terveysvaatimukset asetuksessa. Myös ajokorttidirektiivi on näön suhteen ongelmallinen ja siellä on sellaisia käsitteitä, kuten kontrastinäkö, joiden mittaamiseen ei ole standardoituja menetelmiä.

 
Julkaistu 26.9.2014
Sivun alkuun |